25-26.4.15 Miekkailupäivät vaihteluksi osallistujille ja haasteeksi järjestäjille

Savon Historiallisen Miekkailun Seura teki vuoden 2014 lopulla periaatepäätöksen, että seura keskittyy toiminnassaan perustreenien pyörittämiseen ja sen mahdollistamiseen taloudellisesti ja jättää kaikki häppeninkijärjestelyt toiminnan ulkopuolelle. Syynä oli lähinnä se, että varsin usein seminaarien ym. järjestäminen on ollut enempi tai vähempi tappiollista ja tappioita on sitten jouduttu kattamaan esim. treenimaksuilla.

25.-26.4.2015 miekkailupäivien hahmottelu lähti tavallaan liikkeelle tuosta päätöksestä. Jotain pientä tapahtumaa tarvittaisiin Kuopioonkin, vaihteluksi jäsenille, haasteeksi itselle ja myös huomion saamiseksi seuralle. Rahaa ei saisi kuitenkaan liikaa palaa hommaan, mutta jotain uutta tai seuran normitoimintaan vaihtelua tuovaa olisi saatava ohjelmistoon. Järjestelyalustaksi valittiin Kulttuurikilta Schranken siltä osin kun tarvittiin järjestelypuolella erillistä ”oikeushenkilöä”.

Ohjelmarakennetta mietittäessä päädyttiin kolme eri teemaa per päivä siitä näkökulmasta, että jos jotakuta ei yksi kolmesta aiheesta kiinnosta, niin se ei estäisi osallistumasta, kun 2/3 kiinnostaa. Rahassa mitattunahan se tylsä kolmannes jää muutaman euron arvoiseksi.

Epäilimme, että koko päivä samaa teemaa saattaisi helpommin karsia osallistujia, varsinkin jos tarjolla ei olisi pitkämiekkaa. Se kun on monille se suosikkiase, osin siksi, että se on se ulkoisesti näyttävin, mutta myös siksi, että se tulee yleensä harrastajille ensimmäisenä tutuksi. Toisaalta joku kuopiolainen harrastaja voisi kokea senkin vähän tylsäksi, jos kokopäivä olisi täynnä pitkämiekkaa, kun sitä on tarjolla käytännössä kaikissa Savon Historiallisen Miekkailun Seuran treeneissä.

Halusimme myös testailla, tätä “suuren maailman” miekkailuhäppeninkien työpaja-rakennetta, missä on enemmän erilaisia aiheita pienemmissä paloissa. Jaakon kanssa mietittiin teemaksi ”vähän erilaista saksalaista”, Nürnbergin tradition Codex Wallersteiniä, josta oli vähän jo valmiiksi tuntumaa. Minä ottaisin vastuun pitkämiekasta ja Jaakko tikarista. Jotain muutakin oli ajatuksena ottaa mukaan, mahdollisesti Wallersteinin messer-osio.

Aika pian kolmanneksi pääteemaksi löytyy ihan muuta kun messeriä. Jari innostui selvittelemään Paulus Hector Mairin taistelusauvan oppeja ja minä ryhdyin siihen apumieheksi. Homma lähti siinä määrin hyvin lentoon, että siitä löytyi mainio täydennys miekkailupäivien ohjelmaan. Mikäs sen parempaa, kun kokonaan uusi aselaji esittelyyn! Ja treenivälineen hommaaminenkaan ei olisi kenellekään ylivoimainen este, kun pyöröpuulistan saa alle kymmenellä eurolla mistä tahansa rautakaupasta. miekkailupäivät2015-mainos Lauantai-illan päätteeksi ohjatun toiminnan jälkeen sali käytettävissä vielä vapaamiekkailulle.

