Joskus muutos vanhasta uuteen kirpaisee

lapio

”Miekka nimeltä Lapio” oli hyväksyttyjen treenivälineiden joukossa 2009-2011. Lähinnä lainakäytössä.

Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Kehitys kehittyy ja hema-välineet siinä mukana. Joiden on vaikea ymmärtää, että joskus hommattu, aikanaan ihan asiallinen väline on vanhentunut ja jopa turvariski. Joillakin tuntuu olevan tapana kiintyä välineisiin tai nuukuus saan aikaan henkistä uudistumisen vastaisuutta.

”Kyllä tämä on aina ennen kelvannut”

”Ei viitti tuhlata uuteen. Kyllä mulle tää nykyinen riittää”

2015-06-04 008 viollet

Vuosina 2008-2012 vallitseva miekka tyyppi meilläpäin. Kuvassa Pavel Mocin Viollet. Muista suosittuja malleja olivat saman valmistajan Dürer ja Empleton – mallit

Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Ennen, 2008-2011 meillä Savossa miekkailtiin aikanaan asiallisilla ja yleisillä Pavel Mocin joustamattomilla ja raskailla miekoilla ja jollain elävöitysastaloilla. Ostin itse yhden sellaisen astalon 2009 ja se nimettiin jo silloin ominaisuuksiensa mukaan ”Lapioksi”. ”Lapio” oli hyväksyttyjen treenivälineiden joukossa 2009-2011. Lähinnä lainakäytössä miekattomille, ei kovin suosittu silloinkaan. Sillä on ollut edelleen harvakseen käyttöä opetusvälineenä esimerkkinä huonosta miekasta ja miekan muotoisesta nuijasta.

Hemaan tehtyjä suojavarusteita ei noihin aikohin ollut. Suojarompetta koottiin mistä saatiin.  Miekkailtiin vanutäytteisissä elävöitys gambesoneissa, tai käytettiin taekwondo rintasuojusta, joka pehmustaa ehkä potkua, mutta ei pysäytä miekan kärkeä sen enempää, kun ensin mainittu gambesonkaan, tai motocross- ylävartalosuojusta, joka jätti ison osan rintakehää kokoaan suojatta.

Niillä miekoilla ja sellaisilla varusteilla! Ihme ettei vammoja tullut meidän treeneissä! Se lienee treenien tempon ansiota, tehtiin paljon määrä muotoisia drillejä ja vapaampaa miekkailua oli vähän ja sitäkin paljon nykyistä hitaammin ja pistoja tehtiin tuolloin vähemmän. Vierailulla toisaalla olen ollut todistamassa miten jäykkä Moc uppoaa käsivarteen…

Muutosprosessi alkoi selkeästi keväällä 2012. Joeli Takala ja Kristian Ruokonen kävivät Kuopiossa esittelemässä saksalaista miekkailua ja Peter Regenyein federeitä. Meillä otettiin koppi molemmista. Samana kesänä meillä pyöri jo saksalaisen pitkämiekan treenit. Seuran ensimmäiset federin tilattiin pian em. kaksikon vierailun jälkeen.  Koko seuran yhdinryhmä oli tilauksessa mukana. sen lisäksi seuralle tilattiin kaksi federiä vapaamiekkailua varten ja että muu porukka pääsisi niiden kanssa tutuksi. Siitä eteenpäin alettiin hommata federeitä ja hiljakseen myös hemaan tarkoitettuja suojavarusteita.

regenyei federit

2012 lähtien yleistyneet ja tämän hetken tyypilliset pitkämiekat Kuopiossa: Regenyei Armoryn erilaiset feder-pitkämiekat ja Regenyein messer mallit: 2013-2016 yleinen suorempi Messer I ja sitä tällä hetkellä selkeästi syrjäyttämässä oleva käyrempi malli Messer IC.  Kuvan puukahvainen on Marko Saaren  kunnostama Messer I siitä lisää tarinaan artikkelissa: Aseen tarkistaminen aina paikallaan.

