Historiallista miekkailua Jyväskylän yliopistolle Kuopion suunnalta

Jaakko ja Elisa muuttivat Jyväskylään opiskelemaan ja molemmilla oli halu jatkaa miekkailua myös siellä. Jo alkuvuodesta 2014 syntyi Helsingin yliopiston piirissä toimivan Grieswarttin innoittamana idea miekkailun harrasteryhmän muodostamisesta Jyväskylän yliopistolle. Molemmilla Jyväskylään muuttajilla oli myös halu tutkailla, pohtia ja testailla miekkailun saloja itse pienen piirin kanssa, joten tuollainen yliopiston miekkailukerhon tyylinen ratkaisu innosti molempia.

Miekkailua käynnistelemässä Jyväskylän yliopistolla 18.10.2014.

Miekkailua käynnistelemässä Jyväskylän yliopistolla 18.10.2014 (kuva: Elisa Hyvärinen).

Nyt näyttäisi, että muutama kiinnostunut Jyväskylän yliopistolta löytyy ja ryhmä saadaan sinne kasaan. Laajemmalla tasollahan Jyväskylästä löytyy jo Jyväskylän Historiallisen Miekkailun Seura, jonka kanssa yliopistolla vaikuttavalla ryhmällä ei ole tarkoitus ryhtyä kilpailemaan millään tasolla.

Jaakon ja Elisan projektin taustatueksi on tulossa ry, jota käytän myös itse aktiivisesti pyörittämieni underground-kulttuuritoimintojeni kanssa, johon sisältyy mm. tapahtumajärjestelyjä, julkaisutoimintaa ja internet-sivujen ylläpitoa. Niitä on mm. rahaliikenteen vuoksi turvallisempi hoitaa ry-pohjaisesti.

(Kuva Elisa Hyvärinen)

(Kuva Elisa Hyvärinen)

Mainokset

Näyttämötaistelua Kuopion Ylioppilasteatteriin

Marraskuussa otan askeleen uuteen suuntaan miekkailun saralla, kun lähden Kuopion Ylioppilasteatteriin vetämään näyttämötaistelua marras- ja joulukuuksi. Lähtökohtana on historiallinen miekkailu, mutta luonnollisesti näyttämölle teatterin ehdoin sovittaen. Välineistöä löytyy kyllä perinteisen miekkailun ulkopuoleltakin, mm. pesäpallomailat ja jakoavaimet tulevat olemaan esillä.

Materiaalia ja ideoita tätä varten olen keräillyt jo syyskuusta lähtien. Apuna on ollut myös Kansallisoopperassa näyttämötaitelun koreografina ja näyttämötaistelijana toiminut Joeli Takala, jolta olen saanut ison nipun vinkkejä ja ideoita.

Itse olen enemmän kuin innoissani tästä projektista. Mukana on paljon itselleni tuttua, mutta myös paljon uutta asiaa, mitä olen tätä varten pohtinut ja omalla privaatilla treenivuorolla testaillut ja testailen jatkossakin. Suurella mielenkiinnolla odottelen myös minne homma kantaa näyttelijäporukan kanssa. Projektin myötä opin varmasti paljon näyttämötaistelun toteutuksesta itsekin, oppi liikkunee myös teatteriväeltä minulle päin.

Alkuunsa käydään läpi ihan taistelun perusteita historiallisen miekkailun lähtökohdista erilaisilla aseilla. Tavoitteena olisi saada osallistujille ensin taistelijan moodi päälle taistelemisen näyttelemisen sijaan. Siitä olisi ajatus lähteä sitten hakemaan ideoita varsinaiseen näyttämötaisteluun, missä realistisuus antaa myöten näyttävyydelle, sekä käsikirjoituksen sävyille ja tavoitteille.

Projektin puitteissa saattaa KYT:n väkeä näkyä tutustumassa myös Savon Historiallisen Miekkalun Seuran treeneihin. Eipä haittaisi, jos sieltä joku hurahtaisi lajiin vähän näyttämötaistelua enemmänkin.

Opintomatka messerin pariin 2.-6.6.14

wsk-1-MS
(Kuva: Marko Saari)

Jörg Bellinghausenin messer-seminaarissa Jakomäen salilla 25.–26.1.2014 heräsi ajatus yrittää hommata itsellesi lisää opetusta messeriin, kun pelkkä itseopiskelu on varsin hankalaa, työlästä ja tuskaisen hidasta. Mitään seminaareja ei ollut näköpiirissä Suomessa, niin piti miettiä jotain muita ratkaisuja. Rahallahan sitä matkaisi vaikka maailman ääriin, mutta kun sekin resurssi puuttui.

Käytännössä mielessä alkoi hahmottua pienen budjetin ja yhden miehen miekkaleiri sijoitettuna kesäkuun alkuun Helsinkiin täydennettynä mahdollisella koukkauksella Turun suuntaan.

Mainitsin asiasta Joeli Takalalle ja hänen kanssaan alettiin zoomailla minun vierailua Grieswartin treeneihin alustavasti jo helmikuussa. Visioin, että viettäisin vajaan viikon Etelä-Suomessa, kävisin Grieswartin messer-treeneissä ja pakkaisin samaan viikkoon mahdollisimman monta treeniä muilla tahoilla pitkämiekkaan. Messer oli kuitenkin pääkohde ja kun Joeli lupautui antamaan siitä Grieswartin treenien lisäksi yksityisopetusta, niin vähiin jäivät sitten vierailut muissa treeneissä.

Messer-reissuni alkoi teltan pystyttämisellä Rastilan leirinta-alueelle maanantaiaamuna 2. kesäkuuta. Sade kun näytti uhkaavan, täytyikin sitten singahtaa Itä-keskukseen ostamaan suojamuovia teltan päälle. Perjantaihin asti piti teltan kanssa selvitä, joten ei oikein innostanut sen liiallinen kastuminen heti kättelyssä.