Vähän tilaustyönä tuli päivien ohjelmaan mukaan ”bonuksena” myös saksalaisen pitkämiekan perusteita, kun mukaan on ilmoittautunut pari vierailijaa, jotka ovat sellaista toivoneet. Perusteiden treenaaminen sopii hyvin mukaan ja toivotaan, että osallistujista löytyy itseni lisäksi muitakin, jotka kokevat, että perusteiden kertaaminen ei ole yhtään hyödytöntä… Ja tokihan tässä on toiveena saada Savon Historiallisen Miekkailun Seuraan mukaan myös niitä uusia harrastajia, joiden voisi olla hyvä aloitella pienellä perusoppien paketilla.

Ihan tuosta vaan hatusta tempaistusti ei tätä viikonloppua ole rustailtu kasaan. Jari ja minä ollaan tutkailtu Paulus Hector Mairin sauvaa jo viime vuoden joulukuusta lähtien, Paulan ja Jaakon kanssa ollaan kertailtu ja osin selvitelty Wallersteinin pitkämiekkaa varsin tiiviisti maalis-huhtikuussa. Jaakko ja Elisa taas ovat omalla tahollaan selvitelleet Wallersteinin tikaria helmikuusta lähtien. Salivuokriin voi laskea kuluja satoja euroja tämän viikonlopun järjestelykuluihin, mutta parempi nyt olla ajattelematta ihan niin, tai hommassa ei olisi mitään järkeä. Onhan se ollut myös hauskaa puuhaa ja paljon on tullut siinä myös itse opittua.

Miekkailupäivien sisältö on myös järjestäjille sillä tavalla hauska, ettei vetovastuu ole kokoajan painamassa samojen ihmisten niskassa ja tarjolla on jokaiselle meillekin jotain uutta. Uskoisin, että tätä rakennetta tullaan Schrankenin järjestämissä tapahtumissa käyttämään jatkossakin.

LUE MYÖS:
Kulttuurikilta Schrankenin sivuilla: 25.-26.4.15 Miekkailupäivien info-sivu
Seuraava blogi-kirjoitukseni: Codex Wallesteinin miekkailuperinne Nürnbergin alueelta kiehtoo

.

Aseena sirppi – Haastattelussa Marko Saari / Warusseppäin Kilta

Artikkeli on julkaistu alun perin SaHMS:n Savon Miekka-blogissa 4.6.2013

Paulus Hector Mair kirjoitteli 1500-luvun puolivälissä ylös sirpeillä taistelun oppeja ja tuli samalla liittäneeksi sirpin osaksi nykyajan historiallista miekkailua. Kovin laaja ei Mairin sirppi-oppi ole, mutta mielenkiintoinen detalji eurooppalaisten taisteluoppien joukossa.

Suomessa Mairin sirppioppeihin on perehdytty Warusseppäin Killassa ja Turun suunta on ollut vahvana innoittajana ja oman kiinnostukseni herättäjänä. Ja kun aihe itseäni kiinnostaa, ajattelin tehdä pienimuotoisen haastattelun sirppiin liittyen. Vastaajana Warusseppäin Killan killanvanhin Marko Saari:

Ilmeisesti Warusseppäin Kilta on ainoa taho Suomessa, joka on syventynyt myös sirppitaistelun oppeihin?
– Tietääkseni ollaan, mutta mahdollisesti on muitakin, jotka eivät ole tekemisistään huudelleet.

Sinä teit savolaisten ensimmäiset treenisirpit. Miten pitkään noita sirppejä olette siellä Turussa tehneet?
– Ensimmäiset sirpit tehtiin viitisen vuotta sitten. Ollaan tehty sekä tuota pyöreää mallia, että matalempaa ”suomalaista” mallia. Treenikäytössä eivät kylläkään eroa toisistaan mitenkään kriittisesti.

sirpit-78-15
Marko Saaren savolaisille tekemät sirpit.

”SIRPIN KÄYTTÖ KOROSTAA TAISTELUTAITOJEN KOKONAISUUTTA JA PERIAATTEITA”

Mair kirjoitteli aikanaan oppeja ylös, mutta löytyykö sirpin käytöstä aseena muuta aikalaisten kirjoittamaa tietoa?
– Mair on ainoa lähde, jota käytetään, eikä muista ole tietoa.
Tällä hetkellä ei ole tietoa, mihin hän pohjasi tietonsa sirppien käytöstä.

