Joskus muutos vanhasta uuteen kirpaisee

lapio

”Miekka nimeltä Lapio” oli hyväksyttyjen treenivälineiden joukossa 2009-2011. Lähinnä lainakäytössä.

Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Kehitys kehittyy ja hema-välineet siinä mukana. Joiden on vaikea ymmärtää, että joskus hommattu, aikanaan ihan asiallinen väline on vanhentunut ja jopa turvariski. Joillakin tuntuu olevan tapana kiintyä välineisiin tai nuukuus saan aikaan henkistä uudistumisen vastaisuutta.

”Kyllä tämä on aina ennen kelvannut”

”Ei viitti tuhlata uuteen. Kyllä mulle tää nykyinen riittää”

2015-06-04 008 viollet

Vuosina 2008-2012 vallitseva miekka tyyppi meilläpäin. Kuvassa Pavel Mocin Viollet. Muista suosittuja malleja olivat saman valmistajan Dürer ja Empleton – mallit

Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Ennen, 2008-2011 meillä Savossa miekkailtiin aikanaan asiallisilla ja yleisillä Pavel Mocin joustamattomilla ja raskailla miekoilla ja jollain elävöitysastaloilla. Ostin itse yhden sellaisen astalon 2009 ja se nimettiin jo silloin ominaisuuksiensa mukaan ”Lapioksi”. ”Lapio” oli hyväksyttyjen treenivälineiden joukossa 2009-2011. Lähinnä lainakäytössä miekattomille, ei kovin suosittu silloinkaan. Sillä on ollut edelleen harvakseen käyttöä opetusvälineenä esimerkkinä huonosta miekasta ja miekan muotoisesta nuijasta.

Hemaan tehtyjä suojavarusteita ei noihin aikohin ollut. Suojarompetta koottiin mistä saatiin.  Miekkailtiin vanutäytteisissä elävöitys gambesoneissa, tai käytettiin taekwondo rintasuojusta, joka pehmustaa ehkä potkua, mutta ei pysäytä miekan kärkeä sen enempää, kun ensin mainittu gambesonkaan, tai motocross- ylävartalosuojusta, joka jätti ison osan rintakehää kokoaan suojatta.

Niillä miekoilla ja sellaisilla varusteilla! Ihme ettei vammoja tullut meidän treeneissä! Se lienee treenien tempon ansiota, tehtiin paljon määrä muotoisia drillejä ja vapaampaa miekkailua oli vähän ja sitäkin paljon nykyistä hitaammin ja pistoja tehtiin tuolloin vähemmän. Vierailulla toisaalla olen ollut todistamassa miten jäykkä Moc uppoaa käsivarteen…

Muutosprosessi alkoi selkeästi keväällä 2012. Joeli Takala ja Kristian Ruokonen kävivät Kuopiossa esittelemässä saksalaista miekkailua ja Peter Regenyein federeitä. Meillä otettiin koppi molemmista. Samana kesänä meillä pyöri jo saksalaisen pitkämiekan treenit. Seuran ensimmäiset federin tilattiin pian em. kaksikon vierailun jälkeen.  Koko seuran yhdinryhmä oli tilauksessa mukana. sen lisäksi seuralle tilattiin kaksi federiä vapaamiekkailua varten ja että muu porukka pääsisi niiden kanssa tutuksi. Siitä eteenpäin alettiin hommata federeitä ja hiljakseen myös hemaan tarkoitettuja suojavarusteita.

regenyei federit

2012 lähtien yleistyneet ja tämän hetken tyypilliset pitkämiekat Kuopiossa: Regenyei Armoryn erilaiset feder-pitkämiekat ja Regenyein messer mallit: 2013-2016 yleinen suorempi Messer I ja sitä tällä hetkellä selkeästi syrjäyttämässä oleva käyrempi malli Messer IC.  Kuvan puukahvainen on Marko Saaren  kunnostama Messer I siitä lisää tarinaan artikkelissa: Aseen tarkistaminen aina paikallaan.

Miekkailu kehittyi nopeampaan ja vapaampaan suuntaan, käytännön läheisemmäksi ulos kaavamaisesta tekemisestä. Siinä sivussa siirtyminen uudenlaisiin välineisiin tapahtui hitaasti ja aluksi muutos kohtasi myös vastustusta. Joku ei tykännyt federeistä, kun raskaat Mocit tuntuivat enemmän miekoilta, toinen ei tykännyt nopeutuvasta temposta, kolmas tuttujen drillien sivuun jäännistä, neljäs ei saksalaisesta miekkailusta, viides siitä, että joutuu panostamaan lisää rahaa harrastukseen. Uusi ja vanha oli vastakkain siirtymän aikana. Moni asia kulminoitui juuri miekkoihin: Muutokseen Pavel Mocin jäykistä ja raskaista miekoista kevyempiin ja taipuisampiin federeihin. Federit mahdollistivat räväkämmän ja vapaamman treenaamisen pistojen kera turvallisemmin, kuin jäykemmät miekat.

