Säännöllinen HEMA -toiminta käyntiin Lahdessa

Juho Ålanderin testattava Cold Steelin synteettinen rondel: ”Ihan hyvä vehje, vaikkei kauheasti olla ehditty treenaamaan. Luulisin että toi haava tuli pakettia avatessa, mutta huomasin vasta myöhemmin, eli se on turvallisempi kuin paketti, jossa se tulee. kyllä tällä ihmisen tappaa, mutta ei pistämällä.'”

Keväällä Lahdesta kantautui tietoa että siellä oli syntymässä hema-toimintaa, Niinpä uteliaana haastattelin toista toiminnan käynnistäjää Teppo Suomista (ks. Lahteen syntymässä uusi historiallisen miekkailun seura)

Tuossa vaiheessa koossa oli kaksi Jyväskylän historiallisessa seurassa aikaisemmin hemaa harrastanutta miekkailijaa Teppo Suominen ja Juho Ålander. Heillä oli toiveena hema-toiminnan kehittäminen Lahdessa.Teppo Suomisen rooli hommassa jäi toiminnan käynnistykseen sillä hänen tie vei työn perässä Helsinkiin. Juho Ålander jatkoi yksin. Ongelmana ollut harjoitustilan puute on ratkaistu. Tätä nykyä miekkailutreenit pyörivät Lahdessa säännöllisesti, lokakuun alusta lähtien treenit ovat olleet kerran viikossa.

Treenien teema on Fiore dei Liberin italialaisessa miekkailussa ”suurimmalla osalla ei aikaisempaa kokemusta.Joten, treeneissä on lähdetty liikkeelle Fioren alkeista.Tikaria, pitkämiekkaa ja painia, tosin painiin ei ihan kauheasti olla vielä ehditty,” kertoo Juho, ”Kiinnostusta on porukalla muuhunkin Fioressa ja sen ulkopuolella, mutta nyt mennään noilla koska niitä mä pystyn opettamaan. Sitten kun perusteita rupeaa olemaan enemmän, niin sitten voidaan lähteä yhdessä tutkimaan muita juttuja.”

Mitään nettisivuja ei Lahden porukalta löydy toiminnan esille tuomiseksi. Mukaan on silti löytänyt kymmenkunta lajista kiinnostunutta:

”Ei olla muutenkaan mainostettu toimintaa erikoisemmin, suurin osa porukasta on itse ottanut yhteyttä swordman.fi:n artikkelin luettuaan”, toteaa Juho.

Juho Ålander.

Seura organisaatiota ei Lahdessa ole pistetty pystyy, eikä ole aikomuksena ihan lähiaikoina näin tehdä porukalla ei myöskään ole oikeastaan vielä mitään virallista nimeä. ”Tällä hetkellä puhutaan itse lähinnä historiallisesta miekkailusta Lahdessa”, kertoo Juho, ”Ihan perusfiorea tehdään hissukseen eteenpäin tälleen epäviralliselta pohjalta.”

Jos miekkailu Lahdessa kiinnostaa, niin mukaan pääsee ottamalla yhteyttä Juho Ålanderiin: +358408356164, juhoalander(ÄT)gmail.com

Mainokset

JHMS:n ratsuhema-lähteet ja treenaaminen hevosten kanssa

Sara Vertasen ottama kuva Hakkaa päälle -tapahtumasta vuodelta 2016.

Kyselin Tuuli Salmilta Jyväskylän Historiallisen Miekkailun Seuran hema-lähteistä ja sitä, minkälaisia asioita he hevosten kanssa treenailevat. Tuuli vastaili varsin perusteellisesti aiheeseen, jossa mennään minun tietotaito- ja ymmärrystason ohi, joten katsoin viisaammaksi julkaista Tuulin selvityksen kokonaisuudessaan. Näin Tuuli kertoili…

Miekan ja painin osalta harjoittelemme Fioren materiaalin pohjalta. joitakin vuoharjoituksia teemme myös saksalaishenkisinä, mutta ne ovatkin muiden kuin meidän kehittämiä.

Keihäässä Fioren lisäksi olemme lainanneet modernia Working Equitation-tyyliä, ja osin Rohan tallien klinikalla käytyjä skill at arms -harjoitteita. Myös klassiset ratsastusmestarit mm. Grisone, Cavendish ja Dom Duarte yms. toimivat lähteinä. Itse luen paljon kaikenlaista kirjallisuutta aina kaivausraporteista oman alani, eli eläintieteen julkaisuihin asti, sillä laji kiinnostaa minua hyvin monesta eri kulmasta tarkasteltuna.

Hevosten kanssa harjoitellaan joko maasta tai ratsain, mutta jokainen treeni aloitetaan sillä, että ne tutustuvat kulloinkin käytössä oleviin harjoitusvälineisiin maasta käsin. Eli ratsastaja esittelee kaiken ensin kävellen itsekin. Samalla nähdään, onko hevosen koulutuksessa jotakin korjattavaa siedätyksen suhteen, Eli sen suhteen, että se hyväksyy aseet ja välineet ja niistä lähtevät äänet, hajut ja liikkeet.

Lämmittelyssä minulla on aina ajatuksena ratsastajan ja hevosen lihasten lämmityksen lisäksi se, että ratsastaja alkaa luottamaan hevoseensa ja olemaan osa ratsukkoa, eli tiimiä. Ilman tiimiä ei nimittäin ole yhteistä päämäärää, ja ratsumiekkailussa se yhteinen päämäärä on todella iso osa hommaa.

