Leikkaus ja HEMA

Artikkelin kirjoittaja Sebastian Broman aloitti HEMA:n Vaasan Miekkailijoissa 2015. Hän on voittanut leikkauskisoissa HLO:ssa kultaa 2018 ja 2019 seköä hopeaa 2020.

Leikkauksella on outo paikka HEMA:ssa, sillä se ei suoraan perustu mihinkää tekstiin ja manuskaan, niin kuin suurin osa meidän tekemisestä, vaan se on jotain mitä olemme ottaneet mukaan toimintaan hieman sieltä, hieman täältä…

Mitä olen parhaiten pystyn jäljittämään toiminnan alkuperää niin se tulee – niin kuin moni asia tänään – Amerikasta. 90-luvulta lähtien, internetistä on ollut mahdollista ostaa kaikenlaisia miekkoja, kuten ehkä jopa vanhemmat meistä muistavat ja kun tämmöisen terän on sitten ostanut, niin tokihan sitä pitää kokeilla – mutta mihin? Useimmat aloittavat maitokartongeilla ja limutölkeillä, mutta aidoimmat jäbät tottakai tietävät, että Japanissa leikataan rullattuja tatamimattoja, koska nämä ovat lähimpänä oikeita ihmisiä mitä voi leikata ilman, että aletaan leikkelemään oikeita ihmisiä. Tai näinhän kaikki samurai kirjat kertovat.

Mutta tässä asiasta kiikastaakin minun kohdalla.

Sillä Japanissakaan ei olla leikkauksesta—etenkin tatamin—yhtä ja samaa mieltä, sillä useat erittäin taitavat miekkailijat Japanissa ovat vahvasti kritisoineet tatamiin kiintymistä ja hokevat, että se on vain harhaanjohtavaa toimintaa. Oman ymmärrykseni mukaan heillä on joitain aika hyviä pointteja, etenkin kun olen enemmän toimintaan ja tekniikkaan perehtynyt. Kun kerran tatami alunperin onkin Japanista, vaikka olemme vahvasti sitä ottaneet käyttöön HEMA:ssa Amerikan takia, niin mielestäni on tärkeää ymmärtää miten ja miksi sitä on alunperin käytetty.

Eli saavumme tähän artikkeliin.

Nimeni on Sebastian ja olen heiluttanut eri teräaseita lähes koko elämäni. Kakarana yksi ensimmäisistä vahvoista lapsuudenmuistoistani on se kun isäni palasi takomiskurssilta ihka oikean miekan kanssa ja seuraavat päivät, kun juoksin ympäri metsää sen kanssa leikkaamassa lumiukkoja ja kaikenmaailman eri pikkupuita ja oksia. Sen jälkeen on tullut hakattua halkoja ja kaadettua puita noin kymmenen talvea kotinurkilla, sekä raivattua pajupuskia vesurillakin eri ojista, mutta auktoriteettiä tässä aiheessa varmaan eniten antaa HEMA-historiani: Aloitin terävien miekkojen ostamisen heti kun täytin 18. Ajoin paska-pakulla suoraan Jokelaan ja ostin Terä-Asekeskuksesta katanan. Sen jälkeen kun aloitin HEMA harrastuksen, niin alkoipa kertyä enemmän länsimaalaisia pitkämiekkoja ja federeitä kaappiin. Tällä hetkellä siellä niitä onkin vielä se puolisen tusinaa, vaikka onkin niitä tullut rikkottua ja myytyä eteenpäin vuosien mittaa ja kun niitä teräviä keppejä on niin pakkohan niillä on leikata, eikös? Mikä johtikin minut sitten Helsinki Longsword Openiin ja leikkausturnauksiin, joista on tullut napsittua pari mitalia mukaan, jonka jälkeen minua on pyydetty pitämään pari leikkaus-seminaariakin. Eli miekat ja leikkaus ovat suorastaan intohimoni.

Pohja taidoille täten laadittu, jatketaan.

Tahdon tässä artikkelissa laatia kaksi asiaa selkeäksi: Mikä on leikkaus-harjoituksen paikka Japanilaisessa miekkailussa ja mikä sen paikka tämän perusteella pitäisi olla HEMA:ssa.

Aloittakaamme.

Ensimmäinen asia japanilaisista kamppailulajeista mikä pitää ymmärtää on se, että ne ovat kaikki erittäin lokeroituja. Tätä voisi kutsua jopa japanilaiseksi tyyppiviaksi, sillä heidän on erittäin vahva vietti jakaa ja klassifioida eri asiat selkeästi. Tästä on esimerkiksi kendossa hyötyä, kun tekniikan nimi ei ole ”lyönti ylhäältä”, vaan esimerkiksi ”suunta-kohde (diagonaali-päälyönti)” tai jotain tähän malliin, mikä tekee sen oppimisen aika selkeäksi, kunhan ymmärtää kaikki palaset ja sanat erikseen niin melko nopeasti avautuvat kaikki tekniikat mitä harjoitellaan.

