Lahteen syntymässä uusi historiallisen miekkailun seura

Lahtelaisten oppimäärää.

Minulla oli tieto kolmesta syntymässä olevasta miekkailuseurasta tai epävirallisemmasta porukasta ja miekkailuseuran syntyhetket ovat minusta mielenkiintoisia. Visioin artikkelista, jonka olisin rakentanut kasaan kolmen eri porukan haastattelujen pohjalta. Ajattelin, että pieni nettihuomio voisi myös auttaa ko. ryhmiä eteenpäin ja rohkaisisi mahdollisesti muitakin uusia muodostumassa olevia historiallisen miekkailun harrasteryhmiä tulemaan esille.

Valitettavasti kävi niin, että näistä minulla tiedossa olleista kolmesta porukasta yksi kieltäytyi vastaamasta, koska ei halunnut vielä julkisuuteen ja kolmas ei haastattelupyyntöön vastaillut mitään.

…mutta onneksi Lahdessa oli sentään edetty niin pitkälle, että haastateltavakin löytyi. Tässäpä siis Lahden puuhamiehen Teppo Suomisen haastattelu.

Lahti on siirtymässä historiallisen miekkailun sivistyksen pariin…

Teillä on miekkailuporukka koossa ja jonkinlainen virallinen tai epävirallinen seura perusteilla. Miten tuo teidän seura lähti syntymään?

– Tällä erää meitä on tosiaan vain kaksi, minä ja Juho Ålander. Muutimme Jyväskylästä Lahteen viime vuonna. Seuraa ja treenejä on matalapoltolla yritetty saada noin vuoden verran kasaan, ja nyt saimme vihdoin tilat, jotta myös kesäkauden ulkopuolella on mahdollista harjoitella. Molemmilla on kiinnostus lajiin ollut olemassa jo kauemmin, ja pitihän lajia päästä jatkamaankin.

Nimeksi olette miettineen Lahden Historiallisen Miekkailun Seuraa? Mitenkäs tuo sitten tulee lyhentymään, LaHMS? LHMS kun on jo Lappeenrannan Historiallisen Miekkailun Seuran käytössä.

– Seuran nimi on alustavasti tosiaan tuo Lahden Historiallisen Miekkailun Seura, mutta lyhenteen suhteen on vielä vähän säätö kesken. Kenties LaHMS, mahdollisesti jotain muuta. Mietitty on mm. HMS Lahti –tyyppistä urheiluseura-väännöstä, mutta päätöksiä ei ole vielä tehty.

Meillä Kuopiossa porukka hyytyi hiljakseen pitkään Savon Historiallisen Miekkailun Seura -nimeen ja vaihtoi sen puheissa seuran nettisivujen osoitteeseen ”Savon Miekka”, joka on paljon sulavampi käyttää. Samalla pääsimme eroon vaikeasti lausuttavasta lyhennehirviöstä SaHMS…
Oletteko miettineet kokonaan toisenlaisia ratkaisuja, missä tuota ”historiallisen-miekkailun-seura” -sanapötköä ei olisi lainkaan?

– Kyllähän erilaisiakin ratkaisuja on harkittu – kuten sanottua, emme ole vielä päätyneet lopulliseen ratkaisuun. Ehkä selvyyden vuoksi epä-harrastajille olemme miettineet sitä ”historiallisen miekkailun
seura”-päätettä nimeen, mutta voi olla että lopulta päädymme myös johonkin ihan muuhun loppuratkaisuun.

Jos olen oikein ymmärtänyt, teiltä löytyy miekkailutaustaa Jyväskylän Historiallisen Miekkailun Seurasta?

– Kyllä tosiaan, Juho aloitti 2013 syksyllä ja minä 2014 keväällä Jyväskylässä. Molemmat ovat siis käyneet armizaren Fioren peruskurssin, jonka jälkeen mielenkiinto on haarautunut hieman.

Itse olen tutkinut jonkin verran erityisesti keihästä miekan rinnalla, Juho taas on keskittynyt erityisesti tikariin ja painiin miekan ohella. Jonkin verran olen itse tutustunut myös bolognalaiseen, ja singlestickit ovat toki sellainen tyypillinen harjoitusväline myös.

No siinähän teillä on sopivaa työnjakoa jo valmiina, eikö vain?

– Näin olemme tosiaan miettineet – miekkaa opettaa kumpikin, ja noihin muihin aseisiin ja taistelutapoihin sitten paneudutaan enemmän erikoistumisen mukaan.

Teppo Suominen. Kuva: Santtu Pajukanta.

Mihin miekkailun tyylisuuntaan ja välineisiin olette ajatelleet keskittyä?