Lämmittelyjen jälkeen tehdään joko miekkatreenejä tai skill at arms -ratoja erilaisin kokoonpanoin, painia, keihästä tai joskus erilaisia hevospelejä. Usein osa harjoituksista tähtää siihen, että ratsukko lähestyy vastustajaa tai tehtävää oikein. Käytännössä teemme paljon erilaisia pujottelu- ja lähestymistehtäviä, joissa yhdistyy oikea asento ja etäisyys kohteeseen.

Painia hevosen selässä. Kuva: Tuuli Salmi.

Erilaisten pelien ja tehtävien avulla ratsastustaito ja asetaito yhdistetään samaan pakettiin. Osa ratsastajista kaipaa aina vähän harjoitusta uskaltamisen suhteen, joten aika paljon teemme myös vauhdikkaita harjoitteita, joissa tärkeintä on löytää rentous ja luottamus hevoseen.

Pyrin myös siihen, että tunti lopetetaan oikeassa mielentilassa eikä kellon mukaan, useimmiten tästä syystä pyydän ratsastajat ottamaan satulat pois ja loppuverryttely tehdään ilman satulaa.

Meillä on tarkoitus aloittaa syksyn tullen myös ratsastusjousiammunnan harjoittelu säännöllisemmin, kun porukassa on nyt sen opetuksesta ja lajista allekirjoittanutta enemmän syttynyt harrastaja. Meillä on toki myös erikseen istuntatunteja sekä maastakäsittelykertoja, joiden aikana on tarkoitus luoda parempi pohja aseiden käytölle ratsain. Hevosten kanssa käydään myös maastossa ja kursseilla oman tallin ulkopuolella.

Iso kiitos harjoitusten onnistumisen kannalta kuuluu myös tallinpitäjälle, eli Kirsi Haasaselle, joka pitää hevosensa isoissa pihatoissa, jolloin hevosilla on paljon vapaata liikuntaa ja niiden laumasosiaalisuus on ihan eri luokkaa kuin karsinahevosilla yleensä. Näin hevosilla pystyy ensinnäkin ratsastamaan hyvin lähekkäin, ne tykkäävät leikkiä ja pelata eli erilaiset vauhdikkaatkin pelit eivät henkisesti pelota niitä, ja toisaalta ne ovat paremmassa peruskunnossa ja kykenevät suorittamaan vaikeampiakin tehtäviä ja pidempiä treeniaikoja.

Sen verran pitää mainita omasta taustastani, että minä en opeta enkä ohjaa ratsastusta, eikä minulla ole koulutusta sille alalle. Pidän itseäni korkeintaan keskinkertaisena ratsastajana, ja se onkin minun suurin heikkouteni tällä hetkellä. Käyn säännöllisillä ratsastustunneilla ja pyrin kouluttamaan itseäni eteenpäin, ja kannustan kaikkia harjoittelijoitamme käymään ammattilaisten tunneilla. Minä vedän vain ratsumiekkailua. Tulevaisuudessa asian laita on toivottavasti toinen, mutta ei ennen, kun saan toisen tutkintoni alta pois!

PARI VIDEOKLIPPIÄ

Ratsu&Miekka-video vuodelta 2016 vuodelta:

Vuoharjoitusvideo JHMS:stä:

Lue koko syksyn 2017 ratsuhema-artikkelisarja:

  1. Intro: Ratsuhemaa miekan mitan päässä hevosista.  (28.8.17)
  2. JHMS:ssa ratsuhemaa vuodesta 2010.  (1.9.17)
  3. Ratsuhemaa EMAC:issa vuodesta 2014.  (2.9.17)
  4. Ratsuhemaa EHMS:ssa.  (9.9.17)
  5. JHMS:n ratsuhema-lähteet ja treenaaminen hevosten kanssa.  (13.9.17)
  6. Miten päästä alkuun ratsuhemassa? (1.10.17)

Ratsuhemaa EHMS:ssa

Kuva: EHMS.

EHMS on turhia ulkopuolisille mainostelematta pyörittänyt myös ratsuhemaa parin kurssin verran ja puuhamiehenä on toiminut Marko Hanhisuanto yhdessä Hanna Kallion kanssa.

”Itselläni lähti miekkailusta, jousiammunnasta ja historian elävöityksestä ja sitten alkoi kiinnostaa ratsain miekkailu ja jousiammunta. Aloitin ratsastuksen menemällä ihan normaalin ratsastuskouluun reilut 10 vuotta sitten ja perusratsastuksessa kehityttyäni menin Rohan tallin leirille, jossa opeteltiin eri asetekniikoita, turnajaisratsastusta ja stunt-ratsastuksen alkeita”, kertoo Marko omasta ratsastustaustastaan, ”Vuosia ratsastin muutaman eri yksityisomistajan hevosia ja parilla niistä harjoittelin myös aseiden kanssa lähinnä turnajais- ja jousiammuntaratsastusta. Joihinkin muihin kursseihin olen myös vuosien varrella osallistunut – mm. niin sanottu Natural Horsemanship ja karjapaimennus – ja ne ovat laajentaneet hevostuntemusta ja hevosen käyttöä työskentelyyn. Nykyisin hevosten kanssa vietetty aika on epäsäännöllistä, sillä muut harrastukset, työ ja lasten harrastukset tekevät vaikeaksi panostaa aikaa lajiin.”

Marko Hanhisuanto. Kuva: Ansku Wallenius.