Miekkailu kehittyi nopeampaan ja vapaampaan suuntaan, käytännön läheisemmäksi ulos kaavamaisesta tekemisestä. Siinä sivussa siirtyminen uudenlaisiin välineisiin tapahtui hitaasti ja aluksi muutos kohtasi myös vastustusta. Joku ei tykännyt federeistä, kun raskaat Mocit tuntuivat enemmän miekoilta, toinen ei tykännyt nopeutuvasta temposta, kolmas tuttujen drillien sivuun jäännistä, neljäs ei saksalaisesta miekkailusta, viides siitä, että joutuu panostamaan lisää rahaa harrastukseen. Uusi ja vanha oli vastakkain siirtymän aikana. Moni asia kulminoitui juuri miekkoihin: Muutokseen Pavel Mocin jäykistä ja raskaista miekoista kevyempiin ja taipuisampiin federeihin. Federit mahdollistivat räväkämmän ja vapaamman treenaamisen pistojen kera turvallisemmin, kuin jäykemmät miekat.

Hitaasti federit yleistyivät, lopulta parissa vuodessa kaikki olivat siirtyneet federeihin kun vapaamiekkailu raskaammilla miekoilla kiellettiin …mutta vielä 2014 tai 2015 oli niitä, jotka omistivat molemmat miekat ja joka kerta harjoituksissa vasta erillisestä pyynnöstä vaihtoivat federiin. Tätä nykyä meillä on näkynyt treeneissä jäänteenä enää kaksi raskasta loppuun kaluttua Mocia, jotka ostettiin seuralle Kristianilta tuon vuoden 2012 vierailun yhteydessä. Molemmat ovat palvelleet seuran lainamiekkoina uusille harrastajille. Enää ei taida kukaan haikailla niiden perään.

Messereissä Regenyein suorempi Messer I oli Kuopiossa vallitseva 2013-2016. Sitä kesästä 2017 lähtien selkeästi syrjäyttämässä saman valmistajan käyrempi malli Messer IC. Tässä kohtaa muutos on ollut niin pieni ja molemmat mallit rinnakkain käytössä, ettei millekään vastustusreaktiota tarvetta. Juuri nyt on käynnissä siirtymä pyöröpyy tikarista kovemman treenaamisen kivuttomammin mahdollistavaan Cold Steelin synteettiseen tikariin. Miten siinä muutoksessa käy, ei ole tiedossa?

dussackit 2016-04-03 003

Nahkadussackit.

Muutosyritys voi myös tyrmääntyä, kuten 2016, kun esiteltiin autenttiset nahkaiset dussackit, joilla voisi dussackoida kevyessäkin varustuksessa, mutta toistaiseksi porukka on pitänyt parempana Spessin kärkipainoisia muovisia  dussackeja, jotka kaipaavat täyden varustesetin, jotta osumat eivät tunnu.  Toisaalta kyseessä on sivuväline, joten hyvin ymmärrettävää, ettei väki siihen innostunut rahojaan sijoittamaan.

Samanlainen kaari kun pitkämiekassa mocista federiin siirryttäessä, uuden vastustuksesta, yleistymisen kautta yleisesti hyväksytyksi on käyty monen suojavarusteenkin kanssa, mm. kovien hanskojen, kyynärpää-suojien ja takin alla pidettävien rintasuojusten ja viimeisimpänä alapääsuojuksen kanssa.  Myös niskasuojus on edelleen hämmästyttävän vähän arvostettu meillä päin. Kalliiden varusteiden kohdalla tavallaan ymmärrän, ettei niitä ehkä huvittaisi ostaa.

Asian voin kyllä laskea toisinkin päin: Minkä hintaiseksi arvion euroissa yhden sormen? No, jos vaikka 20€ olisi yhden sormen arvo. Kun kaikki sormet ovat vielä tallella, niin pikkulaskutoimituksella 10×20 päädyn lopputulokseen, että kannattaa siis suojahanskoihin panostaa se 200€.  Kertaalleen käteni pahasti murtaneena lasken käteni arvon kyllä korkeammalle, jopa tuon rikkimenneen ei niin priimalaatuisen…

kasi1

2016 murtunut käteni. Kämmenselän Reunimmainen luu hajosi, eikä pikkurilli enää täysin toimi. Syynä loppuun käytetty laatu Gautlet, ei ollut valmistajan vika. Tämä opetti hinnoittelemaan kädet paremmin kuin 20€/sormi. Tästä löytyy oma tarina täältä: Gauntleteihin kannattaa panostaa

….Mutta joissakin halvoissa ja erittäin tärkeissä suojavarusteissa ei ole kyse hinnasta. Miksi kukaan vastustaan 25 euron rintasuojuksen tai 19 euron alapääsuojuksen hommaamista? Tuon hintaluokan varusteen hommaaminen ei ole kenelläkään rahasta kiinni.

