Sapeli ujuttautuu Kuopioon

dav

Kuva: Mika Vesterinen.

Ilpo Luhtala School of European Swordsmanship -miekkailukoulusta Helsingistä kävi  16.-17.11.2019 vetämässä Brittiläinen sotilassapeli ja broadsword -seminaarin Kulttuurikilta Schrankenin vieraana.

Tämä ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen sapeli-tapahtuma kaupungissa. Ensimmäisen kerran Ilpo kävi opettamassa sapelia  Englantilaisen sotilassapelin seminaarissa kesällä 2018

Killan suunnitelmissa on sapelia jatkossakin. Tulossa on sapelityöpajoja ja jossain vaiheessa kolmas sapeliseminaari.

ilpo1

Kuva: Ilpo Luhtala.

juho4 (2).jpg

Kuva: Juho Kopra.

Miekkailu kun miekkailu

Jokunen niin urheilumiekkailun kuin historiallisen miekkailunkin harrastaja Kuopiossa on ehkä pari kertaa hieraissut silmiään selaillessaan 21.11.18 julkaistun ViikkoSavon urheilusivua.

dav

ViikkoSavo 21.11.2018

Kuopiolaiselle ViikkoSavolle tapahtui hieman nolo moka Miekkailun Veteraanien SM -kilpailun uutisoinnissa. 24.-25.11. Kuopiossa kisataan ”kaikissa kolmessa aselajissa floretti, kalpa ja säilä”. Artikkelin kuvaksi on joistain syystä lipsahtanut Elppi Hyvärisen ottama kuva eräästä Kulttuurikilta Schrankenin vuonna 2015 järjestämästä tapahtumasta. Miekkailulajeja  tuntematon saattaa miettiä hetken, mahtaako kuvan miekkailu olla florettia, kalpaa vai säilää. No eipä mitään niistä, vaan Paulus Hector Mairin sauvaa… kuva tekstinä ”miekkailu liikuntana sopii kaiken ikäisille. Kyllä sopinee, mutta meillä on ollut ala ikärajana 15 ja suositusikänä 18.”

Virhe lienee sattunut toimittajalle, joka ei miekkailulajeja tunne. ViikkoSavon kuva-arkistosta on epäilemättä kiireellä haettu kuvaa hakusanalla ”miekkailu” ja arpa on huonolla tuurilla sattunut vuosia vanhaan hema-kuvaan. Kuvan puusauvatkaan eivät toimittajan epäluuloja herättäneet. Ehkä tiedotteen sanat ”kaikissa kolmessa aselajissa floretti, kalpa ja säilä” synnyttivät tunteen ettei mikään miekkailukuva voi mennä vikaan, miekkailu kun miekkailu, kun kaikki aselajit on turnauksessa mukana

Kisat järjestäneen Kuopion Miekkailijoiden puolesta hieman harmittaa kun kisa-uutinen ei saanut arvoistaan kuvaa ja hieman tulee myötähäpeän tunne toimittajan suuntaan. Noh.. rapatessa roiskuu ja tekevälle sattuu. Ja ehkä jollekin satunnaiselle lukijalle on tullut myös epäilys siitä, että on ehkä olemassa jotain muitakin miekkailun lajeja kuin floretti, kalpa ja säilä…

Kulttuurikilta Schranken yhteistyössä museoiden kanssa Kuopiossa

Kun historiallisten asetaitojen kanssa puuhaillaan ihan vakavissaan, olisivat tavallaan museot ihan sopiva yhteistyötaho Hema-harrastajille. Museot kaipaavat ideoita ja vaihtelua houkutellakseen yleisöä ja tehdäkseen museoista elävämpiä paikkoja. Tähän kohtaan löytyy toiminnan mahdollisuus myös Kulttuurikilta Schrankenille.

Kuopion museo on kunnostaunut aikaisemminkin museon toiminnan elävöittämisessä esimerkiksi savonmurre-metallia tekevän kuopiolaisen Verjnuarmu-yhtyeen kanssa. Yhtye teki Suomen sotaan 1808-09 liityyvän teemalevyn ja toteutti sen kautta Kuopion kaupungin museon kanssa levyn teemaan liittyvän näyttelyn, jossa oli mukana sekä yhtyeen rekvisiittaa, että aitoja museoesineitä. Toteutus oli viihdettä ja historiaa kiinnostavana ja hauskana pakettina. Ehkä Verjnuarmun osin fiktiivisen historiallisen tarinan kautta joku kiinnostui myös Suomen sodan historiasta vähän syvemmin, täällä tapahtumapaikoilla kun eletään. Pohjois-Savostahan löytyy monta mielenkiintoista tarinaahan kyseiseen sotaan liittyen.

Kuva Verjnuarmun Suomen Sotaan liittyvästä näyttelystä Kuopion kaupungin museosta.

Historiallinen miekkailu sivuaa myös museoiden maailmaan ja kun miekkailutaitojen hyödyntäminen muuallakin kun hema-ympyröissä innostaa, niin yhteistyö museoiden kanssa on kiinnostavaa. Museot saavat vaihtelua ohjelmaansa ja meikäläiset vaihtelua miekkailuhommiin, sekä laji ilmaista mainosta. Näissä museoissa toteutettavissa esityksissähän mainostellaan samalla sekä lajia, että Savon Historiallisen Miekkailun Seuraa.

Nyt heinäkuun lopulla ja elokuun alussa toteutuvien juttujen lisäksi on visioita muistakin kuvioista, mutta niistä ei kannata lähteä vielä tässä vaiheessa puhumaan mitään. Tulevaisuudessa sitten nähdään, toteutuvatko visiot vai eivät, mutta tämmöistä on nyt tähän väliin tulossa:

MIEKKAILUTYÖPAJA KUOPION KORTTELIMUSEOSSA 30.7.16

Elisa ja Jaakko ovat 30. heinäkuuta vetämässä kaiken ikäisille avointa miekkailutyöpajaa Kuopion korttelimuseossa Kulttuurikilta Schrankenin ja Kuopion kulttuurihistoriallisen museon piikkiin.

Lue lisää Kulttuurikilta Schrankenin sivuilta täältä.

