Miekkailu kun miekkailu

Jokunen niin urheilumiekkailun kuin historiallisen miekkailunkin harrastaja Kuopiossa on ehkä pari kertaa hieraissut silmiään selaillessaan 21.11.18 julkaistun ViikkoSavon urheilusivua.

dav

ViikkoSavo 21.11.2018

Kuopiolaiselle ViikkoSavolle tapahtui hieman nolo moka Miekkailun Veteraanien SM -kilpailun uutisoinnissa. 24.-25.11. Kuopiossa kisataan ”kaikissa kolmessa aselajissa floretti, kalpa ja säilä”. Artikkelin kuvaksi on joistain syystä lipsahtanut Elppi Hyvärisen ottama kuva eräästä Kulttuurikilta Schrankenin vuonna 2015 järjestämästä tapahtumasta. Miekkailulajeja  tuntematon saattaa miettiä hetken, mahtaako kuvan miekkailu olla florettia, kalpaa vai säilää. No eipä mitään niistä, vaan Paulus Hector Mairin sauvaa… kuva tekstinä ”miekkailu liikuntana sopii kaiken ikäisille. Kyllä sopinee, mutta meillä on ollut ala ikärajana 15 ja suositusikänä 18.”

Virhe lienee sattunut toimittajalle, joka ei miekkailulajeja tunne. ViikkoSavon kuva-arkistosta on epäilemättä kiireellä haettu kuvaa hakusanalla ”miekkailu” ja arpa on huonolla tuurilla sattunut vuosia vanhaan hema-kuvaan. Kuvan puusauvatkaan eivät toimittajan epäluuloja herättäneet. Ehkä tiedotteen sanat ”kaikissa kolmessa aselajissa floretti, kalpa ja säilä” synnyttivät tunteen ettei mikään miekkailukuva voi mennä vikaan, miekkailu kun miekkailu, kun kaikki aselajit on turnauksessa mukana

Kisat järjestäneen Kuopion Miekkailijoiden puolesta hieman harmittaa kun kisa-uutinen ei saanut arvoistaan kuvaa ja hieman tulee myötähäpeän tunne toimittajan suuntaan. Noh.. rapatessa roiskuu ja tekevälle sattuu. Ja ehkä jollekin satunnaiselle lukijalle on tullut myös epäilys siitä, että on ehkä olemassa jotain muitakin miekkailun lajeja kuin floretti, kalpa ja säilä…

Mainokset

Pääkaupunkiseudulle uusi seura: Espoo HEMA

matiasP

Matias Parmala, Espoo HEMA.

Espooseen on perustettu uusi historiallisen miekkailun seura Espoo HEMA. Toiminta alkaa 19.10.18 Kilon koululla Espoossa. Uuden seuran taustalta löytyvät EHMS:stä tutut Matias Parmala, Sara Vertanen ja Peik Bäckström.

”Ohjattuja harjoituksia ei ole toistaiseksi suunnitteilla. Tavoite on  tässä vaiheessa järjestää vapaamuotoisia treenejä lajin harrastajille, joilla on jo perustaidot ja varusteet olemassa”, kertoo Matias Parmala. Pidemmällä tähtäimellä seuran tarkoitus on mahdollistaa lajin harrastaminen Espoossa. Toiminta keskittynee pitkämiekkaan, sillä perustajat ovat kokeneita pitkämiekkailijoita EHMS:stä. ”Harjoituksiin kuitenkin ovat tervetulleita kaikki HEMA-harrastajat”, korostaa Matias.

Onko uusi seura sitten miten tiiviisti sidoksissa EHMS:iin? ”Me ollaan kaikki perustajat aktiivisia EHMS:in jäseniä jatkossakin, tää vaan avaa uusia mahdollisuuksia treenata paikallisemmin”, Matias vastaa, ”Omasta ry:stä kuitenkin kyse”.

Mutta miksi siis uusi seura Espooseen? ”Salivuokrat Espoossa ovat noin kymmenesosan siitä, mitä maksaisi ilman espoolaista ry:tä”, perustelee Matias. Uusi espoolaisseura saa helpommin ja edullisemmin salivuoroja Espoosta, kun vaikkapa helsinkiläinen EHMS.