Hitaasti federit yleistyivät, lopulta parissa vuodessa kaikki olivat siirtyneet federeihin kun vapaamiekkailu raskaammilla miekoilla kiellettiin …mutta vielä 2014 tai 2015 oli niitä, jotka omistivat molemmat miekat ja joka kerta harjoituksissa vasta erillisestä pyynnöstä vaihtoivat federiin. Tätä nykyä meillä on näkynyt treeneissä jäänteenä enää kaksi raskasta loppuun kaluttua Mocia, jotka ostettiin seuralle Kristianilta tuon vuoden 2012 vierailun yhteydessä. Molemmat ovat palvelleet seuran lainamiekkoina uusille harrastajille. Enää ei taida kukaan haikailla niiden perään.

Messereissä Regenyein suorempi Messer I oli Kuopiossa vallitseva 2013-2016. Sitä kesästä 2017 lähtien selkeästi syrjäyttämässä saman valmistajan käyrempi malli Messer IC. Tässä kohtaa muutos on ollut niin pieni ja molemmat mallit rinnakkain käytössä, ettei millekään vastustusreaktiota tarvetta. Juuri nyt on käynnissä siirtymä pyöröpyy tikarista kovemman treenaamisen kivuttomammin mahdollistavaan Cold Steelin synteettiseen tikariin. Miten siinä muutoksessa käy, ei ole tiedossa?

dussackit 2016-04-03 003

Nahkadussackit.

Muutosyritys voi myös tyrmääntyä, kuten 2016, kun esiteltiin autenttiset nahkaiset dussackit, joilla voisi dussackoida kevyessäkin varustuksessa, mutta toistaiseksi porukka on pitänyt parempana Spessin kärkipainoisia muovisia  dussackeja, jotka kaipaavat täyden varustesetin, jotta osumat eivät tunnu.  Toisaalta kyseessä on sivuväline, joten hyvin ymmärrettävää, ettei väki siihen innostunut rahojaan sijoittamaan.

Samanlainen kaari kun pitkämiekassa mocista federiin siirryttäessä, uuden vastustuksesta, yleistymisen kautta yleisesti hyväksytyksi on käyty monen suojavarusteenkin kanssa, mm. kovien hanskojen, kyynärpää-suojien ja takin alla pidettävien rintasuojusten ja viimeisimpänä alapääsuojuksen kanssa.  Myös niskasuojus on edelleen hämmästyttävän vähän arvostettu meillä päin. Kalliiden varusteiden kohdalla tavallaan ymmärrän, ettei niitä ehkä huvittaisi ostaa.

Asian voin kyllä laskea toisinkin päin: Minkä hintaiseksi arvion euroissa yhden sormen? No, jos vaikka 20€ olisi yhden sormen arvo. Kun kaikki sormet ovat vielä tallella, niin pikkulaskutoimituksella 10×20 päädyn lopputulokseen, että kannattaa siis suojahanskoihin panostaa se 200€.  Kertaalleen käteni pahasti murtaneena lasken käteni arvon kyllä korkeammalle, jopa tuon rikkimenneen ei niin priimalaatuisen…

kasi1

2016 murtunut käteni. Kämmenselän Reunimmainen luu hajosi, eikä pikkurilli enää täysin toimi. Syynä loppuun käytetty laatu Gautlet, ei ollut valmistajan vika. Tämä opetti hinnoittelemaan kädet paremmin kuin 20€/sormi. Tästä löytyy oma tarina täältä: Gauntleteihin kannattaa panostaa

….Mutta joissakin halvoissa ja erittäin tärkeissä suojavarusteissa ei ole kyse hinnasta. Miksi kukaan vastustaan 25 euron rintasuojuksen tai 19 euron alapääsuojuksen hommaamista? Tuon hintaluokan varusteen hommaaminen ei ole kenelläkään rahasta kiinni.

