Lyhyt käsitteistö Porathin rapiiriin

porath2b

Sivustolle on lisätty Rapiiri-pääotsikko, jonka alle kertynee nimensä mukaisesti rapiiriin liittyvää asiaa. Otsikon alta löytyy nyt Savon Miekan Seppo Kokin kirjoittama esittely Ruotsin kuningashovin miekkailumestari Diederich Porathista ja hänen rapiiriopista, sekä Sepon kokoama ”Lyhyt käsitteistö Porathin rapiiriin”.

Kyseessä on ainakin näin aluksi lunttilappuja perusteiden opetteluun Savon Miekassa. Lisää oppia tulee esille jollakin aikataululla. Ehkä näistä on iloa jollekin  satunnaiselle surffailijallekin.

Jos joku halua tuottaa tietoa tänne Rapiiri-otsakkeen alle, niin allekirjoittaneeseen voi olla yhteydessä. yhteystiedot löytyvät yhteystiedot -sivulta.

Porathin esittely on julkaistu näillä sivuilla aikaisemmin artikkelina 11.5.18.

-M!ka-

Mainokset

Punapäällikkö Israel Närhen sapeli

Punapäällikkö Israel Närhen sapeli (artikkelin kaikki värivalokuvat: Mika Vesterinen).

Kuopion korttelimuseossa on mielenkiintoinen Toivon ja sekasorroon aika -näyttely joka on esillä marraskuun alkupäiviin saakka. Harmillista, ettei tälläiselle paikallishistorian näyttelylle löydy pysyvämpää paikkaa.

Näyttely kertoo Kuopiossa itsenäistymisen alkuvuosina. Erityisesti käydään läpi niitä tapahtumia, jotka johtivat väkivaltaisuuksiin helmikuussa 1918 ja sitä seuranneen vankileirin kohtaloihin Kuopion kasarmilla.

toivon ja sekasorron aika

Maailmansodan aiheuttama pula-aika kärjisti tilannetta, mutta uutta toivoa oli näkyvissä. Sisällissota aiheutti kahtiajakoa, mutta Kuopiossa terroritekojen vähyys helpotti sopeutumista arkeen sodan jälkeen.

dav

Sotatapahtumat Kuopiossa käydään hyvin huolella läpi, mikä oli hienoa. Uutta tietoa löytyi, vaikka tapahtumat olivat entuudestaan tuttuja. Näyttelyssä on oli myös joitakin mielenkiitoisia esineitä. Kiinnostavin oli punapäällikkö Israel Närhen sapeli…

IMG_20180718_123212

Israel Närhi Kuopion läänin punakaartin perustamikokouksessa työväentalon takapihalla Kuopiossa.  Kuva: Kuopion museo.

”Punakenraali” Israel Närhi

Närhi oli entinen ammattisotilas ja aliupseeri sortotoimien aikaan lakkautetusta ja Kuopioon sijoitetusta 5. tarkk’ampujapataljoonasta. Hän  nousi Kuopion punakaartin päälliköksi, epäilemättä sotilastaustansa ansiosta. Siviiliammatiltaan Närhi oli puuseppä. Liekkö tuntenut minun isänisänisäni, joka oli samaa ikäpolvea ja niin ikään kuopiolainen puuseppä? Muistan lapsuudesta ukkini jutustelleen, että ”niin se ol Kuopijonnii punasten piälikkökkii puuseppä”.

Tuo vitriinin mielenkiintonien sapeli oli Närhen käytössä 1918. Sapelin terä on venäläisvalmisteinen ja siinä on kolme eripituista veriuraa. Kotitekoisessa kahvassa on yksinkertainen messinkinen käden suojus ja mielenkiintoinen messerin nagelia muistuttava väistin.

dav
Israel Närhen sapeli ja sen Messer-henkinen nagel.

Närhi joutui vangiksi Kuopion taistelun päätteeksi, mutta ei kuulunut teloitettujen parinkymmenen joukkoon. Hänen tuomionsa oli 27 vuotta vankeutta, mutta sitä hän ei joutunut istumaan täysimääräisenä. Punavankeja oli Suomessa 1920 armahduksen jälkeen yhteenä 1000. 1920 armahdettujen joukossa Närhi ei ollut.

Vuonna 1923 armahdettiin melkein kaikki ja 1927 armahdettiin viimeisetkin 50 punavangit.  Närhi tuskin kuului 50 kymmenen ”pahimman” punaisen joukkoon, joten hänet armahdettiin todennäköisesti vuonna 1923, mutta varmaa tietoa tästä ei minulla ole.

