Joskus muutos vanhasta uuteen kirpaisee

lapio

”Miekka nimeltä Lapio” oli hyväksyttyjen treenivälineiden joukossa 2009-2011. Lähinnä lainakäytössä.

Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Kehitys kehittyy ja hema-välineet siinä mukana. Joiden on vaikea ymmärtää, että joskus hommattu, aikanaan ihan asiallinen väline on vanhentunut ja jopa turvariski. Joillakin tuntuu olevan tapana kiintyä välineisiin tai nuukuus saan aikaan henkistä uudistumisen vastaisuutta.

”Kyllä tämä on aina ennen kelvannut”

”Ei viitti tuhlata uuteen. Kyllä mulle tää nykyinen riittää”

2015-06-04 008 viollet

Vuosina 2008-2012 vallitseva miekka tyyppi meilläpäin. Kuvassa Pavel Mocin Viollet. Muista suosittuja malleja olivat saman valmistajan Dürer ja Empleton – mallit

Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Ennen, 2008-2011 meillä Savossa miekkailtiin aikanaan asiallisilla ja yleisillä Pavel Mocin joustamattomilla ja raskailla miekoilla ja jollain elävöitysastaloilla. Ostin itse yhden sellaisen astalon 2009 ja se nimettiin jo silloin ominaisuuksiensa mukaan ”Lapioksi”. ”Lapio” oli hyväksyttyjen treenivälineiden joukossa 2009-2011. Lähinnä lainakäytössä miekattomille, ei kovin suosittu silloinkaan. Sillä on ollut edelleen harvakseen käyttöä opetusvälineenä esimerkkinä huonosta miekasta ja miekan muotoisesta nuijasta.

Hemaan tehtyjä suojavarusteita ei noihin aikohin ollut. Suojarompetta koottiin mistä saatiin.  Miekkailtiin vanutäytteisissä elävöitys gambesoneissa, tai käytettiin taekwondo rintasuojusta, joka pehmustaa ehkä potkua, mutta ei pysäytä miekan kärkeä sen enempää, kun ensin mainittu gambesonkaan, tai motocross- ylävartalosuojusta, joka jätti ison osan rintakehää kokoaan suojatta.

Niillä miekoilla ja sellaisilla varusteilla! Ihme ettei vammoja tullut meidän treeneissä! Se lienee treenien tempon ansiota, tehtiin paljon määrä muotoisia drillejä ja vapaampaa miekkailua oli vähän ja sitäkin paljon nykyistä hitaammin ja pistoja tehtiin tuolloin vähemmän. Vierailulla toisaalla olen ollut todistamassa miten jäykkä Moc uppoaa käsivarteen…

Muutosprosessi alkoi selkeästi keväällä 2012. Joeli Takala ja Kristian Ruokonen kävivät Kuopiossa esittelemässä saksalaista miekkailua ja Peter Regenyein federeitä. Meillä otettiin koppi molemmista. Samana kesänä meillä pyöri jo saksalaisen pitkämiekan treenit. Seuran ensimmäiset federin tilattiin pian em. kaksikon vierailun jälkeen.  Koko seuran yhdinryhmä oli tilauksessa mukana. sen lisäksi seuralle tilattiin kaksi federiä vapaamiekkailua varten ja että muu porukka pääsisi niiden kanssa tutuksi. Siitä eteenpäin alettiin hommata federeitä ja hiljakseen myös hemaan tarkoitettuja suojavarusteita.

regenyei federit

2012 lähtien yleistyneet ja tämän hetken tyypilliset pitkämiekat Kuopiossa: Regenyei Armoryn erilaiset feder-pitkämiekat ja Regenyein messer mallit: 2013-2016 yleinen suorempi Messer I ja sitä tällä hetkellä selkeästi syrjäyttämässä oleva käyrempi malli Messer IC.  Kuvan puukahvainen on Marko Saaren  kunnostama Messer I siitä lisää tarinaan artikkelissa: Aseen tarkistaminen aina paikallaan.

Miekkailu kehittyi nopeampaan ja vapaampaan suuntaan, käytännön läheisemmäksi ulos kaavamaisesta tekemisestä. Siinä sivussa siirtyminen uudenlaisiin välineisiin tapahtui hitaasti ja aluksi muutos kohtasi myös vastustusta. Joku ei tykännyt federeistä, kun raskaat Mocit tuntuivat enemmän miekoilta, toinen ei tykännyt nopeutuvasta temposta, kolmas tuttujen drillien sivuun jäännistä, neljäs ei saksalaisesta miekkailusta, viides siitä, että joutuu panostamaan lisää rahaa harrastukseen. Uusi ja vanha oli vastakkain siirtymän aikana. Moni asia kulminoitui juuri miekkoihin: Muutokseen Pavel Mocin jäykistä ja raskaista miekoista kevyempiin ja taipuisampiin federeihin. Federit mahdollistivat räväkämmän ja vapaamman treenaamisen pistojen kera turvallisemmin, kuin jäykemmät miekat.

Hitaasti federit yleistyivät, lopulta parissa vuodessa kaikki olivat siirtyneet federeihin kun vapaamiekkailu raskaammilla miekoilla kiellettiin …mutta vielä 2014 tai 2015 oli niitä, jotka omistivat molemmat miekat ja joka kerta harjoituksissa vasta erillisestä pyynnöstä vaihtoivat federiin. Tätä nykyä meillä on näkynyt treeneissä jäänteenä enää kaksi raskasta loppuun kaluttua Mocia, jotka ostettiin seuralle Kristianilta tuon vuoden 2012 vierailun yhteydessä. Molemmat ovat palvelleet seuran lainamiekkoina uusille harrastajille. Enää ei taida kukaan haikailla niiden perään.