Mutta tästä on myös haittaa siinä, että esimerkiksi kun pitäisi opetella tappelemaan, niin kaikki taidot mitkä ”tappeluun” kuuluvat ovat täysin erillään. Pysty-tappelussa on karate, mutta, kun mennään lattialle, niin sitten tarvitaankin judoa. Tämä ei ole niin ihmeellistä meidän nyky-perspektiivistä, kun meilläkin on nyrkkeily ja paini erikseen. Tai ainakin olivat kunnes MMA tuli ja näytti että molempia tarvitaan. Tämä on mielestäni myös länsimaalainen keskiaikaisperspektiivi, kun katsotaan miten paini, tikari, yhden käden miekka, kahden käden miekka, keihäs ja hilpari kaikki tulevat samasta perustasta ja tekniikkapuusta. Kun miekkailussa tullaankin rinnat vastakkain,niin painia tarvitaankin yhtäkkiä paljon enemmän kuin esim. kendo tai olympiamiekkailussa. Veikkaan, että lähes kaikissa HEMA-ryhmissä on joskus nostettu esimerkki siitä, että kun ollan miekat kiinni ja aletaan puhua siitä, että ”tapoit isäni!” jossain leffassa niin ”Saakeli ota sitä kiinni kädestä ja heitä se jätkä vain lonkan yli jo!” Tai jotain vastaavaa.

Ja tämä lokerointi löytyy myös Japanilaisesta miekkailusta: Kun puhutaan kendosta, puhutaan yhdestä erittäin spesifistä osasta miekkailua, ei oikeastaan koko prosessista missä pistettäisiin joku lyhyeksi.

Tätä eroa korostetaaan puhumalla kiritsukesta ja kirioroshista, eli haavoittava- ja kuolettava leikkaus, mutta näitä kutsutaan myös nimillä shodachi ja ninodachi. Eli ensimmäinen- ja toinen miekka. Kendoa voisi kutsua kiritsuken, tai ensimmäisen miekan harjoitteluksi minkä takia se näyttääkin usein HEMA:n harrstajille oudolta.

Kiritsuken ja Kirioroshin eron pystyy parhaiten selittämään käyttämällä nyrkkeilyä esimerkkinä.

Nyrkkeilyssä on paljon erilaisiä lyöntejä, mutta oikestaan vain kahta tarvitaan: jab ja straight. Nämä kaksi lyöntiä, jotka ovat aika samanlaisia, sillä ne ovat molemmat suoria lyöntejä joissa tähdätään vastustajan naamaan, mutta niiden suurimpana erona on että kumpi käsi lyö. Nyrkkeilyssä otellaan niin, että jalat eivät ole täysin vierekkäin, vaan toinen on hieman edessä, vähän niin kuin meillä HEMA:ssakin on. Tämän takia jab tehdään etukädellä ja ilman sen erikoisempaa kehonliikettä. Siinä voidaan ottaa pieni askel eteenpäin tai taaksepäin, mutta keho ei käänny eikä mikään muu kuin etukäsi oikeastaan liiku. Tämän takia jab on aika heikko lyönti. Semmoinen hento ojennus millä ehkä saadaan hieman verta nenästä, mutta joita tarvittaisiin tusina että saataisiin mitään oikea vahinkoa aikaan.

Straight toisaalta tehdään taka-kädellä ja siinäkään ei tarvitse olla mitään erityistä askellusta, MUTTA kun straight heitetään niin koko keho kääntyy ja lihaksia jaloista selän kautta käteen asti aktivoidaan niin että saadaan mahdollisimman paljon voimaa lyöntiin. Jos jab on se millä hyttynen saadaan, niin straight on se millä työnnetään autoa. Eli jos straight osuu vastustajan naaman, tai jopa käsiin naaman edessä, niin se aiheuttaa jo huomattavaa vahinkoa.

Joten miksi jab on sitten niin tärkeä nyrkkeilyssä jos straight on niin paljon vahvempi? Koska se on riskitön ja nopea. Sillä ei rikota asentoa eikä naama aukea turhan paljon vastustajalle, joten vaaraa siitä että sinut pistetään matolle kun käytät sitä on minimaalinen, joten sillä pystytään ”mutustelemaan” vastustajaa ja etäisyyttä: Koska jos jab pystyy osumaan, niin straight pystyy myös HETI osumaan samalla etäisyydellä. Eli kyseessä on meidän vanha ystävä HEMA:sta: FühlenJab löytää paikan missä tunnetaan että kaveri on oikealla etäisyydellä ja straight pistää nokosille.

Ensimmäinen miekka on jab, toinen miekka on straight.

Tämä selittää paljon kendon outouksia – miksi lyönnit ovat niin pieniä ja heikkoja, kun eihän tuolla ketään pystyisi tappamaan; miksi kehon pitää aina olla tietyllä tavalla,  kun lyödään mikä tekee vaikeaksi oikestaan lyödä ”tappavan” kovaa ja miksi pitää juosta ”läpi” lyönnin jälkeen; miksi lyöntipaikat ovat niin vähäiset kun osuma on aina kuitenkin osuma; miksi zanshinia (valmiuden jatkaa ja lyödä heti uudestaan, eli jos huutaa ”JES! Osuin!” niin tuomari voi hylkää lyönnin) pitää aina ylläpitää?

