25-26.4.15 Miekkailupäivät vaihteluksi osallistujille ja haasteeksi järjestäjille

Savon Historiallisen Miekkailun Seura teki vuoden 2014 lopulla periaatepäätöksen, että seura keskittyy toiminnassaan perustreenien pyörittämiseen ja sen mahdollistamiseen taloudellisesti ja jättää kaikki häppeninkijärjestelyt toiminnan ulkopuolelle. Syynä oli lähinnä se, että varsin usein seminaarien ym. järjestäminen on ollut enempi tai vähempi tappiollista ja tappioita on sitten jouduttu kattamaan esim. treenimaksuilla.

25.-26.4.2015 miekkailupäivien hahmottelu lähti tavallaan liikkeelle tuosta päätöksestä. Jotain pientä tapahtumaa tarvittaisiin Kuopioonkin, vaihteluksi jäsenille, haasteeksi itselle ja myös huomion saamiseksi seuralle. Rahaa ei saisi kuitenkaan liikaa palaa hommaan, mutta jotain uutta tai seuran normitoimintaan vaihtelua tuovaa olisi saatava ohjelmistoon. Järjestelyalustaksi valittiin Kulttuurikilta Schranken siltä osin kun tarvittiin järjestelypuolella erillistä ”oikeushenkilöä”.

Ohjelmarakennetta mietittäessä päädyttiin kolme eri teemaa per päivä siitä näkökulmasta, että jos jotakuta ei yksi kolmesta aiheesta kiinnosta, niin se ei estäisi osallistumasta, kun 2/3 kiinnostaa. Rahassa mitattunahan se tylsä kolmannes jää muutaman euron arvoiseksi.

Epäilimme, että koko päivä samaa teemaa saattaisi helpommin karsia osallistujia, varsinkin jos tarjolla ei olisi pitkämiekkaa. Se kun on monille se suosikkiase, osin siksi, että se on se ulkoisesti näyttävin, mutta myös siksi, että se tulee yleensä harrastajille ensimmäisenä tutuksi. Toisaalta joku kuopiolainen harrastaja voisi kokea senkin vähän tylsäksi, jos kokopäivä olisi täynnä pitkämiekkaa, kun sitä on tarjolla käytännössä kaikissa Savon Historiallisen Miekkailun Seuran treeneissä.

Halusimme myös testailla, tätä “suuren maailman” miekkailuhäppeninkien työpaja-rakennetta, missä on enemmän erilaisia aiheita pienemmissä paloissa. Jaakon kanssa mietittiin teemaksi ”vähän erilaista saksalaista”, Nürnbergin tradition Codex Wallersteiniä, josta oli vähän jo valmiiksi tuntumaa. Minä ottaisin vastuun pitkämiekasta ja Jaakko tikarista. Jotain muutakin oli ajatuksena ottaa mukaan, mahdollisesti Wallersteinin messer-osio.

Aika pian kolmanneksi pääteemaksi löytyy ihan muuta kun messeriä. Jari innostui selvittelemään Paulus Hector Mairin taistelusauvan oppeja ja minä ryhdyin siihen apumieheksi. Homma lähti siinä määrin hyvin lentoon, että siitä löytyi mainio täydennys miekkailupäivien ohjelmaan. Mikäs sen parempaa, kun kokonaan uusi aselaji esittelyyn! Ja treenivälineen hommaaminenkaan ei olisi kenellekään ylivoimainen este, kun pyöröpuulistan saa alle kymmenellä eurolla mistä tahansa rautakaupasta. miekkailupäivät2015-mainos Lauantai-illan päätteeksi ohjatun toiminnan jälkeen sali käytettävissä vielä vapaamiekkailulle.

Vähän tilaustyönä tuli päivien ohjelmaan mukaan ”bonuksena” myös saksalaisen pitkämiekan perusteita, kun mukaan on ilmoittautunut pari vierailijaa, jotka ovat sellaista toivoneet. Perusteiden treenaaminen sopii hyvin mukaan ja toivotaan, että osallistujista löytyy itseni lisäksi muitakin, jotka kokevat, että perusteiden kertaaminen ei ole yhtään hyödytöntä… Ja tokihan tässä on toiveena saada Savon Historiallisen Miekkailun Seuraan mukaan myös niitä uusia harrastajia, joiden voisi olla hyvä aloitella pienellä perusoppien paketilla.