Videon Musiikki: Martin de Boer, Mattioli Prelude, CcbyNC

2016-07-14 001

MIEKKAKIERROS KUOPION KAUPUNGIN MUSEOSSA 4.8.16

Jaakko on ollut Kulttuurikilta Schrankenin kautta mukana Kuopion museon Miekkakierroksen suunnittelussa. Oppaina toimivat esittelyn ideoineet arkeologian opiskelija Magda Hukari ja Kulttuurikilta Schrankenin Jaakko. Kierroksella on mukana myös moderneja historiallisen miekkailun miekkoja museo-aseiden rinnalla.

Miekkakierros Kuopion museossa torstaina 4.8 klo 15.30.

Lue lisää Kulttuurikilta Schrankenin sivuilta täältä.

VS-160720002-small

MUSEOIDEN MIEKKAILUTEEMAT YLITTIVÄT UUTISKYNNYKSEN

30.7. Korttelimuseon ja 4.8. Kaupungin museon miekkailuteemat ylittivät uutiskynnyksen ViikkoSavossa 20.7.16. Käy lukemassa artikkeli täältä.

Miekkailua kehitysvammaisten kulttuuripäivillä

 

mila14

(Kuva: Mila Simonen).

Olin 11.6. osana Rooliseikkailu-nimistä työpajaa Kaupungin teatterissa vetämässä miekkailua hieman normaalista hema-touhuista poikkeavalla teemalla. Työpaja oli osa Savon Vammaisasuntosäätiön järjestämää Lentävä Kalakukko 2016 -kulttuuri- ja taidetapahtumaa (kehitysvammaisten valtakunnalliset kulttuuripäivät).

mila4

(Kuva: Mila Simonen)

Hieman saman henkisessä tilanteessa olen aikaisemmin vetänyt miekkailua teräsmiekoilla iltapäiväkerhossa 8-9 vuotiaille. Tuolloin olin itse pukeutunut täyteen vapaamiekkailuvarustukseen ja lapset saivat mätkiä minua täysillä teräsaseilla suojahanskat kädessä ja maski päässä. Koska tämän Rooliseikkailu-työpajan idea oli, että myös ohjaajat pukeutuvat rooliasuihin, eivät teräsaseet olleet tällä kertaa realistinen mahdollisuus. Sekin täytyi ennakkoon huomioida, että kehitysvammaisella voi olla aikuisen voimat ja lapsen ymmärrys voiman käytöstä. Onneksi tähän hommaan löytyi joskus 2012 ostettuja Xtreme-merkkisiä synteettisiä pitkämiekkoja ja korikahvallisia harjoitusmiekkoja, jotka olivat jo häipyneet lähes unholaan. Teräksinen messer ja feder-pitkämiekka olivat mukana vain esittelyesineinä, ettei nyt sentään jollekin kiinnostuneelle jäisi mielikuva, että pääsääntöisesti muovimiekoilla miekkailisin.

mila1

(Kuva: Mila Simonen)

SYNTEETTISILLE MIEKOILLA KÄYTTÖÄ

Miekkailun treenaamiseen näitä synteettisiä Xtreme-miekkoja ei ole tullut juuri käytettyä syksyn 2012 jälkeen. Tässä yhteydessä näillekin miekoilla löytyi aivan uusi toimiva käyttötarkoitus. Ne osoittautuivat hyviksi välineiksi juuri tämän tyyliseen esittelykäyttöön, joten eipä kannatakaan noita hukata pois. Muovimiekoiksikaan ne eivät ole kohtuuttoman kevyitä. Kärkiosa on rakennettu niin, että se taipuu lujissa pistoissa, mutta muilta osin terä sen verran jäykkä, että sillä voi torjua vastustajan lyöntejä ihan hyvin. Miekkojen painopiste on kyllä rutkasti liian kärkipainoinen. Pitkämiekassa se vielä menee, mutta varsinkin yhdenkäden miekka on kyllä inhottavan kärkipainoinen. Neljä tuntia sellaisen heiluttelua putkeen kävin vähän kädelle raskaaksi.

mari1

(Kuva: Mari Lipponen)

KEHÄÄN TULO ENSIMMÄINEN HENKINEN VOITTO

Muutama miekkailuun ryhtynyt marssi suorilla portille ilman sen kummempaa henkistä kynnystä, mutta useimmille ensimmäinen henkinen voitto oli jo se, että astui miekkailukehään. Seuraava henkinen voitto oli sitten jo jokaisella lyödä minua päähän saakka lujaa. Tuon parin ensimmäisen minuutin aikana määrittelin, sitä minkälaisella otteella ja intensiteetillä kunkin miekkailijan kanssa miekkaillaan. Samalla hahmottelin sitä, mitä kullekin miekkailijalle on paras lähteä opettamaan, ensin hyökkäämistä ja sitten puolustamista. Sen jälkeen kiertämistä kakkos- ja kolmoshyökkäyksiin. Osalle vielä kärjen käyttöä, pistoja, hämäämistä jne. Jopa yllättävän paljon ehti joillekin opettaa kevyen ”matsaamisen” ohessa.

Aika tarkkana sai koko neljän ja puolen tunnin miekkailun ajan olla, sillä minun vastuulla löytää kullekin miekkailijalle sopiva intensiteetti, sekä huolehtia sekä oman, että ”vastustajien” voiman käytön hallinnasta.

Miekkailijoitahan löytyi pienenpienestä keijutytöstä aina pariin aikuiseen mieheen, normilapsia ja monen ikäisiä kehitysvammaisia autistiin saakka. Miekkailu näytti olevan aika iso kokemus monelle sitä kokeilleelle ja naurussa suin ihmiset kehästä poistuivat. Pari poikaa kävi ainakin kahteen kertaa. Joku oli tullut paikalle jopa vain miekkailun takia. Hyvät fiilikset jäi päivästä itsellenikin, kun näki, miten iso elämys miekkailutuokio monelle oli.