Messereissä Regenyein suorempi Messer I oli Kuopiossa vallitseva 2013-2016. Sitä kesästä 2017 lähtien selkeästi syrjäyttämässä saman valmistajan käyrempi malli Messer IC. Tässä kohtaa muutos on ollut niin pieni ja molemmat mallit rinnakkain käytössä, ettei millekään vastustusreaktiota tarvetta. Juuri nyt on käynnissä siirtymä pyöröpyy tikarista kovemman treenaamisen kivuttomammin mahdollistavaan Cold Steelin synteettiseen tikariin. Miten siinä muutoksessa käy, ei ole tiedossa?

dussackit 2016-04-03 003

Nahkadussackit.

Muutosyritys voi myös tyrmääntyä, kuten 2016, kun esiteltiin autenttiset nahkaiset dussackit, joilla voisi dussackoida kevyessäkin varustuksessa, mutta toistaiseksi porukka on pitänyt parempana Spessin kärkipainoisia muovisia  dussackeja, jotka kaipaavat täyden varustesetin, jotta osumat eivät tunnu.  Toisaalta kyseessä on sivuväline, joten hyvin ymmärrettävää, ettei väki siihen innostunut rahojaan sijoittamaan.

Samanlainen kaari kun pitkämiekassa mocista federiin siirryttäessä, uuden vastustuksesta, yleistymisen kautta yleisesti hyväksytyksi on käyty monen suojavarusteenkin kanssa, mm. kovien hanskojen, kyynärpää-suojien ja takin alla pidettävien rintasuojusten ja viimeisimpänä alapääsuojuksen kanssa.  Myös niskasuojus on edelleen hämmästyttävän vähän arvostettu meillä päin. Kalliiden varusteiden kohdalla tavallaan ymmärrän, ettei niitä ehkä huvittaisi ostaa.

Asian voin kyllä laskea toisinkin päin: Minkä hintaiseksi arvion euroissa yhden sormen? No, jos vaikka 20€ olisi yhden sormen arvo. Kun kaikki sormet ovat vielä tallella, niin pikkulaskutoimituksella 10×20 päädyn lopputulokseen, että kannattaa siis suojahanskoihin panostaa se 200€.  Kertaalleen käteni pahasti murtaneena lasken käteni arvon kyllä korkeammalle, jopa tuon rikkimenneen ei niin priimalaatuisen…

kasi1

2016 murtunut käteni. Kämmenselän Reunimmainen luu hajosi, eikä pikkurilli enää täysin toimi. Syynä loppuun käytetty laatu Gautlet, ei ollut valmistajan vika. Tämä opetti hinnoittelemaan kädet paremmin kuin 20€/sormi. Tästä löytyy oma tarina täältä: Gauntleteihin kannattaa panostaa

….Mutta joissakin halvoissa ja erittäin tärkeissä suojavarusteissa ei ole kyse hinnasta. Miksi kukaan vastustaan 25 euron rintasuojuksen tai 19 euron alapääsuojuksen hommaamista? Tuon hintaluokan varusteen hommaaminen ei ole kenelläkään rahasta kiinni.

Siitä huolimatta alapääsuojia hankkimista on saanut opastaa ”ihan kädestä pitäen”. Peruste vastustamiselle on ollut ”ei kukaan lyö haaroihin”. No ei lyö, mutta itse voit vaikka epäonnistuneella torjunnalla ohjata piston omiin haaroihin. Näin on käynyt useita kertoja. On ollut onni matkassa ja muutamasta senttimetristä kiinni, ettei kukaan ei ole niissä tilanteissa menettänyt sukukalleuksiaan. …voisi luulla, että joku arvostaisi ne ainakin 19 euron hintaisiksi.


 

Toim.huom. Tämän tarinan tarkoitus ei ole olla ns. federeiden ylistys. Tekstin pointti on yleisesti muutoksessa varusteissa seuran ja harrastajaryhmän sisällä. Ryhmätason siirtymiseen uuteen varusteeseen, oli kyseessä suojavarusteet tai miekat, ei riitä yhden tai kahden ihmisen valinta (vrt. tarinan nahkadussackien kohtalo). Muutokseen tarvitaan isompi ryhmä esim. puolenkymmentä aktiiviharrastajaa, jotta uusi väline saa jalansijaa ja alkaa kehittyä uudeksi normaaliksi.

Nykyiset Regenyein federit tuskin ovat kehityskaaren huipentuma, kuten alussa todettiin, kehitys kehittyy ja nurkan takana odottaa ryhmän uusi kehitysaskel. Itseäni kiinnostaa kyllä miekkamaisempi ase tekniikkaharjoitteluun. Optimaalinen olisi miekka joka käy tekniikkaharjoitteluun ja sparraamiseen ja jolla voi pistää suojavarusteellista kaveria turvallisesti, kaikki hyvä samassa paketissa …realismia silti ehkä se toinen miekka tekniikkaan ja feder matsaamiseen. Aina on tilaa vielä yhdelle miekalle.

