Joskus muutos vanhasta uuteen kirpaisee

lapio

”Miekka nimeltä Lapio” oli hyväksyttyjen treenivälineiden joukossa 2009-2011. Lähinnä lainakäytössä.

Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Kehitys kehittyy ja hema-välineet siinä mukana. Joiden on vaikea ymmärtää, että joskus hommattu, aikanaan ihan asiallinen väline on vanhentunut ja jopa turvariski. Joillakin tuntuu olevan tapana kiintyä välineisiin tai nuukuus saan aikaan henkistä uudistumisen vastaisuutta.

”Kyllä tämä on aina ennen kelvannut”

”Ei viitti tuhlata uuteen. Kyllä mulle tää nykyinen riittää”

2015-06-04 008 viollet

Vuosina 2008-2012 vallitseva miekka tyyppi meilläpäin. Kuvassa Pavel Mocin Viollet. Muista suosittuja malleja olivat saman valmistajan Dürer ja Empleton – mallit

Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Ennen, 2008-2011 meillä Savossa miekkailtiin aikanaan asiallisilla ja yleisillä Pavel Mocin joustamattomilla ja raskailla miekoilla ja jollain elävöitysastaloilla. Ostin itse yhden sellaisen astalon 2009 ja se nimettiin jo silloin ominaisuuksiensa mukaan ”Lapioksi”. ”Lapio” oli hyväksyttyjen treenivälineiden joukossa 2009-2011. Lähinnä lainakäytössä miekattomille, ei kovin suosittu silloinkaan. Sillä on ollut edelleen harvakseen käyttöä opetusvälineenä esimerkkinä huonosta miekasta ja miekan muotoisesta nuijasta.

Hemaan tehtyjä suojavarusteita ei noihin aikohin ollut. Suojarompetta koottiin mistä saatiin.  Miekkailtiin vanutäytteisissä elävöitys gambesoneissa, tai käytettiin taekwondo rintasuojusta, joka pehmustaa ehkä potkua, mutta ei pysäytä miekan kärkeä sen enempää, kun ensin mainittu gambesonkaan, tai motocross- ylävartalosuojusta, joka jätti ison osan rintakehää kokoaan suojatta.

Niillä miekoilla ja sellaisilla varusteilla! Ihme ettei vammoja tullut meidän treeneissä! Se lienee treenien tempon ansiota, tehtiin paljon määrä muotoisia drillejä ja vapaampaa miekkailua oli vähän ja sitäkin paljon nykyistä hitaammin ja pistoja tehtiin tuolloin vähemmän. Vierailulla toisaalla olen ollut todistamassa miten jäykkä Moc uppoaa käsivarteen…

Muutosprosessi alkoi selkeästi keväällä 2012. Joeli Takala ja Kristian Ruokonen kävivät Kuopiossa esittelemässä saksalaista miekkailua ja Peter Regenyein federeitä. Meillä otettiin koppi molemmista. Samana kesänä meillä pyöri jo saksalaisen pitkämiekan treenit. Seuran ensimmäiset federin tilattiin pian em. kaksikon vierailun jälkeen.  Koko seuran yhdinryhmä oli tilauksessa mukana. sen lisäksi seuralle tilattiin kaksi federiä vapaamiekkailua varten ja että muu porukka pääsisi niiden kanssa tutuksi. Siitä eteenpäin alettiin hommata federeitä ja hiljakseen myös hemaan tarkoitettuja suojavarusteita.

regenyei federit

2012 lähtien yleistyneet ja tämän hetken tyypilliset pitkämiekat Kuopiossa: Regenyei Armoryn erilaiset feder-pitkämiekat ja Regenyein messer mallit: 2013-2016 yleinen suorempi Messer I ja sitä tällä hetkellä selkeästi syrjäyttämässä oleva käyrempi malli Messer IC.  Kuvan puukahvainen on Marko Saaren  kunnostama Messer I siitä lisää tarinaan artikkelissa: Aseen tarkistaminen aina paikallaan.