Miekkailupisteen tavoitteena ei sinänsä ollut miekkailun opettaminen, vaan voimaammuttavan elämyksen tarjoaminen. Itsensä heittäminen miekkailukehään ilman kokemusta onnistuu harvalta ihan ilman ponnistuksia ja jokainen sillä käynyt poistui paikalta itsensä voittajana. Tämä kokemus toivottavasti rohkaisee heitä jatkossakin tarttumaan uusiin jännittäviin haasteisiin ja löytämään niistä positiivisia elämyksiä.

mika3

(Kuva: Mila Somonen)

KONTROLLI PYSYI HYVIN HALLINNASSA

Miekkailupisteessä vierailleet saivat lyödä minua synteettisillä miekoilla käytännössä sydämensä kyllyydestä. Pystyin hyvin kontrolloimaan ”vastustajieni” voimankäyttöä ja blokkaamaan harvat todella kovat lyönnit. Liiallinen voimankäyttö ei ollut ongelmana, sillä kaikilla miekkailua kokeilleilla oli paremminkin vaikeuksia lähteä lyömään minun päähän ja kun lyönti onnistui, piti voimaa vielä hakea aika paljon lisää. Pari napakampaa tälliä sain, yhden solisluuhun ja toisen, kuinka ollakaan, miekkailijalle tuttuun kipupisteeseen, oikean käden peukaloon. Molemmat lyönnit tulivat samalta vähän holtittomasti toimineelta, mutta äärimmäisen innokkaalta pojalta, joka unohti oman suojauksen aivan kokonaan ja tuli hetkittäin päälle kuin yleinen syyttäjä. Mitään pahojahan nuo kolhut eivät olleet, enkä antanut pojan niitä tietenkään edes havaita, mutta kylmäsuihkeelle oli kyllä käyttöä hieman myöhemmin.

Pääosin minun täytyi tosin kannustaa miekkailijoita suurempaan voimankäyttöön, mutta kerran tai pari täytyi tilannetta myös rauhoitella. Tämä toteutin vuorossa olleen miekkailijan ja veikkaanpa, että myös yleisön sitä huomaamatta, omalla liikkumisella ja tekemällä pari näyttävää hyökkäystä, jonka jälkeen pääsin sulavasti neuvomaan lisää puolustamisesta. Ketään ei tarvinnut kieltää tai komennella koko päivänä kertaakaan mistään turvallisuusseikasta.

mila18

(Kuva: Mila Simonen)

TOLEDOLAINEN YLLÄTTÄJÄ

Kovimman vastuksen antoi lastaan teatterin tapahtumassa käyttämässä ollut Toledosta kotoisin ollut espanjalaismies, joka ei ainakaan omien puheidensa mukaan ollut koskaan aikaisemmin miekkaillut, mutta pisti kampoihin ihan tosissaan. Ehkä miekkailu on toledolaisilla veressä. Toledonhan on historiallinen miekkateollisuuden keskus ja kaupungista löytyy yhä perinteisiä miekkaseppiä. Toivottavasti eurooppalaisten miekkailutaitojen uusi nousu pelastaa Toledon seppäperinteet. (LUE: Suomen Kuvalehden artikkeli toledolaisesta miekkasepästä: Näin syntyy maailman paras taistelumiekka)

Toledon miestä ja muita miekkailua kokeilleita aikuisia ja miekkailusta laajemmin kiinnostuneita kyselijöitä vinkkailin myös Savon Historiallisen Miekkailun Seuran olemassa olosta, joten ehkä tässä tuli vähän siinä sivussa taas omaa seuran ja urheilulajin pr-työtä tehtyä siltäkin osalta kaiken muun ohessa.

mari2

(Kuva: Mari Lipponen)

Suomenlinnan kesäleiri 27.-28.6.15

Kiitokset Suomenlinnan  leiristä 27.-28.6.15 kaikille EHMS:läisille, jotka nyt tässä projektissa aivosoluja tai kaloreita ovat joutuneet yhteisen hyvän vuoksi kuluttamaan. Eliisa Keskinen, Ilkka Hartikainen​ ja Kristian Ruokonen olivat selkeästi esillä, mutta toteutuksessa on varmaan ollut osallisena joku muukin.

Hieno tapahtuma hienoissa puitteissa! Paljon tarttui oppia omaan päähän ja ideoita vietäväksi tänne miekkailevan sivilisaation rajaseudulle. Kun täältä periferiasta asti paikalle tultiin, niin kaikkiin työpajoihin oli toki pakko osallistua ja koota kaikki mahdollinen tieto talteen, jotta kaikki liha saadaan irti luita myöten ja vähän luuydintäkin mukaan. Oppia tulikin kasaan enempi kun äkkisiltään ehtii käsitellä. Siitä huolimatta ensimmäiset ideat olivat käytössä Kuopion pitkämiekka-treeneissä jo seuraavana maanantaina ja lisää on tulossa pitkin kesää ja syksyä.

Nyt mukana olleet ruotsalaiset työpajojen vetäjät Kristofer Stanson ja Hans Jörnlind olivat minulle uusia kasvoja. Mielellään olisin molempien opissa uudelleenkin. Omasta asiastaan innostuneita taitavia, kannustavia ja sympaattisia kavereita molemmat. Suomi – Ruotsi maaotteluista katoaa kokonaan tatsi näiden tyyppien ja edellisen minua opettaneen ruotsalaisen miekkamiehen, Axel Pettersonin ansiosta. Mitä iloa voittaa noin sympaattisia ihmisiä? Laittakaa kiitosta heille eteenpäin, kun minulla ei suoraa kontaktia heihin ole!

Enpä myöskään tätä viikonloppua ennen tiennytkään, että olen kiinnostunut myös sapeliopeista ja rapiiri & tikari touhuista. Tässä harrastuksessa on se huono puoli, ettei yksi ihmiselämä riitä kaikkeen, mitä haluaisi oppia. Ja taas tarttis sitten ostaa uusi miekka ja tikari tai kaksikin, vaikka rahat on aina lopuillaan… No joo, oikeasti ei passaa valittaa. Eipä pääse myöskään leipääntymään asiaan.

Inspiroiva tapahtuma, mukavia ihmisiä, tunnelmalliset puitteet. Arjen murheet unohtuivat täysin, oma innostus sai piristysruiskeen ja uusia ideoita syntyi roppakaupalla. Paljoa enempää ei voi pyytääkään. Ainakin tuli reissuun sijoitetulle ajalle ja rahalle vastinetta enempi kun odotin, vaikka paljon odotinkin.