Närhen myöhemmistä vaiheistaan löytyi tietoa sen verran, että hän toimi kauppiaana Kuopiossa. 30-luvulla otetussa kuvassa hän seisoo puotinsa edessä, joka näyttäisi olevan tori koju. Mitä mies kaupitteli, siitä ei tietoa löytynyt mutta, jotain voi arvailla myyntipöydällä olevasta Fazerin rasiasta. Närhen tiedetään toimineen  myös työväentalon vahtimestarina . Hänet tunnettiin ”Punakenraalin” lisänimellä. 50-luvulla hänellä oli talo Pikku-Pietarin pihalla Kuopiossa. Tuolloin hän oli jo varsin iäkäs, sillä hän oli syntynyt 1869. Kuolinvuoden tietoa ei löytynyt.

IMG_20180718_123136

Israel Närhi kauppansa edustalla 30-luvulla.

Muita näyttelyn mielenkiintoisia esineitä

Näyttelyssä oli myös kaksi kotitekoista tikaria. Toinen oli vanhasta pöytäveitsestä tehty tikari, joka ei suoraan liity Kuopion tapahtumiin. Se oli poimittu talteen kaatuneelta punakaartilaiselta Mäntyharjulla.  Punakaartilainen oli mahdollisesti ollut korkea-arvoinen, koska hänellä oli ollut runsaasti punaisia koristeita asussaan, mm. rinnassa iso punainen rusetti.

Kiinnostavamman näköinen tikari, oli otettu talteen antautuneelta punakaartilaiselta Kuopion tapahtumien yhteydessä. Sen tekijällä on ollut väistintä muotoillessa jo vähän esteettistä silmääkin.

Närhen sapelin lisäksi näyttelyn mielenkiintoisin esine oli ainakin minulle sisällissodassa käytössä ollut rautainen rintapanssari, joka on saatu punaisilta Kuopion kasarmilta. Ei kovin vakuuttava näky. Joku on tainnut luottaa siihen vähän liikaa, sillä suojuksessa on nähtävissä kolme luodinreikää ja painauma neljännestä, Kertaalleen on suojus siis toiminutkin..

Punaisilta Kuopiossa sotasaaliina talteen otettu rintasuojus.

Sisällissota Kuopiossa

Muun Suomen tapaan jakaantuivat Kuopiossakin ihmiset punakaartilaisiin ja suojeluskuntalaisiin syksyllä 1917. Kummallakaan puolella ei ollut tuossa vaiheessa aseita sotimiseen, ja tilanne säilyi pitkään rauhallisena. Tilanne alkoi muuttua joulukuun alussa 1917, kun punakaartilaiset saivat satojen kiväärien aselastin. Kaartin vahvuus oli nyt 600 miestä, kiväärejä kahdelle kolmesta ja patruunoita runsaasti. Punaisten toimia hillitsi kuitenkin se, etteivät he tienneet tarkkaan valkoisten aseistusta.

Kuopion valkoiset olivat vähälukuisempia, mutta paljon organisoidumpin kun punaiset. Heidän johdossa oli Ratsumestari C.W.Malm, jääkärit Einar Wichman (tuli myöhemmin tunnetuksi kenraali Einari Vihmana) ja Onni Purhonen. Miehiä oli 150, mutta kivääriä ei riittänyt edes joka kolmannelle. Tusina pelottavia konekiväärejä valkoisilla oli ja sen tiesivät punaisetkin, vaan eivät sitä, että kuularuiskuihin ei juuri ollut patruunoita. Ässänä hihassa valkoisilla oli runsaasti käsikranaatteja.

IMG_20180718_135832

Israel Närhen julistus Kuopion kaupunkilaisille. Kuva Kuopion museosta.

Valtakunnallisesti punakaarti julisti sotatilan 27.1.1918. Kuopion punakaartilaiset siirtyivät kasarmialueelle neljä päivää myöhemmin. 31.1. kaupunki jakaantui punakaartin hallitsemaan Kasarmialueeseen valkoisten hallitsemaan kaupunkialueeseen aivan kasarmialueen kupeessa. Valkoisten hallinnassa olivat kaupungin korkeat kivirakennukset Lyseo, museo, Snellmanin koulu, Ukkokoti ja Alavanhovi.

Taistelu Kuopiossa alkoi 1.2. kahakasta torin reunalla. Tämän jälkeen punaiset aloittivat tulituksen kasarmeilta ja vanhalta hautausmaalta. Ammuskelulla ei syntynyt juuri tulosta. yksi valkoinen kaatui ja muutama punainen haavoittui. Suurempaa terroriakaan ei Kuopiossa koettu puolin eikä toisin. Asemasotavaihe alkoi jo seuraavan päivän iltana.

