Joskus muutos vanhasta uuteen kirpaisee

lapio

”Miekka nimeltä Lapio” oli hyväksyttyjen treenivälineiden joukossa 2009-2011. Lähinnä lainakäytössä.

Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Kehitys kehittyy ja hema-välineet siinä mukana. Joiden on vaikea ymmärtää, että joskus hommattu, aikanaan ihan asiallinen väline on vanhentunut ja jopa turvariski. Joillakin tuntuu olevan tapana kiintyä välineisiin tai nuukuus saan aikaan henkistä uudistumisen vastaisuutta.

”Kyllä tämä on aina ennen kelvannut”

”Ei viitti tuhlata uuteen. Kyllä mulle tää nykyinen riittää”

2015-06-04 008 viollet

Vuosina 2008-2012 vallitseva miekka tyyppi meilläpäin. Kuvassa Pavel Mocin Viollet. Muista suosittuja malleja olivat saman valmistajan Dürer ja Empleton – mallit

Ennen oli ennen ja nyt on nyt. Ennen, 2008-2011 meillä Savossa miekkailtiin aikanaan asiallisilla ja yleisillä Pavel Mocin joustamattomilla ja raskailla miekoilla ja jollain elävöitysastaloilla. Ostin itse yhden sellaisen astalon 2009 ja se nimettiin jo silloin ominaisuuksiensa mukaan ”Lapioksi”. ”Lapio” oli hyväksyttyjen treenivälineiden joukossa 2009-2011. Lähinnä lainakäytössä miekattomille, ei kovin suosittu silloinkaan. Sillä on ollut edelleen harvakseen käyttöä opetusvälineenä esimerkkinä huonosta miekasta ja miekan muotoisesta nuijasta.

Hemaan tehtyjä suojavarusteita ei noihin aikohin ollut. Suojarompetta koottiin mistä saatiin.  Miekkailtiin vanutäytteisissä elävöitys gambesoneissa, tai käytettiin taekwondo rintasuojusta, joka pehmustaa ehkä potkua, mutta ei pysäytä miekan kärkeä sen enempää, kun ensin mainittu gambesonkaan, tai motocross- ylävartalosuojusta, joka jätti ison osan rintakehää kokoaan suojatta.

Niillä miekoilla ja sellaisilla varusteilla! Ihme ettei vammoja tullut meidän treeneissä! Se lienee treenien tempon ansiota, tehtiin paljon määrä muotoisia drillejä ja vapaampaa miekkailua oli vähän ja sitäkin paljon nykyistä hitaammin ja pistoja tehtiin tuolloin vähemmän. Vierailulla toisaalla olen ollut todistamassa miten jäykkä Moc uppoaa käsivarteen…

Muutosprosessi alkoi selkeästi keväällä 2012. Joeli Takala ja Kristian Ruokonen kävivät Kuopiossa esittelemässä saksalaista miekkailua ja Peter Regenyein federeitä. Meillä otettiin koppi molemmista. Samana kesänä meillä pyöri jo saksalaisen pitkämiekan treenit. Seuran ensimmäiset federin tilattiin pian em. kaksikon vierailun jälkeen.  Koko seuran yhdinryhmä oli tilauksessa mukana. sen lisäksi seuralle tilattiin kaksi federiä vapaamiekkailua varten ja että muu porukka pääsisi niiden kanssa tutuksi. Siitä eteenpäin alettiin hommata federeitä ja hiljakseen myös hemaan tarkoitettuja suojavarusteita.

regenyei federit

2012 lähtien yleistyneet ja tämän hetken tyypilliset pitkämiekat Kuopiossa: Regenyei Armoryn erilaiset feder-pitkämiekat ja Regenyein messer mallit: 2013-2016 yleinen suorempi Messer I ja sitä tällä hetkellä selkeästi syrjäyttämässä oleva käyrempi malli Messer IC.  Kuvan puukahvainen on Marko Saaren  kunnostama Messer I siitä lisää tarinaan artikkelissa: Aseen tarkistaminen aina paikallaan.

Miekkailu kehittyi nopeampaan ja vapaampaan suuntaan, käytännön läheisemmäksi ulos kaavamaisesta tekemisestä. Siinä sivussa siirtyminen uudenlaisiin välineisiin tapahtui hitaasti ja aluksi muutos kohtasi myös vastustusta. Joku ei tykännyt federeistä, kun raskaat Mocit tuntuivat enemmän miekoilta, toinen ei tykännyt nopeutuvasta temposta, kolmas tuttujen drillien sivuun jäännistä, neljäs ei saksalaisesta miekkailusta, viides siitä, että joutuu panostamaan lisää rahaa harrastukseen. Uusi ja vanha oli vastakkain siirtymän aikana. Moni asia kulminoitui juuri miekkoihin: Muutokseen Pavel Mocin jäykistä ja raskaista miekoista kevyempiin ja taipuisampiin federeihin. Federit mahdollistivat räväkämmän ja vapaamman treenaamisen pistojen kera turvallisemmin, kuin jäykemmät miekat.