Missä määrin teillä turussa on sirppeilyä käsitelty?
– Tosiaan viitisen vuotta sitten tehtiin ekat sirpit treeniä ajatellen.
Sirpeillä harjoitellaan säännöllisen epäsäännöllisesti. Sirppi ei kuulu killan ”pääaseisiin”, joita ovat pitkämiekka, messer ja tikari.

Mair-sirppi6-leik

Miten sirpillä taistelu eroaa vaikkapa tikarista? Minkälaisia erityispiirteitä siitä löytyy?
– Sirpin kamppailuetäisyys on hyvin samankaltainen tikarin kanssa. Kärki on vain eri paikassa ja leikkaaminen tapahtuu eri tavalla. Suurin eroavaisuus on sirpin koukkaamisominaisuudessa. Sillä voi sitoa varsin ikävällä tavalla.

Mikäs sirpissä taas yhdistää muihin aseisiin muuten kuin se, että tavoitteena on vahingoittaa vastustajaa?
– Sirppihän ei ole suunniteltu aseeksi, eikä se toimi optimaalisesti sellaisena. Sirpin käyttö korostaa taistelutaitojen kokonaisuutta ja periaatteita: Mitä tahansa voi käyttää aseena, kun ymmärtää lähikamppailun periaatteet.

Mikä sinua kiehtoo sirppi-taistelussa?
– Lähinnä juuri tuo kamppailun ja teräaseiden käytön universaalien sääntöjen korostuminen. Tuo koukkiminen on niin erilaista suoran miekan käyttöön verrattuna…

– M!ka –

Sirppi mielessä

Artikkeli on julkaistu alun perin SaHMS:n Savon Miekka-blogissa 2.5.2013

Sickles
Kuva Mairin sirppioppaasta.

Sirppi on varmaankin kaikkien tuntema viljan leikkuuseen suunniteltu työkalu ja hyvin vanha keksintö. Sirpin muotoinen työkalu on ollut käytössä jo kivikaudella ja siitä löytyy historiassa erilaisia versiota ympäri maailmaa. Aseena sirppiä on käytetty tarvittaessa ja paremman puutteessa siinä missä muitakin aseeksi kelpaavia työkaluja, siitä lähtien kun ne on keksitty.
Saksalainen Paulus Hector Mair kirjoitti 1500-luvun puolivälissä ylös muiden aikakautensa taisteluoppien ohessa myös sirpeillä taistelemisesta. Joku tuossa Mairin sirppitaistelussa herätti mielenkiintoni. Ehkä se, että sirppi on aika ilkeän oloinen ase, vaikkei sillä vastustajan lyöminen ole käytännössä sen ilkeämpää kuin miekallakaan.

sirppitreeni-vsk
Kuva Warusseppäin Killan sirppi-treenistä.

Kaivelin varastosta perintösirpin 1900-luvun alkupuolelta ja sen kanssa vähän heiluttuani päätin hommata oikean treenisirpin. Muutama seuran jäseniä kiinnostui myös Mairin saksalaisesta sirppeilystä sen verran, että lähti mukaan sirppihankkeeseen.

perintosirppi
Yhtenä innoittajana toiminut perintösirppini.

Ainoa taho, jolla tiesin Suomessa olevan käytännön tietoa ja taitoa sirppeilystä, sekä näkemystä minkälainen treenisirpin tulisi olla, oli Varusseppäin Kilta Turussa. Eipä aikaakaan, kun sirppitilaus oli tehty Marko Saarelta. Nyt vain odotellaan vähän aikaa. Vielä tänä keväänä päästään sitten käytännössäkin tutustumaan sirpin käyttöön. Elonkorjuun aika saattaa tänä vuonna koittaa meillä jo toukokuun loppupuoliskolla…

– M!ka –

wsk-paja
Varusseppäin Killan paja, mistä minäkin sirppiäni odottelen.