Siitä huolimatta alapääsuojia hankkimista on saanut opastaa ”ihan kädestä pitäen”. Peruste vastustamiselle on ollut ”ei kukaan lyö haaroihin”. No ei lyö, mutta itse voit vaikka epäonnistuneella torjunnalla ohjata piston omiin haaroihin. Näin on käynyt useita kertoja. On ollut onni matkassa ja muutamasta senttimetristä kiinni, ettei kukaan ei ole niissä tilanteissa menettänyt sukukalleuksiaan. …voisi luulla, että joku arvostaisi ne ainakin 19 euron hintaisiksi.


 

Toim.huom. Tämän tarinan tarkoitus ei ole olla ns. federeiden ylistys. Tekstin pointti on yleisesti muutoksessa varusteissa seuran ja harrastajaryhmän sisällä. Ryhmätason siirtymiseen uuteen varusteeseen, oli kyseessä suojavarusteet tai miekat, ei riitä yhden tai kahden ihmisen valinta (vrt. tarinan nahkadussackien kohtalo). Muutokseen tarvitaan isompi ryhmä esim. puolenkymmentä aktiiviharrastajaa, jotta uusi väline saa jalansijaa ja alkaa kehittyä uudeksi normaaliksi.

Nykyiset Regenyein federit tuskin ovat kehityskaaren huipentuma, kuten alussa todettiin, kehitys kehittyy ja nurkan takana odottaa ryhmän uusi kehitysaskel. Itseäni kiinnostaa kyllä miekkamaisempi ase tekniikkaharjoitteluun. Optimaalinen olisi miekka joka käy tekniikkaharjoitteluun ja sparraamiseen ja jolla voi pistää suojavarusteellista kaveria turvallisesti, kaikki hyvä samassa paketissa …realismia silti ehkä se toinen miekka tekniikkaan ja feder matsaamiseen. Aina on tilaa vielä yhdelle miekalle.

Miekkamaisemmasta harjoitusaseesta on jonkun kerran ollut keskustelua seuran sisällä, mutta porukka ei ole ajatukselle lämmennyt lähinnä kai kustannus syistä. Voi olla, että aika ei ole kypsä sille idealle. Meillä harrastajat ovat pääosin aika uusia, joillakin ei ole vielä omaa miekkaa eikä varusteita. Lopuillekin nykyiset kuviot tarjoavat tarpeeksi uutta ja ostettavaa tavaraa löytyy enemmän kun tarpeeksi nykyisissäkin tarpeissa. Kaikki varmaan hankkisivat mitä vain, jos se ei olisi rahasta kiinni.

Se täytyy sanoa, että vuonna 2012 nuo parjatut federit olivat enemmän kuin paikallaan. Saattoivat pelastaa koko lajin olemassa olon täällä päin. Ne toivat tullessaan liikettä ja vauhtia jähmeään harjoitteluun. Sellainen näppituntuma on, että ilman federeitä koko seura olisi lakannut jonkinlaiseen kyllästymiseen. Keväällä 2012 ennen Joeli Takalan ja Kriastian Ruokosen tuomia uusia tuulia meillä lopetti kahta vaille kaikki harrastajat Varkaudessa. Homma ei siellä toipunut koskaan vaan hiipui pois. Samoihin aikoihin Kuopion päässäkin porukka harveni treeneissä ja itsekin mietin, että ”oliko tää nyt tässä”, mutta federit toivat tullessaan uudenlaisen tekemisen meiningin. Jos tuo Varkauden haara olisi ehtinyt tutustua uusiin välineisiin ja niiden tuomiin mahdollisuuksiin, olisiko se pelastanut toiminnan hiipumiselta?

 

Mainokset

Miekan valmistajalla on väliä


Yhden iskun sapeli. Kyseessä oi ollut kova lyönti. Onneksi tuo 52 cm pitkä katkennut kärkiosa, katkeamiskohdasta terävä, ei osunut ympärillä olleisiin suojattomiin ihmisiin. Valmistaja Hanwei. Myyjä walesiläinen Red Dragon ei nähnyt hyvittämisen tarvetta.

Harjoitusmiekat puhututtavat, varsinkin uusia harrastajia. Mistä ostaa ja minkälainen. Yleensä haussa väline, joka kelpaa sekä tekniikkaharjoitteluun että vapaamiekkailuun.

Savon Miekassa pääosin seuran käytössä olevista aseista on unkarilaiset Regenyei Armoryn valmistamia ”feder”-tyyppisiä aseita, jotka ikään kuin asettavat standardin, mitä meillä treenifederilta vaaditaan. Aseita saa tilattua suoraan Unkaristakin, mutta Suomessa niitä myyvät ainakin Oulun Miekkailutarvike ja Periosport. Regenyei Armoryn miekkoihin on helppo tutustua, kun vaan muistaa treeneissä asiaa kysellä, kun niitä käytössä aika paljon erilaisina versioina meidän seurassa ja näin varmaan muuallakin.