Läsnä olleille anteeksi, että olen niin niin ujo, etten ota kovin aktiivisesti kontaktia ihmisiin näissä tilanteissa. Osin opin haku vie ison osan aivokapasiteetista ja osin olen sitten muuten vaan vähän syrjään vetäytyvä luonne, ellei joku tule ahdistelemaan. Kiitokset myös kaikille puheliaille ”ahdistelijoille”, jotka minun kanssa tulivat höpisemään aiheesta ja sen vierestä.

Mukavaa oli nähdä taas myös se, että EHMS poimii mukaan myös muiden suomalaistahojen taitajia. Viime vuonna olivat mukana Peter Karis​  ja Joeli Takala. Nyt tällä kertaa Ilpo Luhtala SES:istä. Ensi kesänä olisi hienoa nähdä Suomenlinnassa vaikkapa Marko Saari​ vetämässä… hmmm…. mitä vaan Marko Saari nyt vetäisikään. Ei vaatimus, mutta vihje.

Nohevasti lautan lähtöpaikan tuntumaan sijoittuneelle Suomenlinnan panimon ravintolalle voisi myös heittää kiitoksen tai pari. Molempien päivin päätteeksi tuli siellä vierailtua. Ruoka oli hyvää, eikä juomissakaan ollut ruokia enempää valittamista.

(Valokuvia tullee myöhemmin tähän oheen, jos niitä jostain löytyy).

Miekka Mielessä 2013-2014 -projektin loppuraportti

2015-06-15 raportit

Pyöritin Savon Historiallisen Miekkailun Seurassa Miekka Mielessä -projektia 1.10.2013 – 31.5.2014. Projekti sisälsi mm. miekkailukursseja, miekkailun esittelyä sekä myös oppitunteja kuopiolaisissa kouluissa. Projektin myötä olimme yhteistyössä Kuopion kaupungin nuorisotoimen, pääkirjaston ja monien koulujen kanssa. Ajattelin julkaista loppuraportin ja projektin päätapahtumaan liittyvän artikkelisarjan pdf-muodossa täällä omassa blogissanikin, jos jotakuta nämä sattuisivat kiinnostamaan. Ehkä joku jossakin saa siitä ideaa omaan tekemiseensä Heman edistämiseksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Pitkämiekka-kurssilla 3.5.2014  (kuva: Elisa Hyvärinen).

Projektin loppuraportti löytyy pdf-muodossa alla olevan linkin takaa. Raportista löytyy 29 sivun kuvaus projektin toteutuksesta, selvitys tämän pienellä rahalla ja talkootyöllä toteutetun projektin rahoituksesta sekä loppuraportti mm. tavoitteiden täyttymisestä.

Miekka_Mielessä-projekti-loppuraportti

kulttuuriareena 44 - miekkailuJPG

Projektin päätapahtuma oli Kuopion nuorisotalojen pääpaikassa Kulttuuriareena 44:ssä toteutetut näytös, avoimet harjoitukset ja miekkailukurssit. Kulttuuriareena 44:n kuviot olivat projektissa pääroolissa näytösharjoitusten aloituksesta 7.4.14 lähtien viimeiseen kurssipäivään 3.5.2014 saakka. Alla olevan linkin takaa löytyy Kulttuuriareena 44:n kuvioihin liittyvät kuusi artikkelia pdf-koosteena. Kuvien kera 27 sivua kuvausta mitä ja miten tehtiin ja miten onnistuttiin.

Historiallista miekkailua Kulttuuriareena 44ssa Artikkelit 7-4-3-5-2014

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Avoimen harjoitukset Kulttuuriareenalla. Treeneissä vieraina kuopiolaisia ja petroskoilaisia nuoria (kuva: Elisa Hyvärinen).

Codex Wallersteinin miekkailuperinne Nürnbergin alueelta kiehtoo

Artikkeli on päivitetty 30.8.2015

Cod_I_6_4_2_011r-2

Codex Wallerstein on saksalainen miekkailumanuaali, joka sisältää käytännössä kolme eri manuaalia, jonka Paulus Hector Mair niputti yhteen paljon niiden kirjoitusajankohtaa myöhemmin, vuonna 1556. Kaksi nuorempaa osiota ovat 1470-luvulta ja vanhin mahdollisesti vuoden 1400 tienoilta.

LIECHTENAUERIN KOULUKUNNAN ULKOPUOLISTA TRADITIOTA

Codex Wallerstein ei suoraan edusta saksalaisessa miekkailussa eniten esillä olevaa Liechtenauerin koulukuntaa, vaikka saksalainen lähde onkin. Kaksi nuorempaa osiota edustavat miekkailumanuaalien Nürnbergin ryhmää, jossa on tallennettu Nürnbergin alueen paikallista taistelutaitojen perinnettä.

Vanhin osa Codex Wallersteinia taas näyttäisi olevan ensimmäinen lähde niin ikään Liechtenauerista erillisestä Gladiatoria-ryhmästä. Kaikki Codex Wallersteinin lähteet ovat käsin kirjoitettua ja osin kuvia ilman tekstiä. Laatijoista ei ole mitään tietoa eikä merkintöjä.

Se tiedetään, että kuuluisa miekkailumanuaalien keräilijä ja kirjoittaja Paulus Hector Mair on omistanut myös nämä manuaalit ja tehnyt niihin pieniä lisämerkintöjään.  Mairia ennen on ensimmäiseen manuaaliin kirjattu omistajaksi Von Baumann vuosiluvun 1549 kera. Nimen on arveltu viitanneen augsburgilaiseen palkkasoturiin Michael von Baumanniin.

Cod_I_6_4_2_014v

PITKÄMIEKKAOPEISSA  JOTAIN ”FIOREA” JA JOTAIN ”LIECHTENAUERIA”

Wallersteinin  nuorempaa osaan 1470-luvulta  kuuluvasta  haarniskoimattoman pitkämiekan osiosta löytyy joitakin varsin mielenkiintoisia tekniikoita. Aikakin itse tykkään manuaalin lyhyen terän windeneistä, windenin käytöstä sisäänmenoihin ja half sword-tekniikoista …tai siis saksalaisittain gewapnete hand-tekniikoista.