Siitä huolimatta alapääsuojia hankkimista on saanut opastaa ”ihan kädestä pitäen”. Peruste vastustamiselle on ollut ”ei kukaan lyö haaroihin”. No ei lyö, mutta itse voit vaikka epäonnistuneella torjunnalla ohjata piston omiin haaroihin. Näin on käynyt useita kertoja. On ollut onni matkassa ja muutamasta senttimetristä kiinni, ettei kukaan ei ole niissä tilanteissa menettänyt sukukalleuksiaan. …voisi luulla, että joku arvostaisi ne ainakin 19 euron hintaisiksi.


 

Toim.huom. Tämän tarinan tarkoitus ei ole olla ns. federeiden ylistys. Tekstin pointti on yleisesti muutoksessa varusteissa seuran ja harrastajaryhmän sisällä. Ryhmätason siirtymiseen uuteen varusteeseen, oli kyseessä suojavarusteet tai miekat, ei riitä yhden tai kahden ihmisen valinta (vrt. tarinan nahkadussackien kohtalo). Muutokseen tarvitaan isompi ryhmä esim. puolenkymmentä aktiiviharrastajaa, jotta uusi väline saa jalansijaa ja alkaa kehittyä uudeksi normaaliksi.

Nykyiset Regenyein federit tuskin ovat kehityskaaren huipentuma, kuten alussa todettiin, kehitys kehittyy ja nurkan takana odottaa ryhmän uusi kehitysaskel. Itseäni kiinnostaa kyllä miekkamaisempi ase tekniikkaharjoitteluun. Optimaalinen olisi miekka joka käy tekniikkaharjoitteluun ja sparraamiseen ja jolla voi pistää suojavarusteellista kaveria turvallisesti, kaikki hyvä samassa paketissa …realismia silti ehkä se toinen miekka tekniikkaan ja feder matsaamiseen. Aina on tilaa vielä yhdelle miekalle.

Miekkamaisemmasta harjoitusaseesta on jonkun kerran ollut keskustelua seuran sisällä, mutta porukka ei ole ajatukselle lämmennyt lähinnä kai kustannus syistä. Voi olla, että aika ei ole kypsä sille idealle. Meillä harrastajat ovat pääosin aika uusia, joillakin ei ole vielä omaa miekkaa eikä varusteita. Lopuillekin nykyiset kuviot tarjoavat tarpeeksi uutta ja ostettavaa tavaraa löytyy enemmän kun tarpeeksi nykyisissäkin tarpeissa. Kaikki varmaan hankkisivat mitä vain, jos se ei olisi rahasta kiinni.

Se täytyy sanoa, että vuonna 2012 nuo parjatut federit olivat enemmän kuin paikallaan. Saattoivat pelastaa koko lajin olemassa olon täällä päin. Ne toivat tullessaan liikettä ja vauhtia jähmeään harjoitteluun. Sellainen näppituntuma on, että ilman federeitä koko seura olisi lakannut jonkinlaiseen kyllästymiseen. Keväällä 2012 ennen Joeli Takalan ja Kriastian Ruokosen tuomia uusia tuulia meillä lopetti kahta vaille kaikki harrastajat Varkaudessa. Homma ei siellä toipunut koskaan vaan hiipui pois. Samoihin aikoihin Kuopion päässäkin porukka harveni treeneissä ja itsekin mietin, että ”oliko tää nyt tässä”, mutta federit toivat tullessaan uudenlaisen tekemisen meiningin. Jos tuo Varkauden haara olisi ehtinyt tutustua uusiin välineisiin ja niiden tuomiin mahdollisuuksiin, olisiko se pelastanut toiminnan hiipumiselta?