Yöllä 2.2. valkoiset saivat junalla vahvistukseksi vaasalaiskomppanian sekä 150 kivääriä Kuopion aseettomille valkoisille. 6.2. valkoiset saivat vahvistukseksi tykin miehistöineen, lisää sotilaita ja konekiväärin. Israel Närhi lähetti osaston estämään tykkiä kuljettavan junan purkamisen. Kun junassa ollut konekivääri aloitti tulituksen, niin hyökkäävät punaiset pakenivat. Kolme tai neljä punakaartilaista sai surmansa. Kaksi päivää myöhemmin valkoiset saivat jälleen uuden täydennyskuljetuksen junalla, jossa oli mukana kaksi tykkiä miehistöineen.

Kolmen tykin tulitus alkoi 8.2. Huuhanmäeltä ja Kotkankalliolta kohti punaisten hallitsemaa kasarmialuetta. tykinlaukauksia ammuttiin yhteensä 29. Yksikään punainen ei tulituksessa kuollut, mutta taistelutahto loppui heiltä siihen. Kello 12.30 kasarmeilla nousi valkoinen lippu ja punaiset antautuivat. Sisällissodan taistelutoiminta päättyi Kuopiossa siihen.

Kuopion taistelun tappion olivat vähäiset. Valkoisilla 8 kaatunutta ja toista kymmentä haavoittunutta. Punaisten tappiot olivat 4 kaatunutta ja toistakymmentä haavoittunutta. Taisteluiden siviiliuhreja oli  alle kymmenen. Kuopiossa tehtiin vain joitakin yksittäisiä oikeudenkäynnittömiä teloituksia. Valtiorikosoikeus langetti kuolemantuomioita 24.

Taistelun jälkeen kasarmialue palveli punaisten vankileirinä, jonne tuotiin vankeja muualtakin. Suurimmillaan leirillä oli 2600-2700 vankia. Kaikkiaan Kuopion vankileirillä kävi yli 3 500 vankia.

Kuopiossa 1918 paha elintarvikepula ja vankileirillä nähtiin nälkää. Ruuan tuominen leirille oli omaisilta kielletty. Nälkä ja huonoissa olosuhteissa levinneet taudit tappoivat satoja vankeja.  Tappavista taudeista mainitaan ainakin lavantauti, toisintokuume ja espanjantauti. Leirillä kirjattiin kuolleen 475 vankia. Tuon luvun päälle kuolleita oli jonkin verran leirin alkuvaiheessa, jolloin vankien kuolemia ei kirjattu vielä ylös.

Vankileiri purettiin syyskuussa 1918. Sen jälkeen Kuopiossa päästiin aloittamaan paluu rauhan aikaan.

Kuopio pääsi sisällissodassa todella vähällä. Tapahtumat eivät päässeet ryöstäytymään sellaiseksi kuin vaikkapa lähikaupunki Varkaudessa. Siellä taistelutoimet olivat lähes yhtä vähäisiä, kuin Kuopiossa, mutta jälkiselvittelyssä teloitettiin vajaa 300 punaista, noin 10% kaupungin miespuolisesta väestöstä.

Miekkamiehen taskuopas

Wroughton solttu2

Kapteeni Frederick Wroughton julkaisi Lontoossa 1830 miekkamiehen taskuoppaan ”The Broad Swordsman’s Pocket Companion”. Kirjasen värikuvissa opastetaan kahdessa kuvassa Broadswordin seitsemän lyöntiä ja seitsemän varoasentoa ja niiden päälle  julkaisussa on kymmenen muuta opetuskuvaa ja yksi tekstisivu.  Hyvin tiivis opetusmateriaali. Ehkä se suunnattu ainakin osin myytäväksi myös miekkailua laajemmin taitamattomille siviileille.

kansilehden kuva

Ainakin yllä oleva kansilehden kuva näyttäisi vihjaavan siihen suuntaan. Kuvassa herrasmies puolustautuu  metsätiellä menestyksekkäästi kolmea roistoa vastaan aseenaan ehkä vain kävelykeppi ja kapteeni Frederick Wroughtonin miekkailuopit.

Saman tyylistä kuvastoa löytyy saman ajan saksalaisesta Friedrich Christian Christmannin vuonna 1838 julkaisemassa Theoretisch-Praktische Anweisung des Hau-Stoßfechtens –sapelioppaasta.  Christmannin oppaassa on mukana on  tilanteita, joissa siviilit puolustautuvat riidanhaastajia vastaan ilman asetta tai kepin kanssa.