Hitaasti federit yleistyivät, lopulta parissa vuodessa kaikki olivat siirtyneet federeihin kun vapaamiekkailu raskaammilla miekoilla kiellettiin …mutta vielä 2014 tai 2015 oli niitä, jotka omistivat molemmat miekat ja joka kerta harjoituksissa vasta erillisestä pyynnöstä vaihtoivat federiin. Tätä nykyä meillä on näkynyt treeneissä jäänteenä enää kaksi raskasta loppuun kaluttua Mocia, jotka ostettiin seuralle Kristianilta tuon vuoden 2012 vierailun yhteydessä. Molemmat ovat palvelleet seuran lainamiekkoina uusille harrastajille. Enää ei taida kukaan haikailla niiden perään.

Messereissä Regenyein suorempi Messer I oli Kuopiossa vallitseva 2013-2016. Sitä kesästä 2017 lähtien selkeästi syrjäyttämässä saman valmistajan käyrempi malli Messer IC. Tässä kohtaa muutos on ollut niin pieni ja molemmat mallit rinnakkain käytössä, ettei millekään vastustusreaktiota tarvetta. Juuri nyt on käynnissä siirtymä pyöröpyy tikarista kovemman treenaamisen kivuttomammin mahdollistavaan Cold Steelin synteettiseen tikariin. Miten siinä muutoksessa käy, ei ole tiedossa?

dussackit 2016-04-03 003

Nahkadussackit.

Muutosyritys voi myös tyrmääntyä, kuten 2016, kun esiteltiin autenttiset nahkaiset dussackit, joilla voisi dussackoida kevyessäkin varustuksessa, mutta toistaiseksi porukka on pitänyt parempana Spessin kärkipainoisia muovisia  dussackeja, jotka kaipaavat täyden varustesetin, jotta osumat eivät tunnu.  Toisaalta kyseessä on sivuväline, joten hyvin ymmärrettävää, ettei väki siihen innostunut rahojaan sijoittamaan.

Samanlainen kaari kun pitkämiekassa mocista federiin siirryttäessä, uuden vastustuksesta, yleistymisen kautta yleisesti hyväksytyksi on käyty monen suojavarusteenkin kanssa, mm. kovien hanskojen, kyynärpää-suojien ja takin alla pidettävien rintasuojusten ja viimeisimpänä alapääsuojuksen kanssa.  Myös niskasuojus on edelleen hämmästyttävän vähän arvostettu meillä päin. Kalliiden varusteiden kohdalla tavallaan ymmärrän, ettei niitä ehkä huvittaisi ostaa.

Asian voin kyllä laskea toisinkin päin: Minkä hintaiseksi arvion euroissa yhden sormen? No, jos vaikka 20€ olisi yhden sormen arvo. Kun kaikki sormet ovat vielä tallella, niin pikkulaskutoimituksella 10×20 päädyn lopputulokseen, että kannattaa siis suojahanskoihin panostaa se 200€.  Kertaalleen käteni pahasti murtaneena lasken käteni arvon kyllä korkeammalle, jopa tuon rikkimenneen ei niin priimalaatuisen…

kasi1

2016 murtunut käteni. Kämmenselän Reunimmainen luu hajosi, eikä pikkurilli enää täysin toimi. Syynä loppuun käytetty laatu Gautlet, ei ollut valmistajan vika. Tämä opetti hinnoittelemaan kädet paremmin kuin 20€/sormi. Tästä löytyy oma tarina täältä: Gauntleteihin kannattaa panostaa

….Mutta joissakin halvoissa ja erittäin tärkeissä suojavarusteissa ei ole kyse hinnasta. Miksi kukaan vastustaan 25 euron rintasuojuksen tai 19 euron alapääsuojuksen hommaamista? Tuon hintaluokan varusteen hommaaminen ei ole kenelläkään rahasta kiinni.

Siitä huolimatta alapääsuojia hankkimista on saanut opastaa ”ihan kädestä pitäen”. Peruste vastustamiselle on ollut ”ei kukaan lyö haaroihin”. No ei lyö, mutta itse voit vaikka epäonnistuneella torjunnalla ohjata piston omiin haaroihin. Näin on käynyt useita kertoja. On ollut onni matkassa ja muutamasta senttimetristä kiinni, ettei kukaan ei ole niissä tilanteissa menettänyt sukukalleuksiaan. …voisi luulla, että joku arvostaisi ne ainakin 19 euron hintaisiksi.


 

Toim.huom. Tämän tarinan tarkoitus ei ole olla ns. federeiden ylistys. Tekstin pointti on yleisesti muutoksessa varusteissa seuran ja harrastajaryhmän sisällä. Ryhmätason siirtymiseen uuteen varusteeseen, oli kyseessä suojavarusteet tai miekat, ei riitä yhden tai kahden ihmisen valinta (vrt. tarinan nahkadussackien kohtalo). Muutokseen tarvitaan isompi ryhmä esim. puolenkymmentä aktiiviharrastajaa, jotta uusi väline saa jalansijaa ja alkaa kehittyä uudeksi normaaliksi.

