Miekkailua kehitysvammaisten kulttuuripäivillä

 

mila14

(Kuva: Mila Simonen).

Olin 11.6. osana Rooliseikkailu-nimistä työpajaa Kaupungin teatterissa vetämässä miekkailua hieman normaalista hema-touhuista poikkeavalla teemalla. Työpaja oli osa Savon Vammaisasuntosäätiön järjestämää Lentävä Kalakukko 2016 -kulttuuri- ja taidetapahtumaa (kehitysvammaisten valtakunnalliset kulttuuripäivät).

mila4

(Kuva: Mila Simonen)

Hieman saman henkisessä tilanteessa olen aikaisemmin vetänyt miekkailua teräsmiekoilla iltapäiväkerhossa 8-9 vuotiaille. Tuolloin olin itse pukeutunut täyteen vapaamiekkailuvarustukseen ja lapset saivat mätkiä minua täysillä teräsaseilla suojahanskat kädessä ja maski päässä. Koska tämän Rooliseikkailu-työpajan idea oli, että myös ohjaajat pukeutuvat rooliasuihin, eivät teräsaseet olleet tällä kertaa realistinen mahdollisuus. Sekin täytyi ennakkoon huomioida, että kehitysvammaisella voi olla aikuisen voimat ja lapsen ymmärrys voiman käytöstä. Onneksi tähän hommaan löytyi joskus 2012 ostettuja Xtreme-merkkisiä synteettisiä pitkämiekkoja ja korikahvallisia harjoitusmiekkoja, jotka olivat jo häipyneet lähes unholaan. Teräksinen messer ja feder-pitkämiekka olivat mukana vain esittelyesineinä, ettei nyt sentään jollekin kiinnostuneelle jäisi mielikuva, että pääsääntöisesti muovimiekoilla miekkailisin.

mila1

(Kuva: Mila Simonen)

SYNTEETTISILLE MIEKOILLA KÄYTTÖÄ

Miekkailun treenaamiseen näitä synteettisiä Xtreme-miekkoja ei ole tullut juuri käytettyä syksyn 2012 jälkeen. Tässä yhteydessä näillekin miekoilla löytyi aivan uusi toimiva käyttötarkoitus. Ne osoittautuivat hyviksi välineiksi juuri tämän tyyliseen esittelykäyttöön, joten eipä kannatakaan noita hukata pois. Muovimiekoiksikaan ne eivät ole kohtuuttoman kevyitä. Kärkiosa on rakennettu niin, että se taipuu lujissa pistoissa, mutta muilta osin terä sen verran jäykkä, että sillä voi torjua vastustajan lyöntejä ihan hyvin. Miekkojen painopiste on kyllä rutkasti liian kärkipainoinen. Pitkämiekassa se vielä menee, mutta varsinkin yhdenkäden miekka on kyllä inhottavan kärkipainoinen. Neljä tuntia sellaisen heiluttelua putkeen kävin vähän kädelle raskaaksi.

mari1

(Kuva: Mari Lipponen)

KEHÄÄN TULO ENSIMMÄINEN HENKINEN VOITTO

Muutama miekkailuun ryhtynyt marssi suorilla portille ilman sen kummempaa henkistä kynnystä, mutta useimmille ensimmäinen henkinen voitto oli jo se, että astui miekkailukehään. Seuraava henkinen voitto oli sitten jo jokaisella lyödä minua päähän saakka lujaa. Tuon parin ensimmäisen minuutin aikana määrittelin, sitä minkälaisella otteella ja intensiteetillä kunkin miekkailijan kanssa miekkaillaan. Samalla hahmottelin sitä, mitä kullekin miekkailijalle on paras lähteä opettamaan, ensin hyökkäämistä ja sitten puolustamista. Sen jälkeen kiertämistä kakkos- ja kolmoshyökkäyksiin. Osalle vielä kärjen käyttöä, pistoja, hämäämistä jne. Jopa yllättävän paljon ehti joillekin opettaa kevyen ”matsaamisen” ohessa.

Aika tarkkana sai koko neljän ja puolen tunnin miekkailun ajan olla, sillä minun vastuulla löytää kullekin miekkailijalle sopiva intensiteetti, sekä huolehtia sekä oman, että ”vastustajien” voiman käytön hallinnasta.