– Jos saadaan täysin uusia aloittajia, aloitetaan varmasti armizarella koska se on tutuin ja näin myös helpoin opettaa. Painia ja tikaria olisi tarkoitus ainakin vetää miekan ohella, ja harjoituksissa olisi tarkoitus mennä melko liikkuvaan malliin mahdollisimman nopeasti pelkkien drillien ohella.

Puolentoista käden miekan lisäksi meiltä löytyy bolognalaista ja singlestickiä varten välineet, eli niitä ainakin iloksi jos ei vakavaan harjoitteluun siihen kylkeen. Itselläni olisi vielä hento toive päästä harjoittelemaan sauvaa ja keihästä, mutta nykyisten tilojen kattokorkeus on sen verran matalalla, että pelkästään kesällä pääsee heiluttelemaan niitä.

Montako harrastajaa ja kiinnostuneita teillä on täällä hetkellä koossa?

– Tällä hetkellä meitä on vain se kaksi, mutta kiinnostuneita on ollut viitisen kappaletta siihen päälle. Tavoite olisi saada sen verran porukkaa mukaan, että saataisiin jonkinlainen eloisa seura tähänkin kaupunkiin. Värväysmalleja emme ole vielä miettineet, Facebookissa hieman on huudeltu, muttei sen enempää.

Minkälaisia käytännön ongelmia tai haasteita on toiminnan aloittamisessa tullut vastaan?

– Ensimmäinen ja isoin käytännön ongelma oli ehdottomasti löytää tilat, varsinkin kun meitä on näin vähän. Tilat liikuntaharrastuksiin ovat muutenkin Lahdessa kortilla. Oli todella hankalaa löytää tiloja, joissa pääsisimme harjoittelemaan.

Muita haasteita on toki varusteiden rajallisuus. Jos yhtäkkiä kiinnostuneita ilmaantuu enemmän kuin kourallinen, loppuu meiltä melko nopeasti lainavarusteet kesken. Lisäksi mukaan haluavien löytäminen ja remmiin saaminen voi osoittautua pitemmän päälle vaikeaksi.

Minkälaisia lähitulevaisuuden suunnitelmia teiltä löytyy?

– Ensimmäiset lähitulevaisuuden suunnitelmat ovat lähinnä, että kiinnostuneet saataisiin mukaan ja saataisiin oikeasti seura liikkeelle. Jos syksy suo, alkeiskurssi olisi syyskuussa tarkoitus aloittaa ja huitaista jouluun mennessä valmiiksi, mutta paljon riippuu siitäkin, vievätkö työt ja elämä meidät Lahdesta eteenpäin jo ennen sitä. Mutta ainakin tällä erää yritys on saada Lahteenkin seura pystyyn.

Onko riski, että molemmat olette joulukuussa jossain muualla kun Lahdessa?

– Kyllähän se mahdollisuus on olemassa – molemmilla elämäntilanne on sellainen, että nopeatkin muutokset ovat ihan mahdollisia joten on myös mahdollista, ettei kumpikaan meistä enää vuoden vaihteessa olisi Lahdessa.

Jos tämmöinen uhka on olemassa, teidän olisi sitten löydettävä jokunen aktiivi ottamaan ohjia käsiin Lahdessa, siltä varalta. Teiltä varmaan saa vielä taustatukea siinäkin tapauksessa? Ja uskoisin, että uusille toimijoille löytyy hema-yhteisöstä apua myös muilta tahoilta, kun vaan rohkenee kysellä.

– Ehdottomasti autamme parhaamme mukaan, jos aktiiveja Lahdesta löytyy ja meillä tilanne muuttuu ja lähdemme täältä eteenpäin. Ja ainakin oma kokemukseni on, että Suomessa historiallisen miekkailun yhteisöltä saa kyllä hyvin apua ja tukea omaan tekemiseen. Eli vaikka me joutuisimme muualle, ei Lahdessa joutuisi yksin seuraa vääntämään.

Keihästä Fioren tapaan.

Minun piti aluksi haastattaa paria muutakin syntymässä olevaa porukkaa, mutta nämä eivät nyt sitten ainakaan vielä rohjenneet vastailla. Mielelläni tekisin juttua myös heidän tekemisistä ja visioista. Miten kannustaisit heitä tulemaan ”julkisuuteen”?

– Historiallinen miekkailu on vielä Suomessa suhteellisen tuntematon ja usein aika matalalla liekillä harrastettu laji, ja olisi todella siistiä saada lisää nostetta harrastukselle, ja parhaita tapoja tälle on tuoda lisää harrastajia lajin pariin, jolloin tunnettuus kasvaa ikään kuin hevosen suusta.