Telttamajoitus oli valintana siksi, että reissu oli tarkoitus hoitaa mahdollisimman edullisesti, yksinkertaisesti ja vain olennaiseen keskittyen. Kaikki muu kuin miekkailu oli siis tarkoitus jättää sivurooliin. Kun säätkin suosi pikku sadekuuroja lukuun ottamatta, niin telttamajoitus oli oikein hyvä ratkaisu, ainakin näin kun itsekseni olin liikkeellä.

wsk-2-MS wsk-3-ms
Joelin (vas.) parina WSK:n treeneissä (kuvat: Marko Saari).

WARUSSEPPÄIN KILLAN VIERAANA

Leirin pystyttelyn jälkeen iltapäivällä poimin Joelin Helsingin Rautatieaseman edestä kyytiin ja lähdettiin Turkuun vierailemaan Warusseppäin Killan harjoituksissa. Sielläkin oli tarjolla messeriä. WSK ja Marko Saari ovat ensimmäinen taho, joka on aseeseen Suomessa syvemmin perehtynyt, joten senkin puolesta Turussa oli mielenkiintoista vierailla.

WSK:n treenipaikka oli idyllisissä perinnemaisemissa Kuralan Kylämäessä. Oltiin paikalla etuajassa, joten ehdittiin hyvin pitää pientä piknikiä ja tutustua niin ikään Kuralassa olevaan Warusseppäin killan pajaan, joka on näkemisen arvoinen paikka. Kaikenlaista mielenkiintoista ihmeteltävää löytyi puolivalmiista valmiisiin töihin, sirpistä haarniskan osiin.

Warusseppäin treenit veti Marko Saari, samainen henkilö, joka sai minut kiinnostumaan messeristä 2012. Marko tuntui vetävän vähän eri treenejä eri osallistujille, pitkämiekkaa ja kahta eri messer-juttua yhtä aikaa ainakin välillä ja sulavasti näytti sujuvan kokonaisuuden hallinta. Joelin kanssa treenattiin viikon teeman mukaisesti messeriä, mukana jotain tuttua, jotain uutta ja taas pieni palanen Lecküchnerin mammuttimanuaalia aukeni minulle. Lecküchneriä urakalla viimeaikoina selvitellyt Joelikin tuntui törmäävän pariin vähän erilaiseen tulkintaan asiasta. Oli mielenkiintoista seurata kahden Lecküchnerin oppeihin paneutuneen keskustelua aiheesta.

Treenien ja juttutuokion jälkeen suunnattiin taas Helsinkiin. Heitin Joelin kotiin ja ajelin sitten Rastilan leirintäalueelle testailemaan retkipatjan pehmeyttä.

kisahalli-joeli1
Julius vs. Mika Kisahallilla (kuva: Joeli Takala).

YKSITYISOPETUKSESSA JA GRIESWARTIN TREENEISSÄ

Tiistaina lähti käyntiin tiivis putki messer-treenejä Joelin johdolla. Ensin Joeli yksityisopetusta Töölön Kisahallissa ja illemmalla Grieswartin treenit läheisessä puistossa Finlandia-talon takana. Keskiviikkona päivällä taas yksityisopetusta Kisahallissa ja nyt mukana oli Joelin lisäksi Julius Väliaho Grieswartista. Ruokatauko ja perään Grieswartin treenit puistossa Finlandia-talon takana. Torstaille oli vielä yksityisopetusta Joelilta. Siitä Joeli suuntasi pakkailemaan kamojaan Unkarin reissulleen ja minä tutustumaan EHMS:n pitkämiekkatreeneihin…

Kaikenlaista ehdittiin Messeristä käydä läpi, aseen käsittelystä, liikkumiseen ja painiotteisiin. Runsaasti enemmän tuli asiaa, kun tuolla tahdilla ehtii omaksua, silleen seminaarimaisesti, että asiaa käytiin läpi paljon ja omalle ajalle jää kotiläksyksi yrittää kasata siitä mahdollisimman paljon asiaa omaan käyttöön.

Paljon treenattiin vapaamiekkailun omaisesti varusteet päällä. Hikisiä tekstiilejä syntyi jätesäkillinen tuliaisiksi kotiin vietäväksi ja miekkailuvarusteet olivat tiistaista lähtien lähinnä läpihikisiä aina siihen saakka, kun pääsin kotiin niitä kunnolla kuivattelemaan.

leiri1
Varusteiden kuivattelua.

Leirintäalueella levittelin iltaisin varusteita pitkin autoa kuivumaan ja illan kosteuden tulessa heitin rojut autoon. Aromit olivatkin sitten sitä myötä autossa aamulla, kun auton oven avasi. Aamuisin roinat taas levälleen auton päälle ja auton ovet auki, ettei hikisyys pinttyisi auton perustuoksuksi.

Ennakkoon kuvittelin, että minulle jäisi aika lailla joutoaikaa leirintäalueella iltoihin. Visioin, että kokkailisin jotain ja syventyä Lecküchnerin manuaalia selailemaan. Tosiasiassa hikisten ja kuivattavien varusteiden pyörittely, pakollinen suihkussa käynti, vaihtovaatteiden järjestely, pyykkien kasailu yms. vei runsaasti aikaa ja loput puhdin, mitä ehkä oli vielä jäljellä. Kokkailun sijaan suuntasin toistuvasti Meri-Rastilan edulliseen kiinalaisravintolaan. Miekkailumanuaalien sijaan lukemiseksi riitti vallan mainiosti vähän kevyemmäksi vaihtoehdoksi divarista mukaan poimimani Korkeajännitykset.

leiri2
Kevyttä ja vähemmän kevyttä luettavaa: Korkeajännityksiä ja Lecküchneriä.