Koska kendo on vain yksi lokero lipastossa. Se on vain jab, jonka jälkee tulee sitten erikseen straight, se tappava lyönti.

Eli jos uhrataan asento pistehippalyönnillä niin, että tarvitaan sekunti tasapainon korjaamiseen, tai lyödään kohtaan mikä ei miekkailu-perinteen mukaan varmista jatko-lyönnin paikkaa, tai jos ollaan kahvilla niin, että haavoittunut vastustaja voisi paeta tai lyödä, niin kiritsuke on ollut täysin hyödytön. Tässä kohtaa itse tatami tulee kuvaan. Seuraava lokero—niin kuin karatesta siirrytään judoon jos kaadutaan maahan—on mikä tahansa perinne missä leikataan terävällä jotain, esimerkiksi iaido, battodo, tai vanhemmat kenjutsukoulukunnat. Näissä sitten taas lyödään kovempaa ja tavalla mitä ei kendossa välttämättä opeteta.

Eli on selkeä jako mitä lyöntejä voidaan käyttää vastustajaa kohtaan (jab, ensimmäinen miekka) ja sitten henkilöä vastaan jota on jo haavoitettu ja on täysin avoin coup de gracea (straight, toinen miekka) varten. Jos Japanilaisia tataminleikkausvideoita katsoo esimerkiksi Youtubesta, niin nopeasti huomaa, että lyöntien samanlaisuus kendolyöntien kanssa on aika pieni.

Tässä tuleekin sitten ongelma HEMA:n suhteen.

Olemme ottaneet tavan Amerikasta, jolloin kaikki tuo perusta välistä on vain kadonnut, kun useimpia heistä ei vain kiinnosta tuo verrattuna siihen miten mahtava leikkausväline jokin miekka on.

Kun nykyään ”HEMA-tyyliin” leikataan tatamia, niin mitä leikkauksia siellä useimmiten nähdään? Oberhau, unterhau, mittelhau totta kai ja tämähän ei ole väärin – nuo kaikki ovatkin tappavia leikkauksia. Mutta entäs Meisterhaut? Kun mietitään esimerkiksi scheitelhaun tai schielhaun paikkaa taistelussa niin eikös se ole tekniikka mitä käytetään vastustajan haavoittamiseksi? Onko krumphau, mikä tähtää joko ojennettuun miekkaan tai käsiin, leikkaus millä kuuluisi tappaa? Tottakai, on olemassa tekniikoita mitkä yhdistävät nämä kaksi teoriaa ja niitä ylistettiinkin Japanissa miekkailutaidon huippuna, esimerkiksi Onoha Itto Ryun Kiriotoshi (ei siis aiemmin mainittu kirioroshi), mitä voidaan suoraan verrata zornhauiin.

Mutta nämä palaset eivät sovi täydellisesti yhteen, koska logiikat ja perusteet eivät täsmää. Meillä kun ei oikein ole kiritsukea tai kirioroshia.

Ottakaamme zwerch.

Sillä pystyy haavoittamaan ja tappamaan kunhan sen oppii vain tekemään, mutta haavoittava ja tappava zwerch ovat täysin erilaisia, vaatien erilaista kehonkääntöä ja jalkojen asentoa: Jos tappavan zwerchin heittää kron torjuntaa vastaan niin voi olla, että se ei mene läpi, siinä missä haavoittava zwerch voikin mennä torjunnan ympäri vaikka onkin heikompi. Taikkapa oikea-vasen haavoittava-tappava tupla zwerch yhdistelmähyökkäys Vom Tagista vastustajan leikkausta tai torjuntaa vastaan: Miten ensimmäisen zwerchin kuuluu kimmota vastakkaiseen, vahvempaan zwerchin? Kun yritän suorittaa tupla zwerchiä leikkauskisoista esim. sparrauksessa, se ei onnistu läheskään yhtö usein kuin jos painostan osumista enemmän kuin leikkausta.

Eli kyse on tekniikkojen vääristymisestä, kun niitä painotetaan eri tavoilla kuin niitä käytettään toisia vastaan.

Ja tässä ei oles edes kyse puhtaasti eri tekniikoiden paikoista, kuten vaikkapa että pitäisi vain karsia krumphau tatamin leikkauksesta… sillä kuten zwerchiä voi käyttää eri lailla, niin voi myös esimerkiksi peruslyöntejäkin – oberhau on yllättävän vaikea monille. Tämän näkee parhaiten siitä kun katsotaan lähes minkä tahansa HEMA-leikkausturnauksen ensimmäisiä roundeja, missä suurimmalla osalla osanottajista ei ole mitään muuta taustaa leikkauksessa kuin heidän HEMA harrastuksensa. Mitä olen nähnyt Helsinki Longsword Openissa sanoisin että puolet jotka kokeilevat eivät onnistuneet edes ensimmäisissä lyönneissä, vaikka kyseessä ovat tekniikat,  mitä he ovat toistaneet satoja ja tuhansia kertoja vuosien mittaan.