Tilanteesta tulee mieleen Vorslagin tarina, joka oli tosin käänteinen. Vuonna 2012 Espoon Historiallisen Miekkailun Seura ry:n kylkeen perustettiin helsinkiläinen Vorslag Helsinki ry. Vorschlagin tarkoitus oli järjestää saksalaisen miekkailun treenejä Helsingin kantakaupungin alueella läheisessä yhteistyössä EHMS:n kanssa. Käytännössä tässä pyrittiin ratkaisemaan se ongelma, että espoolainen ry ei saanut salivuoroja Helsingistä, joten sitä varten piti perustaa oma helsinkiläinen ry. Vorschlag jäi lopulta hyvin lyhytaikaiseksi, kun EHMS vuokrasi Ruskeasuolta Helsingistä kerrostalon entisestä kerhotilasta oman salin syksyllä 2013. Vorschlag muuttui tarpeettomaksi ja siirtyi jonnekin EHMS:n pöytälaatikkoon.

Menneisyyttä pyöritellessä kävi mielessä, että eikö Vorslagia olisi voinut siirtää Espooseen ja käynnistää uudelleen? Matias tyrmää moisen ajatuksen: ”Oli luontevampaa perustaa suoraan uusi seura Espooseen, kuin kaivaa vanhaa helsinkiläistä pöytälaatikosta.”

Varsinaisesta EHMS:n sisarseurasta ei Matiaksen mukaan voi puhua: ”Espoo HEMA:lla ja EHMS:illä ei ole ainakaan tässä vaiheessa mitään virallista yhteyttä, hallituksissa ei ole päällekkäisyyksiä eikä EHMS osallistunut Espoo HEMA:n perustamiseen. ”Itsenäisestä seurasta ja omasta ry:stä kuitenkin kyse, toki yhteistyötä varmasti tehdään tulevaisuudessa.”

Nettisivuja tai markkinointia ei uudella seuralla ole tämän hetken suunnitelmissa. Facebookista löytyy ryhmä, jossa toiminnasta tiedotellaan.

Jos joku nyt tämän artikkelin perusteella kiinnostui Espoo HEMA:an liittymisestä, kannattaakin liittyä seuran Facebook-ryhmään tai ottaa suoraan yhteyttä Matias Parmalaan: matias.parmala(ät)gmail.com

Kuvia Martin Fabianin ja Anton Kohutovičin pitkämiekka-seminaarista 25-26.8.18

Artikkelin kuvat: Riku Kurki ja Martin Fabian.

Anton Kohutovič ja Martin Fabian . Kuva: Riku Kurki.

Olen pitkään kaipaillut jotain hema tapahtumaa, jonne kiinnostaisi lähteä kauemmaksikin, sellaista missä pääsisi tapaamaan hema-väkeä eripuolilta Suomea. Vähään aikaan ei ole tarpeeksi kiinnostavaa tapahtumaa tullut vastaan. Viimeisin sellainen oli Jake Norwoodin visiitti EHMS:n salilla 2016.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Nyt oli elokuussa sellainen häppeninki Turussa, jossa kannatti olla läsnä. Turun Historiallisen Miekkailun Seura oli hommannut slovakialaiskaksikko Martin Fabianin ja Anton Kohutovičin vetämään pitkämiekkaseminaaria 25-26.8. Sellainen ennakkokutina oli, että tuonne täytyy päästä, vaikka työlästä se onkin kun Turku niin käsittämättömän syrjässä Kuopiosta katsottuna, yli 900 kilometriä autoilua, päivä mennen tullen ja muutama yö hotellissa Turussa, kustannusten lisäksi täytyi urhata vielä pari arvokasta lomapäivääkin ensi vuoden kesälomasta.  Vaan kyllä kannatti tuo kaikki vaivan näkö. Martin ja Anton tarjosivat erittäin inspirovan miekkailuseminaarin, joka antoi paljon ideoita ja ajatuksia omaan miekkailutoimintaan.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Toinen merkittävä anti Turun reissusta oli se, että seminaari oli koonnut väkeä seuroista eripuolilta Suomea. Edustettuina olivat ainakin THMS, Warussepät, SHMS, EHMS, TFS, JoHMS, JHMS, LHMS,  Tampere Hema ja tietty Savon Miekka. Korjatkaa minua jos joku puuttuu… Oli mukava tavata vanhoja tuttuja vuosien varrelta  ja tutustua uusiin, vaihtaa kuulumisia, ajatuksia ja ideoita, vertailla käytänteitä, purkaa murheita ja turhaumia seuratoiminnassa, tutustua uusiin varusteisiin yms, mitä kaikkea tämmöisissä kokoontumisissa saa parhaimmillaan kaupanpäälle.

anton2B

Kuva: Martin Fabian.