Cod_I_6_4_2_006r

Lähde on kokonaisuutena mielenkiintoinen myös siksi, että siitä tuntuisi löytyvän samankaltaisuuksia Liectenauerin lisäksi myös Fiore dei Liberin italialaisen pitkämiekan oppien kanssa. Mistään ”puuttuvasta renkaasta”, joka yhdistäisi nämä kaksi pitkämiekkakoulukuntaa, ei kuitenkaan tässä yhteydessä kannata puhua. Mitään todisteita suorista yhteyksistä Italiaan ei ole löytynyt. Paremminkin voisi sanoa, että Nürnbergin traditiossa on löydetty samankaltaisia ratkaisuja samoihin käytännön ongelmiin. Samanlaiset lainalaisuudet ja taistelutilanteethan toistuvat miekkojen kanssa oppisuunnista riippumatta, joten yhteneväisyyksiä löytyy aina. Ihmisen anatomia, fysiikan lait ja taistelun lainalaisuudet pakottavat erilaisten aseiden opit etsimään ratkaisua samoihin käytännön ongelmiin ja niissä ratkaisuissa on monesti löydettävissä hyvin paljon samoja piirteitä.

Voisin lupailla, että Wallesteinin haarniskoimattoman pitkämiekan osuuteen tutustuja löytää manuaalista jotain tutun oloista ja ehkä myös jotain uutta. olipa hän sitten Fioren tai Liechtenauerin oppien tuntija. Viihdyttävää vaihtelua se perustreenailuihin ainakin tuo..

wallerstein messer2

NÜRNBERGILÄISTÄ MESSERIÄ

Nürnbergin tradition pitkämiekkaoppien lisäksi olen kiinnostunut myös nürnbergiläisistä messer-opeista, jotka em. pitkämiekan tapaan ovat Codex Wallersteinin nuorempaa osiota 1470-luvulta. Mitään hiuksia nostattavan uutta tai erilaista siitä nyt ei löydy, koska samaa perinnettä edustavan Antonius Rastin messer-oppi oli ensimmäinen messer-manuaali, johon perehdyin, kiitos Joeli Takalan opastuksen. Jotain sentään löytyy erilaistakin. Oma hupinsa on siinäkin, että käy tämmöisen lyhyen manuaalin opit läpi aseen kanssa ja matkaa sitä kautta ehkä vähän ajassa taaksepäin jonnekin Nürnbergin kulmille, jossa joku tuntemattomaksi jäänyt miekkataituri on kokenut juuri nämä tekniikat ylös kirjoittamisen arvoiseksi.

CODEX WALLERSTEIN KUOPION MIEKKAILUPÄIVILLÄ HUHTI- JA LOKAKUUSSA 2015

Schrankenin järjestämillä Miekkailupäivillä Kuopiossa 25.-26.4.15 oli ohjelmassa mukana Nürnbergin tradition haarniskoimatonta pitkämiekkaa ”bloßfechten” ja tikaria lähteenä tämä nuorempi osa Codex Wallersteinia  1470-luvulta. Jaakko oli päävastuussa tikariosiosta ja minä pitkämiekkaosuudesta.

Itse olin pyöritellyt aihetta vuoden 2014 keväästä saakka ja pariin otteeseen sitä on treenattu vähän myös Savon Historiallisen Miekkailun Seuran kuvioissa. Kun Miekkailupäiville päädyttiin kehittelemään jotain normaalista Kuopion toiminnasta poikkeavaa ohjelmaa, olivat Codex Wallersteinin haarniskoimaton pitkämiekka ja tikariosuus aika sattuvat valinnat. Päätöksen jälkeen tuli käytettyä varsin paljon aikaa asian pohdintaan ja sen jälkeen testaamiseen ja treenaamiseen varta vasten näitä miekkailupäiviä valmistellen. Saliaikaa käytin vajaat 20 tuntia miekan ja treeniparin kanssa.

Kokonaan ei Codex Wallerstein haarniskoimatonta osiota ehditty 25.-26.4.15 käydä läpi, mutta hyvään alkuun päästiin ja jossain yhteydessä sitä treenaillaan varmasti lisääkin. Itse kun olen aiheesta ainakin kiinnostunut. Toivottavasti kiinnostuneita on Miekkailupäivän jälkeen enemmänkin kuin minä…

3.-4.10.15 miekkailupäivillä jatketaan eteenpäin Codex Wallersteinin Nürnbergin tradition miekkailuopeissa, sillä käsittelyssä on manuaalin messer-opit.Wallerteinin messer-oppien ”lähisukulaisen”, samaan koulukuntaan laskettavan Antonius Rastin messeriä on Savon Historiallisen Miekkailun Seuran harjoituksissa pyöritelty vuoden 2013 alussa, kun messeriä alettiin seurassa treenata ja osittain uudelleen vuoden 2014 alussa, kun järjestin Fechten mit dem Langen Messer  -kurssin, mutta ei juuri sen jälkeen. Rastin messerin kanssa varsin samanlainen Wallersteinin messer-osio voi siis tuntua joillekin seuran jäsenille tutulta, mutta aika monelle tarjolla on myös uutta asiaa.

LUE MYÖS:

Kulttuurikilta Schrankennin sivuilla:
3.-4.10.15 Miekkailupäivien info-sivu
25.-26.4.15 Miekkailupäivien info-sivu
Täällä Swordman.fi-sivuilla:
25-26.4.15 Miekkailupäivät vaihteluksi osallistujille ja haasteeksi järjestäjille

25-26.4.15 Miekkailupäivät vaihteluksi osallistujille ja haasteeksi järjestäjille

Savon Historiallisen Miekkailun Seura teki vuoden 2014 lopulla periaatepäätöksen, että seura keskittyy toiminnassaan perustreenien pyörittämiseen ja sen mahdollistamiseen taloudellisesti ja jättää kaikki häppeninkijärjestelyt toiminnan ulkopuolelle. Syynä oli lähinnä se, että varsin usein seminaarien ym. järjestäminen on ollut enempi tai vähempi tappiollista ja tappioita on sitten jouduttu kattamaan esim. treenimaksuilla.

