Schranken Fencer’s

Kulttuurikilta Schrankenissa ollaan laajenneltu miekkailutoimintaa oluen tekoon… Noh, eihän siinä nyt mitään miekkailua varsinaisesti ole, mutta onhan tämä aika mielenkiintoista ja hauskaa puuhaa.

Ensimmäinen Schranken Fencer’s -olut saatiin pullotettua elokuun alussa. Tumman puhuva Brown Ale jatkaa vielä kypsymistä pulloissa, joita kaunistaa kuva miekkailijoista Hans Talhofferin miekkailumanuaalista. Parhaimmillaan tämä oluterä tulee olemaan keväällä 2017. Seuraava Ale-erä pannaan käymään marraskuun aikana.

KESKIAJAN JUOKSEVAA RUOKAA

Vaikka kyllähän oluelle löytyy aasinsiltoja historiallisen miekkailun maailmaan. Keskiajalla olut oli Pohjois-Euroopassa yksi arjen keskeisistä ravintoaineista ja sitä saatettiin juoda päivässä litroja.

Oluita oli monia erilaisia. Parhaat herrainoluet oli varattu ylhäisimmille ja vaikutusvaltaisimmille. Herrainoluen valmistamiseen käytettiin eniten niin humalia kuin maltaitakin. Seuraavaksi parasta oli voudinolut. Asemiesten soinienolueen. Rahvaan päivittäin kuluttama talonpojanolut vastasi alkoholipitoisuudeltaan kotikaljaa ja vahvimman herrainoluen on arvioitu olleen n. 4,5-prosenttista.

Olut oli juoksevaa ruokaa, lääke sekä veden korvike, koska se oli hygieenisempää kuin helposti saastuva vesi. Oluen kaupallinen paneminen alkoi Saksassa 1100-luvun vaiheilla. Vuonna 1040 perustettiin vanhin yhä toiminnassa oleva panimo, saksalainen Weihenstephan.

Keskiajan suomalaisen ruokatalouden avainsanoja olivat paasto, silakka, suola ja olut. Oluen tärkeydestä kertoo sekin, että Maunu Eerikinpojan maalaissa 1300-luvulla humalan varastamisesta toisen pelloilta seurasi kuolemanrangaistus. Kuningas Kristofferin maalaki vuodelta 1442 taas velvoitti talonpojat kasvattamaan 40 salkoa humalaa vuodessa. Suomalaiset myös maksoivat osan veroistaan Ruotsin kruunulle oluena.

– ”Soita Paranoid!” ….ja sivuhuomiona, messerhän se siellä, soittajan vyöllä.

Faktoja tähän tekstiin keräilin täältä:
Keskiajan ruokatalous Suomessa
Olvi-säätiö: Oluen historiaa
Panimoliitto: Keskiajalla olut oli ruoka, juoma ja lääke – myös Mikael Agricola oli oluen ystävä
Helsingin Uutiset: Sotilas joi yli 4 litraa olutta päivässä keskiajan Suomessa – ”Vahvuus oli nykyisen keskioluen tasoa”

Miekkailu on välineurheilua …ja varustelaukkuja

PBT:n Hema-käyttöön kehittämä miekka- & varustelaukku. HintaOulun Miekkailutarvikeessa 149 euroa.

Oodi varustelaukuille! Miekkailu on välineurheilua, siitä ei pääse mihinkään. Vaikka miekkaa ei lajia aloittaessa kovin monella olekaan, sisäliikuntavarusteet ja miekkailumaski tulevat heti kättelyssä hankintalistalle ja kanneltavaksi. Sen jälkeen ei sitten loppua enää näykään… Sen vuoksi yksi tärkeimpiä hankintoja ovat varustelaukut!

Read my lips: V-A-R-U-S-T-E-L-A-U-K-U-T.

Miekkailuharrastuksen kehitystä voi noin välinetasolla mitata varustelaukun, tai monikossa ”laukkujen” koon kasvulla…

Hah hah, Oi niitä aikoja, …niitä innokkaita alkuaikoja, kun kaikki oli uutta ja varusteet mahtuivat siihen pieneen Adidas-kassiini. Mennyttä maailmaa on jo se ensimmäinen miekkalaukkunikin, kun nyt tulee kuljetettua useita miekkoja mukana kokoajan.

Lämpimimmät muistot jäivät siitä ensimmäisestä Varustelekan varustelaukusta, jota luulin lopulliseksi ratkaisuksi. Vaan toisin kävi senkin kohdalla! Lopulta tuo rakas Varustelekan kassi meni ja ratkesi, kun yritin tunkea siihen koko kasvaneen varustemääräni. Laukku kertoi minulle karulla tavalla, että liika oli liikaa …ja oli jälleen aika ostaa uusi varustelaukku, suurempi, kauniimpi ja mustempi! Varustelaukuissa suuri on kaunista!