LEIRINTÄALUETUTTAVUUTENA MIEKOISTA KIINNOSTUNUT SIKHI

Pyörittelin tiistai-aamuna teltan luona varusteita järjestellessä muutaman minuutin messeriä käsissäni ja lähistöllä majaillut vanha sikhimies singahti paikalla asetta ihmettelemään. Hän arveli aluksi, että olin tehnyt jotain rukoussarjaa miekan kanssa, sillä sikhiläisyydessä aseilla, erityisesti miekoilla on uskonnollista merkitystä. Korjasin virheen ja kerroin mistä on kyse ja sikhi innostui ihan silmittömästi. Hän tutki kaikki varusteet käsivarsi- ja polvisuojia myöten. Pitkämiekasta hän oli haltioissaan ja miekkalaukun pohjalta löytynyt sirppi sai hänen nyökyttelemään hyväksyvästi päätään.

Sen jälkeen sikhi piipahteli säännöllisesti luonani aina kun pakkasin tai purin varusteitani, testaili aseitani, kyseli lajista, jutusteli paljon William Wallacesta, keskiaikaisesta skotlantilaisesta vapaustaistelijasta. Kerran esitteli perinteistä sikhi-tikariaan ja toi toisella kerralla esiteltäväksi chakram –heittorenkaita, sikhien perinteisiä aseita. Ase on osaavan käsissä tarkka ja tehokas 50 metrin etäisyydelle. Hänellä oli kolmenlaisia renkaita, jotka niputti turbaaninsa päälle tietyssä järjestyksessä kevyestä terävään. Kevyt rengas on ikään kuin varoitus. Tuntuu osuessaan, muttei aiheuta vammoja. Seuraava oli tylsäteräinen, mutta raskaampi rengas ja sillä saa aikaiseksi kipua ja mustelmia. Kolmas ja viimeinen oli sitten ulkoterästään veitsenterävä ase. Mielenkiintoisia välineitä… Hauska leirintäaluetuttavuus. Tämmöisiä syntyy kun jalkautuu ihmisten pariin.

chakram
Chakram.

EHMS:N TREENEISSÄ

Kun torstain messer-treenien jälkeen lähdin vielä vierailemaan EHMS:n pitkämiekkatreeneissä ja katsastamaan seuran salia, jossa en aikaisemmin ollut vielä käynytkään. Joeli ohjeiden perusteella sali löytyi aika helposti. Lyhyeen ajomatkaan Kisahallinta EHMS:n salille meni tosin kolme varttia tai enemmänkin, kun satuin kunnon ruuhkaan. Parkkipaikkakin lopulta, vaikka aluksi tuntui, ettei autoa saa taas tungettua minnekään.

Kristian Ruokonen oli treenejä vetämässä ja varusteostoksia tuli sitten siinä treenien sivussa tehtyä. Kyynärvarsi/kyynärpää-suojuksia ja maskin päälle tulevia huppuja lähti mukaan Kuopioon.

Aika uupunut ja vähän kolhuinen oli olo jo alkajaisiksi Joelin käsittelyn jäljiltä. Axel Pettersson oli kuulemma haukkunut suomalaisia huonokuntoisiksi, joten Kristian oli ilmeisesti päättänyt vähän terästää alkulämmittelyitä. Toisten kohdalla se Axelin väittämä pitää ehkä enempi paikkansa kun toisten… Ainakin minun ja alkulämmittelyn yhdenkäden punnertelu tuntui tosi rankalle ja vastalihaksissakin loppui puhti vähän kesken. Ne olivat rankin osa koko treenejä minun kohdalla.

Kyllähän siinä liikettä saatiin itse treeneissäkin, varsinkin siinä vaiheessa, kun vapaamiekkailukamat vedettiin päälle. Aika niljakkaan hikiset oli jo minun varusteet, kun en niitä ollut päässyt kunnolla koko viikon aikana kuivaamaan. Sitten kun taas pääsi liikkeeseen, niin hyvin unohtui monien murhe ja hyvät loppuhiet tuli vielä treenien lopun vapaamiekkailuosiosta.

Hyvin pieneen tilaan organisoitu ja tehokkaasti toimiva oli tuo viimeisen vartin nopeatempoinen vapaamiekkailuosuus, missä pari vaihtui lennosta kokoajan. Merkillepantavaa oli sellainen, että vaikka räväkästi tehtiin, ei vastaan tullut kertaakaan sellaista fiilistä, että turvallisuudesta olisi tarvinnut murehtia, tai että jollakin olisi ollut tarpeetonta voittamisen tarvetta, tai kohtuutonta voiman käyttöä. Siinä pääsi sitten itsekin testailemaan erilaisten hyökkäysten toimivuutta. Joku toimi varsin hyvin ja jossain kohtaa ei sitten alkuunkaan, varsinkin, jos ei ajatus ollut kunnolla mukana. Tosi mielenkiintoiset oli Kristianin vetämät treenit kaikissa vaiheissaan ja taas lähti vähän uutta ideaa mukaan kotipuoleen viemisiksi.

EHMS:n treenit olivat seitsemännet putkeen neljään päivään. Ja olo oli sen mukainen, kun lähdin taas suuntaamaan kohti Rastilaa. Siellä samat varusteiden kuivailu, hikisten tekstiilien kasailu, suihku, Meri-Rastilan kiinalainen jne.

Yllättävän pitkiä nämä välimatkat muuten Hesassa, ainakin kuopiolaiselle, kun on tottunut selviämään vartissa mihin tahansa Kuopiossa, olipa ruuhkaa tai ei. Hesassa sai aikaa kulumaan matkoihin ihan eri tavalla ja metron kätevyyskin selvisi parkkipaikkoja etsiskellessä ja parkkimaksuja maksellessa. Myös Hesan reissun aikana ostamani reppuna kannettavissa oleva 85 litran varustelaukku nousi arvoon arvaamattomaan.