 

 

Lyhyt käsitteistö Porathin rapiiriin

porath2b

Sivustolle on lisätty Rapiiri-pääotsikko, jonka alle kertynee nimensä mukaisesti rapiiriin liittyvää asiaa. Otsikon alta löytyy nyt Savon Miekan Seppo Kokin kirjoittama esittely Ruotsin kuningashovin miekkailumestari Diederich Porathista ja hänen rapiiriopista, sekä Sepon kokoama ”Lyhyt käsitteistö Porathin rapiiriin”.

Kyseessä on ainakin näin aluksi lunttilappuja perusteiden opetteluun Savon Miekassa. Lisää oppia tulee esille jollakin aikataululla. Ehkä näistä on iloa jollekin  satunnaiselle surffailijallekin.

Jos joku halua tuottaa tietoa tänne Rapiiri-otsakkeen alle, niin allekirjoittaneeseen voi olla yhteydessä. yhteystiedot löytyvät yhteystiedot -sivulta.

Porathin esittely on julkaistu näillä sivuilla aikaisemmin artikkelina 11.5.18.

-M!ka-

Punapäällikkö Israel Närhen sapeli

Punapäällikkö Israel Närhen sapeli (artikkelin kaikki värivalokuvat: Mika Vesterinen).

Kuopion korttelimuseossa on mielenkiintoinen Toivon ja sekasorroon aika -näyttely joka on esillä marraskuun alkupäiviin saakka. Harmillista, ettei tälläiselle paikallishistorian näyttelylle löydy pysyvämpää paikkaa.

Näyttely kertoo Kuopiossa itsenäistymisen alkuvuosina. Erityisesti käydään läpi niitä tapahtumia, jotka johtivat väkivaltaisuuksiin helmikuussa 1918 ja sitä seuranneen vankileirin kohtaloihin Kuopion kasarmilla.

toivon ja sekasorron aika

Maailmansodan aiheuttama pula-aika kärjisti tilannetta, mutta uutta toivoa oli näkyvissä. Sisällissota aiheutti kahtiajakoa, mutta Kuopiossa terroritekojen vähyys helpotti sopeutumista arkeen sodan jälkeen.

dav

Sotatapahtumat Kuopiossa käydään hyvin huolella läpi, mikä oli hienoa. Uutta tietoa löytyi, vaikka tapahtumat olivat entuudestaan tuttuja. Näyttelyssä on oli myös joitakin mielenkiitoisia esineitä. Kiinnostavin oli punapäällikkö Israel Närhen sapeli…

IMG_20180718_123212

Israel Närhi Kuopion läänin punakaartin perustamikokouksessa työväentalon takapihalla Kuopiossa.  Kuva: Kuopion museo.

”Punakenraali” Israel Närhi

Närhi oli entinen ammattisotilas ja aliupseeri sortotoimien aikaan lakkautetusta ja Kuopioon sijoitetusta 5. tarkk’ampujapataljoonasta. Hän  nousi Kuopion punakaartin päälliköksi, epäilemättä sotilastaustansa ansiosta. Siviiliammatiltaan Närhi oli puuseppä. Liekkö tuntenut minun isänisänisäni, joka oli samaa ikäpolvea ja niin ikään kuopiolainen puuseppä? Muistan lapsuudesta ukkini jutustelleen, että ”niin se ol Kuopijonnii punasten piälikkökkii puuseppä”.

Tuo vitriinin mielenkiintonien sapeli oli Närhen käytössä 1918. Sapelin terä on venäläisvalmisteinen ja siinä on kolme eripituista veriuraa. Kotitekoisessa kahvassa on yksinkertainen messinkinen käden suojus ja mielenkiintoinen messerin nagelia muistuttava väistin.

dav
Israel Närhen sapeli ja sen Messer-henkinen nagel.

Närhi joutui vangiksi Kuopion taistelun päätteeksi, mutta ei kuulunut teloitettujen parinkymmenen joukkoon. Hänen tuomionsa oli 27 vuotta vankeutta, mutta sitä hän ei joutunut istumaan täysimääräisenä. Punavankeja oli Suomessa 1920 armahduksen jälkeen yhteenä 1000. 1920 armahdettujen joukossa Närhi ei ollut.

