Alussa oli vain…

Alussa oli vain eilinen Hesari…

Tiedän tarkalleen, milloin elämäni muuttui, tosin vasta vanhoja tulosteltuja sähköposteja tutkailtuani. Se oli maanantai 4. elokuuta vuonna 2008, aamulla noin klo 9.00. Kaadoin puoliunissani kahvia kuppiin ja poimin käsiini päivän Helsingin Sanomia. Mielijohteesta vaihdoinkin tuoreen maanantaipäivän lehden edellisen päivän Hesariin, joka oli jäänyt kokonaan lukematta. Onnellinen sattuma, sillä yleensä mikään ei tunnu niin vanhalta kun eilinen sanomalehti… Jostain syystä, ehkä siksi, että kyseessä oli tuhti koskematon sunnuntain Hesari, päätin nyt kuitenkin selailla tuota edellisen päivän lehteä…

Yhtäkkiä meni kahvit väärään kurkkuun, kun käänsin sivua ja silmiin sattui artikkeli Guy Windsorista ja Jakomäen miekkailukoulusta. Ensimmäisenä silmiin ja näkömuistiin syöpyi kuva pitkämiekasta Jakomäen salin ruokapöydällä. Tiesin välittömästi, että tämä on minun juttu!

Koko sen päivän ohjelma meni sekaisin. Ajatukset eivät riittäneet mihinkään muuhun, kun historialliseen miekkailuun. Heti töihin päästyäni keskityin vain ja ainoastaan kaivelemaan netistä lisätietoa Guysta ja historiallisesta miekkailusta. Miekkailukouluun otin luonnollisesti yhteyttä saman tien ja vastaajaksi löytyi tuolloin vielä ko. koululla vaikuttanut Ilkka Hartikainen. Guyn The Swordman’s Companion –kirjan tilasin koululta jo samana päivänä ja miekkatilaustakin ehdin jo selvitellä. Iltapäivällä pääsin pojaltani Jaakolta kyselemään, kiinnostaako? Kyllä kiinnosti, joten yksi treenikaverikin oli varmistettu. Pavel Mocin Viollet ja Dürrer -miekat menivät tilaukseen jo seuraavana päivänä. Siitä sitten nopeaan tahtiin maskit Oulun Miekkailutarvikkeesta, vähän myöhemmin rautahanskat Ilkan kautta Jakomäen koululta ja oma henkilökohtainen salivuoro Pitkälahden koululta. Tosi toimiin päästiin heti, kun miekat saapuivat ja sillä tiellä ollaan edelleen…

Olin joskus 90-luvulla nähnyt Ajankohtaisen kakkosen tai A-studion lähetyksessä lyhyen jutun, jossa haastateltiin kahta historiallisen miekkailun pioneeria. Toinen oli muistaakseni Saksasta ja toinen Englannista. Homma vaikutti enemmän kuin kiinnostavalta, muttei tietty sellaista Suomessa päässyt harrastamaan, joten asia jäi sitten vain jännittäväksi detaljiksi, mitä isommassa muailmassa jotkut puuhailivat… Mutta nyt yli vuosikymmen myöhemmin minulle selvisi, että lajia harrastetaan myös Suomessa! Historiallinen miekkailu on juuri sitä, mitä olisin aina halunnut tehdä. Pieni katkera sivumaku on siinä, että vasta vuonna 2008 sain tietää, että se on ylipäätään mahdollista Suomessa. Mutta toisaalta olen hyvin onnellinen, että olen lajin ylipäätään löytänyt.

30.9.2009 tipahti sähköpostiin viesti Janne Kärki -nimiseltä henkilöltä, joka otti yhteyttä SES:n foorumin yksityisviestillä. Oli nähnyt minun kyselyn vuoden takaa, löytyykö Kuopion suunnalta harrastajia: ”Vieläkö historiallinen miekkailu kiinnostaa? Olen Varkaudesta, mutta käydään säännöllisesti Kuopiossa ja voitaisiin treenata yhdessä.” Vastailin, että ”Ilman muuta! Meitä on kaksi ja meillä on oma salivuoro”. Hieno homma kun Janne otti yhteyttä, koska siitä viestistä lähti liikkeelle Savon Historiallisen Miekkailun Seura, …tai ehkä jo siitä väärään kurkkuun menneestä kahvista 4. elokuuta vuonna 2008, noin klo 9.00.
.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s