Kapteeni Frederick Wroughton  Miekkamiehen taskuopas löytyy Sapeli-pääsivun alta täätä:

The Broad Swordsman’s Pocket Companion.

chr1

Friedrich Christian Christmannin opetuskuvastoa.

…ja Friedrich Christian Christmannin oppaasta lisää täällä.

Broadswordin tarina

Englantilaisen sotilassapelin oppien kanssa puuhaavalla Ilpo Luhtalalla on aito skotlantilaisen upseerin broadsword. Miekka ei ollut aivan halpa. ”Kallis, mutta kaunis pala historiaa”, toteaa Ilpo.

Hän osti miekan brittiläisestä militarialiikkeestä. ”Luotettava paikka, olen asioinut siellä ennenkin. Halusin pari aitoa legendaarista aikakauden miekkaa. Aikaisemmin hankin 1796 LCS:n (Light Cavalry Sabre) upseerimallin sapelin.”  Aikaisemmin hankitun kevyen ratsuväen sapelin menneisyydestä Ilpolla ei valitettavasti ole tietoa: ”Mutta lovien ja taustojen ja ajanjakson perusteella on ollut sotakäytössä Espanjassa tai Waterloossa. Mieluusti ajattelen jälkimmäistä”, heittää Ilpo.Broadswordin kohdalla on toisin. Ensin Ilpolla heräsi himo hommata kyseisen miekkatyypin edustaja ja etsinnän jälkeen löytyi sopiva miekka historian kera. Osa tarinasta on mukana miekassa itsessään kaiverruksin, osa myyntitiedoissa ja osan Ilpo kaiveli esiin itse: ”Etsin tietoja netistä ja kaikennäköistä löytyi”, kertoo Ilpo, ”Sieltä löytyi aika hyvin sata vuotta vanhoja yliopistolehtiä, kuvat veljesten hautakivistä, sotilaskuvat, kirkon lasimaalaus heistä ritaritamineissa miekan omistajan kantakortin ja sellaista.” Palasista muodostui surullinen tarina kahdesta liian nuorena kuolleesta veljeksestä. Kertomus täydentyi sotahistoriasta kaivetuilla tiedoilla.

norman kuva

Norman Sawers Scott.

Miekan alkuperäinen omistaja oli Second lieutenant, eli aliluutnantti, Norman Sawers Scott. Kyseessä on Mancesterin yliopiston hänelle luovuttama ”presentation sword” sen kunniaksi, että hän lähti Suuren Sodan alettua yliopistosta kesken koulun vapaaehtoisena upseeriksi. Tuolloin yliopistosta pääsi suoraan joukkueen johtajaksi.

Jo yliopistoaikana Norman käytti kaiken liikenevän vapaa-aikansa Officer Training Corpsissa, jossa hän voitti alokkaiden ammuntapalkinnon ja toimi ampumakerhon sihteerinä.

Saksan hyökättyä Belgiaan 4.8.1914, maan puolueettomuuden taannut Iso-Britannia julisti sodan Saksalle. Vielä samassa kuussa Norman jätti yliopisto-opinnot ja värväytyi vapaaehtoisena armeijan palvelukseen. Tästä hetkestä Yliopiston luovuttamassa miekassa löytyy muistona sekä rykmentti- että yliopistokaiverrukset, kun Norman värväytyi Kings Own Scottish Borderers -rykmentin 2.pataljoonaan joukkueenjohtajaksi.

london gazette

Norman Sawers Scott London Gazetten upseeriksi nimitettyjen listalla 30.9.1914.

2.Pataljoona nousi maihin osana 5. divisioonan 13. prikaatia Le Havreen Ranskaan elokuussa 1914.  Le Havresta se suuntasi länsi-rintamalle. Pataljoona osallistui Monsin ja Le Cateaun taisteluihin vielä elokuun aikana 1914, sekä syyskuussa 1914 Aisnen ensimmäiseen taisteluun.

norman kkortti

Normanin kantakortti.

Norman päätyi yksikkönsä mukana Ypresiin, jossa 5.divisioona otti rintamalohkon vastuulleen ranskalaisilta helmikuun ensimmäisen ja toisen päivän välisenä yönä 1915. Rintamalohkon edessä oli tärkeä Kukkula 60, jonka saksalaiset olivat vallanneet ranskalaisilta Ypresin ensimmäisessä taistelussa joulukuussa 1914. Strategisesti tärkeä kukkula oli jo brittien saapuessa hankkinut synkän ja pelottavan maineen.