Lähteenä Marko ja Hanna käyttävät Fiore dei Liberin Fior de Battagliaa. Vakiotreenejä ei EHMS:ssä ole ainakaan vielä. Peruskursseille osallistujia on haettu EHMS:n sisäisesti ja näin tullaan toimimaan ilmeisesti myös tulevana syksynä. Tällä hetkellä EHMS:ssä on vajaat 15 henkeä käynyt ratsuheman peruskurssin.

Seuran ensimmäinen ratsuhema-kurssi oli syksyllä 2016 ja toinen loppukeväällä 2017. Molemmat sisälsivät ensin perehdytyksen maasta käsin tekniikoihin salilla noin kolmen tunnin ajan yhtenä kertana. Näissä harjoituksissa harjoiteltiin perusvaroasentoja ja lyöntejä, torjuntoja ja pistoja niistä.

Mukaan otettiin heti liike kohti vastustajaa simuloiden hevosella lähestymistä. Siinä on tarkoitus pystyä tekemään tekniikka kohdatessa molempien edetessä ja ilman pysähtymistä. ”Käytännössä ehtii siis enintään kaksi tekniikkaa tehdä, kuten torjunta ja siihen riposte ja sitten tilanne onkin jo ohi”, kertoo Marko, ”Toki tekniikoita on myös pysähtyneeseen tilanteeseen, jossa hevoset ovat vastakkain tai vierekkäin ja näistä voi miekkailla tai käyttää painitekniikoita. Näitä emme juuri kuitenkaan perusteissa harjoitelleet, sillä se edellyttäisi parempaa hevosen hallintaa ja ratsastustaitoa sekä hallittua maahanvientiä ja pudottautumista hevosen selästä.”

Aseena käytettiin vain miekkaa, koska se on kaikille osallistujille tutumpi kuin esimerkiksi peitsi tai keihäs. Varsinaisessa ratsastusosuudessa kurssilaiset olivat hevosen selässä yhteensä noin kolme tuntia jaettuna kahteen jaksoon ja tauko välissä. ”Ratsastustaito oli kirjava ja moni ei ollut käytännössä ratsastanut ollenkaan ja toiset olivat kokeneita ratsastajia lähinnä englantilaistyylisestä kouluratsastuksessa, joka on ratsastuskoulujen ’standardi’ Suomessa”,  pohtii Marko. Ohjelmaa mukautettiin kunkin taitotason mukaan, mutta päivän päätteeksi kaikki saivat toteutettua vähintään hallitun hyökkäyksen paikallaan olevaan kohteeseen käynnissä lähestyen ja ohi ratsastaen. Kohteena toimi ohjaaja maassa tai hevosen selässä. Lisäksi harjoiteltiin yleistä hevostaitoa ja kaikki kurssilaiset hakivat ja palauttivat hevoset laitumelle sekä varustelivat ne.

EHMS:n yhteistyötalli Launosten kartano on western-talli ja sen hevoset ovat tottuneet western-tyyliseen ratsastukseen, joka sinänsä auttaa hema-tyyliin paremmin kuin ensin englantilaistyylinen kouluratsastus. Samoin satulat ovat tukevampia ja siten lähempänä hema-aikakauden satuloita tarjoten vakaamman alustan satulassa toimimiseen.

Yhteistyötallin omistaja on omalla tahollaan hakenut lisäoppia lajiin kuuluvaan ratsastukseen ja aseen käsittelyyn, joten toiminnan kehittymiseen on olemassa pieniä odotuksia.
”Katsotaan senkin osalta, miten tekeminen kehittyy”, Marko miettii, ”Osaaminen hevosheman on vielä ohutta Suomessa ja täällä on kyllä keskiaikaista ratsastustekniikkaa hyvin tuntevia osaajia, muttei heillä sitten vastaavaa osaamista lähteisiin perustuvasta aseen käytöstä. Siten on hienoa, että hyvin ratsastusta osaavat ovat entistä tiiviimmin kohdanneet hyvin hemaa tuntevia miekkailijoita ja paljon hyvää on jo saatu aikaan.”

Kuva: EHMS.

Lue koko syksyn 2017 ratsuhema-artikkelisarja:

  1. Intro: Ratsuhemaa miekan mitan päässä hevosista.  (28.8.17)
  2. JHMS:ssa ratsuhemaa vuodesta 2010.  (1.9.17)
  3. Ratsuhemaa EMAC:issa vuodesta 2014.  (2.9.17)
  4. Ratsuhemaa EHMS:ssa.  (9.9.17)
  5. JHMS:n ratsuhema-lähteet ja treenaaminen hevosten kanssa.  (13.9.17)
  6. Miten päästä alkuun ratsuhemassa? (1.10.17)

JHMS:ssa ratsuhemaa vuodesta 2010

Kuva hakkaa päälle tapahtumasta 2016 (Sara Vertanen)

ENSIASKELIA 2010 – 2015

Kirsi Haasanen ja Tuula Salmi ovat suomalaisen ratsuheman pioneereja. Heman pariin he olivat tulleet mukaan samaan aikaan kesällä 2007, mutta ensiaskeleita ratsuhemaan he ottivat muutamaa vuotta myöhemmin, vuonna 2010 Kirsi Haasasen ostettua ensimmäisen oman hevosensa nimeltään Þrá frá Njarðvík, eli Thrá tai tuttavallisemmin Kisi. ”Piti tietenkin heti kokeilla, mitä hevonen tuumaa aseista ja miten miekkaa ylipäätään hevosen selässä käytetään”, kertoo Tuuli. Treenit olivat tuolloin hyvin satunnaista, ja keskittyivät muihin hevosasetaitoihin kuin miekkailuun, lähinnä siitä käytännönsyystä, että ratsumiekkailuun tarvitaan kaksi ratsukkoa.