Vuonna 1923 armahdettiin melkein kaikki ja 1927 armahdettiin viimeisetkin 50 punavangit.  Närhi tuskin kuului 50 kymmenen ”pahimman” punaisen joukkoon, joten hänet armahdettiin todennäköisesti vuonna 1923, mutta varmaa tietoa tästä ei minulla ole.

Närhen myöhemmistä vaiheistaan löytyi tietoa sen verran, että hän toimi kauppiaana Kuopiossa. 30-luvulla otetussa kuvassa hän seisoo puotinsa edessä, joka näyttäisi olevan tori koju. Mitä mies kaupitteli, siitä ei tietoa löytynyt mutta, jotain voi arvailla myyntipöydällä olevasta Fazerin rasiasta. Närhen tiedetään toimineen  myös työväentalon vahtimestarina . Hänet tunnettiin ”Punakenraalin” lisänimellä. 50-luvulla hänellä oli talo Pikku-Pietarin pihalla Kuopiossa. Tuolloin hän oli jo varsin iäkäs, sillä hän oli syntynyt 1869. Kuolinvuoden tietoa ei löytynyt.

IMG_20180718_123136

Israel Närhi kauppansa edustalla 30-luvulla.

Muita näyttelyn mielenkiintoisia esineitä

Näyttelyssä oli myös kaksi kotitekoista tikaria. Toinen oli vanhasta pöytäveitsestä tehty tikari, joka ei suoraan liity Kuopion tapahtumiin. Se oli poimittu talteen kaatuneelta punakaartilaiselta Mäntyharjulla.  Punakaartilainen oli mahdollisesti ollut korkea-arvoinen, koska hänellä oli ollut runsaasti punaisia koristeita asussaan, mm. rinnassa iso punainen rusetti.

Kiinnostavamman näköinen tikari, oli otettu talteen antautuneelta punakaartilaiselta Kuopion tapahtumien yhteydessä. Sen tekijällä on ollut väistintä muotoillessa jo vähän esteettistä silmääkin.

Närhen sapelin lisäksi näyttelyn mielenkiintoisin esine oli ainakin minulle sisällissodassa käytössä ollut rautainen rintapanssari, joka on saatu punaisilta Kuopion kasarmilta. Ei kovin vakuuttava näky. Joku on tainnut luottaa siihen vähän liikaa, sillä suojuksessa on nähtävissä kolme luodinreikää ja painauma neljännestä, Kertaalleen on suojus siis toiminutkin..

Punaisilta Kuopiossa sotasaaliina talteen otettu rintasuojus.

Sisällissota Kuopiossa

Muun Suomen tapaan jakaantuivat Kuopiossakin ihmiset punakaartilaisiin ja suojeluskuntalaisiin syksyllä 1917. Kummallakaan puolella ei ollut tuossa vaiheessa aseita sotimiseen, ja tilanne säilyi pitkään rauhallisena. Tilanne alkoi muuttua joulukuun alussa 1917, kun punakaartilaiset saivat satojen kiväärien aselastin. Kaartin vahvuus oli nyt 600 miestä, kiväärejä kahdelle kolmesta ja patruunoita runsaasti. Punaisten toimia hillitsi kuitenkin se, etteivät he tienneet tarkkaan valkoisten aseistusta.

Kuopion valkoiset olivat vähälukuisempia, mutta paljon organisoidumpin kun punaiset. Heidän johdossa oli Ratsumestari C.W.Malm, jääkärit Einar Wichman (tuli myöhemmin tunnetuksi kenraali Einari Vihmana) ja Onni Purhonen. Miehiä oli 150, mutta kivääriä ei riittänyt edes joka kolmannelle. Tusina pelottavia konekiväärejä valkoisilla oli ja sen tiesivät punaisetkin, vaan eivät sitä, että kuularuiskuihin ei juuri ollut patruunoita. Ässänä hihassa valkoisilla oli runsaasti käsikranaatteja.

IMG_20180718_135832

Israel Närhen julistus Kuopion kaupunkilaisille. Kuva Kuopion museosta.

Valtakunnallisesti punakaarti julisti sotatilan 27.1.1918. Kuopion punakaartilaiset siirtyivät kasarmialueelle neljä päivää myöhemmin. 31.1. kaupunki jakaantui punakaartin hallitsemaan Kasarmialueeseen valkoisten hallitsemaan kaupunkialueeseen aivan kasarmialueen kupeessa. Valkoisten hallinnassa olivat kaupungin korkeat kivirakennukset Lyseo, museo, Snellmanin koulu, Ukkokoti ja Alavanhovi.