Koska ”jab” oberhau ja ”straight” oberhau eivät ole sama tekniikka.

Tämän takia esimerkiksi iaidossa korostetaan miten tiettyjä lyönteja sarjassa tehdään ja millä etäisyydellä. Tiettyjen japanilaisten miekkamestarien mukaan (esim. Nakayama Hakudo joiden mietteitä olen lukenut)  tatamia pitäisi vasta leikata iaidossa kun ollaan huippujen huipulla, ja silloinkin vaan, että tarkastetaan että kaikki tapahtuu oikein. Eli tekniikkasarjaa ei opita ja sitten harjoitella tatamia leikaten kunnes sujuu: Tekniikkojen paikat ja konteksti opitaan ennen kuin ikinä saadaan oikea miekka käteen, koska jos aletaan heti leikkaamaan tatamia, niin se kehittyy täysin omaksi asiakseen siitä.

Koska tatami ei ole ihminen ja jos opettelemme miekkailua, minkä oikea tarkoitus on ihmisten leikkaaminen, niin taitomme kehittyvät outoon suuntaan. Tatamilla ei ole samanlainen sisäinen rakenne tai painojakauma kuin ihmiskehoilla, eikä se reagoi samalla tavalla kun sitä lyödään. Joten voimme todeta, että kyvyt ja taidot jotka kehitettään, jotta voidaan leikata tatamia paremmin voivatkin olla täysin hyödyttömiä ihmisiä vastaan. Eli ne eivät ole miekkailua, ne ovat vain temppuja. Totta kai ne voivat olla erittäin hienoja, mutta loppujen lopuksi ne ovat aina vain kuitenkin temppuja.

Sebastian Broman

Hajonneet miekat uusiokäyttöön

Korjatut messerit.

Vuosien varrella aika moni miekka on hajonnut. Joskus vuosia sitten hajonneiden miekkojen kunnostaminen ja uusiokäyttö alkoi Regenyein messerin katkenneesta nagelista, jonka Marko Saari korvasi uudella. Sittemmin toinenkin messer päätyi samaan korjaukseen ja samalla myös kourain tuli uusittua molemmissa. Sittemmin olen lähettänyt Markon käsittelyyn kaikki hajonneet miekat. Kaikista on saatu aikaiseksi jotain käyttökelpoista, romusta käyttökelpoista.

”Katkennut pitkämiekka” ja Bauenwehr

Katkennut Regenyein pitkämiekka päätyi opetusvälineeksi demostroimaan katkenutta miekkaa liian paljon voimaa käyttäville treenaajille, kuviteltuun tilanteeseen, että miekka ei ihan ollutkaan niin laadukas kun käyttäjä luuli ja ase menee poikki liiasta lyöntivoimasta. Tällä terästä pyöristetyllä tyngällä voi sitten testailla aika turvallisesti sitä, miten se miekkailu sujuu miekan katkettua.

Terästään murtuneesta Regenyein messeristä Marko ideoi bauenwehrin, messeriä lyhyemmän tikarimaisen veitsen, jolla on yllättävän mielenkiintoista miekkailla messeriä vastaan. Marko muotoili terän ja väistimen lisäksi pommerin uusiksi veitsen tasapainottamiseksi.

Yllä ja alla: Pitkämiekoista muotollut yhdenkäden miekat.

Viimeisinpänä Marko muotoili kahdesta katkenneesta pitkämiekasta yhdenkäden miekat. Terän, schiltin ja väistimen muotoilun lisäksi Marko lyhensi kourainta, muotoili pommelin uusiksi ja tasapainotti aseet.

Kaikille näille entratuille aseille on löytynyt enemmän tai vähemmän käyttöä. Lisää vastaavia taas kun joku ase hajoaa.

Lisäksi olet teroituttanut Markolla kolme vanhaa jo käytöstä poistettua Pavel Mocin bluttia pitkämiekkaa terävillä miekoilla treenailua varten ja lisäksi säädettitn vielä yksi Pavel Mocin terävä miekka leikkuutreenaamiseen tasapainottamalla ja teroituksella.

Pukumiekka – uusin ihastukseni

Kuva: Mika Vesterinen.

Samalla Kuopion visiitillä kun Ilpo Luhtala kävi Kuopiossa vetämässä seminaarin Brittiläisestä sotilassapelista marraskuussa, veti hän toisena päivänä Schranken Kuopion ryhmälle suljetun seminaarin pukumiekasta.