Tilanteeseen tuli parannusta vuonna 2012 kun Kirsi hankki toisenkin islanninhevosen, Asin. ”Pääsimme treenaamaan enemmän ja useammin”, muistelee Tuuli. Treenaaminen oli kuitenkin edelleen satunnaisesta, mutta samana vuonna kaksikko teki jo pieniä demoesityksiä hevosasetaidoista mm. tallin omissa juhlissa ja tapahtumissa. Otimme hevoset mukaan myös Tupaswillan keskiaikamarkkinoille Laukaaseen elävöitysporukkaamme, Tuuli kertoo.

Ratsuhema-treeniä vuodenta 2012 (kuva: Tuuli Salmi).

Vuonna 2013 kaksikko otti ensimmäiset haparoivat askeleet kohti ratsastusjousiammuntaa ja he siedättivät hevoset myös jousiin ja nuoliin, sekä kävivät Suomen Ratsastusjousiampujain Liiton ja Dalecarlian Horse Adventuresin leireillä.

Tupaswillan keskiaikamarkkinoilla he toteuttivat ensimmäisen pienen turnajaishenkinen näytöksen kesällä 2013 ja näytökset ovat jatkuneet siellä vuosittain joka kesä.

Harjoittelu oli edelleen hyvin satunnaisesta. ”Lähinnä treenien puute johtui siitä, että Kirsin hevoset olivat vuokrapaikoilla tallilla, jossa kentän varaaminen oli aina hommansa, ja toisaalta meiltä puuttui aktiivinen treeniporukka”, Tuuli harmittelee ja hevosten kanssa tuli lisää vastoinkäymisiä: ”Asi jouduttiin kaikkien meidän suureksi suruksi lopettamaan jalkavaivojen vuoksi, ja näin meillä ei taaskaan ollut kuin yksi hevonen.”

Syksyllä 2013 Kirsi osti uuden hevosen islanninhevosruuna Rökkvin ja muutti hevosineen omalle tilalleen ”Asiat lähtivät taas uuteen nousuun”, kertoo Tuuli, ”treenailimme pihatiellä ja pihassa, sillä tallilla ei vielä ollut kenttää.” Samana syksynä Tuuli hankki ensimmäisen oman hevosensa, lämminveritamma Paulan. Hevonen asui ensimmäisen talven Keuruulla, ja talven aikana Tuuli siedätti sen aseisiin. ”En kuitenkaan päässyt sen kanssa oikein alkuun, koska hevonen oli luonteeltaan haastava ja minä itse pelkäsin sen kanssa tekemistä”, Tuuli kertoo. Keväällä 2014 Paula muutti Kirsin tallille, ja Tuuli pääsi sen kanssa vähitellen paremmin alkuun niin ratsastuksessa kuin aseharjoituksissakin.

AKTIIVINEN TOIMINTA KÄYNNISTYI KESÄLLÄ 2015

”Keväällä 2015 treenailimme Fioren hevososiota silloin tällöin ja mounted skills at arms -rataa samoin”, Tuuli kertoo, mutta asettaa ratsuheman aktiivisen toiminnan alun kesää 2015. Rajapyykiksi hän määrittää oman kentän saamisen Kirsin tallille.

Kesä 2015 meni kokonaan saman vuoden elokuun Hämeenlinnan keskiaikamarkkinoiden viikinkiturnajaisesityksen harjoitteluun, joten varsinaiset ratsumiekkailutreenit jäivät kesän ajaksi tauolle. Esityksen jälkeen JHMS:lle tuli jonkin verran kyselyjä kursseista ja säännöllisestä toiminnasta, mikä sysäsi asioita jälleen eteenpäin ja Tuuli rohkaistui pitämään ensimmäisen hevosasetaitokurssin JHMS:n alla huhtikuussa 2016.

Säännölliset ratsumiekkailutreenit olivat alkaneet showhommien rauhoituttua syksyllä 2015. Treenien määrä riippuu JHMS:ssä hieman vuodenajasta. Keväästä 2016 alkaen harjoituksia on ollut säännöllisesti noin kerran viikkoon. Syksyllä 2016 ja keväästä 2017 lähtien harjoituksia on ollut kahdet viikossa, kahden eri harjoitusryhmän tason mukaan, edistyneemmillä oli omat treenit ja peruskurssilaisilla omansa. Nyt kesällä JHMS treenaa ratsuhemaa on kerran viikossa ja aina noin 1,5-2h kerrallaan. Lisäksi showporukka treenaa aserataa ja esityksen kulkua kerran viikossa. Kaikki harjoitukset pidetään Tervarinteen tallilla.

Tuuli arvelee, että tasoryhmäjako jatkunee tänä syksynä: ”Pidemmälle edistyneillä on oma harjoitustuntinsa. Syys-lokakuun tienoilla armizaren peruskurssin jälkeen on kuuden viikon hevosasetaitojen peruskurssi. Näiden kurssien jälkeen kokemattomammat harjoittelijat voidaan yhdistetään pidemmälle ehtineisiin, jollei porukkaa ole niin paljon, että hevosmäärän takia täytyy jatkaa kahta ryhmää.”