Onneksi asia puhututtaa, eikä viimeaikoina ole ollut meidän seurassa niitä, jotka ostavat treenimiekkoja ihan omin päin luottaen omaan arvostelukykyyn, muilta mitään kysymättä. Näin on joskun menneisyydessä käynyt, kun kokematon harrastaja ei ymmärrä, mitä eroa eri tahoilla myytävissä miekoissa voi olla. Toki testattavaksi yksityisesti voi ostaa mitä vaan, näin olet itsekin tehnyt, mutta epämääräisen välineen tuominen treeneihin ei ole meillä luvallista.

Parhaimmillaan uusi hankinta joutuu suoraan käyttökieltoon. Tällaisia miekkoja ovat elävöityskäyttöön suunnatut miekat ja esim. kiinalaiset Hanwein tuotteet. Joista tässä kuvituksessa pari yksilöä esimerkkinä 2016 hankituista testikappaleista.

Yhden piston sapeli. Pisto tehtiitiin vapaamiekkailussa, onneksi sapeli taipui eikä katkennyt. Valmistaja Hanwei. Kuva: Mika Vesterinen

Aina kun eteen tulee joku uusi tuntematon valmistaja, niin sen tuotteiden laatua kuulostellaan ensin heman puskaradiosta, minkälaisia kokemuksia löytyy.  Sitä kautta on monen miekan laatu selvinnyt itse testaamatta. Näin säästytään ikäviltä pettymyksiltä ja myös tarpeettomilta vaaratilanteita.

Kannattaa myös huomioida, että hyväkin miekka kuluu käytössä vai voi muuttua jopa käyttökelvottomaksi. Omaa asetta kannattaa tarkistaa säännöllisesti. Ks. oheinen Regenyein federin terä viiden vuoden käytön jälkeen.

Huonolaatuinen tai huonokuntoinen miekka on turvallisuusriski, niin käyttäjälleen kuin hänen harjoitusparille ja kaikille ympärillä oleville kanssa harjoittelijoille. esim. Huonolaatuisen miekasta irtoava kappale on vaaraksi kaikille.

Hyväkin kestää aikansa.  Halkeama Regenyein federissä viiden käyttövuoden jälkeen. Omaa miekkaa kannattaa tarkkailla. Kuva: Mika Vesterinen

Aseen tarkistaminen aina paikallaan

Lovia messerin terässä. Terä on hiottavissa miekkailukuntoon. (kuva: Mika Vesterinen)

Miekkojen kuntoa kannattaa tarkkailla ja ylläpitää säännöllisesti. Aseiden teriin tulee miekkaillessa pieniä kolhuja ja lovia, joiden reunat saattavat olla teräviä aiheuttaen harjoituspareille naarmuja ja rikkovat heidän varusteidensa kangasosia.

Hiomattomista teristä irtoilee myös metallin siruja, jotka ovat ihon alle joutuessaan aika epämiellyttäviä ja äärimmäisen huonolla tuurilla saattavat miekkaillessa lentää miekkailijan maskin sisälle ja silmään. Tämmöinen läheltä piti tilanne koettiin Kuopiossa treeneissä tänä kesänä, kun metallin siru poimittiin erään treenaajan silmäluomelta.

Terien säröt ja lovet tulee hioa pyöreäreunaisiksi esimerkiksi teräsviilalla. Ja tätähän kaikki muistavat tehdä myös pitkin harjoituskautta, eikös niin?

Halkeama feder-miekassa. Katkeamisriskin takia ase ei kelpaa enää miekkailuun (kuva: Mika Vesterinen).

Aseista voi löytyä myös esimerkiksi murtumia, jotka tekevät terästä erittäin vaarallisen harjoituskumppaneille. Pienikin murtuma kertoo, ettei terä ole enää kunnossa. Kesken harjoittelun katkeava miekka voi olla vaarallisen terävä ja todennäköisesti onkin… Terän katkeamistilanteessa omille teilleen kontrolloimattomasti lentävä kärkiosa on vieläkin vaarallisempi. Sen katkennut terän kohta voi olla terävä ja esimerkiksi lyönnissä katkeava miekan terän kärki voi saada huonolla tuurilla ilmalennosta kovan iskuvoiman. Siinä tilanteessa ei voi kun toivoa, ettei tuo metallikappale osuisi kehenkään. …mutta tätä tilannetta ei tosi soisi tapahtuvan ollenkaan ja aseen kunnon tarkkailu vähentää riskitilanteiden syntymistä.