Ihan tuosta vaan hatusta tempaistusti ei tätä viikonloppua ole rustailtu kasaan. Jari ja minä ollaan tutkailtu Paulus Hector Mairin sauvaa jo viime vuoden joulukuusta lähtien, Paulan ja Jaakon kanssa ollaan kertailtu ja osin selvitelty Wallersteinin pitkämiekkaa varsin tiiviisti maalis-huhtikuussa. Jaakko ja Elisa taas ovat omalla tahollaan selvitelleet Wallersteinin tikaria helmikuusta lähtien. Salivuokriin voi laskea kuluja satoja euroja tämän viikonlopun järjestelykuluihin, mutta parempi nyt olla ajattelematta ihan niin, tai hommassa ei olisi mitään järkeä. Onhan se ollut myös hauskaa puuhaa ja paljon on tullut siinä myös itse opittua.

Miekkailupäivien sisältö on myös järjestäjille sillä tavalla hauska, ettei vetovastuu ole kokoajan painamassa samojen ihmisten niskassa ja tarjolla on jokaiselle meillekin jotain uutta. Uskoisin, että tätä rakennetta tullaan Schrankenin järjestämissä tapahtumissa käyttämään jatkossakin.

LUE MYÖS:
Kulttuurikilta Schrankenin sivuilla: 25.-26.4.15 Miekkailupäivien info-sivu
Seuraava blogi-kirjoitukseni: Codex Wallesteinin miekkailuperinne Nürnbergin alueelta kiehtoo

.

Fiore-seminaari Kuopiossa 1.-2.11.2014

ilpo3

1.-2. marraskuuta 2014 Swordschoolin Ilpo Luhtala vieraili Kuopiossa vetämässä kahden päivän pitkämiekka-Seminaarin. Ohjelmassa oli SES:in uutta formia ja sen sisältämiä tekniikoita, sekä pienemmälle ryhmälle vapaamiekkailun ohjausta ja siinä ohessa tietty vapaamiekkailua.

Vapaamiekkailu-osuuden vedettiin ensin ilman varusteita ja sen jälkeen täysissä varusteissa. Mukavaa oli. Näitä hommia varmaan vedellään meilläpäin taas jossain välissä, kunhan porukka täällä alkaa saada kunnon vapaamiekkailuvarusteita kasaan. Nyt niitä ei vielä ole kun kourallisella harrastajia.

Pääroolissa oli SES:n formi ja siihen sisältyvät tekniikat. SES:in formi oli mennyt kokonaan uusiksi. Mukana oli myös ripaus Vadia ja jotain saksalaiseen pitkämiekkaan vivahtavaa.
Enpä jäänyt kaipaamaan sitä vanhaa formia. Nykyisessä oli mukavia uusia kuvioita ja jotain aika esteettistä juttua mukana. Liikkumista oli formissa ja uusituissa drilleissä korostettu verrattuna edelliseen.

Mihinkään opillisiin ristiriitoihin en ota kantaa, koska ne eivät minua juurikaan kiinnosta. Yleensäkin kaikki erilaisen tulkinnat kiinnostavat asiaan kun asiaan. Peilaan miekkailua lähinnä siltä kannalta, mikä tuntuu itselleni sopivan. SES:in uusi formi tuntui omaan makuuni ihan eri tavalla mielenkiintoiselta edelliseen verrattuna.

Kaikenlaisen ylimääräisen toiminnan järjestelyissä on aina enemmän tai vähemmän ongelmana, miten saada riittävästi osallistujia ja kulut kasaan. Vähän piti jälleen erikseen tuuppailla useita seuran jäseniä, että osallistuisivat seminaariin. Aika monille tämä semma oli ensimmäinen ja kynnys osallistumiseen oli joillakin varsin suuri. Loppujen lopuksi saatiin sitten seuran väkeä mukaan hyvin ja lähes kaikki sen hetken aktiiviset harrastajat olivat mukana ja hyvä niin. Itse olen kokenut, että tämmöiset perustreenejä laajemmat seminaarit/kurssit/leirit, mitä niitä nyt kukin nimitteleekään, antavat paljon enemmän kun tavalliset treenit. Mitä pidempi setti, sen paremmin saa miekkaan tuntumaa ja sitä enemmän jää aivoihin pyörimään kaikenlaista pientä, mitä pystyy sitten palauttelemaan jälkikäteen omaan miekkailuun.