Syksyn mittaan Schranken Kuopion treeneissä on vähän tunnusteltu skottilaisen Sir William Hopen pukumiekkaoppia 1600- ja 1700-lukujen taitteesta ja innostuttu aiheesta. Ilpo opetti meille pukumiekkaa John MacArthurin vuonna 1780 julkaiseman The Army and Navy Gentleman’s Companion -kirjan mukaan. Erittäin viihdyttämää puuhaa! Tätä on pakko saada lisää.

Ilpo Luhtala. Kuva: Mika Vesterinen.

Me olemme käyttäneet säiliä tässä syksyllä, mutta ne eivät tyydytä ollenkaan. Terä on aivan liian taipuisa. Ehkä kalvan terä ja floretin tai säilän suorakahva olisi kelvollinen halpa harjoitusväline. Onnistuuko Sellainen kombinaatio? Tätä täytyy selvitellä Oulun suunnalta. Nyt kuitenkin pääsin miekkailemaan Ilpon mukanaan tuomilla pukumiekoilla. Se tuntui sen verran hyvältä, että miekkojen tilaaminen tuli välittömästi toteutettavien asioiden listalle.

Ilpon mukanaan tuomat pukumiekat. Kuva: Mika Vesterinen.

Aluksi näytti siltä, että pukumiekkoja tilaaminen ei olekaan niin helppo operaatio. Miekkojen valmistajia ja ainakaan kohtuu hintaisia miekkoja ei sitten tuntunut oikein löytyvän. Kunnes pelastus löytyi Belgradista Serbiasta. Sieltä löytyi Feather Smallswords. Firman ovat näemmä löytäneet muutkin, koska tilausjonossa oli heillä noin 90 miekkaa ja toimitusaika venyi neljän ja puolen kuukauden päähän maaliskuun loppuun 2022.  Feather Smallswordsin Predrag Agatonović tarjosi meille väistintensä prototyyppejä, joita oli jäljellä neljä kappaletta, kaikki erilaisia. Siten toimitusaika lyhenisi.

Feather Smallswordsin prototyyppejä jotka ostettiin. Kuva:Feather Smallswords.

Näinpä Schranken Kuopiolle tulee sitten neljä väistimistään erilaista pukumiekkaa. Miekkailemaan niillä päästää ehkä jo tammikuussa. Joudumme odottamaan kuukauden verran sitä, että serbialainen firma tilaa Musketeer-terät miekkoihin Ukrainasta HF-Armoryltä. Miekat olisi saanut pikaisemmin kalvan terillä, mutta halusimme jyhkeämmät terät. Musketeer-terä on kaksi kertaa leveämpi kuin kalvan terä ja siten lähellä historiallisia pukumiekkoja. Pituutta terälle otettiin 83cm

Hintaa miekalle kertyy Musketeer-terällä 165 euroa (Kalvan terällä hinta olisi ollut 120€). Tähän tulee toki päälle vielä rahti, tulli ja liikevaihtoveto.

Sapeliseminaarista vaihtelua korona-arkeen

Kuva: Mika Vesterinen.

Kulttuurikilta Schranken järjesti marraskuussa Kuopiossa Brittiläinen sotilassapeli ja broadsword -seminaarin Opettaja toimi Ilpo Luhtala School of European Swordsmanship -miekkailukoulusta Helsingistä. Osallistujia oli semmassa mukana Kuopion Savon Miekan jäsenten lisäksi myös Oulusta ja Joensuusta. Oli mukava päästä taas juttelemaan muiden seurojen ihmisten kanssa ihan livenä pitkästä aikaa. Korona kun pitänyt aika pitkään huolen, että varsin omissa porukoissa ollaan pääosin pyöritty. Nyt taas näyttää korona tilanne huonontuvan, joten taitaa tämmöiset olla harvinaista vaihtelua perusmeininkiin vielä lähitulevaisuudessakin…

Seminaarissa käytiin läpi brittiläisen sotilassapelin oppeja Roworthin teoksesta ”The art of defence on foot with the broad sword and sabre”. Teoksesta on olemassa ainakin kolme eri painosta, vuosilta 1798, 1804 ja 1824. Lähdeteoksena oli nimenomaan vuoden 1824 painos, johon oli lisätty uutta sapelin käsittelyoppia, jota britit olivat oppineet Napoleonin sodissa. Seminaarin lopulla tutkailtiin George Silverin Broadsword -opin eroja sapelitekniikoihin ja tässä oli lähteenä  ”Paradoxes of Defence”-opus vuodelta 1599.

Uusi HEMA-seura Espooseen – Gladiolus School of Arms keskittyy Fioren oppeihin

Espoossa on kevään 2021 syntynyt uusi HEMA-seura Gladiolus School of Arms. Seuran puheenjohtaja Auri Poso löytyi antamaan tietoa uudesta seurasta. Historiallisen miekkailun harrastamisen hän on aloittanut vuonna 2002 ja kertoo lajitaustastaan näin: ”Aloitin harrastuksen SESHin salilla Guy Windsorin johdolla Jakomäessä ja olin yksi ensimmäisistä free scholareista ja tunninvetäjistä. Vuoden 2005 jälkeen harrastus jatkui satunnaisena, kunnes 2021 elämä antoi myöden aloittaa uudelleen. Fioren pitkämiekka on vahvasti oma lajini.”