Vapaamiekkailussa katkennut messerin naula. Lyönti ei ollut mitenkään kohtuuttoman kova ja aseella ikää vain puolitoista vuotta, joten kyseessä ehkä valmistusvika… Naula ei ollut korjattavissa kunnolla kestäväksi, mutta vähän laajemmalla remontilla ase tuli vielä käyttökuntoon. Ase korjattuna alemmassa kuvassa  (kuva: Mika Vesterinen)

Terän lisäksi tulee ase tarkistaa muutenkin, että rakenne on koossa ja väistimet ehjät. Ei ole kovin mukavaa, jos väistä katkeaa napakkaa lyöntiä torjuessa… Ja jälleen, salissa lentävä metallin kappale voi huonolla tuurilla olla myös vaaraksi jollekin toiselle harjoittelijalle.

Ylemmän kuvan rikkoutunut messer Warusseppä Marko Saaren korjaamana. Ase kestää jälleen miekkailua ja tuntuu käteen paremmalta kun alkuperäinen (kuva: Mika Vesterinen).

Ensimmäinen miekkani – Unelmien täyttymys?

viollet04

Ensimmäinen miekkani, bluntti Viollet.

Useimmilla miekkailun harrastajilla on varmasti  mielikuva siitä hetkestä, kun hän sai käteensä ensimmäisen oman miekkansa. Voi sitä hyvää oloa, mikä miekasta virtasikaan. Muistan tuon lokakuun päivän vuodelta 2008 edelleen kirkkaasti. Olin vapaapäivällä kotona, kun postimies toi paketin kotiin kantona. Aurinko paistoi tuona päivänä erityisen kirkkaasti, ainakin muistoissani. Sain miekan käteeni ja minulla oli tavattoman vahva olo.

Tuo ensimmäisen miekan fiilis kannattaa tallentaa syvälle sydämeen, sillä välttämättä sitä ei enää koskaan kohtaa uudelleen. Ajan kuluessa asiat arkipäiväistyvät miekka miekalta, vaikka uusi miekka toki vieläkin tuon tutun hyvän olon tunteen. Mutta se on vain häivähdys siitä tunnetilasta, mitä ensimmäinen miekka toi parhaimmillaan tullessaan.

Vaikka ensimmäinen miekka tuntuikin mystisen hyvälle, aikaa myöten sen hohde saattaa hiipua ainakin käytännössä miekkaillessa. Jossain voi tulla tarve ostaa uusi miekka… Ehkä ensimmäinen ei ollutkaan ihan se toiveiden täyttymys, vaikka siihen olisi ladannut kuinka paljon omia toiveita ja vaikka kuinka rakas oli ko. miekan ensi kosketus.

Netti on kyllä täynnä näkemyksiä siitä parhaasta miekasta, mutta aikaa myöten saattaa asiaan tulla harrastajalle omiakin näkemyksiä ja tuntumaa, mitä hän itse miekaltaan haluaa. Tämän vuoksi ensimmäinen miekka kannattaa ehkä olla jotain yleisesti käytössä olevaa perusmallia, mitä löytyy nopeasti ja valmiina ilman mittatilauksia.

Taidon kertyessä alkaa miekkailijalle todennäköisesti kertyä omaa ymmärrystä siitä, minkälaisen miekan juuri hän haluaisi. Tämä on ehkä hyvä hetki lähteä tilaamaan sitä ”unelmien miekkaa” mittatilaustyönä. Ja voi olla, ettei sitten sekään miekka ole ihan se täydellinen, tai taidon ja harrastuksen kehittyessä löytyykin miekalle uusia toiveita ja vaatimuksia…

Itselläni on aktiivikäytössä kolmas pitkämiekka. Ensimmäinen miekkani oli Pavel Mocin bluntti Viollet 2008, jota en tätä nykyä enää hyväksyisi treenivälineekseni ja vapaamiekkailussakin sellaiset ovat Savon Miekassa kokonaan kielletty vaarallisuutensa vuoksi. Niinpä teroitutin sen vuonna 2015 Marko Saarella ajatuksena terävillä miekoilla treenailu. Nyt se onkin ihan eri oloinen miekkanakin, kiitos siitä Markolle. Näin tuo blutti Moc sai vielä uuden elämän.

Peter regenyein feder.