…ja olihan sitä Ilpoa noin kaiken kaikkiaankin mukava nähdä pitkästä aikaa istua iltaa, käydä Sorrentossa ja Bierstubessa syömässä. Kuopion visiittinä tämä oli Ilpolla kai jo kolmas. Enää ollut uutta sekään, että tuisku ja lumimyräkkä saapuivat Kuopioon Ilpon mukana ja että Ilpon paluujuna oli VR:n yllättäneen talvikelin myötä jälleen myöhässä. Otetaan uusiksi jossain vaiheessa.

SaHMS ry teki tosin 15.11.2014 jäsenkokouksessa päätöksen, että seura keskittyy omien harjoitusten pyörittämiseen ja niiden mahdollistamiseen. Jatkossa seura siis jättää pääosin taloudellisesti miinukselle menevät seminaarit pois toiminnastaan, jotta talouspuoli pysyisi kunnossa. Samalla jäsenistöä kannustettiin järjestämään itse ylimääräistä toimintaa, jos vaan rahkeet riittävät. Ja onhan sitä saatukin: Buhurt-häppeninki tammikuussa, pari pientä messer-kurssia helmikuussa, miekkailupäivät tulossa huhtikuussa… kaikki nämä ilman, että seuran taloudelle olisi tullut mitään rasitteita. Itse noita kuvioita sekä seuran piikkiin, että omatoimisesti järjestäneenä koen, että järjestelyt on helpompi tehdä seuran ulkopuolelta ilman ry:n byrokratiaa, vaikka kuluriski jääkin omiin niskoihin. Näin varmaan jatkossakin. Eiköhän Ilpokin hilata taas Kuopioon jossain vaiheessa.

Avoimet harjoitukset Kulttuuriareena 44:ssä 26.4.2014

Artikkeli on julkaistu alun perin Miekka Mielessä -blogissa 22.5.2014

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

(Kaikki artikkelin kuvat: Elppi Hyvärinen.)

26.4.14 meillä oli ohjelmassa tunnin mittaiset yleisölle avoimet harjoitukset Kulttuuriareena 44:ssä. Tunti on treeniajaksi oikeasti liian lyhyt, mutta idea olikin tällä kertaa katsojalähtöinen. Tunnin verran ehkä joku jaksaisi treenejä katsellakin. Avoimet harjoitukset olivat myös ohjelmanumerona petroskoilaiselle nuorisoryhmälle, joka vierailemassa Kuopiossa osana EU:n Youth in Action-ohjelmaa.

Olin pakannut lainassa olleeseen pakettiautoon kaiken tarpeellisen roinan jo hyvissä ajoin, jotta iltaan voisi keskittyä rauhassa ja rennosti. Järjestelyihin osallistuvat seuran jäsenet olin pyytänyt paikalle Kulttuuriareenalle noin tuntia ennen varsinaisia harjoituksia. Hyvin ehdittäisiin laitella kaikki valmiiksi rauhassa ja ilman kiirettä.

Siinä sitten ajelin väljään aikatauluun tyytyväisenä kohti keskustaa, kun puhelin soi. Kuuma linja Kulttuuriareena 44:stä!

”- Missä viivyt?”,kyselee Jaakko.
”- Matkalla ollaan. Ei tässä montaa minuuttia enää mene. Eihän tässä nyt niin kiire ole… tunti aikaa”. Mitä se nyt hoppuilee, mietin.
”- No täällä on jo kaikki”, toteaa Jaakko. Eli talkoolaisetko paikalla jo? No hyvä, ketäs niitä nyt olikaan, muistelin, Mirja, Seppo, Elisa…
”- Ketäs siellä on jo paikalla?”, tarkistelin.
”- No KAIKKI. Kaikki, jotka on treeneihin tulossa. Kaikki valmiina odottamassa. Pitäis aloittaa hetken päästä! Miekatkin on sulla!”

Hiljaksiin selveni tilanne. Omasta mielestäni olin pyytänyt paikalle tunnin etukäteen sen porukan, joka osallistuisi alkujärjestelyihin, mutta olinkin epähuomiossa ilmoittanut treenien alkamisajan tuntia aikaisemmaksi koko porukalle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Suunnitelma B-käyttöön. Jaakko aloitti alkulämmittelyn vedon ja siinä aikana ehdin paikalle miekkakassien ja muun roinan kanssa. Miekkojen saapumisen jälkeen Jaakko pääsi jo vetämään lyöntiharjoituksia sillä aikaa, kun minä järjestelin parin avustajan kanssa muuta roinaa esille. Kaikenlaisia aseita ja rautahanskoja kun piti laittaa esille vieraiden ihmeteltäväksi jne.