Varustelekalta löytyy isoja ns. keikkalaukkuja, joita näkee paljon miekkailijoiden käytössä. Kuvassa brittiläinen 100 litran laukku. Hintaa tämän artikkelin kirjoitushetkellä 39,99 euroa. Vaihtoehtoja löytyy erilaisilla hinnoilla useampia.

KEHITYS KEHITTYY JA VARUSTELAUKUT KASVAVAT

Kun mietin miekkailuharrastukseni kehitystä, voin jaksottaa sen varustelaukkujen mukaan. Kehitys kehittyy ja varustelaukut kasvavat. Tämä on miekkailussa luonnollinen kehityssuunta. Onneksi en jäänyt sen ensimmäisen Adidas-kassini vangiksi, vaan tulinkin hommanneeksi suurempia ja suurempia varustelaukkuja. Ihania suuria varustelaukkuja…
Ah…niitä on tarjolla joka lähtöön, hyvillä olkahihnoilla varustettuja, helpommin kannettavia, sekä repuksi, että olalla kannettavaksi soveltuvia, renkailla varustettuja…

Oikeesti! Siinähän ei ole mitään mieltä, että ensin joku hommaa aseita ja muita treenivarusteita, mutta ei sitten kelvollisten laukkujen puutteen vuoksi saa niitä treeneihin kuskattua, vaikka tarvetta ja halua olisi. Tänä syksynä olen muutamaan otteeseen tähän tilanteeseen törmännyt treenaajien kohdalla.

Kamoon ystävät ja toverit! Tämä on välineurheilua ja välineet tarvitsevat laukkuja, suuria laukkuja! Jos ne suuret käyvät liian pieniksi, täytyy ostaa vielä suurempia laukkuja, …ehkä jopa kaksi suurempaa laukkua, toinen suoravarusteille ja toinen miekoilla yms. pitkälle tavaralle. Hyviä varustelaukkuja tulee kiiteltyä aina treeneihin rojuja raahaillessa, joten ilo ei todellakaan jää siihen ostohetkeen!

Juu juu, joo joo, rahaa palaa, kun laukkuja ostelee… Todella isoja varustelaukkuja saa jo neljällä kympillä, joten kustannus ei välttäämättä ole kovin suuri. Jos kämpän nurkat alkavat täyttyä vanhoista liian pienistä varustelaukuista, myy niitä eteenpäin. Ostajia löytyy varustelaukuille aivan varmasti sieltä omasta seurasta. Aina löytyy joku, jolla on vähemmän varusteita ja hän elää vielä sitä pienemmän varustelaukun aikakautta.

Siinä vaiheessa, kun varusteet eivät käytössä oleviin laukkuihin enää mahdu, on aika siirtyä elämässä eteenpäin, yhä suurempien varustelaukkujen elämän vaiheeseen. Niin se miekkailijan elämän kaari etenee…

LUE MYÖS:
Miekkailumaskeissa on eroa
Miekkailuvarusteiden kokoaminen alkaa maskista

Yhdessä yksin rivissä

(Kuva: Elppi Hyvärinen)

Ennen vanhaan harjoitusten inserteissä seistiin rivissä, mutta tästä käytännöstä olen jo neljä vuotta pyrkinyt eroon omissa treeneissäni. Yhä vain osa harrastajista hakeutuu riviin, vanhemmat jostain tottumuksesta, uudemmat heidän esimerkkinsä perässä. Näin tapahtuu vaikka montaa ”pakko-seistä-rivissä” -aikakauden treenaajaa ei vakiojoukossa olekaan, liekkö yhtään? Joku vaisto lienee periytynyt silti eteenpäin harrastajilta toisille, siitä huolimatta, että olen puhunut sitä vastaan jo neljättä vuotta…

Viime aikoina olen välillä huikannut, että ”rivimuodostelma kielletty”, kun näen rivin alkavan muodostua. Tähän rivin vastustamiseen löytyy useampiakin syitä. Rivissä seistessä ei välttämättä aina näe, eikä kuule kaikkea olennaista. Kokemattomimmilla tuntuu vielä olevan taipumus asettua oppimisen kannalta hankalimpiin paikkoihin rivistön reunamille. Jos jokainen liikkuisi itselleen sopivimpaan paikkaan seuraamaan itselleen olennaisinta seikkaa, voisi oppiminen olla helpompaa.