Miekkailu kehittyi nopeampaan ja vapaampaan suuntaan, käytännön läheisemmäksi ulos kaavamaisesta tekemisestä. Siinä sivussa siirtyminen uudenlaisiin välineisiin tapahtui hitaasti ja aluksi muutos kohtasi myös vastustusta. Joku ei tykännyt federeistä, kun raskaat Mocit tuntuivat enemmän miekoilta, toinen ei tykännyt nopeutuvasta temposta, kolmas tuttujen drillien sivuun jäännistä, neljäs ei saksalaisesta miekkailusta, viides siitä, että joutuu panostamaan lisää rahaa harrastukseen. Uusi ja vanha oli vastakkain siirtymän aikana. Moni asia kulminoitui juuri miekkoihin: Muutokseen Pavel Mocin jäykistä ja raskaista miekoista kevyempiin ja taipuisampiin federeihin. Federit mahdollistivat räväkämmän ja vapaamman treenaamisen pistojen kera turvallisemmin, kuin jäykemmät miekat.

Hitaasti federit yleistyivät, lopulta parissa vuodessa kaikki olivat siirtyneet federeihin kun vapaamiekkailu raskaammilla miekoilla kiellettiin …mutta vielä 2014 tai 2015 oli niitä, jotka omistivat molemmat miekat ja joka kerta harjoituksissa vasta erillisestä pyynnöstä vaihtoivat federiin. Tätä nykyä meillä on näkynyt treeneissä jäänteenä enää kaksi raskasta loppuun kaluttua Mocia, jotka ostettiin seuralle Kristianilta tuon vuoden 2012 vierailun yhteydessä. Molemmat ovat palvelleet seuran lainamiekkoina uusille harrastajille. Enää ei taida kukaan haikailla niiden perään.

Messereissä Regenyein suorempi Messer I oli Kuopiossa vallitseva 2013-2016. Sitä kesästä 2017 lähtien selkeästi syrjäyttämässä saman valmistajan käyrempi malli Messer IC. Tässä kohtaa muutos on ollut niin pieni ja molemmat mallit rinnakkain käytössä, ettei millekään vastustusreaktiota tarvetta. Juuri nyt on käynnissä siirtymä pyöröpyy tikarista kovemman treenaamisen kivuttomammin mahdollistavaan Cold Steelin synteettiseen tikariin. Miten siinä muutoksessa käy, ei ole tiedossa?

dussackit 2016-04-03 003

Nahkadussackit.

Muutosyritys voi myös tyrmääntyä, kuten 2016, kun esiteltiin autenttiset nahkaiset dussackit, joilla voisi dussackoida kevyessäkin varustuksessa, mutta toistaiseksi porukka on pitänyt parempana Spessin kärkipainoisia muovisia  dussackeja, jotka kaipaavat täyden varustesetin, jotta osumat eivät tunnu.  Toisaalta kyseessä on sivuväline, joten hyvin ymmärrettävää, ettei väki siihen innostunut rahojaan sijoittamaan.

Samanlainen kaari kun pitkämiekassa mocista federiin siirryttäessä, uuden vastustuksesta, yleistymisen kautta yleisesti hyväksytyksi on käyty monen suojavarusteenkin kanssa, mm. kovien hanskojen, kyynärpää-suojien ja takin alla pidettävien rintasuojusten ja viimeisimpänä alapääsuojuksen kanssa.  Myös niskasuojus on edelleen hämmästyttävän vähän arvostettu meillä päin. Kalliiden varusteiden kohdalla tavallaan ymmärrän, ettei niitä ehkä huvittaisi ostaa.

Asian voin kyllä laskea toisinkin päin: Minkä hintaiseksi arvion euroissa yhden sormen? No, jos vaikka 20€ olisi yhden sormen arvo. Kun kaikki sormet ovat vielä tallella, niin pikkulaskutoimituksella 10×20 päädyn lopputulokseen, että kannattaa siis suojahanskoihin panostaa se 200€.  Kertaalleen käteni pahasti murtaneena lasken käteni arvon kyllä korkeammalle, jopa tuon rikkimenneen ei niin priimalaatuisen…

kasi1

2016 murtunut käteni. Kämmenselän Reunimmainen luu hajosi, eikä pikkurilli enää täysin toimi. Syynä loppuun käytetty laatu Gautlet, ei ollut valmistajan vika. Tämä opetti hinnoittelemaan kädet paremmin kuin 20€/sormi. Tästä löytyy oma tarina täältä: Gauntleteihin kannattaa panostaa

….Mutta joissakin halvoissa ja erittäin tärkeissä suojavarusteissa ei ole kyse hinnasta. Miksi kukaan vastustaan 25 euron rintasuojuksen tai 19 euron alapääsuojuksen hommaamista? Tuon hintaluokan varusteen hommaaminen ei ole kenelläkään rahasta kiinni.