Gladiolus School of Armsin treenit 18.9.21. Vasemmanpuoleisena mustissa Daniel O’Donovan, keskellä Linza Itkonen ja oikealla Mikko Hänninen. Kuva: Auri Poso.

”Pk-seudun harjoitusmahdollisuuksien vähyyden vuoksi lähdin perustamaan omaa treenipiiriä. Olemme treenanneet yhdessä viime keväästä, ensin ulkona Leppävaaran urheilupuistossa ja nyt Kannelmäessä”, kertoo Auri, ”Gladiolus School of Arms aloittelijaystävällinen harjoitusryhmä, jonka painopiste on pk-seudun länsipuoli.” 

Tällä hetkellä seura treenaa tiistaisin ja lauantaisin Kannelmäessä Fysio Sakuran tiloissa. Treenit keskittyvät Fiore dei Liberin Armizareen. Lähdemateriaaleina ovat Fior di Battaglia / Flos Duellatorum ja Guy Windsorin tuottama materiaali Fioren opeista.

”Tunnit ovat ohjattuja eli tarjoamme myös varsinaista opetusta, Tervetulleita mukaan ovat sekä kokeneet harrastajat että aloittelijat; lainamiekkoja ja -tikareita on muutama, mutta lähtökohtaisesti treenataan omilla varusteilla”, selvittää Auri seuran toiminnasta, ”Tunnit pidetään pääsääntöisesti englanniksi, mutta varmistamme toki, että kaikki osallistujat pysyvät juonessa mukana.”

Gladiolus School of Armsin treenit 18.9.21. Kuva: Auri Poso.

Yhdistys on perustamisvaiheessa ja tällä hetkellä näyttää siltä, että se aloittaa toimintansa kahdeksan jäsenen voimin.  Seuran hallituksesta löytyvät puheenjohtaja Auri Poso seuraavan henkilöt:

Daniel O’Donovan, varapuheenjohtaja. HEMAisti vuodesta 2015. Daniel treenasi Cork Blademastersissa kunnes muutti Suomeen vuonna 2018. Vuonna 2019 hän aloitti uudelleen aktiiviharrastuksen EHMSin salilla, ja liittyi Gladiolukseen ensimmäisten joukossa vuonna 2021.

Christina ”Linza” Itkonen, sihteeri. Historiallinen miekkailija vuodesta 2021. Linza aloitti teräaseiden heiluttelun opiskelemalla näyttämömiekkailua Louisiana Tech Universityssa 2000-luvun alussa, mutta elämä heitti hänet yllättäen aseettomana Suomeen. Linza oli ensimmäisten Gladiolus-treenaajien joukossa vuonna 2021.

Mikko Hänninen, taloudenhoitaja. Historiallinen miekkailija vuodesta 2003. Mikko aloitti treenaamisen SESHin salilla vuonna 2003, ensin aktiivisemmin ja ajan kuluessa vähemmän. Välissä ehti kulua jopa vuosikymmen ilman yhtään miekaniskua. Kuullessaan Espoossa avautuvasta treenimahdollisuudesta Mikko lähti välittömästi mukaan.

”Kunhan yhdistyksen perustaminen saadaan plakkariin, niin suunnitelmissa on päästä varaamaan liikuntatiloja Espoon puolelta, sitten jäsenhankintaa ja toiminnan laajentamista. Suunnitteilla on myös seuran omille jäsenille miniseminaareja esim. kehonhuollosta ja turvallisesta kaatumistekniikasta. ”, kertoo Auri suunnitelmista lähitulevaisuudelle, ”Loppuvuodesta pääsemme järjestämään Guy Windsorin opettaman seminaarin, johon todennäköisesti voivat osallistua myös seuran ulkopuoliset. Tiedotamme asiasta myöhemmin syksyllä tarkemmin”

Gladiolus School of Armsin kotisivut löytyvät täältä: https://gladiolusschoolofarms.yhdistysavain.fi/

Treeneistä ilmoittava Facebook-ryhmä täältä: https://www.facebook.com/groups/gladiolusschoolofarms

John Taylorin 10 harjoitusta Broadswordille vuodelta 1799

John Taylorin 10 harjoitusta Broadswordille -1799 Sapeli-pääsivun alle on lisätty englantilaisen sotilassapelin opetusmateriaalina käytetyn John Taylorin 10 harjoitusta Broadswordille vuodelta 1799. Sivulla on myös jatkolinkit Kulttuurikilta Schrankenin rinnakkaissivuille, josta löytyy kaavion jokainen kaavion harjoitus omalla sivullaan suurennettuna. Näistä muodostuu yhteensä 12 sivun kokonaisuus.

Palvelintilan tilan säästämisen vuoksi en julkaise kuvia uudelleen täällä.