25.-26.4.2015 miekkailupäivien hahmottelu lähti tavallaan liikkeelle tuosta päätöksestä. Jotain pientä tapahtumaa tarvittaisiin Kuopioonkin, vaihteluksi jäsenille, haasteeksi itselle ja myös huomion saamiseksi seuralle. Rahaa ei saisi kuitenkaan liikaa palaa hommaan, mutta jotain uutta tai seuran normitoimintaan vaihtelua tuovaa olisi saatava ohjelmistoon. Järjestelyalustaksi valittiin Kulttuurikilta Schranken siltä osin kun tarvittiin järjestelypuolella erillistä ”oikeushenkilöä”.

Ohjelmarakennetta mietittäessä päädyttiin kolme eri teemaa per päivä siitä näkökulmasta, että jos jotakuta ei yksi kolmesta aiheesta kiinnosta, niin se ei estäisi osallistumasta, kun 2/3 kiinnostaa. Rahassa mitattunahan se tylsä kolmannes jää muutaman euron arvoiseksi.

Epäilimme, että koko päivä samaa teemaa saattaisi helpommin karsia osallistujia, varsinkin jos tarjolla ei olisi pitkämiekkaa. Se kun on monille se suosikkiase, osin siksi, että se on se ulkoisesti näyttävin, mutta myös siksi, että se tulee yleensä harrastajille ensimmäisenä tutuksi. Toisaalta joku kuopiolainen harrastaja voisi kokea senkin vähän tylsäksi, jos kokopäivä olisi täynnä pitkämiekkaa, kun sitä on tarjolla käytännössä kaikissa Savon Historiallisen Miekkailun Seuran treeneissä.

Halusimme myös testailla, tätä “suuren maailman” miekkailuhäppeninkien työpaja-rakennetta, missä on enemmän erilaisia aiheita pienemmissä paloissa. Jaakon kanssa mietittiin teemaksi ”vähän erilaista saksalaista”, Nürnbergin tradition Codex Wallersteiniä, josta oli vähän jo valmiiksi tuntumaa. Minä ottaisin vastuun pitkämiekasta ja Jaakko tikarista. Jotain muutakin oli ajatuksena ottaa mukaan, mahdollisesti Wallersteinin messer-osio.

Aika pian kolmanneksi pääteemaksi löytyy ihan muuta kun messeriä. Jari innostui selvittelemään Paulus Hector Mairin taistelusauvan oppeja ja minä ryhdyin siihen apumieheksi. Homma lähti siinä määrin hyvin lentoon, että siitä löytyi mainio täydennys miekkailupäivien ohjelmaan. Mikäs sen parempaa, kun kokonaan uusi aselaji esittelyyn! Ja treenivälineen hommaaminenkaan ei olisi kenellekään ylivoimainen este, kun pyöröpuulistan saa alle kymmenellä eurolla mistä tahansa rautakaupasta. miekkailupäivät2015-mainos Lauantai-illan päätteeksi ohjatun toiminnan jälkeen sali käytettävissä vielä vapaamiekkailulle.

Vähän tilaustyönä tuli päivien ohjelmaan mukaan ”bonuksena” myös saksalaisen pitkämiekan perusteita, kun mukaan on ilmoittautunut pari vierailijaa, jotka ovat sellaista toivoneet. Perusteiden treenaaminen sopii hyvin mukaan ja toivotaan, että osallistujista löytyy itseni lisäksi muitakin, jotka kokevat, että perusteiden kertaaminen ei ole yhtään hyödytöntä… Ja tokihan tässä on toiveena saada Savon Historiallisen Miekkailun Seuraan mukaan myös niitä uusia harrastajia, joiden voisi olla hyvä aloitella pienellä perusoppien paketilla.

Ihan tuosta vaan hatusta tempaistusti ei tätä viikonloppua ole rustailtu kasaan. Jari ja minä ollaan tutkailtu Paulus Hector Mairin sauvaa jo viime vuoden joulukuusta lähtien, Paulan ja Jaakon kanssa ollaan kertailtu ja osin selvitelty Wallersteinin pitkämiekkaa varsin tiiviisti maalis-huhtikuussa. Jaakko ja Elisa taas ovat omalla tahollaan selvitelleet Wallersteinin tikaria helmikuusta lähtien. Salivuokriin voi laskea kuluja satoja euroja tämän viikonlopun järjestelykuluihin, mutta parempi nyt olla ajattelematta ihan niin, tai hommassa ei olisi mitään järkeä. Onhan se ollut myös hauskaa puuhaa ja paljon on tullut siinä myös itse opittua.

Miekkailupäivien sisältö on myös järjestäjille sillä tavalla hauska, ettei vetovastuu ole kokoajan painamassa samojen ihmisten niskassa ja tarjolla on jokaiselle meillekin jotain uutta. Uskoisin, että tätä rakennetta tullaan Schrankenin järjestämissä tapahtumissa käyttämään jatkossakin.

LUE MYÖS:
Kulttuurikilta Schrankenin sivuilla: 25.-26.4.15 Miekkailupäivien info-sivu
Seuraava blogi-kirjoitukseni: Codex Wallesteinin miekkailuperinne Nürnbergin alueelta kiehtoo

.

Fiore-seminaari Kuopiossa 1.-2.11.2014

ilpo3

1.-2. marraskuuta 2014 Swordschoolin Ilpo Luhtala vieraili Kuopiossa vetämässä kahden päivän pitkämiekka-Seminaarin. Ohjelmassa oli SES:in uutta formia ja sen sisältämiä tekniikoita, sekä pienemmälle ryhmälle vapaamiekkailun ohjausta ja siinä ohessa tietty vapaamiekkailua.

Vapaamiekkailu-osuuden vedettiin ensin ilman varusteita ja sen jälkeen täysissä varusteissa. Mukavaa oli. Näitä hommia varmaan vedellään meilläpäin taas jossain välissä, kunhan porukka täällä alkaa saada kunnon vapaamiekkailuvarusteita kasaan. Nyt niitä ei vielä ole kun kourallisella harrastajia.

Pääroolissa oli SES:n formi ja siihen sisältyvät tekniikat. SES:in formi oli mennyt kokonaan uusiksi. Mukana oli myös ripaus Vadia ja jotain saksalaiseen pitkämiekkaan vivahtavaa.
Enpä jäänyt kaipaamaan sitä vanhaa formia. Nykyisessä oli mukavia uusia kuvioita ja jotain aika esteettistä juttua mukana. Liikkumista oli formissa ja uusituissa drilleissä korostettu verrattuna edelliseen.