Panoramakuva Kukkulasta 60 huhtikuulta 1915. (Klikkaa kuvaa suuremmaksi).

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Britit alkoivat pian kaivaa tunneleita kukkulan alle osana valtaussuunnitelmaa. 17. huhtikuuta 1915 kaikki oli valmista. Kello 19:05 englantilaiset räjäyttivät kukkulan alla kuusi miinaa, yhteensä noin 4500 kiloa räjähteitä, tuhoten suuren osan kukkulaa. Aivan suunnitelman mukaan hyökkäyksen alku ei mennyt, sillä kukkulalle rynnäköivät brittipataljoonat kärsivät joitakin tappioita räjähdyksistä. Mukana hyökkäyksessä olivat myös Kings Own Scottish Borderersit.

pborn358

Yksityiskohta Fred Rown maalauksesta.

Kukkulalla 60 räjähdykset repivät saksalaisia sotilaita kappaleiksi ja tuhosivat juoksuhautoja. Räjäytystä seuranneessa hyökkäyksessä britit surmasivat pistimin jäljelle jääneet vastarintaa tehneet saksalaiset ja ottivat 20 vankia. Noin 150 saksalaista surmattiin. Britit selvisivät kukkulan valtauksessa vain seitsemän miehen tappioin. Saksalaisten vastahyökkäys kilpistyi brittien konekiväärituleen.

pborn357

Yksityiskohta Fred Rown maalauksesta.

Saksalaiset pyrkivät valloittamaan kukkulan takaisin seuraava päivän aamuyön tunteina alkaneella hyökkäyksillä. Britit löivät suurin tappion takaisin kolme hyökkäysyritystä, mutta joutuivat väistymään kukkulalta saksalaisten tykistötulen vuoksi. Päivän päätteeksi britit valloittivat kukkulan takaisin ilta kuudenmaissa kahden pataljoonan voimin, joista toinen oli Kings Own Scottish Borderersin 2. pataljoona.

Saksalaiset jatkoivat kukkulan raskasta tykistötulitusta ja yrittivät vallata kukkulaa takaisin 20.-21.4, mutta hyökkäykset kilpistyivät brittien konekiväärituleen.

23.4.1915 Norman Scott kaatui puolustaessa Kukkulaan 60. Kuollessaan hän oli lähteistä riippuen 19- tai 20-vuotias. Joukkueen kersantti kirjoitti kirjeessään Normanin vanhemmille seuraavasti: “Please pardon a stranger at such a time, but on behalf of the N.C.O.’s and men of his old platoon, allow me to express our heartfelt sympathy with you and Mrs. Scott in your great loss. I worked with Mr. Scott for several months and could not wish for a better officer, well up in his work and cool under fire, fair-minded to his men and always a gentleman. Your loss is also ours, and I sincerely trust that time will deaden your grief for one who bravely died fighting for his country.”

The painting is by Fred Row, RI, who completed numerous war pictures and paintings. This picture depicts an episode during the Defence of Hill 60, South of Ypres on the Western Front, over the period 19-21 April 1915.

Fred Rown taidemaalaus vuodelta 1926 Kukkulan 60 puolustuksesta 19.-21. huhtikuuta 1915.

Normanin kuoltua taistelu kukkulasta jatkui. Saksalaiset valtasivat kukkulan takaisin toukokuun alussa kaasukranaattien avulla ja se säilyi saksalaisten hallussa pari vuotta.

7.6.1917 Messinesin taistelussa britit räjäyttivät tunneleissa saksalaisten linjojen alla 450 000 kiloa räjähteitä tuhoten Kukkulan 60 ja viereisen Caterpillar-kukkulan, sekä surmaten noin 10 000 saksalaista räjähdyksellä, joka on historian suurimpia. Räjähdyksen raportoidaan kuuluneen Lontoossa ja Dublinissa saakka.

ian scott

Ian Sawers Scott.

Normanin kaatumisen jälkeen hänen pikkuveljensä Ian Sawers Scott liittyi samaan rykmenttiin ja samaan pataljoonan aliluutnanttina.  Hän osallistui 1. heinäkuuta 1916 Sommen taistelun ensimmäisen päivän hyökkäykseen, jossa brittien ja ranskalaisten joukot hyökkäsivät Somme-joen lähistöillä. Ympärysvaltojen tykistö oli tulittanut saksalaisten asemia noin viikon ennen varsinaista hyökkäystä. Sitten brittien ja ranskalaisten jalkaväen oli määrä vallata saksalaisten puolustuslinjat.

