Harmaasudet ry on vuonna 1996 perustettu historianelävöittämiseen ja liveroolipeleihin keskittyvä helsinkiläinen yhdistys. Terästaistelu on ollut osa Harmaasusien toimintaa jo vuodesta 1997. Tuolloin terästaisteluharjoituksia alettiin järjestää viikoittain, ja viikoittainen toiminta jatkuu yhä. Taisteluharjoituksissa käytetään pääasiassa viikinkiaikaan painottuvia varusteita ja aseina pääsääntöisesti miekkaa ja kilpeä, keihästä ja kirvestä.
Haastateltavana oleva Julius Väliaho on vetänyt Harmaasusien teräasetreenejä vuodesta 2011 lähtien.
Treenaatte Oulunkylässä Helsingissä. Miten säännöllisesti?
Harmaasudet treenaavat kerran viikossa nuorisoasiainkeskuksen tiloissa, Oulunkylässä Helsingissä. Treenit ovat olleet tiistaisin viimeiset 15 vuotta, klo 17-20. Puhutaan siis kolmen tunnin treeneistä, joihin saa hyvin mahdutettua kattavat alkulämmittelyt, tekniikkaharjoituksia, taukoja, väliaikaohjelmaa ja kevyempää liikuntaa. Treenikausi on syyskuusta toukokuun loppuun, pois lukien syys-, joulu ja talvilomat ja muut pyhäpäivät. Viimeiset pari vuotta Harmaasusilla on ollut myös ns. vapaavuoro, eli treenisali on ollut käytössä vielä klo 20-21. Se on toiminut monikäyttövuorona, joskus siellä on treenattu rapiiria jotain live-roolipeliä varten, joskus suunniteltu näytösten koreografioita, dussakoitu, sparrailtu tai vain jutusteltu asiaan liittyvistä aiheista.
Aikoinaan ennen vapaavuoroa oli myös noin kerran kuussa sunnuntaisin neljän tunnin vuoroja, joiden aiheet vaihtelivat mutta keskittyivät usein myöhempiin lähteisiin. Sunnuntaivuorolla mm. käytiin läpi Paulus Hector Mairin sauvaa, leikattiin savea, kehitettiin harjoittelussa turvallisia yhdenkäden keihäitä ja harrastettiin panssareissa taistelua.
Miten paljon teillä on aktiivisia treenaajia?
Tyypillisesti Harmaasusien treeneissä on kymmenkunta osallistujaa, mutta säännöllisesti käyviä tai edes jossain määrin aktiivisia eli joitakin kertoja vuodessa käyviä treenaajia on helposti yli kolmekymmentä. Jos katsotaan kuinka paljon väkeä on treenien läpi kulkenut vuosikymmenten saatossa, luku on varmasti satoja.
Sukupuoli- ja ikäjakauma on vaihdellut paljon. 2000-luvun alussa treeneissä kävivät pääosin nuoret miehet. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on ollut aikoja, jolloin säännöllisesti yli puolet osallistujista olivat naisia. Keskimäärin kaksi kolmasosaa osallistujista on perinteisesti ollut alle 28-vuotiaita, mutta keski-ikä on ollut nousussa.
Teillä on treenien tähtäin rautakauden asetaidoissa. Miten niitä käytännössä treenaatte ja löytyykö rautakauden lähteistä minkälaista hyödyksi käytettävää tietoa asetaidoista, taistelukuvauksista, varusteista yms. teidän avuksi?
Käytännön treenaamisen, treenikulttuurin ja lähdemateriaalin suhde on monimutkainen jopa tapauksissa, joissa on kohtalaisen kattavat kuvaukset ajanmukaisista harjoittelumenetelmistä ja asetaidoista. Nykyajan liikunta- tai kamppailulajiharrastuksen täytyy osin sopeutua siihen, mitä nykyajan ihmiset ja yhteiskunta siltä odottavat. Esimerkiksi monella ei ole aikaa tai motivaatiota harjoitella joka päivä aamuisin ja iltaisin, kuten vaikka Konungs skuggsjá ohjeistaa.
Lähdemateriaali ei myöskään lähes koskaan tarjoa selkeää ja monipuolista treeniohjelmaa itsessään, vaan se pitää usein luoda itse joko enemmän tai vähemmän lähdemateriaaliin nojaten. Rautakautisten asetaitojen osalta lähdemateriaalia on luonnollisesti vielä vähemmän ja se on pirstaleisempaa ja vaikeatulkintaisempaa. Rautakautisten asetaitojen lähdemateriaaliksi voidaan katsoa esimerkiksi arkeologinen aineisto eli aseet, varusteet, väkivallan jäljet luissa, tai kansatieteellinen/folkloristinen aineisto kuten keskiaikaiset saagat.