Sen perään ehdin jo katella ympärillenikin. Sali näytti nyt merkittävästi pienemmältä, kun aikaisemmin siellä käydessäni. Katsomo oli osittain auki yleisön vuoksi, mikä vei tilaa. Esirippu oli kiinni ja osa salia jäi sen taakse. Loppu-illan musisointia varten oli äänentoistopöytää ja tarviketta salin sivussa ja treenaajien varustekasseja vähän siellä sun täällä. Treenit hetkeksi poikki ja kaikki varustekassit sinne äänentoistolaitteiden viereen, missä ei kuitenkaan voinut treenata. Sillä tavalla saatiin lisää tilaa, vaikkei sitä vieläkään ollut liikoja siihen nähden, mitä olin treeneihin suunnitellut.

Nyt ehdin jo itse harjoituksia vetämään. Ajatus oli ollut vetää vähän liikkuvampaa hyökkäysharjoittelua tällä kertaa, ikään kuin yleisöystävällisesti. Sitäpä sitten, tilan puutteen vuoksi jouduttiin vähän liikkuvuutta tosin karsimaan. Pääsin jo vetämään vähän henkeä. Hyvinhän tästä selvittiin. Treenit alkoi ilmoitetussa ajassa, vaikka en itse ehtinyt alkuun mukaan ja minun mokan takia saatiin tunnin sijaan kahden tunnin treenit. Mikäpäs tässä… Sisältöä oli kyllä takataskussa enemmän kun tarpeeksi.

Reilun puolentunnin treenailun jälkeen alkoi saliin ilmestyä venäläisiä nuoria suomalaisine isäntineen. Osa huomiosta meni nyt siihen, että yleisö pysyy katsomon puolella ja treenaajat turvallisen kaukana heistä. Sitten tuli venäläisryhmän vetäjä juttelemaan, että he kuvaisivat treenejä videolle ja heidän ryhmästään tulisi yksi osallistumaan treeneihin ja ehkä joku muukin, jos se sopii. No sopihan se. Ei tuottaisi suuria ongelmia. Suunnitelma C käyttöön: Jaakon kanssa sovittelin tilannetta niin, että kun arviolta 1-3 venäläistä tulee mukaan, minä keskityn enemmän heihin ja Jaakko apuvetäjänä omaan porukkaan.

19.00 oli se kellonaika, jolloin ne oikeasti avoimet harjoitukset oli tarkoitus aloittaa. Katsomo täyttyi venäläisnuorista ja heidän kuopiolaisesta isäntäväestä, sekä muutamasta muusta lajista kiinnostuneesta.