Miekkamaisemmasta harjoitusaseesta on jonkun kerran ollut keskustelua seuran sisällä, mutta porukka ei ole ajatukselle lämmennyt lähinnä kai kustannus syistä. Voi olla, että aika ei ole kypsä sille idealle. Meillä harrastajat ovat pääosin aika uusia, joillakin ei ole vielä omaa miekkaa eikä varusteita. Lopuillekin nykyiset kuviot tarjoavat tarpeeksi uutta ja ostettavaa tavaraa löytyy enemmän kun tarpeeksi nykyisissäkin tarpeissa. Kaikki varmaan hankkisivat mitä vain, jos se ei olisi rahasta kiinni.

Se täytyy sanoa, että vuonna 2012 nuo parjatut federit olivat enemmän kuin paikallaan. Saattoivat pelastaa koko lajin olemassa olon täällä päin. Ne toivat tullessaan liikettä ja vauhtia jähmeään harjoitteluun. Sellainen näppituntuma on, että ilman federeitä koko seura olisi lakannut jonkinlaiseen kyllästymiseen. Keväällä 2012 ennen Joeli Takalan ja Kriastian Ruokosen tuomia uusia tuulia meillä lopetti kahta vaille kaikki harrastajat Varkaudessa. Homma ei siellä toipunut koskaan vaan hiipui pois. Samoihin aikoihin Kuopion päässäkin porukka harveni treeneissä ja itsekin mietin, että ”oliko tää nyt tässä”, mutta federit toivat tullessaan uudenlaisen tekemisen meiningin. Jos tuo Varkauden haara olisi ehtinyt tutustua uusiin välineisiin ja niiden tuomiin mahdollisuuksiin, olisiko se pelastanut toiminnan hiipumiselta?

 

Mainokset

Miekka Mielessä 2013-2014 -projektin loppuraportti

2015-06-15 raportit

Pyöritin Savon Historiallisen Miekkailun Seurassa Miekka Mielessä -projektia 1.10.2013 – 31.5.2014. Projekti sisälsi mm. miekkailukursseja, miekkailun esittelyä sekä myös oppitunteja kuopiolaisissa kouluissa. Projektin myötä olimme yhteistyössä Kuopion kaupungin nuorisotoimen, pääkirjaston ja monien koulujen kanssa. Ajattelin julkaista loppuraportin ja projektin päätapahtumaan liittyvän artikkelisarjan pdf-muodossa täällä omassa blogissanikin, jos jotakuta nämä sattuisivat kiinnostamaan. Ehkä joku jossakin saa siitä ideaa omaan tekemiseensä Heman edistämiseksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pitkämiekka-kurssilla 3.5.2014  (kuva: Elisa Hyvärinen).

Projektin loppuraportti löytyy pdf-muodossa alla olevan linkin takaa. Raportista löytyy 29 sivun kuvaus projektin toteutuksesta, selvitys tämän pienellä rahalla ja talkootyöllä toteutetun projektin rahoituksesta sekä loppuraportti mm. tavoitteiden täyttymisestä.

Miekka_Mielessä-projekti-loppuraportti

kulttuuriareena 44 - miekkailuJPG

Projektin päätapahtuma oli Kuopion nuorisotalojen pääpaikassa Kulttuuriareena 44:ssä toteutetut näytös, avoimet harjoitukset ja miekkailukurssit. Kulttuuriareena 44:n kuviot olivat projektissa pääroolissa näytösharjoitusten aloituksesta 7.4.14 lähtien viimeiseen kurssipäivään 3.5.2014 saakka. Alla olevan linkin takaa löytyy Kulttuuriareena 44:n kuvioihin liittyvät kuusi artikkelia pdf-koosteena. Kuvien kera 27 sivua kuvausta mitä ja miten tehtiin ja miten onnistuttiin.

Historiallista miekkailua Kulttuuriareena 44ssa Artikkelit 7-4-3-5-2014

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Avoimen harjoitukset Kulttuuriareenalla. Treeneissä vieraina kuopiolaisia ja petroskoilaisia nuoria (kuva: Elisa Hyvärinen).

Opintomatka messerin pariin 2.-6.6.14

wsk-1-MS
(Kuva: Marko Saari)

Jörg Bellinghausenin messer-seminaarissa Jakomäen salilla 25.–26.1.2014 heräsi ajatus yrittää hommata itsellesi lisää opetusta messeriin, kun pelkkä itseopiskelu on varsin hankalaa, työlästä ja tuskaisen hidasta. Mitään seminaareja ei ollut näköpiirissä Suomessa, niin piti miettiä jotain muita ratkaisuja. Rahallahan sitä matkaisi vaikka maailman ääriin, mutta kun sekin resurssi puuttui.

Käytännössä mielessä alkoi hahmottua pienen budjetin ja yhden miehen miekkaleiri sijoitettuna kesäkuun alkuun Helsinkiin täydennettynä mahdollisella koukkauksella Turun suuntaan.

Mainitsin asiasta Joeli Takalalle ja hänen kanssaan alettiin zoomailla minun vierailua Grieswartin treeneihin alustavasti jo helmikuussa. Visioin, että viettäisin vajaan viikon Etelä-Suomessa, kävisin Grieswartin messer-treeneissä ja pakkaisin samaan viikkoon mahdollisimman monta treeniä muilla tahoilla pitkämiekkaan. Messer oli kuitenkin pääkohde ja kun Joeli lupautui antamaan siitä Grieswartin treenien lisäksi yksityisopetusta, niin vähiin jäivät sitten vierailut muissa treeneissä.

Messer-reissuni alkoi teltan pystyttämisellä Rastilan leirinta-alueelle maanantaiaamuna 2. kesäkuuta. Sade kun näytti uhkaavan, täytyikin sitten singahtaa Itä-keskukseen ostamaan suojamuovia teltan päälle. Perjantaihin asti piti teltan kanssa selvitä, joten ei oikein innostanut sen liiallinen kastuminen heti kättelyssä.