The Guards of the Highland Broadsword

Sapeli-pääsivun alle on lisätty englantilaisen sotilassapelin opetusmateriaalina käytetyn Angelon vuonna 1799 julkaisema The Guards of the Highland Broadsword -kaavio. Sivu löytyy täältä. Sivulla on myös jatkolinkki Kulttuurikilta Schrankenin sivuille, josta löytyy kaavion varoasentokuvat ja kaavion yksityiskohdat suurennettuna, jos jotakuta kaavion tarkempi tarkastelu kiinnostaa.

Arvioitava kuudet hema-hanskat

Kirjoittanut: Joonas Katko

Tässä on listattuna kokemuksiani erilaisista hema -hanskoista. Kaikki tekstissä mainitut omistan tai olen omistanut ja olen sparrannut niillä teräsaseiden kanssa. Saatavilla on myös muita malleja eikä tässä ole missään nimessä kaikki, nämä ovat niitä joita olen itse käyttänyt. Nykyisenä käyttöhanskana pitkämiekkaan on Leon Paul Special, boloon/sivumiekkaan Hand of Glory, Rapiiriin edellä mainitun sisähanska ja sapeliin TWC:n keltamusta sapelihanska. Hintatiedot ovat hieman summittaisia, eivätkä välttämättä vastaa nykytilannetta, koska osa on ostettu useampi vuosi sitten, Neymanin hanskoja ei välttämättä saa enää ollenkaan, Brexit tapahtui jne.

Leon Paul Hema Gloves V2.

Leon Paul Hema Gloves V2

Plussaa:
– Helppo pukea käteen.
– Suojaavat hyvin sekä sormia että rannetta.
– Asettuvat helposti rannesuojien päälle.
– Peukalosuoja (lisäpalikalla) on sellainen jonka kanssa peukalo-ote onnistuu helposti. Tätä suosittelen käyttämään myös, samoin peukalon sisään tulevaa muovikuppia.
– Näillä uskaltaa sparrata pitkämiekkaa suuremmin pelkäämättä.
– Halkio sormien kohdalla tekee liikkuvamman kuin mitten-tyypeissä. Tässä mallissa tuo on myös tehty niin hyvin, ettei ole sormille tullut osumaa.

Miinusta:
– Peukalon suojus on paketista otettuna riittämätön, osumaa tulee sen ali. Cappi tai Spes:n myymä lisäsuojus (kuvassa) ovat tarpeen, molemmat hyvä. 
– Rannesuojat ovat erillisiä luiskia, eivät yhtä levyä. Ovat liikkuvampia mutta hajoavat helpommin.

Yhteenveto:
Nykyiset pitkämiekkahanskani, peukalon extrasuojan kanssa oikein toimivat paketti. Jos olet aloittamassa pitkämiekkaa, suosittelen näitä Sparring Glovejen ylitse. Hinta ilman posteja noin alle 200€, Brexit sotkenee postitusta.

Sparring gloven Special.

Sparring Gloven Special -hanskat

Plussaa:
– Sormien hyvä liikkuvuus, näillä on hyvä miekkailla bolognalaisella sivumiekalla.
– Etusormi mahtuu läpi ainakin Regenyein bolomiekan etussormirenkaasta ja itse tykkään käyttää sellaista miekkaan niin että sormi menee tuon renkaan läpi.
– Hyvä hallittavuus myös kupurakilpeä käyttäessä.

Miinusta:
– Sormien hartsisuojukset kiinnittyvät kangashanskaan joka ei ole kovin kestävä.
– Sormien hartsisuojukset itsessään tulevat lohkeilemaan pidemmässä käytössä ja niitä on vaikea korjata, ellei ole vähän paremmat kädentaidot.
– Tämän mallin rannesuoja on juuri rannenivelen kohdalta hyvin tiukka, puristaa minulla inhottavasti ranneluun päätä vasten tavalla joka tekee kipeää ja ärsyttää. Se painaa myös oman miekkailutakkini (Sees Office Jackiet) hihan rullalle tavalla joka sattuu ranneluuhun.
– Rakenteen takia pukeminen ja pois ottaminen ei ole nopeaa. Oman takkini kanssa hanskojen käsiin saamisessa on vaikeuksia. Kun ensimmäinen hanska on kädessä, on toisen hanskan saaminen käteen haastavaa. Toinen istuu väistämättä huonosti, ellei ole kaveria auttamassa.

Yhteenveto:
Varsin hyvät hanskat sivumiekalle ja muille yhdenkäden aseille. Jos tilaisin näitä nyt, niin tilaisin tiimalasiranteella. En käyttäisi pitkämiekan kanssa ja hartsi+hanska – yhdistelmän kestävyys arveluttaa. Hinta ostohetkellä jotain 170€ ilman posteja. 

Sparring Gloven Mittens

Sparring Gloven Mittens – hanskat tiimalasiranteella.

Plussaa:
– Tiimalasimalli sopii hyvin yhteen rannesuojien kanssa, suojaa hyvin eikä ole tiellä.
– Jämäkän oloiset hanskat jotka saa suhteellisen nopeasti käteen ja pois.
– Peukalosuojus on hyvin jykevä, kovaa muovia.
– Mahtuu läpi myös joidenkin sapelimallien kahvasta.