HAKKAA PÄÄLLE! -TAPAHTUMAT

JHMS ja Equestrian Martial Arts Club järjestivät kesällä 2016 Hakkaa päälle! 2016 – ratsumiekkailuturnauksen moderneilla kisasäännöillä. ”Kilpailut taisivat olla ensimmäinen lajiaan ainakin Suomessa, jollei koko maailmassa”, pohtii Tuuli, ”Kilpailuidenjälkeen tuntui, että kursseille tosiaan on halukkuutta, ja laji on ihmisiä kiinnostava.” Tapahtuma saa todennäköisesti jatkoa vielä tänä vuonna Hakkaa Päälle! 2017 –tapahtumalla. Tälle kertaa se järjestetään seminaarimuotoisena, workshoppeina eri ohjaajilta ja sunnuntaina testataan HEMS eli Historical Equestrian Martial Sports -kisajärjestelmää. Tapahtumalla on tarkoitus tarjoilla heppaHEMAisteille kokoontumispaikka ja –tapahtuma samaan tyyliin kuin tavan HEMAisteille jo on. Aikatauluhaasteiden vuoksi tapahtumalle ei ole vielä tätä kirjoittaessa tarkkaa ajankohtaa tiedossa.

Kuva: Maiju Tikka.

RATSUHEMA MERKITTÄVÄ OSA  JHMS:N TOIMINTAA

”Syksyllä 2016 ylitimme taas eräänlaisen henkisen kynnyksen, ja pyysimme ulkomaisen ohjaajan eli tanskalaisen Peter Als Nervingin opettamaan pidemmälle edistyneitä harjoittelijoitamme Ratsu & Miekka -kurssille. Peter ja Fanni aloittivat oman HEMS (Historical Equestrian Martial Sports) –konseptinsa, jota testattiin uudestaan meillä huhtikuussa 2017, ja tullaan edelleen viemään eteenpäin tämän vuoden elokuussa.”

Nyt JHMS:ssä on pidetty kolme Hevosasetaitokurssia, jokaisen armizaren peruskurssin jälkeen. Seurassa on tämä kurssijärjestelmä koettu toimivaksi ja sitä on tarkoitus jatkaa. Kesän 2017 aikana Tuuli piti myös ensimmäisen ratsumiekkailukurssin täysin noviiseille, koska sitä oli häneltä paljon toivottu. Ajatuksena oli tarjota perusteet miekkailua osaamattomille ratsastajille. ”Tätä konseptia tulen jatkossa kehittämään, jos ja kun sille on kysyntää,” kertoo Tuuli, ”Pääasiassa treenit kuitenkin tehdään JHMS:n alla ja sille tuloja hankkien.

Tallin hevoskanta on myös kasvanut tasaisesti. Kirsi osti kolmannen islanninhevosen Geislan vuonna 2014, ja 2016 kesän alussa talliin muutti vuokrapaikalle islanninhevostamma Fantsu. Kirsi perusti myös tallin ympärille yrityksen ja tallista tuli virallisesti Tervarinteen talli. Kevättalvella 2017 Tuuli osti itse toisen oman hevosen, hispanoarabitamma Panaeran ja Kirsi jyllanninhevosruuna Freden. Kesällä 2017 talliin on tulI kaksi islanninhevostammaa lisää. ”Voin sanoa, että ratsuja alkaa viimein olla sopivasti harjoittelijoihin nähden!”, Tuuli iloitsee.

JHMS:n Hevosasetaitokurssin käyneitä on nyt yhteensä reilut 15. Viikoittaisissa treeneissä on osallistujarajana ollut kuusi henkeä hevosmäärän rajoittaessa määrää. Syksystä alkaen osallistujamäärä nousee seitsemään tai kahdeksaan treenikertaa kohden, kunhan kaikille on saatu asiaan koulutettu ratsu.

Lue koko syksyn 2017 ratsuhema-artikkelisarja:

  1. Intro: Ratsuhemaa miekan mitan päässä hevosista.  (28.8.17)
  2. JHMS:ssa ratsuhemaa vuodesta 2010.  (1.9.17)
  3. Ratsuhemaa EMAC:issa vuodesta 2014.  (2.9.17)
  4. Ratsuhemaa EHMS:ssa.  (9.9.17)
  5. JHMS:n ratsuhema-lähteet ja treenaaminen hevosten kanssa.  (13.9.17)
  6. Miten päästä alkuun ratsuhemassa? (1.10.17)

LHMS – Haastattelussa Isto Sipilä

Kuulin jossain välissä, olisiko pari vuotta sitten huhua, että Lappeenrannassa oltaisiin perustamassa omaa miekkailuseuraa. Mutta vasta nyt helmikuussa 2017 sattui silmiin, että Lappeenrannasta tosiaankin löytyy Lappeenrannan Historiallisen Miekkailun Seura ry, joka on perustettu vuonna 2016.

Uteliaisuus heräsi sen verran, että asiasta piti lähteä kyselemään seuran sivuilla puheenjohtajaksi mainittua Isto Sipilältä vähän lisää…

Isto Sipilä kuvassa oikealle.

Teillä on näköjään viime vuonna perustettu seura pystyssä Lappeenrannassa. Se on kyllä ollut tiedossa, että Mikko Hänninen on vetänyt siellä SES:in edustaja miekkailua vuosikausia, mutta mikä sai teidät perustamaan oman miekkailuseuran?

Mikko Hänninen on ollut nyt vähän tauolla, mie oon vetänyt treenejä. Seura perustettiin juurikin, jotta saadaan jaettua hommaa muille Mikon niskasta. Mikko on seuran varapuheenjohtaja tällä hetkellä. Itse olen 2009 aloittanut touhun Mikon ohjauksessa ja nyt puolisentoista vuotta vetänyt treenejä.