Nykyiset Regenyein federit tuskin ovat kehityskaaren huipentuma, kuten alussa todettiin, kehitys kehittyy ja nurkan takana odottaa ryhmän uusi kehitysaskel. Itseäni kiinnostaa kyllä miekkamaisempi ase tekniikkaharjoitteluun. Optimaalinen olisi miekka joka käy tekniikkaharjoitteluun ja sparraamiseen ja jolla voi pistää suojavarusteellista kaveria turvallisesti, kaikki hyvä samassa paketissa …realismia silti ehkä se toinen miekka tekniikkaan ja feder matsaamiseen. Aina on tilaa vielä yhdelle miekalle.

Miekkamaisemmasta harjoitusaseesta on jonkun kerran ollut keskustelua seuran sisällä, mutta porukka ei ole ajatukselle lämmennyt lähinnä kai kustannus syistä. Voi olla, että aika ei ole kypsä sille idealle. Meillä harrastajat ovat pääosin aika uusia, joillakin ei ole vielä omaa miekkaa eikä varusteita. Lopuillekin nykyiset kuviot tarjoavat tarpeeksi uutta ja ostettavaa tavaraa löytyy enemmän kun tarpeeksi nykyisissäkin tarpeissa. Kaikki varmaan hankkisivat mitä vain, jos se ei olisi rahasta kiinni.

Se täytyy sanoa, että vuonna 2012 nuo parjatut federit olivat enemmän kuin paikallaan. Saattoivat pelastaa koko lajin olemassa olon täällä päin. Ne toivat tullessaan liikettä ja vauhtia jähmeään harjoitteluun. Sellainen näppituntuma on, että ilman federeitä koko seura olisi lakannut jonkinlaiseen kyllästymiseen. Keväällä 2012 ennen Joeli Takalan ja Kriastian Ruokosen tuomia uusia tuulia meillä lopetti kahta vaille kaikki harrastajat Varkaudessa. Homma ei siellä toipunut koskaan vaan hiipui pois. Samoihin aikoihin Kuopion päässäkin porukka harveni treeneissä ja itsekin mietin, että ”oliko tää nyt tässä”, mutta federit toivat tullessaan uudenlaisen tekemisen meiningin. Jos tuo Varkauden haara olisi ehtinyt tutustua uusiin välineisiin ja niiden tuomiin mahdollisuuksiin, olisiko se pelastanut toiminnan hiipumiselta?

 

Mainokset

Valokuvataidetta pitkämiekalla

rossi_vihr_web

Vom Tag – Oberhaw – Weckselhut – Weckselhaw – Einhorn – Zwerhaw – Ochs – Zwerhaw – Ochs – Oberhaw – Alber.

Syksyllä 2015 tein valokuvaaja Mikko Rossin kanssa taidekuvia pitkämiekan liikkeestä. Tämmöistä valokuvausta ei ollut ainakaan Suomessa kukaan harrastanut aikaisemmin. Mikolla oli käytössään uusinta teknologiaa edustavat huippuluokan ammattivarusteet. Ihan amatöörikamoilla eivät nämä kuvat olisi onnistuneetkaan.

Pitkämiekkaani oli liimattu ledivaloja, joiden väriä pystyi muuttamaan nappia painamalla. Teimme yhden kuvan kutakin käytettävissä olevaa väriä kohden. Testailimme ja kuvasimme erilaisia liikesarjoja tuntikaupalla pimeässä Kulttuuriareena 44:n salissa.

rossi_valo_web

Valkoinen välivaiheilla: Alber – Unterhaw – Vom Tag – Oberhaw – Pflug – Unterhaw – Zwerkhaw – Ochs – Oberhaw – Pflug.

Kuvan valottumisaika oli todella pitkä ja sen aikana ehti tapahtua aika paljon:

Ensin kuvattiin minun alkuasentoa, niin että Mikko valaisi kroppaani käsivalaisimella  noin 10 sekuntia. Sen jälkeen sytytettiin miekassa olleet ledivalot ja samalla liikkeelle kameran kuvatessa miekan liikkeet liikesarjassa.

Liikesarjan lopussa pysähdyin ja jähmetyin loppuasentoon, miekan ledit sammutettiin ja Mikko tuli taas valaisemaan kroppaani  käsivalaisimella noin 10 sekuntin ajan.

Samaa väännettiin uudelleen ja uudelleen. Kunnes saatiin kasaan ehjä kokonaisuus. Sen jälkeen otettiin osaan kuvista sama liikesarja uudelleen mahdollisimman tarkkaan samoihin askeljälkiin astuen niin, että tehtiin alun ja lopun väliin muutama pysäytyskuva, joissa Mikko taas valaisi kroppaani käsivalaisimilla.  Sitten pysäytyskuvat lisättiin liikesarjakuvaan ja kas, syntyipä aika mielenkiintoisen näköistä valokuvataidetta.

rossi_lila_web

Vom Tag – Oberhaw – Alber – Ochs – Stosse – Oberhaw – Alber – Ochs – Stosse.