Telttamajoitus oli valintana siksi, että reissu oli tarkoitus hoitaa mahdollisimman edullisesti, yksinkertaisesti ja vain olennaiseen keskittyen. Kaikki muu kuin miekkailu oli siis tarkoitus jättää sivurooliin. Kun säätkin suosi pikku sadekuuroja lukuun ottamatta, niin telttamajoitus oli oikein hyvä ratkaisu, ainakin näin kun itsekseni olin liikkeellä.

wsk-2-MS wsk-3-ms
Joelin (vas.) parina WSK:n treeneissä (kuvat: Marko Saari).

WARUSSEPPÄIN KILLAN VIERAANA

Leirin pystyttelyn jälkeen iltapäivällä poimin Joelin Helsingin Rautatieaseman edestä kyytiin ja lähdettiin Turkuun vierailemaan Warusseppäin Killan harjoituksissa. Sielläkin oli tarjolla messeriä. WSK ja Marko Saari ovat ensimmäinen taho, joka on aseeseen Suomessa syvemmin perehtynyt, joten senkin puolesta Turussa oli mielenkiintoista vierailla.

WSK:n treenipaikka oli idyllisissä perinnemaisemissa Kuralan Kylämäessä. Oltiin paikalla etuajassa, joten ehdittiin hyvin pitää pientä piknikiä ja tutustua niin ikään Kuralassa olevaan Warusseppäin killan pajaan, joka on näkemisen arvoinen paikka. Kaikenlaista mielenkiintoista ihmeteltävää löytyi puolivalmiista valmiisiin töihin, sirpistä haarniskan osiin.

Warusseppäin treenit veti Marko Saari, samainen henkilö, joka sai minut kiinnostumaan messeristä 2012. Marko tuntui vetävän vähän eri treenejä eri osallistujille, pitkämiekkaa ja kahta eri messer-juttua yhtä aikaa ainakin välillä ja sulavasti näytti sujuvan kokonaisuuden hallinta. Joelin kanssa treenattiin viikon teeman mukaisesti messeriä, mukana jotain tuttua, jotain uutta ja taas pieni palanen Lecküchnerin mammuttimanuaalia aukeni minulle. Lecküchneriä urakalla viimeaikoina selvitellyt Joelikin tuntui törmäävän pariin vähän erilaiseen tulkintaan asiasta. Oli mielenkiintoista seurata kahden Lecküchnerin oppeihin paneutuneen keskustelua aiheesta.

Treenien ja juttutuokion jälkeen suunnattiin taas Helsinkiin. Heitin Joelin kotiin ja ajelin sitten Rastilan leirintäalueelle testailemaan retkipatjan pehmeyttä.

kisahalli-joeli1
Julius vs. Mika Kisahallilla (kuva: Joeli Takala).

YKSITYISOPETUKSESSA JA GRIESWARTIN TREENEISSÄ

Tiistaina lähti käyntiin tiivis putki messer-treenejä Joelin johdolla. Ensin Joeli yksityisopetusta Töölön Kisahallissa ja illemmalla Grieswartin treenit läheisessä puistossa Finlandia-talon takana. Keskiviikkona päivällä taas yksityisopetusta Kisahallissa ja nyt mukana oli Joelin lisäksi Julius Väliaho Grieswartista. Ruokatauko ja perään Grieswartin treenit puistossa Finlandia-talon takana. Torstaille oli vielä yksityisopetusta Joelilta. Siitä Joeli suuntasi pakkailemaan kamojaan Unkarin reissulleen ja minä tutustumaan EHMS:n pitkämiekkatreeneihin…

Kaikenlaista ehdittiin Messeristä käydä läpi, aseen käsittelystä, liikkumiseen ja painiotteisiin. Runsaasti enemmän tuli asiaa, kun tuolla tahdilla ehtii omaksua, silleen seminaarimaisesti, että asiaa käytiin läpi paljon ja omalle ajalle jää kotiläksyksi yrittää kasata siitä mahdollisimman paljon asiaa omaan käyttöön.

Paljon treenattiin vapaamiekkailun omaisesti varusteet päällä. Hikisiä tekstiilejä syntyi jätesäkillinen tuliaisiksi kotiin vietäväksi ja miekkailuvarusteet olivat tiistaista lähtien lähinnä läpihikisiä aina siihen saakka, kun pääsin kotiin niitä kunnolla kuivattelemaan.

leiri1
Varusteiden kuivattelua.

Leirintäalueella levittelin iltaisin varusteita pitkin autoa kuivumaan ja illan kosteuden tulessa heitin rojut autoon. Aromit olivatkin sitten sitä myötä autossa aamulla, kun auton oven avasi. Aamuisin roinat taas levälleen auton päälle ja auton ovet auki, ettei hikisyys pinttyisi auton perustuoksuksi.

Ennakkoon kuvittelin, että minulle jäisi aika lailla joutoaikaa leirintäalueella iltoihin. Visioin, että kokkailisin jotain ja syventyä Lecküchnerin manuaalia selailemaan. Tosiasiassa hikisten ja kuivattavien varusteiden pyörittely, pakollinen suihkussa käynti, vaihtovaatteiden järjestely, pyykkien kasailu yms. vei runsaasti aikaa ja loput puhdin, mitä ehkä oli vielä jäljellä. Kokkailun sijaan suuntasin toistuvasti Meri-Rastilan edulliseen kiinalaisravintolaan. Miekkailumanuaalien sijaan lukemiseksi riitti vallan mainiosti vähän kevyemmäksi vaihtoehdoksi divarista mukaan poimimani Korkeajännitykset.

leiri2
Kevyttä ja vähemmän kevyttä luettavaa: Korkeajännityksiä ja Lecküchneriä.