Tein lyhyen esittelyn ja kysyin sitten, haluaisiko joku osallistua harjoituksiin. Yleensä olen suomalaisten kanssa tottunut, ettei juuri kukaan noin yllättäen lähde mukaan, joten hämmästys oli suuri, kun käsiä alkoi yleisöstä nousta… kolme, viisi, kuusi, kaksitoista… yhtäkkiä meillä oli mukana ehkä jopa 15 ylimääräistä treenaajaa, osa venäläisiä ja osa heidän suomalaisia isäntiään. Seuran omia ja jäseniltä lainassa olevia miekkoja ja maskeja oli tusinan verran, mutta kun muutamat seuran jäsenet luopuivat miekoistaan ja maskeistaan, saatiin juuri ja juuri varusteet riittämään. Alkuperäinen treenisuunnitelma meni tietysti saman tien roskiin ja uutta piti kehitellä minuuteissa…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Suunnitelma D käyttöön. Harjoitusten vetokieleksi täytyy lennosta muuttaa englanti ja keksiä pikaisesti kokonaan uusi harjoitussisältö. Nyt oli pelastavana apuna vuoden mittaan vetämäni miekkailutunnit lukioissa. Niiden sisältö on ollut lähinnä aloittelijoille sopivia innostavia harjoitteita, jossa pääsee kokemaan miekkailun tuntua, ”ahaa-elämyksiä” ja onnistumisen iloa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yllättävä tilanne tuntui elävän aika vahvasti kokoajan. Tila oli ahdas näin isolle joukolle ja seassa pörräsi vielä venäläistyttö videokameran kanssa. Paula ryhtyi turvallisuuspoliisiksi ja minultakin meni aika paljon huomiota turvallisuuden vahtimiseen. Kaiken tämän keskellä neuvoteltiin joka välissä Jaakon kanssa, mitä tehdään seuraavaksi. Kummallakin löi välillä tyhjää, mitä niillä lukiovierailuilla oikein olikaan treenattu. Englannin sanatkin olivat välillä hukassa. Seuran kokeneemmat jäsenet, ja tässä kohtaa heihin laskettiin jo pari kuukautta treenanneetkin, ottivat hyvin vastuuta vieraiden miekkailun onnistumisesta. Kiitos kaikille. Kyllähän tämä meni yllättävyydessään kevyessä sivuluisuissa, missä sai luistella ja luovia hetki hetkeltä eteenpäin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Varsinaiset treenisession jälkeen esiteltiin vielä hetken mielijohteesta seuran muiden aseiden, tikarin, keihään ja messerin käsittelyä. Elisa ja Jaakko hoitivat tikarin ja keihään, minä Jaakon kanssa sirpin ja messerin. Nyt oli suurena apuna huhtikuun näytökseen treenailut. Sieltä poimittiin esiteltävät asiat ja kun niitä oli treenattu kunnolla, voitiin t-paita päälläkin tehdä tekniikoita aika räväkällä tempolla, mikä sai yleisössä aikaan äänekästä hämmästymistä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lopputulos oli venäläisten vieraiden osalta ilmeisen onnistunut, kun monet tulivat kiittelemään jälkikäteen. Illan päätteeksi minua vielä haastateltiin videokameran edessä. Jos nyt oikein ymmärsin, niin venäläisnuoren vierailusta kuvattava video, johon mukaan tulee pätkää treeneistä ja haastattelusta tulee joskus ulos Petroskoin paikallis-tv:ssä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kokonaisuus pysyi käsissä sivuluisusta huolimatta. Illalla kaiken kaman roudailun jälkeen puhaltelin kyllä pääpyörällä paksuja tästä kaikesta. Hauskaa oli, mutten ehkä ihan heti välittäisi samanlaista pyöritystä ottaa uusiksi.

Metallikeikalla miekkailua esittelemässä 12.4.2014

Artikkeli on julkaistu alun perin Miekka Mielessä -blogissa 18.5.2014

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jaakon puolustus on romahtamassa Kulttuuriareena 44:n miekkailunäytöksessä (kuva: Mirja).

Lauantaina 12.4.2014 Savon Historiallisen Miekkailun Seuralla oli miekkailunäytös ja esittelypiste Nuorisotoimen ja Nuorisovaltuuston järjestämässä Rock The Clubit – tapahtumassa Kulttuuriareena 44:ssä. Varsinaisesti kyseessä on keikkailta, jossa esiintyvät Verjnuarmu ja Fear Of Domination. Näytös oli sijoitettu keikkojen väliajalle.

Paikalla oltiin hyvissä ajoin ennen tapahtuman ovien avaamista. Roinaa oli taas mukana hirveä määrä. Esittelypöydän rakentelu Kultuuriareena 44:n aulaan sujuin jo vähän vanhalla rutiinilla, kun kokonaisuus kasattiin samalla tyylillä kun Pääkirjaston miekkailuesittelyssä tammikuussa. Miekkailunäytös-porukan lisäksi apuna talkoissa olivat myös Mirja, Paula, Ville ja Janne.

Kun pöytä oli saatu kasaan, päästiin keskittymään näytösasioihin. Tarkistettiin näytösalue, suunniteltiin missä miekkailijat kohtaisivat jotta olisi tilaa kaatoihin, rajattiin lippusiimalla turva-alue yleisön ja näytöstilan väliin. Äänimiehen pöytä oli vähän meidän tiellä, mutta eihän sitä voinut lähteä siirtämäänkään, joten meillä käytettävissä vähän pienempi tila kun ennakkoon arveltiin. Aluksi pohdittiin, että jätetään ehkä keihäs kokonaan pois näytöksestä tilan puutteen vuoksi. Vähän harmiteltiin sitä, että näyttävä ase ja vaihtelu miekkoihin jäisi näytöksestä pois…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Esittelypöytä (kuva Elisa Hyvärinen)