Mihinkään opillisiin ristiriitoihin en ota kantaa, koska ne eivät minua juurikaan kiinnosta. Yleensäkin kaikki erilaisen tulkinnat kiinnostavat asiaan kun asiaan. Peilaan miekkailua lähinnä siltä kannalta, mikä tuntuu itselleni sopivan. SES:in uusi formi tuntui omaan makuuni ihan eri tavalla mielenkiintoiselta edelliseen verrattuna.

Kaikenlaisen ylimääräisen toiminnan järjestelyissä on aina enemmän tai vähemmän ongelmana, miten saada riittävästi osallistujia ja kulut kasaan. Vähän piti jälleen erikseen tuuppailla useita seuran jäseniä, että osallistuisivat seminaariin. Aika monille tämä semma oli ensimmäinen ja kynnys osallistumiseen oli joillakin varsin suuri. Loppujen lopuksi saatiin sitten seuran väkeä mukaan hyvin ja lähes kaikki sen hetken aktiiviset harrastajat olivat mukana ja hyvä niin. Itse olen kokenut, että tämmöiset perustreenejä laajemmat seminaarit/kurssit/leirit, mitä niitä nyt kukin nimitteleekään, antavat paljon enemmän kun tavalliset treenit. Mitä pidempi setti, sen paremmin saa miekkaan tuntumaa ja sitä enemmän jää aivoihin pyörimään kaikenlaista pientä, mitä pystyy sitten palauttelemaan jälkikäteen omaan miekkailuun.

…ja olihan sitä Ilpoa noin kaiken kaikkiaankin mukava nähdä pitkästä aikaa istua iltaa, käydä Sorrentossa ja Bierstubessa syömässä. Kuopion visiittinä tämä oli Ilpolla kai jo kolmas. Enää ollut uutta sekään, että tuisku ja lumimyräkkä saapuivat Kuopioon Ilpon mukana ja että Ilpon paluujuna oli VR:n yllättäneen talvikelin myötä jälleen myöhässä. Otetaan uusiksi jossain vaiheessa.

SaHMS ry teki tosin 15.11.2014 jäsenkokouksessa päätöksen, että seura keskittyy omien harjoitusten pyörittämiseen ja niiden mahdollistamiseen. Jatkossa seura siis jättää pääosin taloudellisesti miinukselle menevät seminaarit pois toiminnastaan, jotta talouspuoli pysyisi kunnossa. Samalla jäsenistöä kannustettiin järjestämään itse ylimääräistä toimintaa, jos vaan rahkeet riittävät. Ja onhan sitä saatukin: Buhurt-häppeninki tammikuussa, pari pientä messer-kurssia helmikuussa, miekkailupäivät tulossa huhtikuussa… kaikki nämä ilman, että seuran taloudelle olisi tullut mitään rasitteita. Itse noita kuvioita sekä seuran piikkiin, että omatoimisesti järjestäneenä koen, että järjestelyt on helpompi tehdä seuran ulkopuolelta ilman ry:n byrokratiaa, vaikka kuluriski jääkin omiin niskoihin. Näin varmaan jatkossakin. Eiköhän Ilpokin hilata taas Kuopioon jossain vaiheessa.

Avoimet harjoitukset Kulttuuriareena 44:ssä 26.4.2014

Artikkeli on julkaistu alun perin Miekka Mielessä -blogissa 22.5.2014

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

(Kaikki artikkelin kuvat: Elppi Hyvärinen.)

26.4.14 meillä oli ohjelmassa tunnin mittaiset yleisölle avoimet harjoitukset Kulttuuriareena 44:ssä. Tunti on treeniajaksi oikeasti liian lyhyt, mutta idea olikin tällä kertaa katsojalähtöinen. Tunnin verran ehkä joku jaksaisi treenejä katsellakin. Avoimet harjoitukset olivat myös ohjelmanumerona petroskoilaiselle nuorisoryhmälle, joka vierailemassa Kuopiossa osana EU:n Youth in Action-ohjelmaa.

Olin pakannut lainassa olleeseen pakettiautoon kaiken tarpeellisen roinan jo hyvissä ajoin, jotta iltaan voisi keskittyä rauhassa ja rennosti. Järjestelyihin osallistuvat seuran jäsenet olin pyytänyt paikalle Kulttuuriareenalle noin tuntia ennen varsinaisia harjoituksia. Hyvin ehdittäisiin laitella kaikki valmiiksi rauhassa ja ilman kiirettä.

Siinä sitten ajelin väljään aikatauluun tyytyväisenä kohti keskustaa, kun puhelin soi. Kuuma linja Kulttuuriareena 44:stä!

”- Missä viivyt?”,kyselee Jaakko.
”- Matkalla ollaan. Ei tässä montaa minuuttia enää mene. Eihän tässä nyt niin kiire ole… tunti aikaa”. Mitä se nyt hoppuilee, mietin.
”- No täällä on jo kaikki”, toteaa Jaakko. Eli talkoolaisetko paikalla jo? No hyvä, ketäs niitä nyt olikaan, muistelin, Mirja, Seppo, Elisa…
”- Ketäs siellä on jo paikalla?”, tarkistelin.
”- No KAIKKI. Kaikki, jotka on treeneihin tulossa. Kaikki valmiina odottamassa. Pitäis aloittaa hetken päästä! Miekatkin on sulla!”

Hiljaksiin selveni tilanne. Omasta mielestäni olin pyytänyt paikalle tunnin etukäteen sen porukan, joka osallistuisi alkujärjestelyihin, mutta olinkin epähuomiossa ilmoittanut treenien alkamisajan tuntia aikaisemmaksi koko porukalle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Suunnitelma B-käyttöön. Jaakko aloitti alkulämmittelyn vedon ja siinä aikana ehdin paikalle miekkakassien ja muun roinan kanssa. Miekkojen saapumisen jälkeen Jaakko pääsi jo vetämään lyöntiharjoituksia sillä aikaa, kun minä järjestelin parin avustajan kanssa muuta roinaa esille. Kaikenlaisia aseita ja rautahanskoja kun piti laittaa esille vieraiden ihmeteltäväksi jne.