Mielenkiintoista kuulla noista Lappeenrannan kuviosta, kun en ole juuri siitä mitään tiennyt. Teillä siis treenataan säännöllisesti juuri Fiorea? Koko repertuaari siitä käytössä? Tikari, pitkämiekka, paini? Mites muut Fioren opit?

– Fiorea treenataan, se on ainakin minulle edelleen se rakkain ja mielenkiintoisin. Kaikkea ollaan tehty paitsi ratsain. Tosin on meillä ainakin yksi jäsen, jota kiinnostaa treenata hevosenkin kanssa. Itse en ole koskaan edes ratsastanut. Panssaroidut jutut ovat tietysti vähän enemmän mielikuvituksen varassa, koska kukaan ei ole vielä levypanssareita hankkinut, mutta kyllä myö niitäkin treenataan.

Joskus vuosia sitten treenattiin jonkin verran I.33 ja pikkaisen ollaan saksalaisiakin juttuja katseltu, mutta en ainakaan itse koe olevani kovinkaan pätevä opettamaan muuta kuin Fiorea. Esimerkiksi saksalaisen pitkämiekan osaaminen on itsellä sen varassa, mitä muut ovat miulle opettanut. En ole työskennellyt suoraan lähteiden äärellä.

Il Fior di Battaglian taas tunnen läpikotaisin, jos niin voi sanoa. Välillä se yllättää ja edelleen löytyy uusia detaileja kahdeksan vuoden tutkimisenkin jälkeen.

Mikä se teidän suhde SES:iin oli aikaisemmin? Olen monesti yrittänyt etsiä jotain nettisivua Lappeenrannan suunnasta omiin linkkilistoihini, mutta en sellaista löytänyt, ennen kuin helmikuussa tänä vuonna. Aikaisemmin teidän toiminnasta ei oikein ole tietoa löytynyt mistään.

– Oli meillä joskus joku nettisivu hetken aikaa, mutta tosiaan ollaan vasta nyt panostettu paremmin näkyvyyteen netissä vuoden parin aikana, nyt kun mie oon enempi vetänyt touhua. Mikko veti ahkerasti treenejä, mutta hänessä ei taida olla markkinamiehen vikaa. Paikallislehdissä meistä on ollut juttua kyllä monet kerrat.

Mikon toiminimellä pyöriessä olimme virallisesti SES:n sivuhaara. Nyt kun seura perustettiin, niin tämä side katkesi. Tosin meillä on Guy Windsorin lupa mainita SES:n nimi vaikka markkinoidessa. Vähän sekavaa. Seuraillaan jossain määrin SES:n syllabusta ja tehään päälle omaa juttua. Toiminnan pitää kehittyä ja tota syllabusta ei oo päivitetty pitkään aikaan.

Löytyykö teiltä myös uutta tulkintaa?

-On minulla oma käsitykseni, eikä se ole sata prosenttisesti Guyn tulkinnan kanssa linjassa. Toki testaillaan kaikkia uusia ideoita aina, kun niitä tulee. Pitäisi ehkä joskus julkaista niitä jossain.

Olen tietysti koittanut netissä seurailla, mitä muualla tehdään, seurannut keskusteluja ja katsonut videoita. Katsonut mitä muut tekee. Lähinnä olen ollut yhteyksissä tuonne Jakomäen salin porukkaan, parissa seminaarissa kävin viime keväänä jne. Minulle on syntynyt vaikutelma, että siellä tuo Fiore tulkinta on aika jäissä nyt, kun Guy on häipynyt muille maille.

Minkälaisissa asioissa olet uusia näkemyksiä löytänyt?

– Pääosin pieniä yksityiskohtia tekniikoissa ja omia tulkintoja materiaalista, jota ei käsitellä Guyn julkaisuissa. En tarkalleen tiedä, mitä mieltä Guy on kaikesta tällä hetkellä. Olen ollut todella vähän henkilökohtaisesti yhteyksissä.

Mitä syllabukseen tulee, niin esimerkiksi zogho largon 1. mestarin peleillä pitäisi mielestäni olla isompi rooli ja abrazaren pelit 7-16 puuttuu kokonaan. Tietysti näitä varmasti kaikki treenaavat, mutta puhun julkaistusta syllabuksesta.

Zogho largon 1. mestarin pelit esittävät mielestäni Liechteneuerin koulukunnan zornhau ortiin verrannollisen tekniikan. Fiore on päättänyt aloittaa miekka kahdessa kädessä -pelit näyttämällä tämän, eikä se tästä huolimatta sisälly yhteenkään syllabuksen harjoitukseen.

Oletko muuten kannustanut Jakomäen väkeä kehittämään syllabusta eteenpäin? Nyt olisi tilaisuus. Sana on vapaa…

– Tilannehan on käsittääkseni se, että Helsingin haara on nykyisin vain yksi Guyn koulun haaroista, eikä ainakaan virallisesti missään erityisasemassa. Syllabus on Guyn ja ilmeisesti vain hän voi sitä päivittää. Kannattaa tietysti tarkastaa tämä joltakin, joka tietää asiasta enemmän. Olen käynyt joitakin keskusteluja, mutta parasta olisi vain treenata enemmän yhdessä.

Kuva historiallisen miekkailun alkeiskurssilta, joka oli käynnissä haastattelun tekoajankohtana.