Kiitokset kaikille, jotka minua opettivat, kaikille, joita sain miekalla lyödä ja kaikille, jotka minua miekalla löivät. Erityiskiitos Joelille, että sain mahdollisuuden tämmöiseen yksityisopetukseen. Kaiken kaikkiaan hyvä reissu ja hieno kokemus.

-M!ka-

Avoimet harjoitukset Kulttuuriareena 44:ssä 26.4.2014

Artikkeli on julkaistu alun perin Miekka Mielessä -blogissa 22.5.2014

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

(Kaikki artikkelin kuvat: Elppi Hyvärinen.)

26.4.14 meillä oli ohjelmassa tunnin mittaiset yleisölle avoimet harjoitukset Kulttuuriareena 44:ssä. Tunti on treeniajaksi oikeasti liian lyhyt, mutta idea olikin tällä kertaa katsojalähtöinen. Tunnin verran ehkä joku jaksaisi treenejä katsellakin. Avoimet harjoitukset olivat myös ohjelmanumerona petroskoilaiselle nuorisoryhmälle, joka vierailemassa Kuopiossa osana EU:n Youth in Action-ohjelmaa.

Olin pakannut lainassa olleeseen pakettiautoon kaiken tarpeellisen roinan jo hyvissä ajoin, jotta iltaan voisi keskittyä rauhassa ja rennosti. Järjestelyihin osallistuvat seuran jäsenet olin pyytänyt paikalle Kulttuuriareenalle noin tuntia ennen varsinaisia harjoituksia. Hyvin ehdittäisiin laitella kaikki valmiiksi rauhassa ja ilman kiirettä.

Siinä sitten ajelin väljään aikatauluun tyytyväisenä kohti keskustaa, kun puhelin soi. Kuuma linja Kulttuuriareena 44:stä!

”- Missä viivyt?”,kyselee Jaakko.
”- Matkalla ollaan. Ei tässä montaa minuuttia enää mene. Eihän tässä nyt niin kiire ole… tunti aikaa”. Mitä se nyt hoppuilee, mietin.
”- No täällä on jo kaikki”, toteaa Jaakko. Eli talkoolaisetko paikalla jo? No hyvä, ketäs niitä nyt olikaan, muistelin, Mirja, Seppo, Elisa…
”- Ketäs siellä on jo paikalla?”, tarkistelin.
”- No KAIKKI. Kaikki, jotka on treeneihin tulossa. Kaikki valmiina odottamassa. Pitäis aloittaa hetken päästä! Miekatkin on sulla!”

Hiljaksiin selveni tilanne. Omasta mielestäni olin pyytänyt paikalle tunnin etukäteen sen porukan, joka osallistuisi alkujärjestelyihin, mutta olinkin epähuomiossa ilmoittanut treenien alkamisajan tuntia aikaisemmaksi koko porukalle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Suunnitelma B-käyttöön. Jaakko aloitti alkulämmittelyn vedon ja siinä aikana ehdin paikalle miekkakassien ja muun roinan kanssa. Miekkojen saapumisen jälkeen Jaakko pääsi jo vetämään lyöntiharjoituksia sillä aikaa, kun minä järjestelin parin avustajan kanssa muuta roinaa esille. Kaikenlaisia aseita ja rautahanskoja kun piti laittaa esille vieraiden ihmeteltäväksi jne.

Sen perään ehdin jo katella ympärillenikin. Sali näytti nyt merkittävästi pienemmältä, kun aikaisemmin siellä käydessäni. Katsomo oli osittain auki yleisön vuoksi, mikä vei tilaa. Esirippu oli kiinni ja osa salia jäi sen taakse. Loppu-illan musisointia varten oli äänentoistopöytää ja tarviketta salin sivussa ja treenaajien varustekasseja vähän siellä sun täällä. Treenit hetkeksi poikki ja kaikki varustekassit sinne äänentoistolaitteiden viereen, missä ei kuitenkaan voinut treenata. Sillä tavalla saatiin lisää tilaa, vaikkei sitä vieläkään ollut liikoja siihen nähden, mitä olin treeneihin suunnitellut.

Nyt ehdin jo itse harjoituksia vetämään. Ajatus oli ollut vetää vähän liikkuvampaa hyökkäysharjoittelua tällä kertaa, ikään kuin yleisöystävällisesti. Sitäpä sitten, tilan puutteen vuoksi jouduttiin vähän liikkuvuutta tosin karsimaan. Pääsin jo vetämään vähän henkeä. Hyvinhän tästä selvittiin. Treenit alkoi ilmoitetussa ajassa, vaikka en itse ehtinyt alkuun mukaan ja minun mokan takia saatiin tunnin sijaan kahden tunnin treenit. Mikäpäs tässä… Sisältöä oli kyllä takataskussa enemmän kun tarpeeksi.

Reilun puolentunnin treenailun jälkeen alkoi saliin ilmestyä venäläisiä nuoria suomalaisine isäntineen. Osa huomiosta meni nyt siihen, että yleisö pysyy katsomon puolella ja treenaajat turvallisen kaukana heistä. Sitten tuli venäläisryhmän vetäjä juttelemaan, että he kuvaisivat treenejä videolle ja heidän ryhmästään tulisi yksi osallistumaan treeneihin ja ehkä joku muukin, jos se sopii. No sopihan se. Ei tuottaisi suuria ongelmia. Suunnitelma C käyttöön: Jaakon kanssa sovittelin tilannetta niin, että kun arviolta 1-3 venäläistä tulee mukaan, minä keskityn enemmän heihin ja Jaakko apuvetäjänä omaan porukkaan.

19.00 oli se kellonaika, jolloin ne oikeasti avoimet harjoitukset oli tarkoitus aloittaa. Katsomo täyttyi venäläisnuorista ja heidän kuopiolaisesta isäntäväestä, sekä muutamasta muusta lajista kiinnostuneesta.