 

Mainokset

Miekan valmistajalla on väliä


Yhden iskun sapeli. Kyseessä oi ollut kova lyönti. Onneksi tuo 52 cm pitkä katkennut kärkiosa, katkeamiskohdasta terävä, ei osunut ympärillä olleisiin suojattomiin ihmisiin. Valmistaja Hanwei. Myyjä walesiläinen Red Dragon ei nähnyt hyvittämisen tarvetta.

Harjoitusmiekat puhututtavat, varsinkin uusia harrastajia. Mistä ostaa ja minkälainen. Yleensä haussa väline, joka kelpaa sekä tekniikkaharjoitteluun että vapaamiekkailuun.

Savon Miekassa pääosin seuran käytössä olevista aseista on unkarilaiset Regenyei Armoryn valmistamia ”feder”-tyyppisiä aseita, jotka ikään kuin asettavat standardin, mitä meillä treenifederilta vaaditaan. Aseita saa tilattua suoraan Unkaristakin, mutta Suomessa niitä myyvät ainakin Oulun Miekkailutarvike ja Periosport. Regenyei Armoryn miekkoihin on helppo tutustua, kun vaan muistaa treeneissä asiaa kysellä, kun niitä käytössä aika paljon erilaisina versioina meidän seurassa ja näin varmaan muuallakin.

Onneksi asia puhututtaa, eikä viimeaikoina ole ollut meidän seurassa niitä, jotka ostavat treenimiekkoja ihan omin päin luottaen omaan arvostelukykyyn, muilta mitään kysymättä. Näin on joskun menneisyydessä käynyt, kun kokematon harrastaja ei ymmärrä, mitä eroa eri tahoilla myytävissä miekoissa voi olla. Toki testattavaksi yksityisesti voi ostaa mitä vaan, näin olet itsekin tehnyt, mutta epämääräisen välineen tuominen treeneihin ei ole meillä luvallista.

Parhaimmillaan uusi hankinta joutuu suoraan käyttökieltoon. Tällaisia miekkoja ovat elävöityskäyttöön suunnatut miekat ja esim. kiinalaiset Hanwein tuotteet. Joista tässä kuvituksessa pari yksilöä esimerkkinä 2016 hankituista testikappaleista.

Yhden piston sapeli. Pisto tehtiitiin vapaamiekkailussa, onneksi sapeli taipui eikä katkennyt. Valmistaja Hanwei. Kuva: Mika Vesterinen

Aina kun eteen tulee joku uusi tuntematon valmistaja, niin sen tuotteiden laatua kuulostellaan ensin heman puskaradiosta, minkälaisia kokemuksia löytyy.  Sitä kautta on monen miekan laatu selvinnyt itse testaamatta. Näin säästytään ikäviltä pettymyksiltä ja myös tarpeettomilta vaaratilanteita.

Kannattaa myös huomioida, että hyväkin miekka kuluu käytössä vai voi muuttua jopa käyttökelvottomaksi. Omaa asetta kannattaa tarkistaa säännöllisesti. Ks. oheinen Regenyein federin terä viiden vuoden käytön jälkeen.

Huonolaatuinen tai huonokuntoinen miekka on turvallisuusriski, niin käyttäjälleen kuin hänen harjoitusparille ja kaikille ympärillä oleville kanssa harjoittelijoille. esim. Huonolaatuisen miekasta irtoava kappale on vaaraksi kaikille.

Hyväkin kestää aikansa.  Halkeama Regenyein federissä viiden käyttövuoden jälkeen. Omaa miekkaa kannattaa tarkkailla. Kuva: Mika Vesterinen

Marko Saari: Miekoista

Tämä  artikkeli on julkaistu aikaisemmin Warusseppäin killan blogissa 6.8.2016, mutta on siinä määrin mielenkiitoinen kirjoitus, että ansaitsee tulla uudelleen julkaistuksi täällä. Julkaisuun on kirjoittajan lupa. Hän on suomiheman pioneereja, heman Suomeen tuoneen Warusseppäin killan puheenjohtaja ja myös haarniska- ja miekkaseppä, mikä lisännee näkemyksen painoarvoa.