Riviin verrattuna vaikkapa vapaamuotoinen kehämuodostelma on myös sosiaalisesti parempi tapa toimia, sillä ihmiset ovat siinä tilanteessa enemmän yhdessä. Rivissä taas ollaan paremminkin ”yhdessä yksin” ja siitä on ainakin suomalaisen hitaampi lähteä etsimään itselleen harjoitusparia.

Käytännössä olen huomannut, että treenit etenevät selkeästi rivakammin ja myös rennommissa tunnelmissa, kun porukka ei vaeltele harjoituksen jälkeen rivimuodostemaan, eivätkä insertin sekä sen tuoman pienen ”yhdessä yksin” rivissä seisonnan jälkeen hapuile jostain katsekontaktia harjoitusparin löytämiseksi. Treeniaikaa on käytettävissä ainakin meillä hieman niukasti, joten pieni rivakkuus ei ole ainakaan haitaksi harjoittelulle. Sosiaalisempi harjoittelutunnelma tuo myös mukanaan rentoutta, joka edesauttaa treenaamista.

Miekkailumaskeissa on eroa

Huhupuhe sanoo, että 350N ja 1600N miekkailumaskeissa on saman vahvuinen metalliristikko ja lujuus merkinnät kertovat kangasosien vahvuudesta… Kyselin asian perään muun miekkailutavaran ohessa miekkailumaskejakin myyvältä Teemu Tokolalta Oulun Miekkailutarvikkeesta. Huhussa oli totta toinen puoli. Merkinnät 350N ja 1600N viittaavat nimenomaan maskin kauluksessa käytetyn kankaan läpäisykestävyyteen. Metalliristikoiden lujuudessa on silti eroja, vaikka periaatteessa näin ei välttämättä ole.

”Olennainen ero on se, että 350N kypäriä kontrolloi CE-standardin taso 1, 1600N kypäriä taso 2. Ja nämähän ovat aina minimitasoja. Eli sinänsä mikään ei estä valmistajia käyttämästä tason 2 ristikkoa 350N kypärissä”, kertoo Teemu.

Maskien läpäisyvoiman keston minimivaatimuksissa on eroja. 350N maskien ristikoissa minimivaatimus on 600N ja 1600N maskien 1000N. ”Valmistajakohtaisesti voi sitten tietysti arvioida, onko sama ristikko käytössä molemmissa, vai heppoisempi 350N malleissa. ”Veikkaisin, että pääsääntöisesti jälkimmäinen vaihtoehto”, Teemu miettii.

Suomessa yleisimpiä ovat PBT:n miekkailumaskit. Esimerkiksi Kuopiossa kaikilla hema-harrastajilla on nimenomaan tämän valmistajan maskit. Miten lie verkkojen lujuudet PBT:llä? Onko taso 1:n maskissa sama verkko, kun tason 2 maskissa? Teemu ei ollut varma, mutta tarkisti asian suoraan valmistajalta: ”PBT:lläkin verkko on erilainen – olisin voinut toki veikatakin, mutta onpahan vahvistettu tieto valmistajalta.”

Eli 2. tason maskin verkon lujuus PBT:llä vähintään 1000 newtonin luokkaa, todennäköisesti aika isolla marginaalilla ylikin. Teemun sanoin: ”Ristikon kesto on valmistajalle keskeisin turvallisuuteen liittyvä mainekysymys.”

Urheilumiekkailun kalpa-maskin ja vastaavan hema-maskin ero on myös mietityttänyt vähän siellä sun täällä. Yleinen usko on ollut, että kyseessä on sama tuote eri väreissä. Tämä tieto pitää paikkansa. Vanhemmat ”Hema-maskit” ns. ”valmentajan kypärät” poikkeavat vain väriltään valkoisista kalpa-maskeista.

Heman laajentuessa ovat miekkailumaskien valmistajat alkaneet viimeaikoina kehittää nimenomaan tämän lajiin suunniteltuja maskeja. Näistä Suomessa on myynnissä Miekkailutarvikkeella PBT:n Hema Warrior-1600N, jossa on hemaa ajatellen tehty uudistuksia perusmaskiin: Verkko ulottuu 5cm pidemmälle taakse kuin tavallisessa miekkailukypärässä, antaen lisäsuojaa takaraivon puolelle. Verkkoa on vahvistettu lisäteräksellä otsan puolelta suojaamaan kovilta iskuilta ja lisäksi takaraivolla oleva tuki on pehmustettu.

Näitä miekkailumaskien verkkoja miettiessä on Teemun mielestä tärkeintä huomata, että CE-leima on nimenomaan minimitaso ja sen yläpuolella eri ristikoiden ominaisuudet voivat potentiaalisesti vaihdella paljonkin.

LUE MYÖS:
Miekkailuvarusteiden kokoaminen alkaa maskista