Britit lähtivät etenemään kello 7:30. Mutta hyökkäystä edeltänyt tykistövalmistelu ei ollut toiminut odotetusti. Saksalaiset olivat kaivautuneet hyvin syvälle asemiinsa ja puolustukseen käytetty piikkilanka oli jäänyt monin paikoin ehjäksi. Saksalaiset nousivat nopeasti maan alta asemiinsa. Niinpä varsinkin britit joutuivat monin paikoin hyökkääjien tappavaan tykistö- ja konekiväärituleen.  19-vuotias Ian Sawers Scottin joukkue lähti ensimmäisten joukossa hyökkäykseen aikaisin aamulla ja hän kuoli lähes välittömästi edetessään joukkueen johdossa kohti saksalaisia asemia. Todennäköisesti tämä oli hänen ensimmäinen taistelunsa.

london gazette2

Ian Sawers Scott London Gazetten upseeriksi nimitettyjen listalla 22.3.1916

Tuosta Sommen taistelun ensimmäisestä päivästä tuli Iso-Britannian armeijan siihenastisista tuhoisin. Britit menettivät päivässä lisäksi 58000 miestä joista 20000 kaatuneita.

Taistelu kesti viisi kuukautta ja siitä tuli suurin brittien koskaan käymä taistelu. Brittien ja ranskalaisten tavoittelemaa läpimurtoa ei tullut, mutta Ympärysvallat etenivät Sommella noin kymmenen kilometriä. Tuon etenemisen hintana oli 620 000 kaatunutta ja haavoittunutta.  Saksan tappiot olivat 460 000–600 000.

Normanin hauta Bedford Housen hautausmaalla Ypresissa. Ian on haudattu Knightsbridgen hautausmaalle Mesnil-Martinsartiin Sommen seudulle. Veljesten muistoksi on tehty ikkunamaalaukset manchesterilaiseen St. Chadsin kirkkoon.

Norman Sawers Scottin hauta Bedford Housen hautausmaalla Ypresissa.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

LÄHTEITÄ:

Ilpo Luhtalan haastattelut 30.6.-2.7.2018
Ilpo Luhtalan arkistot

Ancestry: Norman Sawers Scottin Kantakortti.

Army Tigers: Defence Hill 60 1st.battalion East Surrey Regiment april 1915

Daily Mail: Incredible century old panoramic images First World War battlefields taken fearless-British-cameramen risked life limb gather intelligence

The Queen’s Royal Surrey Regiment

The University of Manchester: World War I Centenary – Norman Sawers Scott

World War I Timeline: Hill 60

Ypres and the Great War: Hill 60

World WAR 1 Live:
17/4/1915 Ypres: Britain seizes the high ground
21/4/1915 Ypres: the British hold Hill 60

Wikipedia:
King´s Own Scottish Borderers
Sommen taistelu
Hill 60 (Ypres)
Battle_of_Hill_60_(Western_Front)
Hill 60, Ypres: the peak of mine warfare

ULULA-KOULULEHDET:

lehtijuttu

Artikkeli Ian kuolemasta Ulula-koululehdestä. Monen tarinan faktan alkuperä on vanhoissa koululehdissä, joita löytyy World War 1 School Archives-sivustolta. Tämän artikkelin tekoon on kuitenkin käytetty pääosin välikäsien antamia tietoja. Näistä lehdistä voisi tarinaan löytyä täydennystäkin, mutta ajanpuute määritteli sen miten syvälle aiheeseen oli mahdollista uppoutua…

World War 1 School Archives

World War 1 School Archives:Manchester grammar school: Ulula-koululehdet

ULULA numero 5 /1915. Lehdestä löytyy mm. ilmoitus Norman Sawers Scottin kuolemasta sivulta 71 ja kuvausta Kukkulan 60 taistelusta sivuilla 72-75.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Sapelioppia Friedrich Christian Christmannin tapaan

Christmann otsikkokuva2

Sapeli sivun alle on lisätty Napoleonin Keisarillisessa kaartissa palvelleen saksalaisen Friedrich Christian Christmannin Theoretisch-Praktische Anweisung des Hau-Stoßfechtens –sapelioppaan opetuskuvasto.

Reilut parivuosikymmentä Napoleonin sotien jälkeen, vuonna 1838, Christmann julkaisi yhdessä Dr. Pfeffingerin kanssa Theoretisch-Praktische Anweisung des Hau-Stoßfechtens –sapelioppaan. Kirjassa käydään mm. läpi erilaisia taistelutilanteita, kuinka sapelilla taistellaan sapelia, pistintä ja ratsupeistä vastaan. Mukana on myös tilanteita, joissa siviilit puolustautuvat riidanhaastajia vastaan ilman asetta tai kepin kanssa.