Ensimmäinen vuonna 2012 hankkimani Peter Regenyein feder oli minulla käytössä pari vuotta käytössä ja tuntui tuolloin juuri sille parhaalle miekalle. Sen jälkeen minulla oli taas tarpeita ja näkemyksiä siitä, mitä seuraavalta miekalta haluaisin ja tilasin Regenyeiltä uuden federin 2014. Reilut pari vuotta sitä käyteltyäni minulla alkaa olla tuntumaa, mitä vaatimuksia seuraavalle federille tulen asettamaan. …ja tarpeitahan tuppaa löytymään aina enemmän kuin rahaa: Tekniikkatreeniin kiinnostaisi hommata federin rinnalle myös kunnon miekka tylsällä terällä, ei siis mikään bluntti, muttei teräväkään.

Jos erilaisia miekkailulajeja treenaa, niin useimmat haluavat oman aseen siihen toiseenkin lajiin jossain vaiheessa. Minulla on pitkämiekan lisäksi aktiivisessa käytössä messer. Ensimmäisen messerin terä on jo hakattu siinä määrin kieroksi, että se on siirtynyt reserviin ja uusi on pitänyt hommata sen tilalle. Tässä on toinen hyvä syy uuden miekan ostoon. Eiväthän ne loputtomiin kestä, vaan ovat kuluvaa käyttötavaraa.

messerit

Noin kolmen kuukauden vesi- ja sähkölaskut messereissä maksettuna.

Elämä maksaa miekkoja

Erilaisia miekkoja on saatavilla vaikka kuinka paljon. Joku saattaa innostua keräämään yhden jos toisenkin vähän joka lajia… Tämä on kohtalaisen kallis harrastuksen muoto, mutta jos elämän aiheuttamia kuluja alkaa laskemaan eurojen sijaan miekoissa, eivät ne miekat nyt niin kalliita olekaan!

Pienikin auton remontti maksaa helposti pitkämiekan jos toisenkin. Vesi-ja sähkölaskut maksavat meidän taloudessa ainakin messerin kuukaudessa. Syönkö kuukaudessa yhden sideswordin? Lomamatkalla palaa helposti muutama rapiiri…

Miekkailijan elämä on täynnä vaikeita valintoja. Mistä tinkiä, ettei aina tarvitsi tinkiä miekoista? Jos istun yksin pimeässä kotona ilman lämmitystä ja näen nälkää, voin ostella monia miekkoja…

Lisää suojavarusteita …ja vielä lisää

SONY DSC

Keihäs vs. messer. Molemmilla miekkailijoilla täysi varustesetti päällä (kuva: Pentti Kokki).

Miekkoja miekkailun harrastajat ovat innokkaita ostamaan, jos vaan rahat riittävät. Suojavarusteiden ostaminen sen sijaan on jostain syystä nihkeämpää. Maskin joutuu jokainen harrastaja hommaamaan itselleen, mutta harmillisen usein varusteostot tyssäävät pitkäksi aikaa siihen.

Ehkä ne muovin täyteiset rojut eivät ole yhtä seksikkäitä ostoksia kuin miekat. Suojavarusteita ei virtaa hyvää oloa kehoon yhtään niin paljon kun miekoista. Tämä on toki luonnollista, mutta miekkailusta ja miekoista saa enemmän iloa irti, kun niitä pääsee käyttämään myös suojavarusteissa vapaamiekkailuharjoittelussa.

Siinä vaiheessa kun suojavarusteita alkaa kertyä enemmältä, alkavat vanhimmat varusteet jo vaatia uudistamista, joko kulumisen tai hajoamisen vuoksi, tai siksi, että saataville on tullut uusia ja parempia suojavarusteita. Kyseessä on siis hitaasti etenevä loputon kierre, mutta uskokaa minua, käteni miekkailussa murtanutta, uusiin ja parempiin varusteisiin kannattaa panostaa.

Käytetyt varusteet saa yleensä myytyä hyvin

Ajatus siitä, miekat ja varusteet ns. vanhenevat ja tilalle täytyisi ostaa uutta, saattaa vähän epäilyttää uutta harrastajaa. Lohdutukseksi voin kyllä kertoa, että ehjille käytetyille varusteille löytyy yleensä aina ostaja. Uudet harrastajat kyselevät yleensä aina ensimmäisinä löytyisikö jostain miekkoja ja maskeja käytettynä, mutta yleensä koskaan ei löydy juuri siihen hätään… Joskus harvoin kun käytettyä tavaraa on saatavilla, ne menevät kaupaksi käytännössä heti.