Taistelu Kuopiossa alkoi 1.2. kahakasta torin reunalla. Tämän jälkeen punaiset aloittivat tulituksen kasarmeilta ja vanhalta hautausmaalta. Ammuskelulla ei syntynyt juuri tulosta. yksi valkoinen kaatui ja muutama punainen haavoittui. Suurempaa terroriakaan ei Kuopiossa koettu puolin eikä toisin. Asemasotavaihe alkoi jo seuraavan päivän iltana.

Yöllä 2.2. valkoiset saivat junalla vahvistukseksi vaasalaiskomppanian sekä 150 kivääriä Kuopion aseettomille valkoisille. 6.2. valkoiset saivat vahvistukseksi tykin miehistöineen, lisää sotilaita ja konekiväärin. Israel Närhi lähetti osaston estämään tykkiä kuljettavan junan purkamisen. Kun junassa ollut konekivääri aloitti tulituksen, niin hyökkäävät punaiset pakenivat. Kolme tai neljä punakaartilaista sai surmansa. Kaksi päivää myöhemmin valkoiset saivat jälleen uuden täydennyskuljetuksen junalla, jossa oli mukana kaksi tykkiä miehistöineen.

Kolmen tykin tulitus alkoi 8.2. Huuhanmäeltä ja Kotkankalliolta kohti punaisten hallitsemaa kasarmialuetta. tykinlaukauksia ammuttiin yhteensä 29. Yksikään punainen ei tulituksessa kuollut, mutta taistelutahto loppui heiltä siihen. Kello 12.30 kasarmeilla nousi valkoinen lippu ja punaiset antautuivat. Sisällissodan taistelutoiminta päättyi Kuopiossa siihen.

Kuopion taistelun tappion olivat vähäiset. Valkoisilla 8 kaatunutta ja toista kymmentä haavoittunutta. Punaisten tappiot olivat 4 kaatunutta ja toistakymmentä haavoittunutta. Taisteluiden siviiliuhreja oli  alle kymmenen. Kuopiossa tehtiin vain joitakin yksittäisiä oikeudenkäynnittömiä teloituksia. Valtiorikosoikeus langetti kuolemantuomioita 24.

Taistelun jälkeen kasarmialue palveli punaisten vankileirinä, jonne tuotiin vankeja muualtakin. Suurimmillaan leirillä oli 2600-2700 vankia. Kaikkiaan Kuopion vankileirillä kävi yli 3 500 vankia.

Kuopiossa 1918 paha elintarvikepula ja vankileirillä nähtiin nälkää. Ruuan tuominen leirille oli omaisilta kielletty. Nälkä ja huonoissa olosuhteissa levinneet taudit tappoivat satoja vankeja.  Tappavista taudeista mainitaan ainakin lavantauti, toisintokuume ja espanjantauti. Leirillä kirjattiin kuolleen 475 vankia. Tuon luvun päälle kuolleita oli jonkin verran leirin alkuvaiheessa, jolloin vankien kuolemia ei kirjattu vielä ylös.

Vankileiri purettiin syyskuussa 1918. Sen jälkeen Kuopiossa päästiin aloittamaan paluu rauhan aikaan.

Kuopio pääsi sisällissodassa todella vähällä. Tapahtumat eivät päässeet ryöstäytymään sellaiseksi kuin vaikkapa lähikaupunki Varkaudessa. Siellä taistelutoimet olivat lähes yhtä vähäisiä, kuin Kuopiossa, mutta jälkiselvittelyssä teloitettiin vajaa 300 punaista, noin 10% kaupungin miespuolisesta väestöstä.

Miekkamiehen taskuopas

Wroughton solttu2

Kapteeni Frederick Wroughton julkaisi Lontoossa 1830 miekkamiehen taskuoppaan ”The Broad Swordsman’s Pocket Companion”. Kirjasen värikuvissa opastetaan kahdessa kuvassa Broadswordin seitsemän lyöntiä ja seitsemän varoasentoa ja niiden päälle  julkaisussa on kymmenen muuta opetuskuvaa ja yksi tekstisivu.  Hyvin tiivis opetusmateriaali. Ehkä se suunnattu ainakin osin myytäväksi myös miekkailua laajemmin taitamattomille siviileille.

kansilehden kuva

Ainakin yllä oleva kansilehden kuva näyttäisi vihjaavan siihen suuntaan. Kuvassa herrasmies puolustautuu  metsätiellä menestyksekkäästi kolmea roistoa vastaan aseenaan ehkä vain kävelykeppi ja kapteeni Frederick Wroughtonin miekkailuopit.

