Useimmilla miekkailun harrastajilla on varmasti mielikuva siitä hetkestä, kun hän sai käteensä ensimmäisen oman miekkansa. Voi sitä hyvää oloa, mikä miekasta virtasikaan. Muistan tuon lokakuun päivän vuodelta 2008 edelleen kirkkaasti. Olin vapaapäivällä kotona, kun postimies toi paketin kotiin kantona. Aurinko paistoi tuona päivänä erityisen kirkkaasti, ainakin muistoissani. Sain miekan käteeni ja minulla oli tavattoman vahva olo.
Tuo ensimmäisen miekan fiilis kannattaa tallentaa syvälle sydämeen, sillä välttämättä sitä ei enää koskaan kohtaa uudelleen. Ajan kuluessa asiat arkipäiväistyvät miekka miekalta, vaikka uusi miekka toki vieläkin tuon tutun hyvän olon tunteen. Mutta se on vain häivähdys siitä tunnetilasta, mitä ensimmäinen miekka toi parhaimmillaan tullessaan.
Vaikka ensimmäinen miekka tuntuikin mystisen hyvälle, aikaa myöten sen hohde saattaa hiipua ainakin käytännössä miekkaillessa. Jossain voi tulla tarve ostaa uusi miekka… Ehkä ensimmäinen ei ollutkaan ihan se toiveiden täyttymys, vaikka siihen olisi ladannut kuinka paljon omia toiveita ja vaikka kuinka rakas oli ko. miekan ensi kosketus.
Netti on kyllä täynnä näkemyksiä siitä parhaasta miekasta, mutta aikaa myöten saattaa asiaan tulla harrastajalle omiakin näkemyksiä ja tuntumaa, mitä hän itse miekaltaan haluaa. Tämän vuoksi ensimmäinen miekka kannattaa ehkä olla jotain yleisesti käytössä olevaa perusmallia, mitä löytyy nopeasti ja valmiina ilman mittatilauksia.
Taidon kertyessä alkaa miekkailijalle todennäköisesti kertyä omaa ymmärrystä siitä, minkälaisen miekan juuri hän haluaisi. Tämä on ehkä hyvä hetki lähteä tilaamaan sitä ”unelmien miekkaa” mittatilaustyönä. Ja voi olla, ettei sitten sekään miekka ole ihan se täydellinen, tai taidon ja harrastuksen kehittyessä löytyykin miekalle uusia toiveita ja vaatimuksia…
Itselläni on aktiivikäytössä kolmas pitkämiekka. Ensimmäinen miekkani oli Pavel Mocin bluntti Viollet 2008, jota en tätä nykyä enää hyväksyisi treenivälineekseni ja vapaamiekkailussakin sellaiset ovat Savon Miekassa kokonaan kielletty vaarallisuutensa vuoksi. Niinpä teroitutin sen vuonna 2015 Marko Saarella ajatuksena terävillä miekoilla treenailu. Nyt se onkin ihan eri oloinen miekkanakin, kiitos siitä Markolle. Näin tuo blutti Moc sai vielä uuden elämän.
Ensimmäinen vuonna 2012 hankkimani Peter Regenyein feder oli minulla käytössä pari vuotta käytössä ja tuntui tuolloin juuri sille parhaalle miekalle. Sen jälkeen minulla oli taas tarpeita ja näkemyksiä siitä, mitä seuraavalta miekalta haluaisin ja tilasin Regenyeiltä uuden federin 2014. Reilut pari vuotta sitä käyteltyäni minulla alkaa olla tuntumaa, mitä vaatimuksia seuraavalle federille tulen asettamaan. …ja tarpeitahan tuppaa löytymään aina enemmän kuin rahaa: Tekniikkatreeniin kiinnostaisi hommata federin rinnalle myös kunnon miekka tylsällä terällä, ei siis mikään bluntti, muttei teräväkään.
Jos erilaisia miekkailulajeja treenaa, niin useimmat haluavat oman aseen siihen toiseenkin lajiin jossain vaiheessa. Minulla on pitkämiekan lisäksi aktiivisessa käytössä messer. Ensimmäisen messerin terä on jo hakattu siinä määrin kieroksi, että se on siirtynyt reserviin ja uusi on pitänyt hommata sen tilalle. Tässä on toinen hyvä syy uuden miekan ostoon. Eiväthän ne loputtomiin kestä, vaan ovat kuluvaa käyttötavaraa.
Elämä maksaa miekkoja
Erilaisia miekkoja on saatavilla vaikka kuinka paljon. Joku saattaa innostua keräämään yhden jos toisenkin vähän joka lajia… Tämä on kohtalaisen kallis harrastuksen muoto, mutta jos elämän aiheuttamia kuluja alkaa laskemaan eurojen sijaan miekoissa, eivät ne miekat nyt niin kalliita olekaan!
Pienikin auton remontti maksaa helposti pitkämiekan jos toisenkin. Vesi-ja sähkölaskut maksavat meidän taloudessa ainakin messerin kuukaudessa. Syönkö kuukaudessa yhden sideswordin? Lomamatkalla palaa helposti muutama rapiiri…
Miekkailijan elämä on täynnä vaikeita valintoja. Mistä tinkiä, ettei aina tarvitsi tinkiä miekoista? Jos istun yksin pimeässä kotona ilman lämmitystä ja näen nälkää, voin ostella monia miekkoja…