Sama kuvausprojekti tehtiin kaikille käytössä olleille väriversioille, joita olivat sininen, punainen, vihreä, lila, valkoinen. Jokaiseen kehiteltiin erilaisia 1300-luvulta peräisin olevan Liechtenaurin koulukunnan miekkailuoppien mukaisia liikesarjoja. Pääosin keskityttiin sivusta kuvaamiseen, koska siinä liikkeet tulivat esille tyylikkäämmin. Testiksi ja vertailun vuoksi kuvattiin kuitenkin yksi väri edestäpäin.

Enemmän tämä tekeminen tuntui tanssille, kun miekkailulle. Aikaa vievää ja hikistä, mutta erittäin mielenkiintoista hommaa. Nämä oheiset seitsemän kuvaa saatiin tässä projektissa kasaan.

rossi_sin

Alber – Unterhaw – Vom Tag – Oberhaw – Pflug – Unterhaw – Zwerkhaw – Ochs – Oberhaw – Pflug

rossi_valk_web

Valkoinen ilman välivaiheita: Vom Tag – Zwerhaw – Ochs – Zwerhaw – Ochs – Shielhaw – Pflug – Oberhaw – Pflug.

Schrankhut - Krumphaw - Schrankhut - Schielhaw - Pflug  - Zwerhaw - Ochs - Zwerhaw - Ochs - Oberhaw - Pflug

Schrankhut – Krumphaw – Schrankhut – Schielhaw – Pflug – Zwerhaw – Ochs – Zwerhaw – Ochs – Oberhaw – Pflug.

rossi_varit_web

Kaikki liikesarjat liitettynä yhteen.

Liechtenauerin päätekniikoille oma sivu

MS_44_A_8_2v-liechtenauer

Mestari Liechtenauer.

Lisäilin tuonne pääsivujen joukkoon Johannes Liechtenauerin päätekniikat pitkämiekalle. Jossain vaiheessa, jos ja kun aikaa on, täydentelen sivua lisää.
Kaikki saksalaisen miekkailun asiat pyörivät enemmän tai vähemmän noiden päätekniikoiden ympärillä. Sen vuoksi nämä seikat olisi hyvä kaikkien saksalaista miekkailua harrastavien hyvä tuntea. Opit ovat samansuuntaisia muissakin saksalaisessa Liechtenauerin koulukunnan aseissa, olipa välineenä pitkämiekka ja messer, miekka- & kupurakilpi, sauva, keihäs, jne.

Liechtenauerin päätekniikat-sivu löytyy täältä.

Vae victis!

Joskus loppukesästä sain Marko Saaren teroittaman Pavel Mocin Viollet –pitkämiekan käyttööni. Jotain piti päästä leikkelemään heti, mutta nopeasti saatavaa leikattavaa ei ollut juuri silloin tarjolla, paitsi vedellä täytettäviä muovipulloja.

Niinpä haastoin taistoon CocaColan, Mang´Orangen ja El´Doradon veljekset. Aika heikkoja ja arkoja vastustajia olivat …vetisen vetelää sakkia.

2015-08-01 024 pullo

Mang´Orangen veljesten kunniaksi sanottakoon, että osasivat sentään hävitä näyttävästi.

Kovimman vastuksen antoivat CocaColan veljekset. Ensimmäiseltä löin kyllä aika helposti kaulan poikki, mutta toinen ja kolmas olivat sitkeäpää tekoa. Lyönnit eivät oikein tehonneet, mutta pistoilla selvittelin lopulta toisen ja kolmannen Sir Colan.

Mang´Orangen veljekset kaatuivat helposti ja näyttävästi, kun olivat selkeästi pehmoisempia, kuin Colan suvun edustajat. Mang´Orangen suvun edustajien kunniaksi täytyy sanoa, että osasivat sentään hävitä näyttävästi.

2015-08-01 039 cola-pisto

Paras tapa nujertaa Sir Cola, oli pistot. Niitä vastaan hän li aseeton.

Leikittelin myös terävän sirpillä yhden El´Doradon veljeksen kanssa. Eipä ollut hänestä vastusta sirppiä vastaan. Heppoista joukkoa olivat kaikki El’Doradon suvun edustajat. Viimeisen päätin jopa jättää henkiin, kun ei enää viipaloida heitä lisää.

2015-08-01 030 eldoradosirppi

El´Dorado saa sirpistä.