Miekkailijoitahan löytyi pienenpienestä keijutytöstä aina pariin aikuiseen mieheen, normilapsia ja monen ikäisiä kehitysvammaisia autistiin saakka. Miekkailu näytti olevan aika iso kokemus monelle sitä kokeilleelle ja naurussa suin ihmiset kehästä poistuivat. Pari poikaa kävi ainakin kahteen kertaa. Joku oli tullut paikalle jopa vain miekkailun takia. Hyvät fiilikset jäi päivästä itsellenikin, kun näki, miten iso elämys miekkailutuokio monelle oli.

Miekkailupisteen tavoitteena ei sinänsä ollut miekkailun opettaminen, vaan voimaammuttavan elämyksen tarjoaminen. Itsensä heittäminen miekkailukehään ilman kokemusta onnistuu harvalta ihan ilman ponnistuksia ja jokainen sillä käynyt poistui paikalta itsensä voittajana. Tämä kokemus toivottavasti rohkaisee heitä jatkossakin tarttumaan uusiin jännittäviin haasteisiin ja löytämään niistä positiivisia elämyksiä.

mika3

(Kuva: Mila Somonen)

KONTROLLI PYSYI HYVIN HALLINNASSA

Miekkailupisteessä vierailleet saivat lyödä minua synteettisillä miekoilla käytännössä sydämensä kyllyydestä. Pystyin hyvin kontrolloimaan ”vastustajieni” voimankäyttöä ja blokkaamaan harvat todella kovat lyönnit. Liiallinen voimankäyttö ei ollut ongelmana, sillä kaikilla miekkailua kokeilleilla oli paremminkin vaikeuksia lähteä lyömään minun päähän ja kun lyönti onnistui, piti voimaa vielä hakea aika paljon lisää. Pari napakampaa tälliä sain, yhden solisluuhun ja toisen, kuinka ollakaan, miekkailijalle tuttuun kipupisteeseen, oikean käden peukaloon. Molemmat lyönnit tulivat samalta vähän holtittomasti toimineelta, mutta äärimmäisen innokkaalta pojalta, joka unohti oman suojauksen aivan kokonaan ja tuli hetkittäin päälle kuin yleinen syyttäjä. Mitään pahojahan nuo kolhut eivät olleet, enkä antanut pojan niitä tietenkään edes havaita, mutta kylmäsuihkeelle oli kyllä käyttöä hieman myöhemmin.

Pääosin minun täytyi tosin kannustaa miekkailijoita suurempaan voimankäyttöön, mutta kerran tai pari täytyi tilannetta myös rauhoitella. Tämä toteutin vuorossa olleen miekkailijan ja veikkaanpa, että myös yleisön sitä huomaamatta, omalla liikkumisella ja tekemällä pari näyttävää hyökkäystä, jonka jälkeen pääsin sulavasti neuvomaan lisää puolustamisesta. Ketään ei tarvinnut kieltää tai komennella koko päivänä kertaakaan mistään turvallisuusseikasta.

mila18

(Kuva: Mila Simonen)

TOLEDOLAINEN YLLÄTTÄJÄ

Kovimman vastuksen antoi lastaan teatterin tapahtumassa käyttämässä ollut Toledosta kotoisin ollut espanjalaismies, joka ei ainakaan omien puheidensa mukaan ollut koskaan aikaisemmin miekkaillut, mutta pisti kampoihin ihan tosissaan. Ehkä miekkailu on toledolaisilla veressä. Toledonhan on historiallinen miekkateollisuuden keskus ja kaupungista löytyy yhä perinteisiä miekkaseppiä. Toivottavasti eurooppalaisten miekkailutaitojen uusi nousu pelastaa Toledon seppäperinteet. (LUE: Suomen Kuvalehden artikkeli toledolaisesta miekkasepästä: Näin syntyy maailman paras taistelumiekka)

Toledon miestä ja muita miekkailua kokeilleita aikuisia ja miekkailusta laajemmin kiinnostuneita kyselijöitä vinkkailin myös Savon Historiallisen Miekkailun Seuran olemassa olosta, joten ehkä tässä tuli vähän siinä sivussa taas omaa seuran ja urheilulajin pr-työtä tehtyä siltäkin osalta kaiken muun ohessa.

mari2

(Kuva: Mari Lipponen)

Mainokset