Miekka on leikkaava ja/tai lävistävä teräase.

Mitä tämä tarkoittaa käytännössä nykyajan ihmiselle? Tuntuu siltä että miekkoja käytetään suurimmaksi osaksi ensimmäisen rivin määrityksen päinvastaisella tavalla, poissulkien ainoastaan leikkausharjoitukset, mikä on varsin ymmärrettävää. Kuinka moni haluaa silpoa ja tappaa toisia ihmisiä? Tai tulla itse silvotuksi? En minä ainakaan, enkä halua sellaisten ihmisten kanssa olla tekemisissäkään. Ja kuitenkin tästä on miekan käytössä kuitenkin loppujen lopuksi kyse. Se, että aseita, tässä tapauksessa miekkoja, on käytetty urheilukontekstissa kautta aikojen, ei kuitenkaan poista sitä tosiseikkaa että kyseinen toiminta on palvellut kuitenkin viimekädessä tappamisen opettelua.

Nykyään siis miekkoja ei käytetä siihen tarkoitukseen mihin ne ovat alun perin suunniteltu ja valmistettu. Nyt käyttöön suunnitellaan ja valmistetaan miekkoja jotka ovat alkuperänsä vastakohtia; mahdollisimman turvallisia. Ovatko nämä siis miekkoja enää ollenkaan? Eivät leikkaa eivätkä lävistä. Taipuvat piston alla, ovat profiililtaan suorakaiteen mallisia latikoita. Kärki on rullattu tai tulpattu. Tässä puhun tietenkin paratenschwerteistä, joita nykyään federeiksi kutsutaan. Tottakai ennenkin on ei-miekkoja käytetty miekkailun harjoittelemiseen, puukeppejä ja edellä mainitut federitkin ovat tulleet käyttöön jossain kohtaa 1400-luvun ensimmäistä puoliskoa. Mutta se ei kuitenkaan poista sitä seikkaa että puukeppi ei toimi kuten oikea miekka, eikä latikkafederi leikkaa vaikka terästä onkin.

Ongelma ei tässä ole se, että kepit ja teräslatat eivät toimi kuten terävät aseet. Ongelmana on se, että kyseistä eroa ei ymmärretä tai haluta myöntää. Tässä kohtaa vaaditaan kriittistä ajattelua. Jos käytetään pelkästään harjoitusvälineitä ja rakennetaan koko miekkailu ja miekkailun tapa kyseisten esineiden ominaisuuksien mukaan, pisteiden voittamisen maksimoinniksi kisoissa, joissa ihmiset pukeutuvat moderneihin suojavarusteisiin ja ottelevat kumipohjatossuissa lakkaparketilla, niin kuinka rehellisesti voidaan enää puhua historiallisesta kamppailulajista? Kyseessä on enemmänkin moderni urheilulaji joka pohjaa historiallisiin lähteisiin, vaikka alkuperäisetkin lähteet kuvaisivat samankaltaisten simulaattoreiden käyttöä. Kilpaurheilussa ei todellakaan ole mitään vikaa, päin vastoin, mutta asioista pitäisi puhua niiden oikeilla nimillä. Turvallisuuden korostamisen ymmärrän todella hyvin, mutta sen vaikutuksien huomiotta jättämistä en, varsinkaan kun suojavarusteiden vaikutusta pyritään sitten kuitenkin kumoamaan voimankäytön lisäämisellä.

Sama ongelma koskettaa muitakin historiallisiin taistelutaitoihin itseään nojaavia lajeja, esimerkiksi ”buhurt”/BotN ym. kirjainyhdistelmät. Tässä lajissa käytetään ’miekkoina’ yleensä teräslatikoita jotka ovat 2-4 kertaa vastaavan kokoisia miekkoja painavampia. ’Turvallisuussyistä’. Jälleen ongelma ei ole itse välineet tai se että niillä tässä lajissa kuuluu piiskata vastustajan panssaria, vaan se, että _miekat_ eivät ole suunniteltu moiseen käyttöön. Nuija on nuija, eikä muutu miekaksi siitä, että se tehdään profiililtaan ja kahvaltaan miekkoja muistuttavaksi. Nuija on massa-ase jota käytetään nuijimiseen, ei leikkaamiseen.