Näin on! Jos nyt nämä tähän artikkeliin mukaan pyydetyt tahot muuttavat mieltään, tai jossain piilee joku muu uusi varjoissa pysyttelevä syntymässä oleva historiallisen miekkailun porukka, haluaisi vähän julkisuutta olemassa ololleen ja toiminnalleen tätä kautta, niin ottakaapa minuun yhteyttä. Minun yhteystiedot löytyvät tämän sivuston Yhteystiedot-sivulta. ”Lisääntykää ja täyttäkää maa”, sanoi joku varhainen hema-harrastaja, jos nyt en väärin muista.

Jos miekkailu Lahdessa kiinnostaa, niin mukaan pääsee ottamalla yhteyttä Severi Liljeströmiin 045 6791490, severi.liljestrom(ÄT)gmail.com 

Serbiassa miekkailemassa

Illanvietossa serbimiekkailijoiden kanssa. Kolmen hengen Savon delegaatio kuvassa oikealla ja Belgradin seuran päämies George minun vieressä takarivissä.

Kesä lähestyy ja samalla myös Serbian matka heinä-elokuussa. Belgradissa on jälleen tarkoitus käydä treenaamassa miekkailua paikallisessa miekkailuseurassa KDF Singidunum Beograd Istorijsko macevanje Historische Fechtkunst. Viime kesänä tuli kyseinen miekkailuporukka jo tutuksi, kun vierailtiin siellä Paulan ja Jaakon kanssa.

Monille ulkomaanvierailut ovat varmaan peruskauraa, mutta itselleni kynnys vierailla ulkomailla miekkailuseurassa oli kohtalaisen suuri, näin ensimmäisellä kerralla, vähän samaan tapaan kun harrastuksen alussa vierailu jossain toisella paikkakunnalla. Kynnyksen poisti sulavasti se, että Jaakko oli treenannut samassa porukassa jo edellisenä vuonna, joten minun ja Paulan oli helppo hypätä mukaan.

Ensimmäinen viikko Belgradissa meni kylläkin käsi kipsissä alkukesän miekkailuvamman takia. …mutta heti seuraavana päivänä, kun olin kipsistä päässyt eroon, oltiinkin sitten jo miekkailutreeneissä.

Ensimmäinen viikko Serbiassa meni kipsin kanssa.

Georgen johdolla treenattiin saksalaista pitkämiekkaa, josta hänellä oli mielenkiintoisia, osin meille uusia tulkintoja, sekä matsailtiin tikarifreeplaytä 1 vs.1 ja 2 vs. 2.
Kuopion treenien alkulämmittelyyn tarttui meille mukaan myös ”serbialainen tanssi”.

Kotiin lähdön lähestyessä pidettiin rennot illanistujaiset serbien kanssa pikkupurtavan ja paikallisen brändin, Vinjakin kera. Mukavaa porukkaa olivat serbimiekkailijat, joten hauska vierailla taas tänä kesänä.

Tikarimatsailua joukkuepelinä.

George (keskellä) kerää vastustajien huomion ja Jaakko koukkaa samalla vastustajien sivustaan.

Serbia on maana miellyttävä ja persoonallinen, sekä suomalaisittain myös hyvin edullinen matkailukohde, jota turismi ei ole syönyt. Serbialaiset ovat ystävällistä, huumorintajuista, rehellistä ja  vieraanvaraista väkeä.

Vaikka moni asia on maassa vähän tai vähän enemmän pielessä, ovat serbit ylpeää väkeä ja tuntuvat käsittelevän maansa ongelmia hyvinkin sarkastisella ja mustalla huumorilla. Ihmisen kanssa jutellessa tuli myös Balkanin monin paikoin synkkä ja riitaisa historia esille yhä vahvasti mukana olevana elementtinä, mutta jälleen huumorilla käsiteltynä. Erään tarinan mukaan Balkanin kansat ovat erimieltä kaikesta, paitsi siitä, että kaikki on pohjimmiltaan bulgarialaisten syytä. Näin on ollut aina siitä lähtien, kun Rooman valtakunta jakautui Itä- ja Länsi-Roomaan bulgarialaisten takia. Tosin tiettävästi bulgarialaiset ovat tästä asiasta eri mieltä.

Serbialaista sarkasmia Serbian ytimessä Belgradin ja koko maan tärkeimmällä kaupallisella kävelykadulla. Musta- ja punapukuiset veikkoset ovat paikallisten futisseurojen toiminnallisia faneja. Kolmas kaverus edustaa ääriortodoksista kansallismielistä Obraz-järjestöä, joka haluaa organisoida valtion vanhoillis-ortodoksisuuden ehdoilla ja siistiä ulkomaalaiset pois maasta.

…ja vielä vähän lisää serbialaista sarkasmia korruptiosta ja hyvin vaikutusvaltaisesta ortodoksikirkosta Belgradin pääkadun täyttäneestä sarjakuvanäyttelystä: ”Ha ha, hän ajaa viime vuoden mallilla!”