Tein lyhyen esittelyn ja kysyin sitten, haluaisiko joku osallistua harjoituksiin. Yleensä olen suomalaisten kanssa tottunut, ettei juuri kukaan noin yllättäen lähde mukaan, joten hämmästys oli suuri, kun käsiä alkoi yleisöstä nousta… kolme, viisi, kuusi, kaksitoista… yhtäkkiä meillä oli mukana ehkä jopa 15 ylimääräistä treenaajaa, osa venäläisiä ja osa heidän suomalaisia isäntiään. Seuran omia ja jäseniltä lainassa olevia miekkoja ja maskeja oli tusinan verran, mutta kun muutamat seuran jäsenet luopuivat miekoistaan ja maskeistaan, saatiin juuri ja juuri varusteet riittämään. Alkuperäinen treenisuunnitelma meni tietysti saman tien roskiin ja uutta piti kehitellä minuuteissa…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Suunnitelma D käyttöön. Harjoitusten vetokieleksi täytyy lennosta muuttaa englanti ja keksiä pikaisesti kokonaan uusi harjoitussisältö. Nyt oli pelastavana apuna vuoden mittaan vetämäni miekkailutunnit lukioissa. Niiden sisältö on ollut lähinnä aloittelijoille sopivia innostavia harjoitteita, jossa pääsee kokemaan miekkailun tuntua, ”ahaa-elämyksiä” ja onnistumisen iloa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yllättävä tilanne tuntui elävän aika vahvasti kokoajan. Tila oli ahdas näin isolle joukolle ja seassa pörräsi vielä venäläistyttö videokameran kanssa. Paula ryhtyi turvallisuuspoliisiksi ja minultakin meni aika paljon huomiota turvallisuuden vahtimiseen. Kaiken tämän keskellä neuvoteltiin joka välissä Jaakon kanssa, mitä tehdään seuraavaksi. Kummallakin löi välillä tyhjää, mitä niillä lukiovierailuilla oikein olikaan treenattu. Englannin sanatkin olivat välillä hukassa. Seuran kokeneemmat jäsenet, ja tässä kohtaa heihin laskettiin jo pari kuukautta treenanneetkin, ottivat hyvin vastuuta vieraiden miekkailun onnistumisesta. Kiitos kaikille. Kyllähän tämä meni yllättävyydessään kevyessä sivuluisuissa, missä sai luistella ja luovia hetki hetkeltä eteenpäin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Varsinaiset treenisession jälkeen esiteltiin vielä hetken mielijohteesta seuran muiden aseiden, tikarin, keihään ja messerin käsittelyä. Elisa ja Jaakko hoitivat tikarin ja keihään, minä Jaakon kanssa sirpin ja messerin. Nyt oli suurena apuna huhtikuun näytökseen treenailut. Sieltä poimittiin esiteltävät asiat ja kun niitä oli treenattu kunnolla, voitiin t-paita päälläkin tehdä tekniikoita aika räväkällä tempolla, mikä sai yleisössä aikaan äänekästä hämmästymistä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lopputulos oli venäläisten vieraiden osalta ilmeisen onnistunut, kun monet tulivat kiittelemään jälkikäteen. Illan päätteeksi minua vielä haastateltiin videokameran edessä. Jos nyt oikein ymmärsin, niin venäläisnuoren vierailusta kuvattava video, johon mukaan tulee pätkää treeneistä ja haastattelusta tulee joskus ulos Petroskoin paikallis-tv:ssä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kokonaisuus pysyi käsissä sivuluisusta huolimatta. Illalla kaiken kaman roudailun jälkeen puhaltelin kyllä pääpyörällä paksuja tästä kaikesta. Hauskaa oli, mutten ehkä ihan heti välittäisi samanlaista pyöritystä ottaa uusiksi.

Metallikeikalla miekkailua esittelemässä 12.4.2014

Artikkeli on julkaistu alun perin Miekka Mielessä -blogissa 18.5.2014

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jaakon puolustus on romahtamassa Kulttuuriareena 44:n miekkailunäytöksessä (kuva: Mirja).

Lauantaina 12.4.2014 Savon Historiallisen Miekkailun Seuralla oli miekkailunäytös ja esittelypiste Nuorisotoimen ja Nuorisovaltuuston järjestämässä Rock The Clubit – tapahtumassa Kulttuuriareena 44:ssä. Varsinaisesti kyseessä on keikkailta, jossa esiintyvät Verjnuarmu ja Fear Of Domination. Näytös oli sijoitettu keikkojen väliajalle.

Paikalla oltiin hyvissä ajoin ennen tapahtuman ovien avaamista. Roinaa oli taas mukana hirveä määrä. Esittelypöydän rakentelu Kultuuriareena 44:n aulaan sujuin jo vähän vanhalla rutiinilla, kun kokonaisuus kasattiin samalla tyylillä kun Pääkirjaston miekkailuesittelyssä tammikuussa. Miekkailunäytös-porukan lisäksi apuna talkoissa olivat myös Mirja, Paula, Ville ja Janne.

Kun pöytä oli saatu kasaan, päästiin keskittymään näytösasioihin. Tarkistettiin näytösalue, suunniteltiin missä miekkailijat kohtaisivat jotta olisi tilaa kaatoihin, rajattiin lippusiimalla turva-alue yleisön ja näytöstilan väliin. Äänimiehen pöytä oli vähän meidän tiellä, mutta eihän sitä voinut lähteä siirtämäänkään, joten meillä käytettävissä vähän pienempi tila kun ennakkoon arveltiin. Aluksi pohdittiin, että jätetään ehkä keihäs kokonaan pois näytöksestä tilan puutteen vuoksi. Vähän harmiteltiin sitä, että näyttävä ase ja vaihtelu miekkoihin jäisi näytöksestä pois…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Esittelypöytä (kuva Elisa Hyvärinen)

Kun näytösalue oli rajattu, käytiin näytös vielä testimielessä läpi. Freeplay-kamat päälle ja menoksi. Nyt paljastui illan ainoa moka. Pari autolastillista oli roinaa mukana, mutta yksi asia puuttui, minun miekkailusukat. Polvihousu-tyylin miekkailuhousut ovat aika hilpeän näköiset ilman pitkiä sukkia, sellaista Angus Young – tyyliä. Vaihtoehtona oli tietysti laittaa seuran verryttelyhousut näytökseen, mutta polvisuojat ei istu niiden kanssa kunnolla, hiertävät ja valuvat pois paikoiltaan. Näytöksessä ei oikein ole hyvä jos joutuu vähän väliä nostelemaan polvisuojia paikoilleen. Asia ratkesi siten, että Paula ja Mirja kävivät hakemassa minulle sukat. Kiitos ja anteeksi. Tämän tapauksen jälkeen olen pitänyt tapana säilyttää ylimääräisiä sukkia varustekassissa.