Pohjimmiltaan noin vetisten vastustajien viipalointi oli aika tylsää. Mitään oppimista siitä ei oikeen löytynyt, paitsi miekan pistojen ja sirpillä lyönnin tarkkuuden kanssa. Varsinkin pistoja tulikin sitten tehtyä enempi paria Colan veljestä vastaan. Lopulta kyllästyin hommaan ja jopa säästin viimeisen El´Doradon veljeksistä, kuten aikaisemmin tuli mainittua. Jouti lähteä kierrätykseen moinen soturi, ehkä hän palaa joskus takaisin vähän jämäkämmässä muodossa…

2015-08-01 032 eldoradosirppi

Voiton hetki. Vastustaja vuotaa kuiviin…

Melkoista sotkuahan tästä syntyi ja kierrätettävä tavara muuttui kierrättämättömäksi roskaksi. Tuskinpa ihan heti näiden pullonhenkien pariin palaan miekan kanssa. Pistojen treenailu oli ihan haastavaa, mutta sitä voi treenailla yhtä lailla vaikka omenoiden kanssa. Siitä hauska harrastus, että vastustajan voi lopuksi syödä. Vesimeloni voisi myös olla ihan hauska vastustaja, vaikkakaan oppimismielessä aika tyhjäpäistä touhua sekin…

2015-08-02 014 mangOrange coca

”Vae victis!”, ”Voi voitettuja!”, totesi aikoinaan myös gallialaispäällikkö Brennus, ainakin Liviuksen mukaan.

Codex Wallersteinin miekkailuperinne Nürnbergin alueelta kiehtoo

Artikkeli on päivitetty 30.8.2015

Cod_I_6_4_2_011r-2

Codex Wallerstein on saksalainen miekkailumanuaali, joka sisältää käytännössä kolme eri manuaalia, jonka Paulus Hector Mair niputti yhteen paljon niiden kirjoitusajankohtaa myöhemmin, vuonna 1556. Kaksi nuorempaa osiota ovat 1470-luvulta ja vanhin mahdollisesti vuoden 1400 tienoilta.

LIECHTENAUERIN KOULUKUNNAN ULKOPUOLISTA TRADITIOTA

Codex Wallerstein ei suoraan edusta saksalaisessa miekkailussa eniten esillä olevaa Liechtenauerin koulukuntaa, vaikka saksalainen lähde onkin. Kaksi nuorempaa osiota edustavat miekkailumanuaalien Nürnbergin ryhmää, jossa on tallennettu Nürnbergin alueen paikallista taistelutaitojen perinnettä.

Vanhin osa Codex Wallersteinia taas näyttäisi olevan ensimmäinen lähde niin ikään Liechtenauerista erillisestä Gladiatoria-ryhmästä. Kaikki Codex Wallersteinin lähteet ovat käsin kirjoitettua ja osin kuvia ilman tekstiä. Laatijoista ei ole mitään tietoa eikä merkintöjä.

Se tiedetään, että kuuluisa miekkailumanuaalien keräilijä ja kirjoittaja Paulus Hector Mair on omistanut myös nämä manuaalit ja tehnyt niihin pieniä lisämerkintöjään.  Mairia ennen on ensimmäiseen manuaaliin kirjattu omistajaksi Von Baumann vuosiluvun 1549 kera. Nimen on arveltu viitanneen augsburgilaiseen palkkasoturiin Michael von Baumanniin.

Cod_I_6_4_2_014v

PITKÄMIEKKAOPEISSA  JOTAIN ”FIOREA” JA JOTAIN ”LIECHTENAUERIA”

Wallersteinin  nuorempaa osaan 1470-luvulta  kuuluvasta  haarniskoimattoman pitkämiekan osiosta löytyy joitakin varsin mielenkiintoisia tekniikoita. Aikakin itse tykkään manuaalin lyhyen terän windeneistä, windenin käytöstä sisäänmenoihin ja half sword-tekniikoista …tai siis saksalaisittain gewapnete hand-tekniikoista.

Cod_I_6_4_2_006r

Lähde on kokonaisuutena mielenkiintoinen myös siksi, että siitä tuntuisi löytyvän samankaltaisuuksia Liectenauerin lisäksi myös Fiore dei Liberin italialaisen pitkämiekan oppien kanssa. Mistään ”puuttuvasta renkaasta”, joka yhdistäisi nämä kaksi pitkämiekkakoulukuntaa, ei kuitenkaan tässä yhteydessä kannata puhua. Mitään todisteita suorista yhteyksistä Italiaan ei ole löytynyt. Paremminkin voisi sanoa, että Nürnbergin traditiossa on löydetty samankaltaisia ratkaisuja samoihin käytännön ongelmiin. Samanlaiset lainalaisuudet ja taistelutilanteethan toistuvat miekkojen kanssa oppisuunnista riippumatta, joten yhteneväisyyksiä löytyy aina. Ihmisen anatomia, fysiikan lait ja taistelun lainalaisuudet pakottavat erilaisten aseiden opit etsimään ratkaisua samoihin käytännön ongelmiin ja niissä ratkaisuissa on monesti löydettävissä hyvin paljon samoja piirteitä.