Marko Saaren tekemä XIV 4 A -tyypin miekka. Paino 980g.  Kovuus ~56HRc. Materiaali C60R. Kahva ja huotra puuta ja kuvioitua nahkaa. Pronssihelat.

Miekan muodon lisäksi on olemassa seikka, jonka suurin osa ohittaa täysin ilman ajatustakaan; materiaali. Nykymiekkoihin ja harjoitusaseisiin käytetään tietenkin nykyaikaista terästä. Mutta ne miekat, joita enemmän tai vähemmän yritetään matkia, ovat valmistetut erilaisella prosessilla valmistetusta teräksestä. Ja tällä seikalla on vaikutusta siihen miten niitä on käytetty. Nykyään teräslaatuja on hyvin paljon erilaisia. Ne ovat optimoituja erilaisiin käyttökohteisiin ja miekantekijän on helppo valita paras hinta-laatusuhde selkeistä seosaineluetteloista ja lämpökäsittelyohjeista. Nykysepän on mahdollista luottaa teräksen puhtauteen ja tasalaatuisuuteen. Keskiajalla ja pitkään sen jälkeenkin tilanne oli eri. Jokainen sepän saama metallierä oli erilainen. Oli sepän ammattitaidosta kiinni kuinka hyvälaatuinen miekanterästä tuli. Ilman tietoa hiilipitoisuuksista tai siitä miten se vaikuttaa karkenevuuteen, pelkän kokemuksen ja taikauskoisten riittien varassa.

Tyypillisesti taistelun onnistumiseen listataan henkisiä ja fyysisiä ominaisuuksia kuten rohkeus ja nopeus mutta viimeisenä mainitaan ”erityisesti hyvä miekka”. Ja materiaalin itsensä lisäksi on vielä sepän ammattitaidosta riippuva tärkeä asia eli lämpökäsittely. Hyvänkin materiaalin saa tarkoitukseensa sopimattomaksi huonolla karkaisulla. Nykyäänkin. Tämä ei tietenkään tarkoita että kaikki entisajan miekat olisivat olleet jotenkin huonompia kuin nykyiset. Hyviä ja erinomaisia on ollut, mutta nimenomaan laadun huomattava vaihtelu on se huomion arvoinen juttu. Miekkamies itse ei voi päältä aina tietää toimiiko ase hyvin vai huonosti, varsinkaan uuden aseen kohdalla. Kannattaako tällaisessa tilanteessa lyödä kaikin voimin päin vastustajan asetta tai panssaria? Ei ollut mikään itsestäänselvyys, että keskiajalla kädessäsi ollut miekka olisi ollut kovinkaan kestävä. Ehkä se napsahtaa poikki kriittisellä hetkellä, ehkä taipuu. Leikkaava terä ainakin menee pilalle ja näin menettää sen edun, johon koko aseen idea perustuu. Tämä tietoisuus, jonka kyllä huomaa taistelutaitoja käsittelevistä kirjoituksista, heijastui vääjäämättä myös kaksinkappailun asenteeseen.

Tällä kaikella haluan vain sanoa sen, että kun tekee tulkintoja historiallisista kamppailulajeista kannattaa aihetta lähestyä vähän laajemmin kuin vain sillä perusteella onnistuuko jotain tekemään (tai ei onnistu) sillä välineistöllä (ja säännöillä), jota itsellä sattuu sillä hetkellä olemaan.

Miekka on miekka on miekka, vai onko sittenkään?

Aseen tarkistaminen aina paikallaan

Lovia messerin terässä. Terä on hiottavissa miekkailukuntoon. (kuva: Mika Vesterinen)

Miekkojen kuntoa kannattaa tarkkailla ja ylläpitää säännöllisesti. Aseiden teriin tulee miekkaillessa pieniä kolhuja ja lovia, joiden reunat saattavat olla teräviä aiheuttaen harjoituspareille naarmuja ja rikkovat heidän varusteidensa kangasosia.