Kirjassa on varsin mielenkiintoinen opetuskuviensarja, joka löytyy täältä.

Christmann otsikkokuva1

Huttonin sapelin opetuskuvia

alfred hutton

Alfred Hutton.

Sivustolle on lisätty ”pääsivuihin” Sapeli -sivu. Sen alle on visiona kokoilla sapeliin liittyvää asiaa lähinnä omaan käyttöön, mutta josko niistä olisi iloa jollekin muullekin.

Ensimmäisenä kasasin Alfred Huttonin (1839 – 1910), englantilaisen miekkailumestarin ja sotilaat sapelin opetuskuvia, jotka löytyvät täältä. Kuvat ovat Huttonin kirjasta Cold Steel – A Practical Treatise on the Sabre vuodelta 1889

”Nää Könsät vanhat puut”

2016-07-14 001

Hukareita Kuopion museossa (Kuva: Mika Vesterinen)

Kuopio museon lasivitriinissä roikkuu kaksi mielenkiintoista miekkaa…

Ne ovat hukareita Suomen Sodasta 1808-09. Toinen ruotsalainen ja toinen venäläinen. Osa Kuopion omaa historiaa, joka on täällä aika hyvin päässyt unohtumaan.

Hukari, ruotsiksi ”huggare”, oli vakioase Savon rykmentin ja sen paikallisesta väestä kootun Kuopion komppanian sotilailla. Hukari oli myös aktiivikäytössä näillä kulmilla Suomen sodan aikaan. Tuolloin Kuopiossa ja sen lähiympäristössä taisteltiin paljon keväällä, kesällä ja alkusyksystä 1808: Jynkkä 15.3, Kuopio 12.5, Koivumäki 14.-15.6, Kuopio 1.7, Toivala 23.7, Julkulanniemi 9.8, sekä Paukarlahti ja Kuopio 25.-26.8.

Museon hukareita katsellessa vanha kiinnostus Suomen Sodan historiaan heräsi uudelleen ja päällimmäisenä ajatus, että hukari täytyy saada, onhan siinä jotain paikallishistorian liittyvää miekkailun historiaa…

Lapsuuteni Kuopiossa asuneena ja historiasta aina kiinnostuneena Suomen sota on ruokkinut mielikuvitustani pienestä pitäen. Olen ikäni asunut lähes näköyhteydessä 15.3.1808 käydyn Jynkän taistelun tapahtumapaikalta. Olen kolmannen polven jynkkäläinen ja kuullut lapsuudessani paljon kertomuksia taistelusta, mitkä ovat herättäneet kiinnostuksen ko. sodan historiaan laajemminkin.

Tosin varhaisimmat muistot Suomen sotaa liittyen ovat pari hassua väärin ymmärrystä varhaislapsuudestani. Minulla on mielikuva, että olen hyvin pienenä käynyt tutustumassa Sandelsin joukkojen Toivalan asemien kaivantojen jäänteisiin. Muisto on niin kaukaa lapsuudesta, että mietin onko se edes totta. Onko sellaisia edes olemassa nykypäivän Toivalassa. Luulisi, että moiset kannattaisi käyttää nähtävyytenä hyväksi, elleivät ne sitten jääneet nykyisen Kallan Siltojen laajennuksen alle…

No, joka tapauksessa eräs muistoista esiin kaiveltu lapsuuteni pikkupoikien keskustelu kerrostalon pihamaalla todistaa tuon kaivantojen näkemisen todeksi. Keskustelin tuolloin kaverien kanssa, varmaan leikkiä suunnitellen, toisen maailman sodan Suomen sodista. Kaveri kertoi nähneensä sodan aikaisia oikeita juoksuhautoja. minä siihen kehuskelemaan ”niin minäkin, Toivalassa!”. Tästä syntyi väittely, jossa minun näkemys tuomittiin usealla suulla viisaampien osatessa kertoa, että olen väärässä, koska sota käytiin idässä. Minulle tuosta jäi pitkäksi aikaa suuri epätietoisuus. Olin nähnyt Toivalan aseman omin silmin, ja minulle oli kerrottu, että suomalaiset olivat näissä asemissa ja tuolla vastarannalla olivat venäläiset. Myöhemmin selvisi, että oli ollut olemassa ”toinen sota” kauempana menneisyydessä, jossa oli taisteltu Kuopion maisemissa, mikä ruokki pienen pojan mielikuvitustani.