LEIRINTÄALUETUTTAVUUTENA MIEKOISTA KIINNOSTUNUT SIKHI

Pyörittelin tiistai-aamuna teltan luona varusteita järjestellessä muutaman minuutin messeriä käsissäni ja lähistöllä majaillut vanha sikhimies singahti paikalla asetta ihmettelemään. Hän arveli aluksi, että olin tehnyt jotain rukoussarjaa miekan kanssa, sillä sikhiläisyydessä aseilla, erityisesti miekoilla on uskonnollista merkitystä. Korjasin virheen ja kerroin mistä on kyse ja sikhi innostui ihan silmittömästi. Hän tutki kaikki varusteet käsivarsi- ja polvisuojia myöten. Pitkämiekasta hän oli haltioissaan ja miekkalaukun pohjalta löytynyt sirppi sai hänen nyökyttelemään hyväksyvästi päätään.

Sen jälkeen sikhi piipahteli säännöllisesti luonani aina kun pakkasin tai purin varusteitani, testaili aseitani, kyseli lajista, jutusteli paljon William Wallacesta, keskiaikaisesta skotlantilaisesta vapaustaistelijasta. Kerran esitteli perinteistä sikhi-tikariaan ja toi toisella kerralla esiteltäväksi chakram –heittorenkaita, sikhien perinteisiä aseita. Ase on osaavan käsissä tarkka ja tehokas 50 metrin etäisyydelle. Hänellä oli kolmenlaisia renkaita, jotka niputti turbaaninsa päälle tietyssä järjestyksessä kevyestä terävään. Kevyt rengas on ikään kuin varoitus. Tuntuu osuessaan, muttei aiheuta vammoja. Seuraava oli tylsäteräinen, mutta raskaampi rengas ja sillä saa aikaiseksi kipua ja mustelmia. Kolmas ja viimeinen oli sitten ulkoterästään veitsenterävä ase. Mielenkiintoisia välineitä… Hauska leirintäaluetuttavuus. Tämmöisiä syntyy kun jalkautuu ihmisten pariin.

chakram
Chakram.

EHMS:N TREENEISSÄ

Kun torstain messer-treenien jälkeen lähdin vielä vierailemaan EHMS:n pitkämiekkatreeneissä ja katsastamaan seuran salia, jossa en aikaisemmin ollut vielä käynytkään. Joeli ohjeiden perusteella sali löytyi aika helposti. Lyhyeen ajomatkaan Kisahallinta EHMS:n salille meni tosin kolme varttia tai enemmänkin, kun satuin kunnon ruuhkaan. Parkkipaikkakin lopulta, vaikka aluksi tuntui, ettei autoa saa taas tungettua minnekään.

Kristian Ruokonen oli treenejä vetämässä ja varusteostoksia tuli sitten siinä treenien sivussa tehtyä. Kyynärvarsi/kyynärpää-suojuksia ja maskin päälle tulevia huppuja lähti mukaan Kuopioon.

Aika uupunut ja vähän kolhuinen oli olo jo alkajaisiksi Joelin käsittelyn jäljiltä. Axel Pettersson oli kuulemma haukkunut suomalaisia huonokuntoisiksi, joten Kristian oli ilmeisesti päättänyt vähän terästää alkulämmittelyitä. Toisten kohdalla se Axelin väittämä pitää ehkä enempi paikkansa kun toisten… Ainakin minun ja alkulämmittelyn yhdenkäden punnertelu tuntui tosi rankalle ja vastalihaksissakin loppui puhti vähän kesken. Ne olivat rankin osa koko treenejä minun kohdalla.

Kyllähän siinä liikettä saatiin itse treeneissäkin, varsinkin siinä vaiheessa, kun vapaamiekkailukamat vedettiin päälle. Aika niljakkaan hikiset oli jo minun varusteet, kun en niitä ollut päässyt kunnolla koko viikon aikana kuivaamaan. Sitten kun taas pääsi liikkeeseen, niin hyvin unohtui monien murhe ja hyvät loppuhiet tuli vielä treenien lopun vapaamiekkailuosiosta.

Hyvin pieneen tilaan organisoitu ja tehokkaasti toimiva oli tuo viimeisen vartin nopeatempoinen vapaamiekkailuosuus, missä pari vaihtui lennosta kokoajan. Merkillepantavaa oli sellainen, että vaikka räväkästi tehtiin, ei vastaan tullut kertaakaan sellaista fiilistä, että turvallisuudesta olisi tarvinnut murehtia, tai että jollakin olisi ollut tarpeetonta voittamisen tarvetta, tai kohtuutonta voiman käyttöä. Siinä pääsi sitten itsekin testailemaan erilaisten hyökkäysten toimivuutta. Joku toimi varsin hyvin ja jossain kohtaa ei sitten alkuunkaan, varsinkin, jos ei ajatus ollut kunnolla mukana. Tosi mielenkiintoiset oli Kristianin vetämät treenit kaikissa vaiheissaan ja taas lähti vähän uutta ideaa mukaan kotipuoleen viemisiksi.