Sen perään ehdin jo katella ympärillenikin. Sali näytti nyt merkittävästi pienemmältä, kun aikaisemmin siellä käydessäni. Katsomo oli osittain auki yleisön vuoksi, mikä vei tilaa. Esirippu oli kiinni ja osa salia jäi sen taakse. Loppu-illan musisointia varten oli äänentoistopöytää ja tarviketta salin sivussa ja treenaajien varustekasseja vähän siellä sun täällä. Treenit hetkeksi poikki ja kaikki varustekassit sinne äänentoistolaitteiden viereen, missä ei kuitenkaan voinut treenata. Sillä tavalla saatiin lisää tilaa, vaikkei sitä vieläkään ollut liikoja siihen nähden, mitä olin treeneihin suunnitellut.

Nyt ehdin jo itse harjoituksia vetämään. Ajatus oli ollut vetää vähän liikkuvampaa hyökkäysharjoittelua tällä kertaa, ikään kuin yleisöystävällisesti. Sitäpä sitten, tilan puutteen vuoksi jouduttiin vähän liikkuvuutta tosin karsimaan. Pääsin jo vetämään vähän henkeä. Hyvinhän tästä selvittiin. Treenit alkoi ilmoitetussa ajassa, vaikka en itse ehtinyt alkuun mukaan ja minun mokan takia saatiin tunnin sijaan kahden tunnin treenit. Mikäpäs tässä… Sisältöä oli kyllä takataskussa enemmän kun tarpeeksi.

Reilun puolentunnin treenailun jälkeen alkoi saliin ilmestyä venäläisiä nuoria suomalaisine isäntineen. Osa huomiosta meni nyt siihen, että yleisö pysyy katsomon puolella ja treenaajat turvallisen kaukana heistä. Sitten tuli venäläisryhmän vetäjä juttelemaan, että he kuvaisivat treenejä videolle ja heidän ryhmästään tulisi yksi osallistumaan treeneihin ja ehkä joku muukin, jos se sopii. No sopihan se. Ei tuottaisi suuria ongelmia. Suunnitelma C käyttöön: Jaakon kanssa sovittelin tilannetta niin, että kun arviolta 1-3 venäläistä tulee mukaan, minä keskityn enemmän heihin ja Jaakko apuvetäjänä omaan porukkaan.

19.00 oli se kellonaika, jolloin ne oikeasti avoimet harjoitukset oli tarkoitus aloittaa. Katsomo täyttyi venäläisnuorista ja heidän kuopiolaisesta isäntäväestä, sekä muutamasta muusta lajista kiinnostuneesta.

Tein lyhyen esittelyn ja kysyin sitten, haluaisiko joku osallistua harjoituksiin. Yleensä olen suomalaisten kanssa tottunut, ettei juuri kukaan noin yllättäen lähde mukaan, joten hämmästys oli suuri, kun käsiä alkoi yleisöstä nousta… kolme, viisi, kuusi, kaksitoista… yhtäkkiä meillä oli mukana ehkä jopa 15 ylimääräistä treenaajaa, osa venäläisiä ja osa heidän suomalaisia isäntiään. Seuran omia ja jäseniltä lainassa olevia miekkoja ja maskeja oli tusinan verran, mutta kun muutamat seuran jäsenet luopuivat miekoistaan ja maskeistaan, saatiin juuri ja juuri varusteet riittämään. Alkuperäinen treenisuunnitelma meni tietysti saman tien roskiin ja uutta piti kehitellä minuuteissa…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Suunnitelma D käyttöön. Harjoitusten vetokieleksi täytyy lennosta muuttaa englanti ja keksiä pikaisesti kokonaan uusi harjoitussisältö. Nyt oli pelastavana apuna vuoden mittaan vetämäni miekkailutunnit lukioissa. Niiden sisältö on ollut lähinnä aloittelijoille sopivia innostavia harjoitteita, jossa pääsee kokemaan miekkailun tuntua, ”ahaa-elämyksiä” ja onnistumisen iloa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yllättävä tilanne tuntui elävän aika vahvasti kokoajan. Tila oli ahdas näin isolle joukolle ja seassa pörräsi vielä venäläistyttö videokameran kanssa. Paula ryhtyi turvallisuuspoliisiksi ja minultakin meni aika paljon huomiota turvallisuuden vahtimiseen. Kaiken tämän keskellä neuvoteltiin joka välissä Jaakon kanssa, mitä tehdään seuraavaksi. Kummallakin löi välillä tyhjää, mitä niillä lukiovierailuilla oikein olikaan treenattu. Englannin sanatkin olivat välillä hukassa. Seuran kokeneemmat jäsenet, ja tässä kohtaa heihin laskettiin jo pari kuukautta treenanneetkin, ottivat hyvin vastuuta vieraiden miekkailun onnistumisesta. Kiitos kaikille. Kyllähän tämä meni yllättävyydessään kevyessä sivuluisuissa, missä sai luistella ja luovia hetki hetkeltä eteenpäin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Varsinaiset treenisession jälkeen esiteltiin vielä hetken mielijohteesta seuran muiden aseiden, tikarin, keihään ja messerin käsittelyä. Elisa ja Jaakko hoitivat tikarin ja keihään, minä Jaakon kanssa sirpin ja messerin. Nyt oli suurena apuna huhtikuun näytökseen treenailut. Sieltä poimittiin esiteltävät asiat ja kun niitä oli treenattu kunnolla, voitiin t-paita päälläkin tehdä tekniikoita aika räväkällä tempolla, mikä sai yleisössä aikaan äänekästä hämmästymistä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lopputulos oli venäläisten vieraiden osalta ilmeisen onnistunut, kun monet tulivat kiittelemään jälkikäteen. Illan päätteeksi minua vielä haastateltiin videokameran edessä. Jos nyt oikein ymmärsin, niin venäläisnuoren vierailusta kuvattava video, johon mukaan tulee pätkää treeneistä ja haastattelusta tulee joskus ulos Petroskoin paikallis-tv:ssä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kokonaisuus pysyi käsissä sivuluisusta huolimatta. Illalla kaiken kaman roudailun jälkeen puhaltelin kyllä pääpyörällä paksuja tästä kaikesta. Hauskaa oli, mutten ehkä ihan heti välittäisi samanlaista pyöritystä ottaa uusiksi.