Hiomattomista teristä irtoilee myös metallin siruja, jotka ovat ihon alle joutuessaan aika epämiellyttäviä ja äärimmäisen huonolla tuurilla saattavat miekkaillessa lentää miekkailijan maskin sisälle ja silmään. Tämmöinen läheltä piti tilanne koettiin Kuopiossa treeneissä tänä kesänä, kun metallin siru poimittiin erään treenaajan silmäluomelta.

Terien säröt ja lovet tulee hioa pyöreäreunaisiksi esimerkiksi teräsviilalla. Ja tätähän kaikki muistavat tehdä myös pitkin harjoituskautta, eikös niin?

Halkeama feder-miekassa. Katkeamisriskin takia ase ei kelpaa enää miekkailuun (kuva: Mika Vesterinen).

Aseista voi löytyä myös esimerkiksi murtumia, jotka tekevät terästä erittäin vaarallisen harjoituskumppaneille. Pienikin murtuma kertoo, ettei terä ole enää kunnossa. Kesken harjoittelun katkeava miekka voi olla vaarallisen terävä ja todennäköisesti onkin… Terän katkeamistilanteessa omille teilleen kontrolloimattomasti lentävä kärkiosa on vieläkin vaarallisempi. Sen katkennut terän kohta voi olla terävä ja esimerkiksi lyönnissä katkeava miekan terän kärki voi saada huonolla tuurilla ilmalennosta kovan iskuvoiman. Siinä tilanteessa ei voi kun toivoa, ettei tuo metallikappale osuisi kehenkään. …mutta tätä tilannetta ei tosi soisi tapahtuvan ollenkaan ja aseen kunnon tarkkailu vähentää riskitilanteiden syntymistä.

Vapaamiekkailussa katkennut messerin naula. Lyönti ei ollut mitenkään kohtuuttoman kova ja aseella ikää vain puolitoista vuotta, joten kyseessä ehkä valmistusvika… Naula ei ollut korjattavissa kunnolla kestäväksi, mutta vähän laajemmalla remontilla ase tuli vielä käyttökuntoon. Ase korjattuna alemmassa kuvassa  (kuva: Mika Vesterinen)

Terän lisäksi tulee ase tarkistaa muutenkin, että rakenne on koossa ja väistimet ehjät. Ei ole kovin mukavaa, jos väistä katkeaa napakkaa lyöntiä torjuessa… Ja jälleen, salissa lentävä metallin kappale voi huonolla tuurilla olla myös vaaraksi jollekin toiselle harjoittelijalle.

Ylemmän kuvan rikkoutunut messer Warusseppä Marko Saaren korjaamana. Ase kestää jälleen miekkailua ja tuntuu käteen paremmalta kun alkuperäinen (kuva: Mika Vesterinen).

Ensimmäinen miekkani – Unelmien täyttymys?

viollet04

Ensimmäinen miekkani, bluntti Viollet.

Useimmilla miekkailun harrastajilla on varmasti  mielikuva siitä hetkestä, kun hän sai käteensä ensimmäisen oman miekkansa. Voi sitä hyvää oloa, mikä miekasta virtasikaan. Muistan tuon lokakuun päivän vuodelta 2008 edelleen kirkkaasti. Olin vapaapäivällä kotona, kun postimies toi paketin kotiin kantona. Aurinko paistoi tuona päivänä erityisen kirkkaasti, ainakin muistoissani. Sain miekan käteeni ja minulla oli tavattoman vahva olo.

Tuo ensimmäisen miekan fiilis kannattaa tallentaa syvälle sydämeen, sillä välttämättä sitä ei enää koskaan kohtaa uudelleen. Ajan kuluessa asiat arkipäiväistyvät miekka miekalta, vaikka uusi miekka toki vieläkin tuon tutun hyvän olon tunteen. Mutta se on vain häivähdys siitä tunnetilasta, mitä ensimmäinen miekka toi parhaimmillaan tullessaan.

Vaikka ensimmäinen miekka tuntuikin mystisen hyvälle, aikaa myöten sen hohde saattaa hiipua ainakin käytännössä miekkaillessa. Jossain voi tulla tarve ostaa uusi miekka… Ehkä ensimmäinen ei ollutkaan ihan se toiveiden täyttymys, vaikka siihen olisi ladannut kuinka paljon omia toiveita ja vaikka kuinka rakas oli ko. miekan ensi kosketus.