EHMS:n treenit olivat seitsemännet putkeen neljään päivään. Ja olo oli sen mukainen, kun lähdin taas suuntaamaan kohti Rastilaa. Siellä samat varusteiden kuivailu, hikisten tekstiilien kasailu, suihku, Meri-Rastilan kiinalainen jne.

Yllättävän pitkiä nämä välimatkat muuten Hesassa, ainakin kuopiolaiselle, kun on tottunut selviämään vartissa mihin tahansa Kuopiossa, olipa ruuhkaa tai ei. Hesassa sai aikaa kulumaan matkoihin ihan eri tavalla ja metron kätevyyskin selvisi parkkipaikkoja etsiskellessä ja parkkimaksuja maksellessa. Myös Hesan reissun aikana ostamani reppuna kannettavissa oleva 85 litran varustelaukku nousi arvoon arvaamattomaan.

Kiitokset kaikille, jotka minua opettivat, kaikille, joita sain miekalla lyödä ja kaikille, jotka minua miekalla löivät. Erityiskiitos Joelille, että sain mahdollisuuden tämmöiseen yksityisopetukseen. Kaiken kaikkiaan hyvä reissu ja hieno kokemus.

-M!ka-

Fechten mit dem Langen Messer -kurssi 3.-13.2. 2014

Artikkelit on julkaistu alun perin Savon Miekka -blogissa 20.2.2014 ja Miekka Mielessä -blogissa 4.3.2014

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
(Kuva: Elisa Hyvärinen)

2.-13.2.2014 käytiin Kuopiossa Fechten mit dem Langen Messer -kurssilla läpi neljän pienen messer -tekniikoiden lähteen sisältöä. Käsittelyssä olivat Hans Talhofferin (1467), Paulus Kalin (1470), ja Antonius Rastin (1553) ja Glasgow Fechtbuchin(1508) tuntemattoman kirjoittajan ylös kirjaamat messer-tekniikat.

Aloin suunnitella tätä messer-kurssia joskus lokakuun alussa 2013, kun polkaisin Miekka mielessä –projektin käyntiin, koska siihen oli tarkoitus upottaa myös yksi reilun viikon mittainen kurssi-projekti, joka siis liittyy työharjoitteluuni seurassa. Hankkeena tämä on ollut siinä määrin työläs, että itse tuskin tulen vastaavaa toteuttamaan toistamiseen, ainakaan ihan lähitulevaisuudessa.

treenimessereiden kokoamistaHommaa itsellesi Köyhän miehen treenimesser, Siilin Seppä auttaa.

Puisia treenimessereitä varten teetätettiin jo marraskuussa Siilin Sepällä metalliväistejä, joihin sitten liitin ja karkeasti veistelin puukepit juuri ennen kurssin alkua …ja avot, seuran käytössä oli nippu ”Köyhän miehen treenimessereitä”. Ilman niitä ei koko kurssia olisi voitu edes toteuttaa. Osana Miekka mielessä – projektia Kuopion kaupunki osallistui tämän hankkeen tukemiseen ja mm. näiden tee-se-itse-messerien osien hankintaan. Kiitos Kuopio.

Puumesserien muotoilun jätin terän osalta tekemättä kärkeä lukuun ottamatta. Nämä treeniaseet kun on tarkoitettu yhteiskäyttöön ja tulevat sitä myöten aika kovaan käsittelyyn. Miekkamaisen muotoilun jälkeen olisi kestoikää ollut luvassa entistä vähemmän yhteiskäytössä, jossa kuluvat teräksiset miekatkin aika tehokkaasti, puisista nyt puhumattakaan. Pari puumesseriä oli näilläkin eväillä jo aika jyrsityn näköisiä viiden kurssipäivän jälkeen. Tavoitehan olisi tietty, että porukka hommaa jollain aikavälillä itse omat treeniaseensa ja sitä odotellessa seura voi tarjota jotain, jolla pääsee alkuun.

N2014-02-03 003
3.2.2014 (kuva: Mika).

Joulukuussa oli kokonaisidea koossa, siis mitä messer-kurssi tulisi sisältämään. Eli siis Kal-Talhoffer-Rast-Glasgow-setti. Jaakko ja Paula saivat toimia aika paljon harjoitusvastustajina tekniikoita tutkaillessa välillä messerien, välillä milloin minkäkin käteen sattuvan apuvälineen kanssa. Usein puolittaista ajatustyötä tuli tehtyä tv:n kaukosäätimienkin avulla. Jotain harjoituksia myös testailin ennakkoon torstain ns. ”saksalaistreeneissä”.

Messer-kurssia ajatellen sattui aivan loistavasti, että Guy Windsor värväsi juuri tammikuun lopulle saksalaisen messer-tuntija Jörg Bellinghausenin pitämään seminaaria Helsinkiin. Aiheena oli Glasgow Fechbuch, sekä kevyt viilto Lecküchnerin magnum opuksesta vuodelta 1482. Mietin semmaan osallistumista ainakin 30 sekuntia… ja päätin osallistua hinnalla millä hyvänsä. Reissu oli sitten ennätyksellisen vaikea ja täynnä vastoinkäymisiä, mutta hyvin tuli oppia tätäkin kurssia varten.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
6.2.2014 (kuva: Elisa Hyvärinen).

Jörgin tulkinta Glasgow Fechbuchista oli kolmas, mihin olen tutustunut ja tuntui pätevimmältä. Ainakin osin hän myös kumosi yhden tulkintalähteen teorioita, joten hänen opeillaan mentiin meidän kurssilla. Eli uusiksi meni kurssiohjelma Glasgow Fechbuchin osalta. Kiitokset siis Jörg Bellinghausenin suuntaakin. Joeli Takalaa tuli myös vaivattua ihan enemmältä Rastin tekniikoiden yksityiskohdista ja
keskiaikaisen saksan sanojen suomennoksista. Kiitos ja anteeksi, Joeli.

