Suomen ensimmäinen miekkailuopas julkaistiin 1923

Suomen urheilumiekkailun pioneeri ja voimistelun opettaja Oskari Väänänen julkaisi vuonna 1923 ensimmäisen suomalaisen miekkailuoppaan Miekkailun käsikirja 1 – Lyömämiekkailua kevyellä aseella. Kirja on säilämiekkailun opas, mutta liikkuu samalla klassisen miekkailun ja urheilumiekkailun välimaastossa suunnaten oppia terävillä miekoilla miekkailuun.

Suojeluskunnan pataljoonan komentajakin toiminut Oskari Väänänen omisti teoksen ”Suomen nuoren armeijan upseereille”.  Hän kertoo kirjassa suunnanneensa oppaan etupäässä armeijan ja suojeluskuntien upseereille sekä niille ylioppilaille, jotka ovat päässeet miekkailun alkuun.

Oskari Väänäsen omistuskirjoitus Lyömämiekkailua kevyellä aseella -oppaassa.

Miekkailu kuului Venäjän armeijassa upseerien koulutukseen, näin myös Suomen suuriruhtinaskunnan kadettikoulussa. Peruskoulutus annettiin pistomiekkailuun floretilla. Venäjä lakkautti venäläistämispyrkimysten seurauksena Suomen armeijan 1901 ja Keisarillisen Suomen kadettikoulu lakkautettiin pari vuotta myöhemmin. Syynä oli Nikolai Bobrikovin sanoin ”kadeteista pyritään kasvattamaan hyviä upseereita keisarin armeijaan, mutta koulun perusideologia on runebergiläinen isänmaallisuus”.

Suomen itsenäistyttyä kadettien koulutus aloitettiin uudestaan vuoden 1919 alussa ja myös miekkailun opetus upseeristolle pääsi uudelleen käyntiin ja opetus välineenä oli Venäjän vallan ajan tapaan floretti.

Miekkailun käsikirja 1 – Lyömämiekkailua kevyellä aseella- oppaan kansilehti.

Vaikka opas käsittelee lyömämiekkaa eli säilää, Väänänen toteaa tekstissään, että tuolloin pidettiin sääntönä että miekkailun harjoitteleminen oli aloitettava pistomiekalla eli floretilla. Hän kuitenkin arvioi myös lyömämiekkailun oppaasta olevan käytännön hyötyä nuoren valtion armeijan upseereille, todeten että ”upseeriemme miekat ovat sekä lyöntiä että pistoa varten, joten heidän on opittava sellaisen aseen käyttö”. Eli oppi oli suunnattu myös miekoilla käytävään taisteluun, eikä pelkästään urheilumiekkailuun. Tekstissä tämä nouseekin esille jossain kohdissa esille Väänäsen opastaessa miten ”sivalluksen ja iskun vaikutusta voidaan lisätä viiltämällä. Viiltää voidaan sekä miekkaa vetämällä että työntämällä”. Pistosta hän kertoo, että se on ”miekan hyökkäysliikkeistä vaarallisin ja seurauksiltaan tuhoisin”.

Tosin hän myös mainitsee, että miekkailun käytännön merkitys sodassa oli jo hiipunut. Itsepuolustuksessa hän näki edelleen miekkailun hyödyn siviilielämässä: ”Päällekäyvän voi miekkailutaitoinen helposti esimerkiksi kävelykepillä passittaa hammaslääkärin puheille.” Väänänen seuraa tässä kansainväistä trendiä. Herrasmiesten miekkailutaidon hyväksikäyttö kävelykepin kanssa tulee esille monissa 1800-luvun miekkailuteksteissä, näin mm. Yhdysvaltalaisella Thomas Hoyer Monsteryllä, saksalaisella Friedrich Christian Christmannilla ja englantilaisella Frederick Wroughtonilla.

Väänänen viittaa myös tuolloin kiellettyihin, mutta Euroopassa edelleen käytyihin kaksintaisteluihin aavistuksen myönteisessä sävyssä ”mitä välien selvittämiseen taas tulee, niin varmaankin, jos nykyäänkin olisi kaksintaistelu sallittua, vähemmän parjattaisiin kanssa ihmistä. kun sanansa takana saisi seiso miekka eikä setelipinkka kädessä”.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

 

 

RIP Schranken Jyväskylä

SCHR Jyväskylä, Etualalla Jaakko. Taaenpana vasemmalta oikealle Elppi, Ellu, Juho ja Jani. Lopettajaiset 29.9.2019.

Vuonna 2014 perustettu Schranken Jyväskylän toiminta päättyi syksyllä 2019.

Schranken Jyväskylä toimi pienessä piirissä Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitoksella. Kyseessä oli eräänlainen HEMAn lukupiiri yliopistolla, jossa lueskelua ja pohdintaa vietiin aseiden käytössä käytäntöön saakka.

Syksyllä 2014 Schranken Jyväskylä olemassa olo herätti vähän näreitä kommentteja aina pääkaupunkiseutua myöten. Jotkut pelkäsivät että ryhmä pyrkii kilpailemaan Jyväskylän Historiallisen Miekkailun Seuran kanssa, tai vähintään häiritsee seuran toimintaa ja ihmeteltiin miksi ryhmä ei liittynyt JHMS:n jäseniksi, vaan perusti oman ”seuran”. Samassa yhteydessä todettiin myös, ettei Jyväskylän kokoiseen kaupunkiin mahdu kahta hema-seuraa. Ei ehkä mahdukaan, mutta kriitikoilta jäi ymmärtämättä Schrankenin perimmäinen olemus, vähän humoristinen ajatus salaseuramaisesta pienen piirin epämuodollinen toiminnasta, jonka sisältö lähtee mahdollisuudesta toimia vapaasti omien mielenkiinnonkohteiden ohjaamana ilman seuraorganisaatioita.

Jyväskylässä toimijoina oli kourallinen HEMAn itseopiskelusta kiinnostuneita aktiivisia ihmisiä. Jäsenvärväyksestä ei ryhmä ollut lainkaan kiinnostunut, eikä sitä missään vaiheessa tehtykään. Ehkä tämä myöhemmin ymmärrettiin kriitikoiden piirissäkin. Toivottavasti ainakin.

Syksyllä 2019 ryhmän jäsenten opiskelu oli edennyt siihen pisteeseen, että porukka hajaantui eri puolille Suomea vietti yhä vähemmän aikaa Jyväskylässä. Schranken Jyväskylän toiminta päättyi virallisesti lopettajaisiin Kuopiossa 29.9.19 KulttuuriKilta Schrankenin Antonius Rastin messer-työpaja yhteydessä.

KulttuuriKilta Schranken, jonka sivuhaara Schranken Jyväskylä oli, jatkaa toimintaansa Kuopiossa.