Mitä teillä on noin normaalissa viikko-ohjelmassa treeneissä säännöllisesti? Varmaan ainakin pitkämiekkaa?

– No kaikkein tavanomaisimmin taitaa mennä siten, että alkulämmittelyt, sitten jalkatyötä ja muita perusjuttuja, tikaria ja lopuksi pitkämiekkaa. Joskus tietysti tikari korvautuu painilla. Joskus saatetaan painia koko treenit tai miekkailla koko treenit. Porukka on myös vihdoin innostunut hankkimaan enemmän suojavarusteita, joten olemme lisänneet freeplayn määrää treeneissä huomattavasti.

Satunnaisemmin sitten tuota panssarissa tehtävää materiaalia, eli miekkaa panssarissa, keihästä ja varsikirvestä. Jos on intoa, niin ollaan joskus perus 2x2h viikossa treeniohjelman lisäksi käyty esim. viikonloppuna treenailemassa muuallakin. Esimerkiksi painimassa jossakin missä on matto

Miten paljon teillä on seurassa jäseniä?

– Nyt en muista tarkkaa määrää, ehkä parikymmentä, mutta aktiiviporukka on pieni. Joku viisi meitä käy aktiivisesti. Peruskurssille tulee yleensä 5-10 uutta, harmillisen harva kuitenkaan jatkaa pidemmälle.

Sitten on pari ulkopaikkakuntalaista jäsenenä, jotka käyvät satunnaisesti treeneissä, kun täällä päin pyörivät. Menee silti paljon paremmin, kuin joitakin vuosia sitten, jolloin pahimmillaan treeneissä kävi joskus minä ja Mikko kahdestaan.

Onkos teillä jotain uutta suunnitteilla seuran toiminnassa, jota tässä yhteydessä voisi tuona esille?

– Seuran pitäisi tehdä enemmän yhteistyötä muiden seurojen kanssa. Tämän tavoitteen eteen täytyy tehdä enemmän töitä nyt ja tulevaisuudessa.

Fiore-seminaari Kuopiossa 1.-2.11.2014

ilpo3

1.-2. marraskuuta 2014 Swordschoolin Ilpo Luhtala vieraili Kuopiossa vetämässä kahden päivän pitkämiekka-Seminaarin. Ohjelmassa oli SES:in uutta formia ja sen sisältämiä tekniikoita, sekä pienemmälle ryhmälle vapaamiekkailun ohjausta ja siinä ohessa tietty vapaamiekkailua.

Vapaamiekkailu-osuuden vedettiin ensin ilman varusteita ja sen jälkeen täysissä varusteissa. Mukavaa oli. Näitä hommia varmaan vedellään meilläpäin taas jossain välissä, kunhan porukka täällä alkaa saada kunnon vapaamiekkailuvarusteita kasaan. Nyt niitä ei vielä ole kun kourallisella harrastajia.

Pääroolissa oli SES:n formi ja siihen sisältyvät tekniikat. SES:in formi oli mennyt kokonaan uusiksi. Mukana oli myös ripaus Vadia ja jotain saksalaiseen pitkämiekkaan vivahtavaa.
Enpä jäänyt kaipaamaan sitä vanhaa formia. Nykyisessä oli mukavia uusia kuvioita ja jotain aika esteettistä juttua mukana. Liikkumista oli formissa ja uusituissa drilleissä korostettu verrattuna edelliseen.

Mihinkään opillisiin ristiriitoihin en ota kantaa, koska ne eivät minua juurikaan kiinnosta. Yleensäkin kaikki erilaisen tulkinnat kiinnostavat asiaan kun asiaan. Peilaan miekkailua lähinnä siltä kannalta, mikä tuntuu itselleni sopivan. SES:in uusi formi tuntui omaan makuuni ihan eri tavalla mielenkiintoiselta edelliseen verrattuna.

Kaikenlaisen ylimääräisen toiminnan järjestelyissä on aina enemmän tai vähemmän ongelmana, miten saada riittävästi osallistujia ja kulut kasaan. Vähän piti jälleen erikseen tuuppailla useita seuran jäseniä, että osallistuisivat seminaariin. Aika monille tämä semma oli ensimmäinen ja kynnys osallistumiseen oli joillakin varsin suuri. Loppujen lopuksi saatiin sitten seuran väkeä mukaan hyvin ja lähes kaikki sen hetken aktiiviset harrastajat olivat mukana ja hyvä niin. Itse olen kokenut, että tämmöiset perustreenejä laajemmat seminaarit/kurssit/leirit, mitä niitä nyt kukin nimitteleekään, antavat paljon enemmän kun tavalliset treenit. Mitä pidempi setti, sen paremmin saa miekkaan tuntumaa ja sitä enemmän jää aivoihin pyörimään kaikenlaista pientä, mitä pystyy sitten palauttelemaan jälkikäteen omaan miekkailuun.

…ja olihan sitä Ilpoa noin kaiken kaikkiaankin mukava nähdä pitkästä aikaa istua iltaa, käydä Sorrentossa ja Bierstubessa syömässä. Kuopion visiittinä tämä oli Ilpolla kai jo kolmas. Enää ollut uutta sekään, että tuisku ja lumimyräkkä saapuivat Kuopioon Ilpon mukana ja että Ilpon paluujuna oli VR:n yllättäneen talvikelin myötä jälleen myöhässä. Otetaan uusiksi jossain vaiheessa.