Käytännössä Harmaasusien treeneissä opetellaan rautakautisten aseiden turvallista ja monipuolista hallintaa. Tavoitteemme on hankkia osallistujille sellainen aseiden käsittelytaito, että he pystyvät omaa ja muiden ihmisten turvallisuutta vaarantamatta osallistumaan väkivallan simulointiin historianelävöitystapahtumissa tai live-roolipeleissä.
Pääasiassa treenimme perustuvat siihen, minkälaisia treeniaseita meillä on käytössämme. Yhdistykseltä löytyy parisenkymmentä 70-80 cm halkaisijan pyöreää vanerista keskikahvakilpeä, Viktor Berbekuczin elävöitysmiekkoja, kirveitä, puisia väkipuukkoja ja veitsiä, teräskärkisiä kahdella kädellä käytettäviä keihäitä, sekä kourallinen kumikärjillä varustettuja kevyitä heittokeihäitä. Nämä aseet ovat pääosin käyttöominaisuuksiltaan historiallisia esikuviaan vastaavia, pois lukien terävyydestä koituvat ilmeiset artefaktat.
Arkeologinen aineisto on siis pääasiallinen lähde, sillä esimerkiksi saagalähteet voivat olla monitulkintaisempia. Kuitenkin saagalähteistäkin löytyy käytännössä järkeväksi todettuja asetaitoihin liittyviä tiedonmurusia, kuten vaikka kilven pitäminen vinossa jotteivät heittokeihäät jäisi siihen kiinni ja hidastaisi kilpeä (Egill Kalju-Grimrinpojan saaga).
Treeneihin kuuluu:
- Liikkumisharjoitteita ja jalkatyötä, tavoitteena lisätä koordinaatiota, etäisyydentajua ja -hallintaa ja ajoitusta
- Lyöntiharjoituksia, joissa opetellaan lyömään miekalla tai kirveellä hallittuja, suoria linjoja terä edellä ja erilaisilla otteilla
- Kilpiharjoitteita, joissa opetellaan kilven optimaalista asentoa eri etäisyyksillä, tuntemaan kilpeen kohdistuva paine ja sen suunta, kontrolloimaan vastustajan asetta tai raajoja kilvellä sekä torjumaan ja ohjaamaan aseiden iskuja sivuun kilvellä
- Hidastusharjoituksia, joissa pysäytetään lyönnit ennen kuin ne osuvat panssaroimattomaan treenikaveriin
- Liikesarjoja eli drillejä, joissa yhdistellään eri liikkeitä ja lyöntejä. Drillit voivat olla joko ennalta määrättyjä tai parin kanssa spontaanisti vaihe vaiheelta kehitettyjä.
- Vapaata taistelua, jossa pari harjoittelee vailla ennalta sovittua kuviota tarkoituksenaan osua kevyesti tai pysäyttäen aseella toisiinsa. Tämä voi olla hidasta tai hyvinkin nopeaa. Jos on panssarointia, niin nopeutta voi nostaa ja viedä lyöntejä enemmän perille asti.
- Pääsääntöisesti osuma-aluetta ei ole rajattu. Turvallisuuden nimissä aseilla harvoin pistetään, sillä miekat ja keihäät eivät jousta ja suojavarusteita ei juuri käytetä.
- Joskus treenit on rakennettu pedagogisesti järkeviksi kokonaisuuksiksi, joskus mennään fiiliksen mukaan. Viime aikoina ollaan tehty paljon myös yhdenkäden keihäillä, ja painotettu aktiivista kilvenkäyttöä ja kilvellä “miekkailua”. Itse asiassa vähän samaan tapaan kuin Roland Warzecha, mutta erilaisella painotuksella: meistä kukaan ei ole tehnyt pahemmin miekkaa ja kupuraa, vaikka siitä olisi varmasti paljon hyötyä viikinkimiekalle ja -kilvelle.
Treeneissä on ollut myös tarkoitus kehittää treenaajien fysiikkaa monipuolisemmaksi ja paremmaksi, koska siitä on nähdäkseni paljon hyötyä: aseita käyttäneet henkilöt ovat varmasti olleet keskimäärin fyysisesti paremmassa kunnossa tai ruumiinrakenteeltaan kovan työn tekijöitä.
Tiukan lähdemateriaalin puute tuo myös tietyssä mielessä vapautta: kokeilemme mielellämme erilaisia tapoja käyttää ja hallita aseita, sekä miten erilaiset sääntöjärjestelmät, kuten vaikka osuma-alueet vaikuttavat aseiden käyttöön.
Tarkoitus on myös kehittää tuntumaa aseisiin ja niiden fysikaalisten ja funktionaalisten ominaisuuksien ymmärrystä, ei niinkään hirveän tarkasti tiettyjä tekniikoita. Näin jokainen saa jonkinlaisen käytännön osaamisen viitekehyksen, jonka perusteella voi sitten tehdä omaa tutkimusta tai arvioida lähteitä.