Kenraaliharjoituksessa käytiin vielä näytös läpi. Pientä säätöä tuli aseiden sijoitteluun, muuten oli jo kaikki ok. Keihäsosuuskin saatiin toimimaan pienemmässä tilassa turvallisesti.

Näytöksen teema oli ”mainos ja käyntikortti”. Kesto oli noin 7 minuuttia, 18 tekniikkaa ja mukana kaikki aseet, mitä meillä on seurassa satunnaisestikin käytössä. Näytösharjoituksista löytyy oma artikkeli täältä.

Usein yleisöllä kestää hetken aikaa huomata, että ”täällähän on jotain ohjelmaa käynnissä” ja kun näytöksen kesto oli vain minuutteja, halusin saada yleisön huomion jo hieman ennen näytöstä. Tämän vuoksi laitoimme äänimiehen soittamaan aloituskappaleena yleisön herättämiseksi Adrian von Zieglerin For the King – kappaleen. Samaan aikaan järjestelimme vielä aseitamme näytökseen ja yleisö ehti havaita, että jotain alkaa tapahtua.

For the Kingin päätyttyä lähti soimaan niin ikään Adrian von Zieglerin Legend -biisi, joka toimi näytöksen varsinaisena taustamusiikkina. Jaakko oli miksannut kappaleen tuplapituiseksi niin, että sille saatiin varmuudella pituutta enemmän kun näytökselle.

Näytöksessä olivat mukana minun lisäksi Elisa, Seppo ja Jaakko. Mirja oli värvätty kuvaajaksi, Paula toimi turvamiehenä ja Villellä oli näytöksen ajan valvontavastuu esittelypöydästä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Elisa on vienyt Jaakon lattiaan. Vielä tikarin isku lopetukseksi (kuva Mirja).

NÄYTÖS

Legendin alkaessa soida alkoi näytös Sepon tekemällä alkutervehdyksellä. Ensimmäisenä oli vuorossa tikari. Peter Falknerin tikari vs. tikari – tekniikalla, sitten torjuttiin tikarilla pitkämiekkaa ja aseettomana tikaria Fiore dei Liberin opeilla.

Seuraavana olivat yhden tekniikan väläytykset Andre Liegniczerin buckleria ja yhden käden miekkaa sekä Fioren keihästä. Huomioarvoa keräävää sirppiä oli mukana kaksi väläystä Paulus Hector Mairin opeilla. Aikaisemmissa esittelyissä olen pannut merkille, että pitkämiekan ohella sirppi herättää eniten yleisön kiinnostusta. Se jotenkin hämmentää ja kauhistuttaa. Monet kyselivät nytkin onko sitä oikeasti käytetty aseena. Oivallinen näytösase huomioarvonsa vuoksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jaakko keihästää Elisan (kuva: Mirja)

Messer-osuus kävi läpi kolme tekniikkaa nopeana kolmen hyökkäyksen sarjana Antonius Rastin, Johannes Lecküchnerin ja Glasgow Fechtbuchin opein.

Pitkämiekka oli pääroolissa ja sillä oli seitsemän tekniikan sarja Fioren ja Liechtenauerin opeilla. Fioren punta falsassa oli näytöksessä tahallinen ja näkyvä virhe. Kaadoin Jaakon näyttävästi käsi miekan terällä, mutta kumarruin kaadon loppuvaiheessa ja Jaakko pääsi kiskaisemaan minut lattiaan. Kaaduin Jaakon yli ja Jaakko pääsi nousemaan polvilleen ja lyömään minua miekallaan. Ensin sain selälläni torjuttua pari iskua half sword-otteella, mutta lopulta miekan isku tuli perille saakka.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Seppo, Jaakko ja sirpit (kuva: Mirja).

Kaatoja oli mukana muutenkin aika paljon räväkkyyden lisäämiseksi, kun haluttiin metalliyleisölle päästä näyttämään, ettei kyseessä ole mikään miekkatanssi-laji. Lyönnit näyttivät myös menevän lujaa perille saakka ja osumia mm. tehostettiin pään heilautuksissa. Kaikki tekniikat vietiin ”loppuun saakka” eli voittaja löi ensimmäisen osuman jälkeen toisen ja välillä kolmannenkin lyönnin ja maahan kaadettu vastustaja lopetettiin aina kaikkien taiteen sääntöjen mukaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Seppo ”viimeistelee” työn (kuva: Mirja).

Viimeisenä tekniikkana torjuttiin half sword-otteella messerillä pitkämiekkaa, torjunnasta pisto kasvoihin, mutta niin, että pisto jäi vajaaksi pitkämiekkamiehen lähtiessä vetäytymään. Messerin ote vaihtui kahteen käteen terästä ja lyönneiksi miekan kahvalla. Tätä vähän vaarallista vaihetta treenattiin kyllä paljon Jaakon kanssa, että saatiin se sujumaan. Ja hyvin se sujuikin. Päätökseen laitettiin vähän mustaa huumoria mukaan. Kun Jaakko oli hakattu messerin kahvalla lattiaan, vinkkasin Sepon avuksi. Tartuimme Jaakon jalkoihin, moikattiin yleisölle ja vedettiin ”kuollut” pois. Samalla Elisa teki lopputervehdyksen yleisölle.