Saman tyylistä kuvastoa löytyy saman ajan saksalaisesta Friedrich Christian Christmannin vuonna 1838 julkaisemassa Theoretisch-Praktische Anweisung des Hau-Stoßfechtens –sapelioppaasta.  Christmannin oppaassa on mukana on  tilanteita, joissa siviilit puolustautuvat riidanhaastajia vastaan ilman asetta tai kepin kanssa.

Kapteeni Frederick Wroughton  Miekkamiehen taskuopas löytyy Sapeli-pääsivun alta täätä:

The Broad Swordsman’s Pocket Companion.

chr1

Friedrich Christian Christmannin opetuskuvastoa.

…ja Friedrich Christian Christmannin oppaasta lisää täällä.

Broadswordin tarina

Englantilaisen sotilassapelin oppien kanssa puuhaavalla Ilpo Luhtalalla on aito skotlantilaisen upseerin broadsword. Miekka ei ollut aivan halpa. ”Kallis, mutta kaunis pala historiaa”, toteaa Ilpo.

Hän osti miekan brittiläisestä militarialiikkeestä. ”Luotettava paikka, olen asioinut siellä ennenkin. Halusin pari aitoa legendaarista aikakauden miekkaa. Aikaisemmin hankin 1796 LCS:n (Light Cavalry Sabre) upseerimallin sapelin.”  Aikaisemmin hankitun kevyen ratsuväen sapelin menneisyydestä Ilpolla ei valitettavasti ole tietoa: ”Mutta lovien ja taustojen ja ajanjakson perusteella on ollut sotakäytössä Espanjassa tai Waterloossa. Mieluusti ajattelen jälkimmäistä”, heittää Ilpo.Broadswordin kohdalla on toisin. Ensin Ilpolla heräsi himo hommata kyseisen miekkatyypin edustaja ja etsinnän jälkeen löytyi sopiva miekka historian kera. Osa tarinasta on mukana miekassa itsessään kaiverruksin, osa myyntitiedoissa ja osan Ilpo kaiveli esiin itse: ”Etsin tietoja netistä ja kaikennäköistä löytyi”, kertoo Ilpo, ”Sieltä löytyi aika hyvin sata vuotta vanhoja yliopistolehtiä, kuvat veljesten hautakivistä, sotilaskuvat, kirkon lasimaalaus heistä ritaritamineissa miekan omistajan kantakortin ja sellaista.” Palasista muodostui surullinen tarina kahdesta liian nuorena kuolleesta veljeksestä. Kertomus täydentyi sotahistoriasta kaivetuilla tiedoilla.

norman kuva

Norman Sawers Scott.

Miekan alkuperäinen omistaja oli Second lieutenant, eli aliluutnantti, Norman Sawers Scott. Kyseessä on Mancesterin yliopiston hänelle luovuttama ”presentation sword” sen kunniaksi, että hän lähti Suuren Sodan alettua yliopistosta kesken koulun vapaaehtoisena upseeriksi. Tuolloin yliopistosta pääsi suoraan joukkueen johtajaksi.

Jo yliopistoaikana Norman käytti kaiken liikenevän vapaa-aikansa Officer Training Corpsissa, jossa hän voitti alokkaiden ammuntapalkinnon ja toimi ampumakerhon sihteerinä.

Saksan hyökättyä Belgiaan 4.8.1914, maan puolueettomuuden taannut Iso-Britannia julisti sodan Saksalle. Vielä samassa kuussa Norman jätti yliopisto-opinnot ja värväytyi vapaaehtoisena armeijan palvelukseen. Tästä hetkestä Yliopiston luovuttamassa miekassa löytyy muistona sekä rykmentti- että yliopistokaiverrukset, kun Norman värväytyi Kings Own Scottish Borderers -rykmentin 2.pataljoonaan joukkueenjohtajaksi.

london gazette

Norman Sawers Scott London Gazetten upseeriksi nimitettyjen listalla 30.9.1914.

2.Pataljoona nousi maihin osana 5. divisioonan 13. prikaatia Le Havreen Ranskaan elokuussa 1914.  Le Havresta se suuntasi länsi-rintamalle. Pataljoona osallistui Monsin ja Le Cateaun taisteluihin vielä elokuun aikana 1914, sekä syyskuussa 1914 Aisnen ensimmäiseen taisteluun.

norman kkortti

Normanin kantakortti.