Toinen koominen väärinymmärrys liittyi Savolaisten lauluun, tai siitä yleensä aina koulun juhlissa laulettuihin 1,9,10 ja 11 säkeistöihin. Lapsena ymmärsin sanat ”Jos kielin voisi kertoa näkönsä vanhat puut” omalla tavallani näin: ”Jos kielin voisi kerto nää könsät vanhat puut”. Tästä viisastuneena ”Könsät” ruokkivat vilkasta mielikuvitustani. Kuvittelin Vanhoja muhkuraisia mäntyjä ja kuusia eli ”Könsiä”, jotka olivat nähneet hurjia taisteluja. Kun näin ”Könsän” saatoin kuvitella,  miten se oli nähnyt laulun sanoin ”Savon joukon tapelleen”. Mielikuvituskuvaelmaani ruokkivat muistikuvat Sven Tuuva -elokuvasta, joka asetti sen ”toisen sodan” minulle tarkemmin omalle paikalleen historiaan.

Vanhaa talvitien pohjaa lähellä lippumäkeä Petosella Kuopiossa. (Kuva: Mika Vesterinen).

Muutettuani 10-vuotiaana isovanhempieni kotipaikalle Jynkkään, kosketus Suomen sotaan muuttui konkreettisemmaksi. Kotipaikka oli kivenheiton päässä Jynkän taistelupaikasta. ”Vanha talvitie”, joka nykyään on kai jäänyt pääosin Petosen kaupunginosan jalkoihin, tuli hyvin tutuksi, koska siinä meni lapsuudessani hiihtolatu Jynkänlahdelta, Petosenlammen kautta etelään, ohi Lippumäen kallion missä kerrottiin suomalaisten komentajan J. Z. Dunckerin tähyilleen tietä pitkin lähestyvää 3000 venäläisen osastoa. Tuttu oli maakannas, jonka suojista suomalaiset kävivät ensimmäiseen viivytystaisteluun Jynkänlahden pohjukassa ja tuttu oli myös Jynkänlahden suun kapeikko, toisen kahakan tapahtumapaikka, jossa suomalaiset torjuivat 300 ratsuväkimiehen rynnäkön. Lapsena sitä pohdittiin, miten ne venäläiset olivat siihen kapeikkoon voineet mahtua rynnäköimään sadoilla ratsuilla…

Aiheesta kiinnostuneiden kaverien kanssa pelattiin Suomen sotaan liittyviä itse tehtyjä strategiapelejä, joita tuolloin kutsuttiin ”karttapeleiksi”. Niiden pohjiksi jouduttiin kaivelemaan tietoa historian kirjoista, mikä lisäsi tietämystä aiheesta. Duncker, Malm, Von Döbeln, Sandels ja moni muu, muuttuivat myyttisistä seikkailu tarinoiden hahmoista mielenkiintoisiksi todellisiksi historian henkilöiksi.

Verjnuarmu Suomen sodan tunnelmissä  seinän kokoisessa kuvassa Kuopion Museossa 2016.

Kaukaan lähti liikkeelle tämän tarinan kaari…  siirrytään loppuun:  2016 kävin Kuopion museossa katsomassa savonmurre-metallia tekevän kuopiolaisen Verjnuarmu-yhtyeen Suomen sotaan 1808-09 liittyvän teemalevyn näyttelyn, jossa oli mukana sekä yhtyeen omaa rekvisiittaa että aitoja museoesineitä.

Toteutus oli viihdettä ja historiaa kiinnostavana ja hauskana pakettina. Ehkä Verjnuarmun osin fiktiivisen historiallisen tarinan kautta joku kiinnostui myös Suomen sodan historiasta vähän syvemmin, täällä tapahtumapaikoilla kun eletään. Pohjois-Savostahan löytyy monta mielenkiintoista tarinaahan kyseiseen sotaan liittyen.

Omiin silmiin sattui erityisesti hieman messerin oloinen Suomen sodan aikainen jalkaväen lyhyt sapeli, hukari. Se herätti vanhan kiinnostuksen Suomen sotaan, nyt enemmänkin tuon miekan kautta, sillä haluaisimme päästä miekkailemaan aidoilla hukareilla. Ongelmaksi näytti muodostuvan se ettei tuon tyypin miekkoja ollut missään tarjolla.

Kesällä 2017 otettiin asia esille Warusseppien Marko Saaren kanssa, josko häneltä saisi hukarit tilattua.

…ja nyt kesällä 2018 on päästy niin pitkälle, että  meidän tilaamat hukarit ovat Markolla työn alla. Lähitulevaisudessa julkaistaan artikkeli tai artikkeleita, miten hukarien valmistus etenee.

Savon rykmentin sotilaita.