Tuntumaksi jäi, että näytön onnistui tosi hyvin. Itse näytöksessä meni kaikki putkeen niin kuin pitikin. Yleisöä huomio saatiin lähes täysin, vaikkei meillä varsinainen oma kohdeyleisö ollutkaan. Hyvät aplodit saatiin ja moni kävi juttelemassa ja kyselemässä miekkailusta ja aseista näytöksen jälkeen. Räväkkyys tuntui myös tehneen vaikutuksen moniin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Porta ferro vs. posta di donna (kuva: Mirja).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Maahan heitetty Jaakko on juuri päässyt kiskomaan Mikankin lattiaan (kuva: Mirja).

SAVOLAISMETALLI TEKI VAIKUTUKSEN

Bändeistä ensimmäisenä soittanutta Fear Of Dominationia en valitettavasti ehtinyt nähdä kuin vilaukselta, kun omat hommat painoivat päälle. Verjnuarmua sentään ehdin katsoa, kun näytöksen jälkeen ei enää suuria vastuita ollut hoidettava. Bändi on kyllä entuudestaankin minulle tuttu, mutta ensimmäistä kertaa näin tämän savon murteella metallia esittävän bändin livenä. Sen verran hyvä oli, että mukaan lähti koko myynnissä ollut tuotanto.

-Mika-

Kulttuuriareena 44:n miekkailukurssit tiedotusvälineissä

Artikkeli on julkaistu alun perin Miekka Mielessä -blogissa 23.4.2014

ViikkoSavo julkaisi 23. huhtikuuta kuvan kera pienen artikkelin Kulttuuriareena 44:ssä 29.4.-3.5. järjestettävistä miekkailukursseista. Radio Kuopiossa oli samasta aiheesta Mika Vesterisen lyhyt haastattelu samana päivänä.

Savon Sanomat julkaisi pienen uutisen 28.4.14. Faktat meni onnistui Savarilla menemään vähän sinnepäin samanlaisen tiedotteen pohjalta, mistä ViikkoSavo onnistui tiivistämään varsin hyvin ja faktat kohdilleen. Vaan eipä noista pikkuvirheistä niin väliä. Olennaista, että hyvä asia sai vähän huomiota maakunnallisessa lehdessäkin.

VS140423

ViikkoSavon artikkeli yllä (klikkaa kuva suuremmaksi, niin teksti on luettavissa). Kuva on Elisan ottama ja siinä poseeraamassa ovat Seppo ja Jaakko. Savon Sanomien artikkeli alla.

SS140428

Näytösharjoitukset 7.-11.4.2014

Ohjelmassa oli näytös metallimusan keikkaillan keskellä Kulttuuriareena 44:ssä 12.4.2014. Tapahtuma asetti näytökselle oman haasteensa. Homma pitäisi hoitaa räväkällä otteella, freeplay-varusteilla, ilman mitään selityksiä ja kunnolla harjoitellen.

Tähän projektiin varattiin osa normaalia treeniaikaa 7.4.14 ja kahdet ylimääräiset treenit 8.4. ja 11.4. pelkästään näytösporukalle, missä näytöstä hierottiin kohdilleen. Näytösryhmään tulivat mukaan minun lisäkseni Seppo, Elisa ja Jaakko.

Ennakkoon tiedottelin, että 7.4. maanantaina olisi tunnin ohjatut treenit ja loppuajan keskittyisin näytösryhmän kanssa kulttuuriareena 44:n näytöksen suunnitteluun ja harjoitteluun.

Treeniohjelmaan olin varannut normaalia vauhdikkaammat ja hikisemmät treenit, että porukka olisi saanut typistetyistäkin treeneistä täyden annoksen miekkailua, mutta eipä tuota jengiä sitten tälle kerralle paikalle ilmaantunut, sen enempää, kun Paula ja näytösporukka. Niinpä päätettiin käyttää koko treenit näytöksen sisällön suunnitteluun ja näytöstekniikoiden harjoitteluun.

Yllättävän kauan siinä sisällön suunnittelussa sitten menikin, vaikka olin ennakkoon Jaakon kanssa suunnitellut nipun vaihtoehtoja, mitä näytökseen tulisi. Tekniikoiksi oli valittu ”mainosmielessä” sellaisia, mitkä saataisiin suhteellisen helposti toteutettua ja olisivat katsojalle näyttävän näköisiä ja aitoa kamaa historiallisista lähteistä, eikä siis mitään elokuvamiekkailua.

nh140507-1

Näytöksen suunnittelua 7.4.14. Mitä tekniikoita mukaan? missä järjestyksessä esitetään? Kuka mukana missäkin? Kumpi lähtee vasemmalta, kumpi oikealta?

Kun ensin oli päästy yhteysymmärrykseen, mitä tekniikoita oli mukana ja haettu niille looginen järjestys, alettiin testailla niitä käytännössä. Tekniikoiden sujuvuuden lisäksi piti huomiota laittaa siihen, että näyttävin osa tekniikkaa näkyisi hyvin yleisön suuntaan ja siihen missä vaihtoaseet olisi kätevintä olla sijoitettuna, mukanahan oli tikari, keihäs, sirppi, messer, buckler ja yhdenkäden miekka, sekä pitkämiekka, joten rojua oli aika hyvin jaloissa pyörimässä. Ongelmia tuotti myös jossain kohtaa muistaa, mikä tekniikka oli missäkin vaiheessa vuorossa, sillä mukana oli 18 tekniikkaa. Esitystä piti keskittyä katselemaan myös asiaan täysin vihkiytymättömän silmin ja tiputtaa pois ”liian samankaltaisia” tekniikoita. Tämä tapahtui pääosin ennen näytöstreenejä Jaakon kanssa asiaa pyöritellessä. Jotain taisi kyllä tipahtaa pois vielä treeneissäkin.