2014-02-08 001
8.2.2014 (kuva: Mika).

Osalle osallistujia messer oli uusi väline ja olipa mukana myös uusia, tammikuussa järjestetyltäKuopio pääkirjaston esittelykeikalta mukaan tarttuneita harrastajia, joille messeristä tuli käytännössä ensimmäinen kokemus historiallisen miekkailun parissa.

Kyse ei nyt ollut varsinaisesta alkeiskurssista, vaikka tekniikat eivät ylivoimaisia olleet vasta-alkajillekaan. Ideana oli nimenomaan käydä läpi noita neljää lähdettä ja samalla antaa kuvaa minkä oloista messer-miekkailu on. Neljän lähteen lisäksi käytiin myös jonkin verran läpi yleisiä perusteita, mutta pääroolissa olivat ennakkoon mainostetut lähteet.

Lähteitä ei käyty läpi järjestyksessä yksi kerrallaan, vaan niistä pyrittiin löytämään yhdistäviä tekijöitä ja saman henkisiä asioita käytiin läpi eri lähteistä. Päärooliin nousivat Glasgow Fectbuchin tekniikat, jotka antoivat eväitä kaikkien tavallisimpien hyökkäysten torjuntaan vastahyökkäyksineen ja muodostaen freeplaymäiseen harjoitteluunkin soveltuvan paketin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
10.2.2014 (kuva: Elisa Hyvärinen)

Tein kurssista myös palautekyselyitä, jotta voitaisiin hommaa kehittää eteenpäin ja tehdä asioita siten kuin seuran jäsenet haluaisivat. Kiitos kaikille vastanneille. Yleistunnelma tuntui kurssista olevan tyytyväinen. Kokemattomammat kaipasivat enemmän perusteita ja kokeneemmat enemmän uutta asiaa, sillä messeriä eniten treenanneille iso osa kurssin tekniikoista oli ainakin jossain määrin tuttuja. Tämä tilanne on tietty meidän seuran kokoisessa miekkailuyhteisössä väkisinkin aina mukana, että jossain kokemattomien ja kokeneempien toiveiden välimaastossa liikutaan, jotta kaikille olisi tarjolla jotain.

Kurssin aikana ehdittiin käydä läpi pääosa kohteena olleista neljästä lähteestä, vaikka aikaa käytettiin paljon ihan perusharjoitteluunkin. Tekniikat käytiin yleensä läpi aika perusmuotoisina harjoituksina.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
10.2.2014 (kuva: Elisa Hyvärinen)

Kevyet visiot harjoitteiden monimutkaistamisesta karisivat kurssin kuluessa, mutta niihin palataan kiinnostuneiden osalta myöhemmin. Tekniikka-vastatekniikka-vastatekniikka-jne. – harjoittelu ei suoraan asettunut tämän kurssin teemaan, missä käytiin tutustumismielessä noita neljää lähdettä läpi. Rast, Talhoffer, Kal ja Glasgow antavat pääosin selkeän vastineen hyökkäykselle, joten pääpaino oli siinä. Vastatekniikoita oli kyllä tarjoilla hyökkääjälle, mutta vähempi. Käsittelyssä olleiden manuaalien vähät esitetyt vastatekniikat olivat pääosin mukana, Glasgow Fechtbuchiä ei tosin ajanpuutteen vuoksi käyty kokonaan läpi, joten sinne jäi vähän hyökkääjän vastatekniikkaakin vielä piiloon. Eri tekniikoita yhdistämällä pystyy pelaamaan asialla paljon lisää. Tätä ehdittiin tekemään, mutta vain vähän. Osa ns. puolustajan tekniikoista toimisi yhtälailla hyökkääjän vastatekniikoina. Niin pitkälle ei käytettävissä olevassa ajassa päästy kun kerran tai pari, mutta jos kurssiin osallistujat tätä tekstiä sattuvat lukemaan, niin pyöritelkääpä asiaa mielessänne myös tältä kantilta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
13.2.2014 (kuva: Elisa Hyvärinen)

Kaiken kaikkiaan kurssiin osallistui 18 henkeä, mutta iso osa pääsi osallistumaan vain osaan kurssipäivistä. Niille, jotka osallistuivat neljään tai viiteen treenikertaan, pääsi aika varmasti muodostumaan myös jonkinasteinen kokonaiskuva messerin käytöstä. Ne, jotka osallistuivat kerran tai pari, eivät luonnollisesti voineet päästä asiaan samalla tavalla sisälle, mutta saivat varmasti edes jonkunlaista tuntumaa itse aseen käyttöön.

…ja tosiasiassahan noita tekniikoita ei vielä kunnolla edes treenattu, tutustuttiin vain pintapuolisesti. Enempää ei kurssissa juuri tavoiteltukaan. Ajatushan oli tutustuttaa porukkaa messerin maailmaan, mahdollista jatkoharjoittelua ajatellen. Kiinnostuneet voivat sitten paneutua asiaan syvemminkin. Kaivamaan oppii kaivamalla ja miekkailemaan miekkailemalla. Molemmat vaativat treenaamista, jälkimmäinen ehkä enempi.