Voisin lupailla, että Wallesteinin haarniskoimattoman pitkämiekan osuuteen tutustuja löytää manuaalista jotain tutun oloista ja ehkä myös jotain uutta. olipa hän sitten Fioren tai Liechtenauerin oppien tuntija. Viihdyttävää vaihtelua se perustreenailuihin ainakin tuo..

wallerstein messer2

NÜRNBERGILÄISTÄ MESSERIÄ

Nürnbergin tradition pitkämiekkaoppien lisäksi olen kiinnostunut myös nürnbergiläisistä messer-opeista, jotka em. pitkämiekan tapaan ovat Codex Wallersteinin nuorempaa osiota 1470-luvulta. Mitään hiuksia nostattavan uutta tai erilaista siitä nyt ei löydy, koska samaa perinnettä edustavan Antonius Rastin messer-oppi oli ensimmäinen messer-manuaali, johon perehdyin, kiitos Joeli Takalan opastuksen. Jotain sentään löytyy erilaistakin. Oma hupinsa on siinäkin, että käy tämmöisen lyhyen manuaalin opit läpi aseen kanssa ja matkaa sitä kautta ehkä vähän ajassa taaksepäin jonnekin Nürnbergin kulmille, jossa joku tuntemattomaksi jäänyt miekkataituri on kokenut juuri nämä tekniikat ylös kirjoittamisen arvoiseksi.

CODEX WALLERSTEIN KUOPION MIEKKAILUPÄIVILLÄ HUHTI- JA LOKAKUUSSA 2105

Schrankenin järjestämillä Miekkailupäivillä Kuopiossa 25.-26.4.15 oli ohjelmassa mukana Nürnbergin tradition haarniskoimatonta pitkämiekkaa ”bloßfechten” ja tikaria lähteenä tämä nuorempi osa Codex Wallersteinia  1470-luvulta. Jaakko oli päävastuussa tikariosiosta ja minä pitkämiekkaosuudesta.

Itse olin pyöritellyt aihetta vuoden 2014 keväästä saakka ja pariin otteeseen sitä on treenattu vähän myös Savon Historiallisen Miekkailun Seuran kuvioissa. Kun Miekkailupäiville päädyttiin kehittelemään jotain normaalista Kuopion toiminnasta poikkeavaa ohjelmaa, olivat Codex Wallersteinin haarniskoimaton pitkämiekka ja tikariosuus aika sattuvat valinnat. Päätöksen jälkeen tuli käytettyä varsin paljon aikaa asian pohdintaan ja sen jälkeen testaamiseen ja treenaamiseen varta vasten näitä miekkailupäiviä valmistellen. Saliaikaa käytin vajaat 20 tuntia miekan ja treeniparin kanssa.

Kokonaan ei Codex Wallerstein haarniskoimatonta osiota ehditty 25.-26.4.15 käydä läpi, mutta hyvään alkuun päästiin ja jossain yhteydessä sitä treenaillaan varmasti lisääkin. Itse kun olen aiheesta ainakin kiinnostunut. Toivottavasti kiinnostuneita on Miekkailupäivän jälkeen enemmänkin kuin minä…

3.-4.10.15 miekkailupäivillä jatketaan eteenpäin Codex Wallersteinin Nürnbergin tradition miekkailuopeissa, sillä käsittelyssä on manuaalin messer-opit.Wallerteinin messer-oppien ”lähisukulaisen”, samaan koulukuntaan laskettavan Antonius Rastin messeriä on Savon Historiallisen Miekkailun Seuran harjoituksissa pyöritelty vuoden 2013 alussa, kun messeriä alettiin seurassa treenata ja osittain uudelleen vuoden 2014 alussa, kun järjestin Fechten mit dem Langen Messer  -kurssin, mutta ei juuri sen jälkeen. Rastin messerin kanssa varsin samanlainen Wallersteinin messer-osio voi siis tuntua joillekin seuran jäsenille tutulta, mutta aika monelle tarjolla on myös uutta asiaa.

LUE MYÖS:

Kulttuurikilta Schrankennin sivuilla:
3.-4.10.15 Miekkailupäivien info-sivu
25.-26.4.15 Miekkailupäivien info-sivu
Täällä Swordman.fi-sivuilla:
25-26.4.15 Miekkailupäivät vaihteluksi osallistujille ja haasteeksi järjestäjille

25-26.4.15 Miekkailupäivät vaihteluksi osallistujille ja haasteeksi järjestäjille

Savon Historiallisen Miekkailun Seura teki vuoden 2014 lopulla periaatepäätöksen, että seura keskittyy toiminnassaan perustreenien pyörittämiseen ja sen mahdollistamiseen taloudellisesti ja jättää kaikki häppeninkijärjestelyt toiminnan ulkopuolelle. Syynä oli lähinnä se, että varsin usein seminaarien ym. järjestäminen on ollut enempi tai vähempi tappiollista ja tappioita on sitten jouduttu kattamaan esim. treenimaksuilla.