Kun näytösalue oli rajattu, käytiin näytös vielä testimielessä läpi. Freeplay-kamat päälle ja menoksi. Nyt paljastui illan ainoa moka. Pari autolastillista oli roinaa mukana, mutta yksi asia puuttui, minun miekkailusukat. Polvihousu-tyylin miekkailuhousut ovat aika hilpeän näköiset ilman pitkiä sukkia, sellaista Angus Young – tyyliä. Vaihtoehtona oli tietysti laittaa seuran verryttelyhousut näytökseen, mutta polvisuojat ei istu niiden kanssa kunnolla, hiertävät ja valuvat pois paikoiltaan. Näytöksessä ei oikein ole hyvä jos joutuu vähän väliä nostelemaan polvisuojia paikoilleen. Asia ratkesi siten, että Paula ja Mirja kävivät hakemassa minulle sukat. Kiitos ja anteeksi. Tämän tapauksen jälkeen olen pitänyt tapana säilyttää ylimääräisiä sukkia varustekassissa.

Kenraaliharjoituksessa käytiin vielä näytös läpi. Pientä säätöä tuli aseiden sijoitteluun, muuten oli jo kaikki ok. Keihäsosuuskin saatiin toimimaan pienemmässä tilassa turvallisesti.

Näytöksen teema oli ”mainos ja käyntikortti”. Kesto oli noin 7 minuuttia, 18 tekniikkaa ja mukana kaikki aseet, mitä meillä on seurassa satunnaisestikin käytössä. Näytösharjoituksista löytyy oma artikkeli täältä.

Usein yleisöllä kestää hetken aikaa huomata, että ”täällähän on jotain ohjelmaa käynnissä” ja kun näytöksen kesto oli vain minuutteja, halusin saada yleisön huomion jo hieman ennen näytöstä. Tämän vuoksi laitoimme äänimiehen soittamaan aloituskappaleena yleisön herättämiseksi Adrian von Zieglerin For the King – kappaleen. Samaan aikaan järjestelimme vielä aseitamme näytökseen ja yleisö ehti havaita, että jotain alkaa tapahtua.

For the Kingin päätyttyä lähti soimaan niin ikään Adrian von Zieglerin Legend -biisi, joka toimi näytöksen varsinaisena taustamusiikkina. Jaakko oli miksannut kappaleen tuplapituiseksi niin, että sille saatiin varmuudella pituutta enemmän kun näytökselle.

Näytöksessä olivat mukana minun lisäksi Elisa, Seppo ja Jaakko. Mirja oli värvätty kuvaajaksi, Paula toimi turvamiehenä ja Villellä oli näytöksen ajan valvontavastuu esittelypöydästä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Elisa on vienyt Jaakon lattiaan. Vielä tikarin isku lopetukseksi (kuva Mirja).

NÄYTÖS

Legendin alkaessa soida alkoi näytös Sepon tekemällä alkutervehdyksellä. Ensimmäisenä oli vuorossa tikari. Peter Falknerin tikari vs. tikari – tekniikalla, sitten torjuttiin tikarilla pitkämiekkaa ja aseettomana tikaria Fiore dei Liberin opeilla.

Seuraavana olivat yhden tekniikan väläytykset Andre Liegniczerin buckleria ja yhden käden miekkaa sekä Fioren keihästä. Huomioarvoa keräävää sirppiä oli mukana kaksi väläystä Paulus Hector Mairin opeilla. Aikaisemmissa esittelyissä olen pannut merkille, että pitkämiekan ohella sirppi herättää eniten yleisön kiinnostusta. Se jotenkin hämmentää ja kauhistuttaa. Monet kyselivät nytkin onko sitä oikeasti käytetty aseena. Oivallinen näytösase huomioarvonsa vuoksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jaakko keihästää Elisan (kuva: Mirja)

Messer-osuus kävi läpi kolme tekniikkaa nopeana kolmen hyökkäyksen sarjana Antonius Rastin, Johannes Lecküchnerin ja Glasgow Fechtbuchin opein.

Pitkämiekka oli pääroolissa ja sillä oli seitsemän tekniikan sarja Fioren ja Liechtenauerin opeilla. Fioren punta falsassa oli näytöksessä tahallinen ja näkyvä virhe. Kaadoin Jaakon näyttävästi käsi miekan terällä, mutta kumarruin kaadon loppuvaiheessa ja Jaakko pääsi kiskaisemaan minut lattiaan. Kaaduin Jaakon yli ja Jaakko pääsi nousemaan polvilleen ja lyömään minua miekallaan. Ensin sain selälläni torjuttua pari iskua half sword-otteella, mutta lopulta miekan isku tuli perille saakka.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Seppo, Jaakko ja sirpit (kuva: Mirja).