Norman päätyi yksikkönsä mukana Ypresiin, jossa 5.divisioona otti rintamalohkon vastuulleen ranskalaisilta helmikuun ensimmäisen ja toisen päivän välisenä yönä 1915. Rintamalohkon edessä oli tärkeä Kukkula 60, jonka saksalaiset olivat vallanneet ranskalaisilta Ypresin ensimmäisessä taistelussa joulukuussa 1914. Strategisesti tärkeä kukkula oli jo brittien saapuessa hankkinut synkän ja pelottavan maineen.

Panoramakuva Kukkulasta 60 huhtikuulta 1915. (Klikkaa kuvaa suuremmaksi).

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Britit alkoivat pian kaivaa tunneleita kukkulan alle osana valtaussuunnitelmaa. 17. huhtikuuta 1915 kaikki oli valmista. Kello 19:05 englantilaiset räjäyttivät kukkulan alla kuusi miinaa, yhteensä noin 4500 kiloa räjähteitä, tuhoten suuren osan kukkulaa. Aivan suunnitelman mukaan hyökkäyksen alku ei mennyt, sillä kukkulalle rynnäköivät brittipataljoonat kärsivät joitakin tappioita räjähdyksistä. Mukana hyökkäyksessä olivat myös Kings Own Scottish Borderersit.

pborn358

Yksityiskohta Fred Rown maalauksesta.

Kukkulalla 60 räjähdykset repivät saksalaisia sotilaita kappaleiksi ja tuhosivat juoksuhautoja. Räjäytystä seuranneessa hyökkäyksessä britit surmasivat pistimin jäljelle jääneet vastarintaa tehneet saksalaiset ja ottivat 20 vankia. Noin 150 saksalaista surmattiin. Britit selvisivät kukkulan valtauksessa vain seitsemän miehen tappioin. Saksalaisten vastahyökkäys kilpistyi brittien konekiväärituleen.

pborn357

Yksityiskohta Fred Rown maalauksesta.

Saksalaiset pyrkivät valloittamaan kukkulan takaisin seuraava päivän aamuyön tunteina alkaneella hyökkäyksillä. Britit löivät suurin tappion takaisin kolme hyökkäysyritystä, mutta joutuivat väistymään kukkulalta saksalaisten tykistötulen vuoksi. Päivän päätteeksi britit valloittivat kukkulan takaisin ilta kuudenmaissa kahden pataljoonan voimin, joista toinen oli Kings Own Scottish Borderersin 2. pataljoona.

Saksalaiset jatkoivat kukkulan raskasta tykistötulitusta ja yrittivät vallata kukkulaa takaisin 20.-21.4, mutta hyökkäykset kilpistyivät brittien konekiväärituleen.

23.4.1915 Norman Scott kaatui puolustaessa Kukkulaan 60. Kuollessaan hän oli lähteistä riippuen 19- tai 20-vuotias. Joukkueen kersantti kirjoitti kirjeessään Normanin vanhemmille seuraavasti: “Please pardon a stranger at such a time, but on behalf of the N.C.O.’s and men of his old platoon, allow me to express our heartfelt sympathy with you and Mrs. Scott in your great loss. I worked with Mr. Scott for several months and could not wish for a better officer, well up in his work and cool under fire, fair-minded to his men and always a gentleman. Your loss is also ours, and I sincerely trust that time will deaden your grief for one who bravely died fighting for his country.”

The painting is by Fred Row, RI, who completed numerous war pictures and paintings. This picture depicts an episode during the Defence of Hill 60, South of Ypres on the Western Front, over the period 19-21 April 1915.

Fred Rown taidemaalaus vuodelta 1926 Kukkulan 60 puolustuksesta 19.-21. huhtikuuta 1915.

Normanin kuoltua taistelu kukkulasta jatkui. Saksalaiset valtasivat kukkulan takaisin toukokuun alussa kaasukranaattien avulla ja se säilyi saksalaisten hallussa pari vuotta.

7.6.1917 Messinesin taistelussa britit räjäyttivät tunneleissa saksalaisten linjojen alla 450 000 kiloa räjähteitä tuhoten Kukkulan 60 ja viereisen Caterpillar-kukkulan, sekä surmaten noin 10 000 saksalaista räjähdyksellä, joka on historian suurimpia. Räjähdyksen raportoidaan kuuluneen Lontoossa ja Dublinissa saakka.

ian scott

Ian Sawers Scott.