SaHMS ry teki tosin 15.11.2014 jäsenkokouksessa päätöksen, että seura keskittyy omien harjoitusten pyörittämiseen ja niiden mahdollistamiseen. Jatkossa seura siis jättää pääosin taloudellisesti miinukselle menevät seminaarit pois toiminnastaan, jotta talouspuoli pysyisi kunnossa. Samalla jäsenistöä kannustettiin järjestämään itse ylimääräistä toimintaa, jos vaan rahkeet riittävät. Ja onhan sitä saatukin: Buhurt-häppeninki tammikuussa, pari pientä messer-kurssia helmikuussa, miekkailupäivät tulossa huhtikuussa… kaikki nämä ilman, että seuran taloudelle olisi tullut mitään rasitteita. Itse noita kuvioita sekä seuran piikkiin, että omatoimisesti järjestäneenä koen, että järjestelyt on helpompi tehdä seuran ulkopuolelta ilman ry:n byrokratiaa, vaikka kuluriski jääkin omiin niskoihin. Näin varmaan jatkossakin. Eiköhän Ilpokin hilata taas Kuopioon jossain vaiheessa.

Audatia – korttipeli miekkailijoille

Artikkeli on julkaistu alun perin SaHMS:n Savon Miekka-blogissa 21.8.14

Guy Windsor , Samuli Raninen, Joonas Laakso ja Rami Laaksonen ovat kehitelleet Audatia – korttipelin, joka mallintaa miekkailua pitkämiekalla. Pelin pohjana on Fiore dei Liberin il Fior di Battaglia. Pelin voi ottaa pelkästään viihteenä, mutta sen avulla voi myös opetella ja kertailla Fioren terminologiaa, taktiikkaa ja tekniikoita. Julkaisuun peli on tulossa todennäköisesti maaliskuussa 2014.

Itse odottelen peliä sormet syyhyten. Pelailun lisäksi korttipakka tullee kulkemaan mukanani vähän joka paikkaan. Se kun on juuri sopiva pienikokoinen ajantappoväline mukana kuljetettavaksi. Bussia, junaa, lentokonetta, ostoksilla olevaa vaimoa, tai mitä vaan odotellessa voi vaikka pläräillä näitä kortteja. Ei tarvitse välttämättä ostella ajankuluksi iltapäivälehteä ja lukea turhia lööppejä, mitä ei välttämättä oikeastaan välittäisi tietääkään.

audatia 4

Peruspelissä Boucicault ja Galeazzo

Peruspeli sisältää Fioren haarniskoimattoman pitkämiekan. Pelaamiseen tarvitaan kaksi pelipakkaa ja niissä on kaksi kuvitukseltaan erilaista: Boucicault alias Jean le Maingre ja Fiore dei Liberin opettama Galeazzo da Mantoa. Kaksikko otti oikeasti yhteen kaksintaistelussa, jonka voitti Galeazzo. Fiore mahtoi olla hyvin tyytyväinen, varsinkin kun Boucicault ei ollut mikä tahansa Italian kaduilta poimittu solttu, vaan taistelutaidoistaan tunnettu ja turnajaiskentillä mainetta kerännyt ranskalainen aatelisherra, joka sai palkintona sotilaallisista saavutuksistaan Ranskan marsalkan (Maréchal de France) arvonimen vuonna 1391. Boucicault selvisi kaksintaistelusta hengissä. Hänen kohtaloksi koitui Agincountin taistelu vuonna 1415, jossa hän johti ranskalaisten etujoukkoa. Taistelu päättyi englantilaisten voittoon, Boucicault jäi vangiksi ja kuoli sotavankeudessa kuusi vuotta myöhemmin. Pian voi korttipelissä Boucicaultina yrittää saada hyvitystä aikoinaan kärsityistä nöyryytyksistä.

audatia 2

Pelin tekoa rahoitetaan myymällä sitä ennakkoon

Peliä on rahoitettu myymällä sitä etukäteen netissä. Tavoitteena ollut 23000 euroa on tätä kirjoittaessa ylittynyt jo yli 20000 eurolla ja tämän ansiosta peruspakkoihin tulee myös täydennystä ja variaatioita. Kampanjasivuun voi käydä tutustumassa täällä.

Lady Deck ja Patron’s Deck

Peruspelipakkojen lisäksi on tulossa naissoturi-pakka, josta ei tarvitse pelätä löytävänsä Xenaa tai Red Sonjaa. Hahmoksi valitaan yleisöäänestyksellä joku oikeasti taistelussa kunnostautunut keskiaikainen nainen. Vaihtoehtoja on tarjolla neljä ja tätä kirjoittaessa äänestys on käynnissä Audatian nettisivuilla. Valistunut arvaukseni on, että näitä naissoturipakkoja tulee myöhemmin olemaan enemmänkin kuin yksi.

Toinen uusi pelipakka on nimeltään The Patron’s Deck, jonka historiallisen hahmon saa päättää suurrahoittaja Teemu Kari.

audatia 5

Laajennuspakkana haarniskoitua tekniikkaa ja ehkä saksalaista pitkämiekkaa

Varmuudella peliin on tulossa ainakin Fioren haarniskoidut tekniikat sisältävä laajennuspakka. Jos rahoitusta tulee riittävästi, niin peliin on tulossa myös Liechtenauerin saksalaisen pitkämiekan tekniikoita sisältävä laajennuspakka. Tuskinpa nuo laajennuspakat tuohon loppuvat. Jos historiallisen miekkailun harrastajat pelistä innostuvat, kuten nyt näyttäisi tapahtuneen, niin laajennusmahdollisuuksia on vaikka kuinka paljon.

-M!ka-