Miinusta:
– Hanskat ovat melko jäykät mutta eivät kuitenkaan tunnu suojaavan pitkämiekalta kunnolla, olen saanut osumaa keskelle rystystä suojaavaa levyä niin että se on sattunut hieman liikaa paikaksi jonka pitäisi olla tukevimmin suojattu tällaisilla hanskoilla.
– Peukalosuojuksen jäykkyys teki ainakin minun kohdallani tavallisesta otteesta peukalo-otteeseen vaihtamisen hankalaksi.

Yhteenveto:
Eivät ollenkaan huonot, mutta suojamateriaalia kannattaa lisätä jos tällaiset hankkii. Jos sparraa vinyylimiekalla niin aivan riittävät. Peukalosta en pitänyt, mutta se on henkilökohtainen preferenssi.

Destroyer Modz Hand of Glory:

Destroyer Modz Hand of Glory:

Plussaa:
– Irrotettavat sisähanskat jotka olen havainnut aivan riittäviksi rapiiriin ja rapiiri & tikari -sparriin.
– Etusormi mahtuu läpi Regenyein bolognalaisen miekan etusormirenkaasta.
– Jämäkkä rannesuoja joka ei paina luuta vasten toisin kuin Sparring Glove. Tästä on saatavilla lyhyempi malli.
– Helpoin puettava sivumiekkahanskoista.
– Toimii hyvin sapelihanskana niille sapeleille joissa on tarpeeksi iso kahva. 

Miinusta:
– Rannesuoja tekee tästä hieman jäykän, olisi ehkä pitänyt ostaa malli jossa se on lyhyempi.
– Sormia suojaavien levyjen remmien ompeleet on vähän mitä on, olen paikkaillut karhunlangalla joka on kestänyt hyvin. Oikein käden hanskan remmeistä keskisormi+nimetön – yhdistelmän remmi ja pikkusormen remmi on täytynyt ommella uusiksi.
– Ei mahdu kaikkien sapelien kahvasta läpi. 

Yhteenveto:
Käytän näitä pääasiallisesti nykyisin kun treenaan boloa, tosin Neyman on hyvä kakkonen oikeaan käteen. En käyttäisi pitkämiekan kanssa. Rystysistä ranteeseen suojat ovat oikein tukevat. Hinta uudesta parista ilman posteja 190€ 

Neyman Montoya

Neyman Montoya (ostettu käytettynä)

Plussaa:
– Liikkuvat sormet, sopivat hyvin bolognalaiseen tyyliin sekä kupuralla että ilman.
– Helpompi pukea kuin Sparring Glove Special.
– Yhdenkäden aseille riittävä suojaustaso.

Miinusta:
– Sormilevyjen suojaavuus pidemmässä käytössä arveluttaa. Täytynee tehdä kydex/styrogum – viritelmiä jos ne hajoavat.
– Hankala laittaa käteen parina, toinen menee mutta molemmat hankalasti.
– Oikean käden hanska painaa pikkusormen ensimmäistä niveltä välillä hankalasti, saattaa johtua siitä että käytetty pari on ehkä pikkuisen liian pieni omana käteen.

Yhteenveto:
Näitä olen käyttänyt kaikista vähiten omistamistani, mutta kyllä nämä sivumiekkailuun/I.33/tms välttävät aivan hyvin ja ovat mukavat kädessä. Sapelin kanssa en käyttäisi, ainakaan jos vastustajan sapeli on Regenyein mallia, osumat sattuvat sen verran. Pitkämiekkaan en käyttäisi missään nimessä. 

TWC / Sergey Volkov

TWC / Sergey Volkov – sapelihanskat

Plussaa: 
– Sen verran pienet että sopivat todennäköisesti sapeliin kuin sapeliin.
– Jämäkkä muovia+nahkaa -rakenne on tehnyt sen, ettei ole tullut kipeitä osumia läpi edes teräksellä treenatessa.- Eivät purista kättä vasten. 
– Helppo pukea ja riisua, nämä kädessä saa esim. vesipullon auki helposti.

Miinusta: 
– Eivät sovi juuri muuhun kuin sapeliin ja vaativat ehkä vahvistusta kämmenen alaosaan (riippuu siitä millainen kahva on sapelissa). 
– Tilauksesta toimitukseen meni yli puoli vuotta, tosin ilmeisesti valmistajista jollakin oli korona. 

Yhteensä: 
Mainiot sapelihanskat ja samalla valmistajalla on Thor -malli joka on hieman kalliimpi mutta näyttäisi sopivan myös boloon / yhden käden juttuihin koska siinä on hieman laajemmin suojalevyä. Hinta: Posteineen jotain 130€ + tullit

Lue myös:
Gauntleteihin kannattaa panostaa
Miekkailumaskeissa on eroa
Miekkailuvarusteiden kokoaminen alkaa maskista