 

LUE LISÄÄ AIHEESTA MIEKKAILUVARUSTEET:

Miekkailuvarusteiden kokoaminen alkaa maskista
Kokoa vapaamiekkailuvarusteet oikeassa järjestyksessä

Miekkailumaskeissa on eroa
350N ja 1600N, mitä eroa maskeissa?

Miekkailu on välineurheilua …ja varustelaukkuja
Laukut varusteita myöten.

Gauntleteihin kannattaa panostaa
Erään osuman tarina.

Miekkailu on välineurheilua …ja varustelaukkuja

hema-laukku2

PBT:n Hema-käyttöön kehittämä miekka- & varustelaukku. HintaOulun Miekkailutarvikeessa 149 euroa.

Oodi varustelaukuille! Miekkailu on välineurheilua, siitä ei pääse mihinkään. Vaikka miekkaa ei lajia aloittaessa kovin monella olekaan, sisäliikuntavarusteet ja miekkailumaski tulevat heti kättelyssä hankintalistalle ja kanneltavaksi. Sen jälkeen ei sitten loppua enää näykään… Sen vuoksi yksi tärkeimpiä hankintoja ovat varustelaukut!

Read my lips: V-A-R-U-S-T-E-L-A-U-K-U-T.

Miekkailuharrastuksen kehitystä voi noin välinetasolla mitata varustelaukun, tai monikossa ”laukkujen” koon kasvulla…

Hah hah, Oi niitä aikoja, …niitä innokkaita alkuaikoja, kun kaikki oli uutta ja varusteet mahtuivat siihen pieneen Adidas-kassiini. Mennyttä maailmaa on jo se ensimmäinen miekkalaukkunikin, kun nyt tulee kuljetettua useita miekkoja mukana kokoajan.

Lämpimimmät muistot jäivät siitä ensimmäisestä Varustelekan varustelaukusta, jota luulin lopulliseksi ratkaisuksi. Vaan toisin kävi senkin kohdalla! Lopulta tuo rakas Varustelekan kassi meni ja ratkesi, kun yritin tunkea siihen koko kasvaneen varustemääräni. Laukku kertoi minulle karulla tavalla, että liika oli liikaa …ja oli jälleen aika ostaa uusi varustelaukku, suurempi, kauniimpi ja mustempi! Varustelaukuissa suuri on kaunista!

28739varusteleka

Varustelekalta löytyy isoja ns. keikkalaukkuja, joita näkee paljon miekkailijoiden käytössä. Kuvassa brittiläinen 100 litran laukku. Hintaa tämän artikkelin kirjoitushetkellä 39,99 euroa. Vaihtoehtoja löytyy erilaisilla hinnoilla useampia.

KEHITYS KEHITTYY JA VARUSTELAUKUT KASVAVAT

Kun mietin miekkailuharrastukseni kehitystä, voin jaksottaa sen varustelaukkujen mukaan. Kehitys kehittyy ja varustelaukut kasvavat. Tämä on miekkailussa luonnollinen kehityssuunta. Onneksi en jäänyt sen ensimmäisen Adidas-kassini vangiksi, vaan tulinkin hommanneeksi suurempia ja suurempia varustelaukkuja. Ihania suuria varustelaukkuja…
Ah…niitä on tarjolla joka lähtöön, hyvillä olkahihnoilla varustettuja, helpommin kannettavia, sekä repuksi, että olalla kannettavaksi soveltuvia, renkailla varustettuja…

Oikeesti! Siinähän ei ole mitään mieltä, että ensin joku hommaa aseita ja muita treenivarusteita, mutta ei sitten kelvollisten laukkujen puutteen vuoksi saa niitä treeneihin kuskattua, vaikka tarvetta ja halua olisi. Tänä syksynä olen muutamaan otteeseen tähän tilanteeseen törmännyt treenaajien kohdalla.

Kamoon ystävät ja toverit! Tämä on välineurheilua ja välineet tarvitsevat laukkuja, suuria laukkuja! Jos ne suuret käyvät liian pieniksi, täytyy ostaa vielä suurempia laukkuja, …ehkä jopa kaksi suurempaa laukkua, toinen suoravarusteille ja toinen miekoilla yms. pitkälle tavaralle. Hyviä varustelaukkuja tulee kiiteltyä aina treeneihin rojuja raahaillessa, joten ilo ei todellakaan jää siihen ostohetkeen!