Normanin kaatumisen jälkeen hänen pikkuveljensä Ian Sawers Scott liittyi samaan rykmenttiin ja samaan pataljoonan aliluutnanttina.  Hän osallistui 1. heinäkuuta 1916 Sommen taistelun ensimmäisen päivän hyökkäykseen, jossa brittien ja ranskalaisten joukot hyökkäsivät Somme-joen lähistöillä. Ympärysvaltojen tykistö oli tulittanut saksalaisten asemia noin viikon ennen varsinaista hyökkäystä. Sitten brittien ja ranskalaisten jalkaväen oli määrä vallata saksalaisten puolustuslinjat.

Britit lähtivät etenemään kello 7:30. Mutta hyökkäystä edeltänyt tykistövalmistelu ei ollut toiminut odotetusti. Saksalaiset olivat kaivautuneet hyvin syvälle asemiinsa ja puolustukseen käytetty piikkilanka oli jäänyt monin paikoin ehjäksi. Saksalaiset nousivat nopeasti maan alta asemiinsa. Niinpä varsinkin britit joutuivat monin paikoin hyökkääjien tappavaan tykistö- ja konekiväärituleen.  19-vuotias Ian Sawers Scottin joukkue lähti ensimmäisten joukossa hyökkäykseen aikaisin aamulla ja hän kuoli lähes välittömästi edetessään joukkueen johdossa kohti saksalaisia asemia. Todennäköisesti tämä oli hänen ensimmäinen taistelunsa.

london gazette2

Ian Sawers Scott London Gazetten upseeriksi nimitettyjen listalla 22.3.1916

Tuosta Sommen taistelun ensimmäisestä päivästä tuli Iso-Britannian armeijan siihenastisista tuhoisin. Britit menettivät päivässä lisäksi 58000 miestä joista 20000 kaatuneita.

Taistelu kesti viisi kuukautta ja siitä tuli suurin brittien koskaan käymä taistelu. Brittien ja ranskalaisten tavoittelemaa läpimurtoa ei tullut, mutta Ympärysvallat etenivät Sommella noin kymmenen kilometriä. Tuon etenemisen hintana oli 620 000 kaatunutta ja haavoittunutta.  Saksan tappiot olivat 460 000–600 000.

Normanin hauta Bedford Housen hautausmaalla Ypresissa. Ian on haudattu Knightsbridgen hautausmaalle Mesnil-Martinsartiin Sommen seudulle. Veljesten muistoksi on tehty ikkunamaalaukset manchesterilaiseen St. Chadsin kirkkoon.

Norman Sawers Scottin hauta Bedford Housen hautausmaalla Ypresissa.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

LÄHTEITÄ:

Ilpo Luhtalan haastattelut 30.6.-2.7.2018
Ilpo Luhtalan arkistot

Ancestry: Norman Sawers Scottin Kantakortti.

Army Tigers: Defence Hill 60 1st.battalion East Surrey Regiment april 1915

Daily Mail: Incredible century old panoramic images First World War battlefields taken fearless-British-cameramen risked life limb gather intelligence

The Queen’s Royal Surrey Regiment

The University of Manchester: World War I Centenary – Norman Sawers Scott

World War I Timeline: Hill 60

Ypres and the Great War: Hill 60

World WAR 1 Live:
17/4/1915 Ypres: Britain seizes the high ground
21/4/1915 Ypres: the British hold Hill 60

Wikipedia:
King´s Own Scottish Borderers
Sommen taistelu
Hill 60 (Ypres)
Battle_of_Hill_60_(Western_Front)
Hill 60, Ypres: the peak of mine warfare

ULULA-KOULULEHDET:

lehtijuttu

Artikkeli Ian kuolemasta Ulula-koululehdestä. Monen tarinan faktan alkuperä on vanhoissa koululehdissä, joita löytyy World War 1 School Archives-sivustolta. Tämän artikkelin tekoon on kuitenkin käytetty pääosin välikäsien antamia tietoja. Näistä lehdistä voisi tarinaan löytyä täydennystäkin, mutta ajanpuute määritteli sen miten syvälle aiheeseen oli mahdollista uppoutua…

World War 1 School Archives

World War 1 School Archives:Manchester grammar school: Ulula-koululehdet

ULULA numero 5 /1915. Lehdestä löytyy mm. ilmoitus Norman Sawers Scottin kuolemasta sivulta 71 ja kuvausta Kukkulan 60 taistelusta sivuilla 72-75.