– M!ka –

– KUVIA MESSER -KURSSILTA  3.-13.2. 2014 –

N2014-02-03 004C
3.2.2014 (Kuva: Mika)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
6.2.2014 (Kuva: Elisa Hyvärinen)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
6.2.2014 (Kuva: Elisa Hyvärinen)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
6.2.2014 (Kuva: Elisa Hyvärinen)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
6.2.2014 (Kuva: Elisa Hyvärinen)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
10.2.2014 (Kuva: Elisa Hyvärinen)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
10.2.2014 (Kuva: Elisa Hyvärinen)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
13.2.2014 (Kuva: Elisa Hyvärinen)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
13.2.2014 (Kuva: Elisa Hyvärinen)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
13.2.2014 (Kuva: Elisa Hyvärinen)

Warusseppäin Killan seminaarissa Turussa 20.4.2013

Artikkeli on julkaistu alun perin SaHMS:n Savon Miekka-blogissa 29.4.2013.

sepat-logo7812

Kovalla innolla ja tohinalla lähdettiin Turkuun. Ohjelmassa oli Varusseppäin killan seminaari, vetäjänä killanvanhin Marko Saari. Helsingin miekkailukoululla oli samaan aikaan Guy Windsorin Vadi-seminaari, mikä olisi myös kiinnostanut, mutta kaikkea ei voi saada. Onneksi meidän seurasta lähti partio myös Vadi-semmaan ja sieltä lienee luvassa Vadi-oppia Kuopio-Varkaus-akselin treeneihinkin.

Edellisestä Turun vierailusta Marko Saaren vetämästä Varusseppäin killan seminaarista oli jäänyt koko mukana olleelle porukalle hyvä fiilis… ja itse asiassa paljon enemmänkin. Siitä saatiin merkittävää lisäpotkua saksalaisen miekkailun treenaamiseen Kuopiossa.

Lisäoppia, tarkennuksia omaan tekemiseen ja ideoita treenaamiseen oltiin nytkin Turusta hakemassa …ja kaikkea sitä myös saatiin. Tuttuja ihmisiä, tuttu meininki, ei jännittänyt yhtään… no heh heh, ei vaan hartiat oli aluksi korvissa jännityksestä. Sai oikein keskittyä rentouttamaan hartiat ja kädet. Itselleni oli vaatimukset korkealla, että mahdollisimman paljon pitää asiaa saada aivoihin talteen. Kaikkea kun ei kuitenkaan voi päähänsä kasata seitsemän tunnin semmasta. Alkustressailusta kun pääsin, niin loppuhan oli pelkkää tekemisen riemua.

Seminaarin alkupuolisko keskittyi saksalaisen pitkämiekkaan. Marko Saari on ehtinyt perehtyä aiheeseen vuosikymmenen tai pian kai pari vuosikymmentä, niin kyllähän siitä saa omaan hapuilevaan tekemiseen irti uutta oppia ja näkökulmaa. Ja onhan se jo ihan vaan nautittavaa ja avartavaa seurata sellaisen tekemistä, jolla on syvällistä tietoa ja taitoa asiaan, mitä itse vasta opettelee. Tämä on ollut minulle yksi merkittävä innoittaja näissä tosi taitajien vetämissä miekkailuseminaareissa ennenkin. Väkisinkin siitä saa virtaa omaan tekemiseen. Ei ole pienintäkään muka hallussa olevaa asiaa, mitä ei voisi tehdä vielä paljon paremmin, virheistä nyt puhumattakaan.

messer-talf2

Seminaarin loppupuoliskolla oli ohjelmassa rinnakkain messeriä ja pitkämiekkaa. Marko esitteli tekniikoita, jotka toimivat noilla molemmilla aseilla. Pitkämiekka ja messer, kahden ja yhden käden ase. Mielenkiintoista, tavallaan niin samanlaista ja silti erilaista. Pieniä valon välähdyksiä oli aivokopassa havaittavissa, mikä on aina miellyttävä tunne.

Kevään mittaan on messeriin tutustuttu pienellä porukalla täällä Kuopiossakin. Käytössä ei tosin ole ollut vielä yhtäkään oikeaa asetta, vain jokunen yhden käden miekka ja puukeppejä, mikä tekee treenaamisen hetkittäin melko fiktiiviseksi. Turun seminaarissa pääsin vähän testailemaan tekniikoita oikealla messerilläkin. Olipa sellainen ”love at first feel” –tunnelma sillä hetkellä! Entistä suuremmalla innolla odottelen omaa messeriäni Unkarista. Harmillisesti ei Turun seminaariin meidän messer-tilaus ehtinyt…

Seitsemän tunnin seminaari on aikamoinen paketti yhteen päivään. Viimeisellä tunnilla eivät aivot enää toimineet niin kun toivoisi. Silti vähän harmitti, kun vilkaisin kelloon ja tajusin, että vartti aikaa jäljellä ja tämän on varmaan pakko olla viimeinen harjoitus. Fiilis oli, että olisi voinut jatkaa vaan eteenpäin, vaikka en kyllä sitä viimeistä harjoitusta edes enää muista, mikä se oli, muuten kun että tosi mielenkiintoinen juttu, jonka loppuverryttely keskeytti…

Illan päätteeksi piipahdettiin vielä Mallaskukossa parantamassa miekkailevaa maailmaa. Oli mukava jutustella parin Turun seuran jäsenen kanssa. Täällä syrjän perällä idässä kun ollaan, niin on mukavaa päästä tutustumaan miekkailuväkeen, vaihtamaan ajatuksia ja kuulemaan mitä muualla puuhaillaan.

M!ka