Olette treenanneet myöhemmistä lähteistä messeriä, dussackia, Le Jeu fe la Hachen varsikirvestä, Talhofferin kilpiä ja Mairin varsiaseita. Miten yhdistät näitä oppeja rautakauden miekkailuun? Mitä hyödynnät mistäkin kustakin aseopista?
Messerin yhdistäminen rautakautisiin miekkoihin on luontevaa. Ensinnäkin messerillä ja monilla rautakautisilla miekoilla on samankaltaisia ominaisuuksia, eivätkä yksiteräiset miekatkaan olleet tavattomia itämerenalueen rautakaudella. Monissa rautakautisissa miekoissa on myös lyhyet kahvat, ja messermäinen peukalo-ote toimii lyhyillä kahvoilla varsin hyvin. Itse asiassa ennen kuin edes tiesin messerien olemassaolosta, olimme jo kehitelleet treeneissä luontevia tapoja käyttää miekkaa ja esimerkiksi messer-tekniikoista entrusthaw-durchlauffen/pnemeniä käytimme vastustajan kilven avaamiseen. Suomalaisia rautakautisia miekkoja tutkinut Mikko Moilanen on myös kertonut havainneensa tummumia miekkojen väistinten keskiosissa, mitkä voisivat esimerkiksi johtua siinä pidetyn sormen aiheuttamasta ruostumisesta.
Myöhäiskeskiaikaiset oikeudellisissa kaksintaisteluissa käytetyt kilvet ja itämerenalueen rautakautiset kilvet jakavat yhden tärkeän ominaisuuden: niissä on samanlainen keskikahvaratkaisu. Tämä tarkoittaa sitä, että jos kilpeä pitää suoraan edessään, voi sen kummaltakin puolelta lyödä. Kilvestä tulee vähän kuin pyöröovi. Toki kilvillä on enemmän eroja kuin yhteneväisyyksiä: ne ovat eri kokoisia, toisia tuetaan maahan ja niiden käyttökonteksti on jossain määrin erilainen (rautakautisia kilpiä on käytetty paitsi oikeudellisissa kaksintaisteluissa kuten holmgångissa, myös sodassa). Kilven pyöräyttämistä ja sen eri puolilta lyömistä ymmärtääksemme olemme kuitenkin tarkastelleet Hans Talhofferin kaksintaistelukilpi-materiaalia. Suuri inspiraatio on ollut myös Hammaborgin youtube-videot, hekin käsittääkseni ovat lähestyneet kilven käyttöä myöhempien lähteiden pohjalta.
Dussakki taas ei sinänsä muotokielensä ja tekniikkarepertuaarinsa puolesta mielestäni liity olennaisesti viikinkiaikaan, mutta dussakointi tarjoaa halvan, helpon ja turvallisen tavan harjoitella intensiivisesti (lue: hankkia hienoja mustelmia), opetella ajoitusta ja ennen kaikkea etäisyyden hallintaa.
Varsikirvestä olemme harjoitelleet kaikista vähiten, johtuen aseen vaarallisuudesta. Varsikirveen ominaisuudet eivät oikein välity hyvin elävöitystaisteluun, edes hyvillä ja kattavilla panssareilla: niistä ei nimittäin juuri ole hyötyä hyvää varsikirveen iskua vastaan. Olemme kuitenkin kuriositeetista harjoitelleet joitakin kertoja varsiaseiden käyttöä Le Jeu de la Hachen avulla.
Paulus Hector Mairin varsiaseista yritettiin aikoinaan saada inspiraatiota sauvoihin ja keihäisiin, mutta panostus jäi lopulta aika vähäiseksi.
Mitä näistä myöhemmistä opeista treenaatte säännöllisimmin?
Myöhemmistä opeista sovellamme ehdottomasti eniten messeriä tekniikoiden vuoksi ja dussakkia yleisen ajoituksen ja etäisyyden hallinnan vuoksi.
Harmaasusien nettisivujen mukaan terästaistelu on ollut osa yhdistyksen toimintaa jo vuodesta 1997. Käytettiinkö toiminnan alussa hema- lähteistä avuksi? Missä vaiheessa voidaan alkaa puhua hemasta susien toiminnan yhteydessä?
Tietääkseni toiminnan alussa ei käytetty juurikaan lähteitä. Alkuaikoina Harmaasusia kävivät tosin opettamassa ruotsalaiset elävöittäjät. Tämä oli käsittääkseni melko yksinkertaista, hieman dogmaattista opetusta. Puhuttiin ns. “English fivesta”, eli viidestä lyönnistä: suoraan ylhäältä, kämmenpuolelta, rystypuolelta ja jalkoihin samat.