Kaatoja oli mukana muutenkin aika paljon räväkkyyden lisäämiseksi, kun haluttiin metalliyleisölle päästä näyttämään, ettei kyseessä ole mikään miekkatanssi-laji. Lyönnit näyttivät myös menevän lujaa perille saakka ja osumia mm. tehostettiin pään heilautuksissa. Kaikki tekniikat vietiin ”loppuun saakka” eli voittaja löi ensimmäisen osuman jälkeen toisen ja välillä kolmannenkin lyönnin ja maahan kaadettu vastustaja lopetettiin aina kaikkien taiteen sääntöjen mukaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Seppo ”viimeistelee” työn (kuva: Mirja).

Viimeisenä tekniikkana torjuttiin half sword-otteella messerillä pitkämiekkaa, torjunnasta pisto kasvoihin, mutta niin, että pisto jäi vajaaksi pitkämiekkamiehen lähtiessä vetäytymään. Messerin ote vaihtui kahteen käteen terästä ja lyönneiksi miekan kahvalla. Tätä vähän vaarallista vaihetta treenattiin kyllä paljon Jaakon kanssa, että saatiin se sujumaan. Ja hyvin se sujuikin. Päätökseen laitettiin vähän mustaa huumoria mukaan. Kun Jaakko oli hakattu messerin kahvalla lattiaan, vinkkasin Sepon avuksi. Tartuimme Jaakon jalkoihin, moikattiin yleisölle ja vedettiin ”kuollut” pois. Samalla Elisa teki lopputervehdyksen yleisölle.

Tuntumaksi jäi, että näytön onnistui tosi hyvin. Itse näytöksessä meni kaikki putkeen niin kuin pitikin. Yleisöä huomio saatiin lähes täysin, vaikkei meillä varsinainen oma kohdeyleisö ollutkaan. Hyvät aplodit saatiin ja moni kävi juttelemassa ja kyselemässä miekkailusta ja aseista näytöksen jälkeen. Räväkkyys tuntui myös tehneen vaikutuksen moniin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Porta ferro vs. posta di donna (kuva: Mirja).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Maahan heitetty Jaakko on juuri päässyt kiskomaan Mikankin lattiaan (kuva: Mirja).

SAVOLAISMETALLI TEKI VAIKUTUKSEN

Bändeistä ensimmäisenä soittanutta Fear Of Dominationia en valitettavasti ehtinyt nähdä kuin vilaukselta, kun omat hommat painoivat päälle. Verjnuarmua sentään ehdin katsoa, kun näytöksen jälkeen ei enää suuria vastuita ollut hoidettava. Bändi on kyllä entuudestaankin minulle tuttu, mutta ensimmäistä kertaa näin tämän savon murteella metallia esittävän bändin livenä. Sen verran hyvä oli, että mukaan lähti koko myynnissä ollut tuotanto.

-Mika-

Kulttuuriareena 44:n miekkailukurssit tiedotusvälineissä

Artikkeli on julkaistu alun perin Miekka Mielessä -blogissa 23.4.2014

ViikkoSavo julkaisi 23. huhtikuuta kuvan kera pienen artikkelin Kulttuuriareena 44:ssä 29.4.-3.5. järjestettävistä miekkailukursseista. Radio Kuopiossa oli samasta aiheesta Mika Vesterisen lyhyt haastattelu samana päivänä.

Savon Sanomat julkaisi pienen uutisen 28.4.14. Faktat meni onnistui Savarilla menemään vähän sinnepäin samanlaisen tiedotteen pohjalta, mistä ViikkoSavo onnistui tiivistämään varsin hyvin ja faktat kohdilleen. Vaan eipä noista pikkuvirheistä niin väliä. Olennaista, että hyvä asia sai vähän huomiota maakunnallisessa lehdessäkin.

VS140423

ViikkoSavon artikkeli yllä (klikkaa kuva suuremmaksi, niin teksti on luettavissa). Kuva on Elisan ottama ja siinä poseeraamassa ovat Seppo ja Jaakko. Savon Sanomien artikkeli alla.

SS140428

Rentoutusta ja stressinhallintaa pitkämiekalla Kallaveden lukiossa 19.3.2014

Artikkeli on julkaistu alun perin Miekka Mielessä -blogissa 1.5.2014

2014-03-19 -kallavesi

Elisa ja Jaakko pukemassa varusteita päälleen. Oppituntien aluksi vedettiin lyhyt esittely seuran aseista ja free play-varustus oli sen vuoksi tarpeen.

