Ratsuhemaa miekan mitan päässä hevosista

Kuva: Maiju Tikka.

Hemassa on yksi osa-alue, josta tämän sivuston päätoimittaja on ihan pihalla ja se on ratsuhema. Rehellisesti sanottuna hevosen selkään nouseminen pelottaisi. Tippuisin kuitenkin ja sitten tulisi omaan miekkailuun pitkä tauko, tai loppuisi jopa kokonaan. Moista riskiä en uskalla ottaa. Meikäläinen on siis ihan selvästi jalkaväen miehiä ja hevonen on parasta pitää vähintään miekan, mieluummin peitsen mitan päässä.

…mutta rehellisesti sanottuna olen silti vähän kateellinen noille joillekin, jotka osaavat sekä ratsastaa, että miekkailla ja parhaimmillaan vielä molempia yhtä aikaa. Kyllähän ratsuhemaa yritettiin viritellä Savon Miekassakin 2013 ja kovasti olin kannustamassa asiaa, mutta turvallisen matkan päästä ja vain hengessä mukana. Se yritys taisi silloin kaatua ratsutaitoisten puutteeseen ja hevosongelmiin.

Uteliaisuus aiheeseen säilynyt, eikä vähiten siksi, että tietämykseni ratsuhommista on niin olematonta. Ratsuhema on myös selkeästi alkanut kehittyä Suomessa 2010-luvun edetessä ja minua on pitkään kiinnostanut ottaa niistä kuvioista vähän selvää, siis ihan teoreettisella tasolla, asiallisen etäisyyden päässä hevosista.

Kevään ja kesän 2017 mittaan jututin kolmea ratsuheman harrastajaa. Tämän seurauksena sivustolleni  ´syntyi puolenkymmentä ”artikkelia” aiheeseen liittyen.

Lue koko syksyn 2017 ratsuhema-artikkelisarja:

  1. Intro: Ratsuhemaa miekan mitan päässä hevosista.  (28.8.17)
  2. JHMS:ssa ratsuhemaa vuodesta 2010.  (1.9.17)
  3. Ratsuhemaa EMAC:issa vuodesta 2014.  (2.9.17)
  4. Ratsuhemaa EHMS:ssa.  (9.9.17)
  5. JHMS:n ratsuhema-lähteet ja treenaaminen hevosten kanssa.  (13.9.17)
  6. Miten päästä alkuun ratsuhemassa? (1.10.17)

Aseen tarkistaminen aina paikallaan

Lovia messerin terässä. Terä on hiottavissa miekkailukuntoon. (kuva: Mika Vesterinen)

Miekkojen kuntoa kannattaa tarkkailla ja ylläpitää säännöllisesti. Aseiden teriin tulee miekkaillessa pieniä kolhuja ja lovia, joiden reunat saattavat olla teräviä aiheuttaen harjoituspareille naarmuja ja rikkovat heidän varusteidensa kangasosia.

Hiomattomista teristä irtoilee myös metallin siruja, jotka ovat ihon alle joutuessaan aika epämiellyttäviä ja äärimmäisen huonolla tuurilla saattavat miekkaillessa lentää miekkailijan maskin sisälle ja silmään. Tämmöinen läheltä piti tilanne koettiin Kuopiossa treeneissä tänä kesänä, kun metallin siru poimittiin erään treenaajan silmäluomelta.

Terien säröt ja lovet tulee hioa pyöreäreunaisiksi esimerkiksi teräsviilalla. Ja tätähän kaikki muistavat tehdä myös pitkin harjoituskautta, eikös niin?

Halkeama feder-miekassa. Katkeamisriskin takia ase ei kelpaa enää miekkailuun (kuva: Mika Vesterinen).

Aseista voi löytyä myös esimerkiksi murtumia, jotka tekevät terästä erittäin vaarallisen harjoituskumppaneille. Pienikin murtuma kertoo, ettei terä ole enää kunnossa. Kesken harjoittelun katkeava miekka voi olla vaarallisen terävä ja todennäköisesti onkin… Terän katkeamistilanteessa omille teilleen kontrolloimattomasti lentävä kärkiosa on vieläkin vaarallisempi. Sen katkennut terän kohta voi olla terävä ja esimerkiksi lyönnissä katkeava miekan terän kärki voi saada huonolla tuurilla ilmalennosta kovan iskuvoiman. Siinä tilanteessa ei voi kun toivoa, ettei tuo metallikappale osuisi kehenkään. …mutta tätä tilannetta ei tosi soisi tapahtuvan ollenkaan ja aseen kunnon tarkkailu vähentää riskitilanteiden syntymistä.

Vapaamiekkailussa katkennut messerin naula. Lyönti ei ollut mitenkään kohtuuttoman kova ja aseella ikää vain puolitoista vuotta, joten kyseessä ehkä valmistusvika… Naula ei ollut korjattavissa kunnolla kestäväksi, mutta vähän laajemmalla remontilla ase tuli vielä käyttökuntoon. Ase korjattuna alemmassa kuvassa  (kuva: Mika Vesterinen)

Terän lisäksi tulee ase tarkistaa muutenkin, että rakenne on koossa ja väistimet ehjät. Ei ole kovin mukavaa, jos väistä katkeaa napakkaa lyöntiä torjuessa… Ja jälleen, salissa lentävä metallin kappale voi huonolla tuurilla olla myös vaaraksi jollekin toiselle harjoittelijalle.

Ylemmän kuvan rikkoutunut messer Warusseppä Marko Saaren korjaamana. Ase kestää jälleen miekkailua ja tuntuu käteen paremmalta kun alkuperäinen (kuva: Mika Vesterinen).