25.-26.4.2015 miekkailupäivien hahmottelu lähti tavallaan liikkeelle tuosta päätöksestä. Jotain pientä tapahtumaa tarvittaisiin Kuopioonkin, vaihteluksi jäsenille, haasteeksi itselle ja myös huomion saamiseksi seuralle. Rahaa ei saisi kuitenkaan liikaa palaa hommaan, mutta jotain uutta tai seuran normitoimintaan vaihtelua tuovaa olisi saatava ohjelmistoon. Järjestelyalustaksi valittiin Kulttuurikilta Schranken siltä osin kun tarvittiin järjestelypuolella erillistä ”oikeushenkilöä”.

Ohjelmarakennetta mietittäessä päädyttiin kolme eri teemaa per päivä siitä näkökulmasta, että jos jotakuta ei yksi kolmesta aiheesta kiinnosta, niin se ei estäisi osallistumasta, kun 2/3 kiinnostaa. Rahassa mitattunahan se tylsä kolmannes jää muutaman euron arvoiseksi.

Epäilimme, että koko päivä samaa teemaa saattaisi helpommin karsia osallistujia, varsinkin jos tarjolla ei olisi pitkämiekkaa. Se kun on monille se suosikkiase, osin siksi, että se on se ulkoisesti näyttävin, mutta myös siksi, että se tulee yleensä harrastajille ensimmäisenä tutuksi. Toisaalta joku kuopiolainen harrastaja voisi kokea senkin vähän tylsäksi, jos kokopäivä olisi täynnä pitkämiekkaa, kun sitä on tarjolla käytännössä kaikissa Savon Historiallisen Miekkailun Seuran treeneissä.

Halusimme myös testailla, tätä “suuren maailman” miekkailuhäppeninkien työpaja-rakennetta, missä on enemmän erilaisia aiheita pienemmissä paloissa. Jaakon kanssa mietittiin teemaksi ”vähän erilaista saksalaista”, Nürnbergin tradition Codex Wallersteiniä, josta oli vähän jo valmiiksi tuntumaa. Minä ottaisin vastuun pitkämiekasta ja Jaakko tikarista. Jotain muutakin oli ajatuksena ottaa mukaan, mahdollisesti Wallersteinin messer-osio.

Aika pian kolmanneksi pääteemaksi löytyy ihan muuta kun messeriä. Jari innostui selvittelemään Paulus Hector Mairin taistelusauvan oppeja ja minä ryhdyin siihen apumieheksi. Homma lähti siinä määrin hyvin lentoon, että siitä löytyi mainio täydennys miekkailupäivien ohjelmaan. Mikäs sen parempaa, kun kokonaan uusi aselaji esittelyyn! Ja treenivälineen hommaaminenkaan ei olisi kenellekään ylivoimainen este, kun pyöröpuulistan saa alle kymmenellä eurolla mistä tahansa rautakaupasta. miekkailupäivät2015-mainos Lauantai-illan päätteeksi ohjatun toiminnan jälkeen sali käytettävissä vielä vapaamiekkailulle.

Vähän tilaustyönä tuli päivien ohjelmaan mukaan ”bonuksena” myös saksalaisen pitkämiekan perusteita, kun mukaan on ilmoittautunut pari vierailijaa, jotka ovat sellaista toivoneet. Perusteiden treenaaminen sopii hyvin mukaan ja toivotaan, että osallistujista löytyy itseni lisäksi muitakin, jotka kokevat, että perusteiden kertaaminen ei ole yhtään hyödytöntä… Ja tokihan tässä on toiveena saada Savon Historiallisen Miekkailun Seuraan mukaan myös niitä uusia harrastajia, joiden voisi olla hyvä aloitella pienellä perusoppien paketilla.

Ihan tuosta vaan hatusta tempaistusti ei tätä viikonloppua ole rustailtu kasaan. Jari ja minä ollaan tutkailtu Paulus Hector Mairin sauvaa jo viime vuoden joulukuusta lähtien, Paulan ja Jaakon kanssa ollaan kertailtu ja osin selvitelty Wallersteinin pitkämiekkaa varsin tiiviisti maalis-huhtikuussa. Jaakko ja Elisa taas ovat omalla tahollaan selvitelleet Wallersteinin tikaria helmikuusta lähtien. Salivuokriin voi laskea kuluja satoja euroja tämän viikonlopun järjestelykuluihin, mutta parempi nyt olla ajattelematta ihan niin, tai hommassa ei olisi mitään järkeä. Onhan se ollut myös hauskaa puuhaa ja paljon on tullut siinä myös itse opittua.

Miekkailupäivien sisältö on myös järjestäjille sillä tavalla hauska, ettei vetovastuu ole kokoajan painamassa samojen ihmisten niskassa ja tarjolla on jokaiselle meillekin jotain uutta. Uskoisin, että tätä rakennetta tullaan Schrankenin järjestämissä tapahtumissa käyttämään jatkossakin.