Netti on kyllä täynnä näkemyksiä siitä parhaasta miekasta, mutta aikaa myöten saattaa asiaan tulla harrastajalle omiakin näkemyksiä ja tuntumaa, mitä hän itse miekaltaan haluaa. Tämän vuoksi ensimmäinen miekka kannattaa ehkä olla jotain yleisesti käytössä olevaa perusmallia, mitä löytyy nopeasti ja valmiina ilman mittatilauksia.

Taidon kertyessä alkaa miekkailijalle todennäköisesti kertyä omaa ymmärrystä siitä, minkälaisen miekan juuri hän haluaisi. Tämä on ehkä hyvä hetki lähteä tilaamaan sitä ”unelmien miekkaa” mittatilaustyönä. Ja voi olla, ettei sitten sekään miekka ole ihan se täydellinen, tai taidon ja harrastuksen kehittyessä löytyykin miekalle uusia toiveita ja vaatimuksia…

Itselläni on aktiivikäytössä kolmas pitkämiekka. Ensimmäinen miekkani oli Pavel Mocin bluntti Viollet 2008, jota en tätä nykyä enää hyväksyisi treenivälineekseni ja vapaamiekkailussakin sellaiset ovat Savon Miekassa kokonaan kielletty vaarallisuutensa vuoksi. Niinpä teroitutin sen vuonna 2015 Marko Saarella ajatuksena terävillä miekoilla treenailu. Nyt se onkin ihan eri oloinen miekkanakin, kiitos siitä Markolle. Näin tuo blutti Moc sai vielä uuden elämän.

Peter regenyein feder.

Ensimmäinen vuonna 2012 hankkimani Peter Regenyein feder oli minulla käytössä pari vuotta käytössä ja tuntui tuolloin juuri sille parhaalle miekalle. Sen jälkeen minulla oli taas tarpeita ja näkemyksiä siitä, mitä seuraavalta miekalta haluaisin ja tilasin Regenyeiltä uuden federin 2014. Reilut pari vuotta sitä käyteltyäni minulla alkaa olla tuntumaa, mitä vaatimuksia seuraavalle federille tulen asettamaan. …ja tarpeitahan tuppaa löytymään aina enemmän kuin rahaa: Tekniikkatreeniin kiinnostaisi hommata federin rinnalle myös kunnon miekka tylsällä terällä, ei siis mikään bluntti, muttei teräväkään.

Jos erilaisia miekkailulajeja treenaa, niin useimmat haluavat oman aseen siihen toiseenkin lajiin jossain vaiheessa. Minulla on pitkämiekan lisäksi aktiivisessa käytössä messer. Ensimmäisen messerin terä on jo hakattu siinä määrin kieroksi, että se on siirtynyt reserviin ja uusi on pitänyt hommata sen tilalle. Tässä on toinen hyvä syy uuden miekan ostoon. Eiväthän ne loputtomiin kestä, vaan ovat kuluvaa käyttötavaraa.

messerit

Noin kolmen kuukauden vesi- ja sähkölaskut messereissä maksettuna.

Elämä maksaa miekkoja

Erilaisia miekkoja on saatavilla vaikka kuinka paljon. Joku saattaa innostua keräämään yhden jos toisenkin vähän joka lajia… Tämä on kohtalaisen kallis harrastuksen muoto, mutta jos elämän aiheuttamia kuluja alkaa laskemaan eurojen sijaan miekoissa, eivät ne miekat nyt niin kalliita olekaan!

Pienikin auton remontti maksaa helposti pitkämiekan jos toisenkin. Vesi-ja sähkölaskut maksavat meidän taloudessa ainakin messerin kuukaudessa. Syönkö kuukaudessa yhden sideswordin? Lomamatkalla palaa helposti muutama rapiiri…

Miekkailijan elämä on täynnä vaikeita valintoja. Mistä tinkiä, ettei aina tarvitsi tinkiä miekoista? Jos istun yksin pimeässä kotona ilman lämmitystä ja näen nälkää, voin ostella monia miekkoja…