Juu juu, joo joo, rahaa palaa, kun laukkuja ostelee… Todella isoja varustelaukkuja saa jo neljällä kympillä, joten kustannus ei välttäämättä ole kovin suuri. Jos kämpän nurkat alkavat täyttyä vanhoista liian pienistä varustelaukuista, myy niitä eteenpäin. Ostajia löytyy varustelaukuille aivan varmasti sieltä omasta seurasta. Aina löytyy joku, jolla on vähemmän varusteita ja hän elää vielä sitä pienemmän varustelaukun aikakautta.

Siinä vaiheessa, kun varusteet eivät käytössä oleviin laukkuihin enää mahdu, on aika siirtyä elämässä eteenpäin, yhä suurempien varustelaukkujen elämän vaiheeseen. Niin se miekkailijan elämän kaari etenee…

LUE MYÖS:
Miekkailumaskeissa on eroa
Miekkailuvarusteiden kokoaminen alkaa maskista

Miekkailumaskeissa on eroa

bpt-hm09Huhupuhe sanoo, että 350N ja 1600N miekkailumaskeissa on saman vahvuinen metalliristikko ja lujuus merkinnät kertovat kangasosien vahvuudesta… Kyselin asian perään muun miekkailutavaran ohessa miekkailumaskejakin myyvältä Teemu Tokolalta Oulun Miekkailutarvikkeesta. Huhussa oli totta toinen puoli. Merkinnät 350N ja 1600N viittaavat nimenomaan maskin kauluksessa käytetyn kankaan läpäisykestävyyteen. Metalliristikoiden lujuudessa on silti eroja, vaikka periaatteessa näin ei välttämättä ole.

”Olennainen ero on se, että 350N kypäriä kontrolloi CE-standardin taso 1, 1600N kypäriä taso 2. Ja nämähän ovat aina minimitasoja. Eli sinänsä mikään ei estä valmistajia käyttämästä tason 2 ristikkoa 350N kypärissä”, kertoo Teemu.

Maskien läpäisyvoiman keston minimivaatimuksissa on eroja. 350N maskien ristikoissa minimivaatimus on 600N ja 1600N maskien 1000N. ”Valmistajakohtaisesti voi sitten tietysti arvioida, onko sama ristikko käytössä molemmissa, vai heppoisempi 350N malleissa. ”Veikkaisin, että pääsääntöisesti jälkimmäinen vaihtoehto”, Teemu miettii.

Suomessa yleisimpiä ovat PBT:n miekkailumaskit. Esimerkiksi Kuopiossa kaikilla hema-harrastajilla on nimenomaan tämän valmistajan maskit. Miten lie verkkojen lujuudet PBT:llä? Onko taso 1:n maskissa sama verkko, kun tason 2 maskissa? Teemu ei ollut varma, mutta tarkisti asian suoraan valmistajalta: ”PBT:lläkin verkko on erilainen – olisin voinut toki veikatakin, mutta onpahan vahvistettu tieto valmistajalta.”

Eli 2. tason maskin verkon lujuus PBT:llä vähintään 1000 newtonin luokkaa, todennäköisesti aika isolla marginaalilla ylikin. Teemun sanoin: ”Ristikon kesto on valmistajalle keskeisin turvallisuuteen liittyvä mainekysymys.”

Urheilumiekkailun kalpa-maskin ja vastaavan hema-maskin ero on myös mietityttänyt vähän siellä sun täällä. Yleinen usko on ollut, että kyseessä on sama tuote eri väreissä. Tämä tieto pitää paikkansa. Vanhemmat ”Hema-maskit” ns. ”valmentajan kypärät” poikkeavat vain väriltään valkoisista kalpa-maskeista.

Heman laajentuessa ovat miekkailumaskien valmistajat alkaneet viimeaikoina kehittää nimenomaan tämän lajiin suunniteltuja maskeja. Näistä Suomessa on myynnissä Miekkailutarvikkeella PBT:n Hema Warrior-1600N, jossa on hemaa ajatellen tehty uudistuksia perusmaskiin: Verkko ulottuu 5cm pidemmälle taakse kuin tavallisessa miekkailukypärässä, antaen lisäsuojaa takaraivon puolelle. Verkkoa on vahvistettu lisäteräksellä otsan puolelta suojaamaan kovilta iskuilta ja lisäksi takaraivolla oleva tuki on pehmustettu.

Näitä miekkailumaskien verkkoja miettiessä on Teemun mielestä tärkeintä huomata, että CE-leima on nimenomaan minimitaso ja sen yläpuolella eri ristikoiden ominaisuudet voivat potentiaalisesti vaihdella paljonkin.

LUE MYÖS:
Miekkailuvarusteiden kokoaminen alkaa maskista