LUE MYÖS:
Kulttuurikilta Schrankenin sivuilla: 25.-26.4.15 Miekkailupäivien info-sivu
Seuraava blogi-kirjoitukseni: Codex Wallesteinin miekkailuperinne Nürnbergin alueelta kiehtoo

.

Fiore-seminaari Kuopiossa 1.-2.11.2014

ilpo3

1.-2. marraskuuta 2014 Swordschoolin Ilpo Luhtala vieraili Kuopiossa vetämässä kahden päivän pitkämiekka-Seminaarin. Ohjelmassa oli SES:in uutta formia ja sen sisältämiä tekniikoita, sekä pienemmälle ryhmälle vapaamiekkailun ohjausta ja siinä ohessa tietty vapaamiekkailua.

Vapaamiekkailu-osuuden vedettiin ensin ilman varusteita ja sen jälkeen täysissä varusteissa. Mukavaa oli. Näitä hommia varmaan vedellään meilläpäin taas jossain välissä, kunhan porukka täällä alkaa saada kunnon vapaamiekkailuvarusteita kasaan. Nyt niitä ei vielä ole kun kourallisella harrastajia.

Pääroolissa oli SES:n formi ja siihen sisältyvät tekniikat. SES:in formi oli mennyt kokonaan uusiksi. Mukana oli myös ripaus Vadia ja jotain saksalaiseen pitkämiekkaan vivahtavaa.
Enpä jäänyt kaipaamaan sitä vanhaa formia. Nykyisessä oli mukavia uusia kuvioita ja jotain aika esteettistä juttua mukana. Liikkumista oli formissa ja uusituissa drilleissä korostettu verrattuna edelliseen.

Mihinkään opillisiin ristiriitoihin en ota kantaa, koska ne eivät minua juurikaan kiinnosta. Yleensäkin kaikki erilaisen tulkinnat kiinnostavat asiaan kun asiaan. Peilaan miekkailua lähinnä siltä kannalta, mikä tuntuu itselleni sopivan. SES:in uusi formi tuntui omaan makuuni ihan eri tavalla mielenkiintoiselta edelliseen verrattuna.

Kaikenlaisen ylimääräisen toiminnan järjestelyissä on aina enemmän tai vähemmän ongelmana, miten saada riittävästi osallistujia ja kulut kasaan. Vähän piti jälleen erikseen tuuppailla useita seuran jäseniä, että osallistuisivat seminaariin. Aika monille tämä semma oli ensimmäinen ja kynnys osallistumiseen oli joillakin varsin suuri. Loppujen lopuksi saatiin sitten seuran väkeä mukaan hyvin ja lähes kaikki sen hetken aktiiviset harrastajat olivat mukana ja hyvä niin. Itse olen kokenut, että tämmöiset perustreenejä laajemmat seminaarit/kurssit/leirit, mitä niitä nyt kukin nimitteleekään, antavat paljon enemmän kun tavalliset treenit. Mitä pidempi setti, sen paremmin saa miekkaan tuntumaa ja sitä enemmän jää aivoihin pyörimään kaikenlaista pientä, mitä pystyy sitten palauttelemaan jälkikäteen omaan miekkailuun.

…ja olihan sitä Ilpoa noin kaiken kaikkiaankin mukava nähdä pitkästä aikaa istua iltaa, käydä Sorrentossa ja Bierstubessa syömässä. Kuopion visiittinä tämä oli Ilpolla kai jo kolmas. Enää ollut uutta sekään, että tuisku ja lumimyräkkä saapuivat Kuopioon Ilpon mukana ja että Ilpon paluujuna oli VR:n yllättäneen talvikelin myötä jälleen myöhässä. Otetaan uusiksi jossain vaiheessa.

SaHMS ry teki tosin 15.11.2014 jäsenkokouksessa päätöksen, että seura keskittyy omien harjoitusten pyörittämiseen ja niiden mahdollistamiseen. Jatkossa seura siis jättää pääosin taloudellisesti miinukselle menevät seminaarit pois toiminnastaan, jotta talouspuoli pysyisi kunnossa. Samalla jäsenistöä kannustettiin järjestämään itse ylimääräistä toimintaa, jos vaan rahkeet riittävät. Ja onhan sitä saatukin: Buhurt-häppeninki tammikuussa, pari pientä messer-kurssia helmikuussa, miekkailupäivät tulossa huhtikuussa… kaikki nämä ilman, että seuran taloudelle olisi tullut mitään rasitteita. Itse noita kuvioita sekä seuran piikkiin, että omatoimisesti järjestäneenä koen, että järjestelyt on helpompi tehdä seuran ulkopuolelta ilman ry:n byrokratiaa, vaikka kuluriski jääkin omiin niskoihin. Näin varmaan jatkossakin. Eiköhän Ilpokin hilata taas Kuopioon jossain vaiheessa.