Ideana oli kasata näytökseen mukaan kaikki aseet, mitä meillä on seurassa käytössä, myös satunnaiset treenattavat. Ajateltiin näytöstä lähinnä mainoksena ja käyntikorttina. Edustettuna olivat lopulta Peter Falknerin ja Fiore dei Liberin tikari, Andre Liegniczerin buckler ja yhden käden miekka, Fiore dei Liberin keihäs, Paulus Hector Mairin sirppi, Antonius Rastin, Johannes Lecküchnerin ja Glasgow Fechtbuchin messer, Fiore dei Liberin ja Johannes Liechtenauerin pitkämiekka. Kokonaisuus painottui seuran pääaseeseen pitkämiekkaan, jota oli puolet koko paketista.

Taustamusiikiksi valittiin seuran sveitsiläisen ”hovisäveltäjä” Adrian von Zieglerin keskiaikahenkistä instrumentaalimusiikkia kolmen biisin setti. Säveltäjä on henkilökohtaisesti antanut seuralle luvan käyttää musiikkiaan vapaasti näissä yhteyksissä. Ensimmäisen kappaleen tuli soida ennen esitystä, herättämään yleisöä, että jotain on tapahtumassa ja kahden seuraavan soida varsinaisen esityksen aikana.

nh140507-3

Yhdenkäden miekan ja bucklerin näytösosuuden visiointia.

Näytös oli tarkoitus tehdä kahden metallibändin Fear Of Dominationin ja Verjnuarmun keikkojen väliajalla, joten päätettiin, että vedetään se räväkällä otteella, jottei ainakaan näyttäydyttäisi turhan neitimäisinä. Osumat päähän tehtiin näyttäviksi, niin että pään tuli heilahtaa osumasta, osuma vatsaan piti vetää osuman saanut kumartumaan jne. Treenatessa päät heilahtelivat välillä sitten jopa ennakkoon, mutta treenaamalla päästiin ajoitusvirheistä eroon.

Näytöksen hyökkäystä myös jatkettiin ”loppuun saakka”, eli voittaja löi ensimmäisen osuman jälkeen toisen ja välillä kolmannenkin lyönnin ja maahan kaadettu vastustaja lopetettiin taiteen sääntöjen mukaan.

Mukaan sijoitettiin yksi selkeä virhekin. Kumarruin punta falsa –tekniikan kaadossa liian alas ja maahan kaadettu Jaakko veti minut lattiaan, pääsi nousemaan polvilleen ja lyömään minua miekallaan. Ensin sain selälläni torjuttua iskun tai pari half sword-otteella, mutta lopulta miekan isku tuli perille saakka. Siinä oli ihan actionia ja rokkenrollia. Samanlaista meininkiä saatiin moneen muuhunkin tekniikkaan mukaan.

nh140507-4

”Jos minä kaatuisin osumasta tälleen…”

Erilaisten aseiden kohtaamista pukattiin myös vähän mukaan. Kolmesta tikaritekniikasta yksi oli aseettoman voitto tikarilla hyökkääjästä ja toisessa tikari päihitti pitkämiekan. Nämä sijoitettiin näytöksen alkuun. Näytöksen viimeiseksi laitettiin messerin voitto pitkämiekasta. Half sword-otteesti pistoon ja siitä kahvalla lyöntejä terästä kiinni pitäen piston alta vetäytyneeseen vastustajaan. Tämä tuotti ongelmia vaarallisuutensa vuoksi ja vaati oikeasti harjoittelua, ennen kuin saatiin se sujumaan kunnolla. Alkuunsa kohteena oleva Jaakko sai tarpeettomia kolhuja ja mm. maskin verkon kuvan otsaansa, vaikka kuinka yritettiin olla varovaisia. Tavoite oli silti säilyttää vauhti, joka muussakin esityksessä oli päällä, mikä oli hankalaa. Aluksi hirvitti koko sotku, mutta lopulta saatiin tämäkin toimimaan yhteispelinä niin hyvin, että vedettiin lopulta sama show ex-tempore ilman freeplay-varusteitakin t-paidat päällä myöhemmässä vaiheessa Kulttuuriareena 44 projektia venäläisvieraille ihan turvallisesti.

nh140507-5

Lattia kutsuu jälleen.

Ensimmäisissä treeneissä saatiin näytöspaketti kutakuinkin kasaan. Loppupuolella Jaakko ja Elisa treenasivat Kulttuuriareena 44:n näytössuunnitelman pohjalta hieman lyhyempää näytöstä, joka heidän oli tarkoitus esittää Martti Ahtisaaren koulussa 30.4.14. Minulle ja Sepolle jäi siinä välissä aikaa kevyeen ja kontrolloituun vapaamiekkailuun ilman suojavarusteita, pitkämiekka vs. pitkämiekka ja messer vs. pitkämiekka, mikä oli piristävää vaihtelua perustreenailuun.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Freeplay-kamat päälle ja harjoittelemaan näytöstä kellon kanssa 11.4.14.

Toisissa treeneissä hierottiin ohjelma läpi uudelleen ja uudelleen vapaamiekkaulukamat päällä. Tehtiin hienosäätöä, mietittiin kunkin osallistujan varusteiden sijaintia ja sitä, miten muistettaisiin aina seuraava toimintavaihe.

Kolmansissa treeneissä sitten otettiin jo sekuntikellolla aikoja, miten kauan esitys kestään. Sitä mukaa, kun esitystä pyöritettiin uudelleen ja uudelleen tippui käytetty aika ja saatiin toimintaan hyvä ote. Olihan se jo aikakin olla esitys kuosissa, sillä se grande finale metalliyleisön edessä olisi seuraavana päivänä…

– M!ka –