Ehkä hemasta voidaan alkaa puhua siinä vaiheessa kun kilvet ja laadukkaammat miekat yleistyivät siinä vuoden 2003 paikkeilla. Silloin alkoi myös systemaattisempi lähestyminen aseiden käyttöön, kiitos silloisen treenivastaavan Johannes Lepän.
Johannes kävi myös Ilkka Hartikaisen bolognalaisen miekkailun kursseilla, ja hänen aikanaan erilaisia muita lähteitä tutkailevia sunnuntaivuoroja alettiin järjestää. Myös esimerkiksi Alfred Huttonin sapelioppeja yritettiin soveltaa rautakauden slaavi- ja madjaarisapeleihin, jotka olivat suosittuja elävöittäjien parissa.
Itse aloin myös etsiytyä muun Suomen hema-skenen piiriin ruvetessani treenivastaavaksi: halusin laajentaa osaamistani ja jatkaa normaalina treenaajana oloa. Painista ja messeristä Grieswarttin parissa sain paljon inspiraatiota, samoin myöhemmin saksalaisesta pitkämiekasta ensin Vorschlachissa ja sittemmin EHMSssä. Myös siinä 2010 paikkeilla alkoi Suomen elävöitystaisteluskene järjestäytyä hieman, ja Vaasalaisen Odins’ Guardin ja myöhemmin Ulvilan kaartin järjestämillä elävöitystaisteluviikonleireillä jaettiin tietoa, taitoja ja kokemuksia rautakautisen taistelun simuloinnista ja sen haasteista.
Tiivistettynä: Harmaasusien taistelutoiminnan olemuksesta voi olla montaa mieltä, mutta sekä se, että siihen liittyvä muu skene ovat viimeisen kahden vuosikymmenen aikana kehittyneet huomattavasti systemaattisempaan ja tutkimuksellisempaan suuntaan. Ja eikö se ole heman ydintä…
Niin, onko Harmaasusien toiminta sinun näkemyksen mukaan hemaa?
No, rautakautisten asetaitojen tutkiminen ja harjoittaminen on oikeastaan PHEMAa eli prehistorical european martial arts. Monet ovat varmasti sitä mieltä, ettei se ole hemaa, ainakaan sillä tavalla miten hemaa terminä nykyisin käytetään. Esimerkiksi kirjallisten lähteiden olemassaoloon monet vetävät rajan: jos niitä on, se on hemaa, jos ei ole, niin se ei ole hemaa. Mutta harvoin asiat ovat näin yksinkertaisia.
Siinä uudessa Eurooppalaiset historialliset kamppailutaidot Suomessa -kirjassa oli hyvin eroteltu erilaisia lähestymistapoja historiallisessa miekkailussa: rekonstruktiivinen, synkretistinen ja spekulatiivinen. Näistä rautakausijutut on spekulatiivisia, siinä missä vaikka saksalainen pitkämiekka on usein rekonstruktiivista ja vaikka buhurt synkretististä. Spekulatiiviseen systeemiin kuuluu pakostikin ekstrapolointia, eli tietämyksen tyhjien aukkojen paikkaaminen sillä mitä tiedämme muusta aineistosta. Kuitenkin spekulatiivisella menetelmällä pyritään rekonstruktioon, vaikka siihen ei koskaan päästä niin hyvin kuin vaikkapa 1500-luvun urheilumiekkailun osalta.
Niin ja monet hemaksi vakiintuneet aselajit, kuten pitkämiekka, voivat olla synkretistisiä! Vrt. sport vs. art -debatti, jota ollaan taidettu käydä jo vuosia.
Minusta rautakautisten asetaitojen harrastaminen on hemaa, mikäli niiden harrastamisessa pyrkii historialliseen autenttisuuteen. Toki kyseessä on huomattavasti vaikeammin tulkittava historiallinen tai esihistoriallinen ajanjakso, ja tulkinnan vaikeuteen liittyy aina riski vääriin tulkintoihin. Meillä ei koskaan voi olla selkeää kokonaiskuvaa rautakautisista asetaidoista tai niihin liittyvästä kulttuurista, mutta meidän täytyy tyytyä aina kulloiseenkin parhaaseen mahdolliseen tietoon. Avoin mieli, oman toimintansa kriittinen tarkastelu ja rehellisyys auttavat säilyttämään jonkinlaisen “elävöityksellisen integriteetin”.
Onko jotain mitä haluaisit vielä kertoa Harmaasusista?
Varmaan sen, että Harmaasudet tekevät laajalti kaikenlaista historianelävöitykseen ja live-roolipeleihin liittyen. Taistelutoiminta on vain osa meidän kokonaisrepertuaarista. Yhdistyksen toiminnasta löytyy lisätietoa yhdistyksen nettisivuilta täältä.
Swordman.fi 