Siitä huolimatta alapääsuojia hankkimista on saanut opastaa ”ihan kädestä pitäen”. Peruste vastustamiselle on ollut ”ei kukaan lyö haaroihin”. No ei lyö, mutta itse voit vaikka epäonnistuneella torjunnalla ohjata piston omiin haaroihin. Näin on käynyt useita kertoja. On ollut onni matkassa ja muutamasta senttimetristä kiinni, ettei kukaan ei ole niissä tilanteissa menettänyt sukukalleuksiaan. …voisi luulla, että joku arvostaisi ne ainakin 19 euron hintaisiksi.


 

Toim.huom. Tämän tarinan tarkoitus ei ole olla ns. federeiden ylistys. Tekstin pointti on yleisesti muutoksessa varusteissa seuran ja harrastajaryhmän sisällä. Ryhmätason siirtymiseen uuteen varusteeseen, oli kyseessä suojavarusteet tai miekat, ei riitä yhden tai kahden ihmisen valinta (vrt. tarinan nahkadussackien kohtalo). Muutokseen tarvitaan isompi ryhmä esim. puolenkymmentä aktiiviharrastajaa, jotta uusi väline saa jalansijaa ja alkaa kehittyä uudeksi normaaliksi.

Nykyiset Regenyein federit tuskin ovat kehityskaaren huipentuma, kuten alussa todettiin, kehitys kehittyy ja nurkan takana odottaa ryhmän uusi kehitysaskel. Itseäni kiinnostaa kyllä miekkamaisempi ase tekniikkaharjoitteluun. Optimaalinen olisi miekka joka käy tekniikkaharjoitteluun ja sparraamiseen ja jolla voi pistää suojavarusteellista kaveria turvallisesti, kaikki hyvä samassa paketissa …realismia silti ehkä se toinen miekka tekniikkaan ja feder matsaamiseen. Aina on tilaa vielä yhdelle miekalle.

Miekkamaisemmasta harjoitusaseesta on jonkun kerran ollut keskustelua seuran sisällä, mutta porukka ei ole ajatukselle lämmennyt lähinnä kai kustannus syistä. Voi olla, että aika ei ole kypsä sille idealle. Meillä harrastajat ovat pääosin aika uusia, joillakin ei ole vielä omaa miekkaa eikä varusteita. Lopuillekin nykyiset kuviot tarjoavat tarpeeksi uutta ja ostettavaa tavaraa löytyy enemmän kun tarpeeksi nykyisissäkin tarpeissa. Kaikki varmaan hankkisivat mitä vain, jos se ei olisi rahasta kiinni.

Se täytyy sanoa, että vuonna 2012 nuo parjatut federit olivat enemmän kuin paikallaan. Saattoivat pelastaa koko lajin olemassa olon täällä päin. Ne toivat tullessaan liikettä ja vauhtia jähmeään harjoitteluun. Sellainen näppituntuma on, että ilman federeitä koko seura olisi lakannut jonkinlaiseen kyllästymiseen. Keväällä 2012 ennen Joeli Takalan ja Kriastian Ruokosen tuomia uusia tuulia meillä lopetti kahta vaille kaikki harrastajat Varkaudessa. Homma ei siellä toipunut koskaan vaan hiipui pois. Samoihin aikoihin Kuopion päässäkin porukka harveni treeneissä ja itsekin mietin, että ”oliko tää nyt tässä”, mutta federit toivat tullessaan uudenlaisen tekemisen meiningin. Jos tuo Varkauden haara olisi ehtinyt tutustua uusiin välineisiin ja niiden tuomiin mahdollisuuksiin, olisiko se pelastanut toiminnan hiipumiselta?

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s