19.3.2014 olin vetämässä rentoutus ja stressinhallinta -kurssilla miekkailuoppitunteja Kallaveden lukiossa mukanani seuran nuoriso-osastosta Elisa ja Jaakko. Tutulla kaavallahan tuo itse oppituntiosuus meni, mutta itselleni oli tällä lukio-visiitillä isompi merkitys, kun aikaisemmilla. Aikaisemminkin olemme olleet Kallaveden lukiolle miekkailutunteja vetämässä, mutta silloin tunnit vedettiin Lyseon lukion salissa. Nyt oltiin sitten Kallaveden lukiossa ihan fyysisestikin. Se oli hienoa siksi, että koulu on se ”minun lukioni”. Vain rehtori Tapio Mustonen puuttui, muuten olisin varmaan ollut taas rehtorin puhuttelussa…

Jostain neljännesvuosisadan takaahan se minun lukiovuodet löytyy. Aika kultaa muistot, joten koulun käytäviä ja portaita oli mukava kulkea pitkästä aikaa. Onneksi liikuntasali on kakkoskerroksessa, eikä tarvinnut kiivetä viidenteen saakka, missä silloinen piinani, saksan luokka sijaisee, tai siis sijaitsi ainakin silloin joskus. Jäi siis saksat vähän heikolle lukemiselle aikoinaan. Olisinpa silloin tiennyt, että joskus tulevaisuudessa syvennyn saksalaisen pitkämiekan ja messerin käyttöön. Kylläpä olisi nyt kelvolliselle saksankielen taidolle käyttöä…

2014-03-19 kallavesi2

Roinaa oli taas omien varusteisen lisäksi ihan riittämiin roudattavana… näiden kouluvierailujen ei niin mukavia kääntöpuolia.

Kallaveden lukiota oli kyllä remontoitu jossain vaiheessa ja ulkoasu viihtyisänpi kun silloin joskus. Sali oli tosin aika hyvin ennallaan, joten ”good old days” oli hyvin tavoitettavissa.

Myös apuna olleet Elisa ja Jaakko ovat Kallaveden lukion kasvatteja, mutta vähän tuoreempia ylioppilaita, viime vuoden painosta, joten nostalgia ei ehkä heillä ollut niin pinnassa, mutta paluu vanhaan kouluun tuntui silti tuovan hyviä fiiliksiä myös heille. Hehän kävivät tosin myös viime vuoden puolella Kallavedessä sotahistorian kurssilla miekkailua esittelemässä, joten heille kokemus ei olut niin erikoinen kuin minulle.

Itse miekkailutunnit menivät hyvin ja pitkämiekka-tekniikoissa edettiin aika tehokkaasti. Ideahan ei ollut opettaa asiaa niin perusteellisesti, vaan antaa oppilaille kuvaa siitä, mitä pitkämiekan käsittely oikeasti on. Mukavasti oli porukka myös mukana. Joillakin sujui tekniikat varsin hyvin ja kuten usein näillä kouluvierailulla, löytyi myös se oppilas, joka huolehti hyvissä ajoin siitä, ettei vaan ylimääräisiä minuutteja tuhlattaisi oppituntiin. En kanna kaunaa. Etten vain kohdannut itseni lukioiässä? …sympaattista itse asiassa. Kiitokset taas opettaja Eeva Toivalalle. Kouluvierailut ovat kaiken kaikkiaankin olleet mukavaa vaihtelua näissä miekkailukuvioissa.

– M!ka –

Miekkailuvientiä Kymi Combat ry:n miekkaleirille 9.3.2014

Artikkeli on julkaistu alun perin Savon Miekka -blogissa 12.3.2014

 

kc 2014-03-09 010

Warusseippäin killan seminaarissa huhtikuussa 2013 törmättiin Kuopion delegaation kanssa historiallisesta miekkailusta kiinnostuneeseen kouvolalaiseen Abrahamiin, joka kävi tutustumassa lajiin ajatuksenaan käynnistellä miekkailua Kouvolassa. Sillä kertaa ei Kouvolan Valkealassa toimiva pieni kamppailulajiseura Kymi Combat ry vielä saanut repertuaariinsa Baguazhangin ja Bujinkanin rinnalle historiallista miekkailua, mutta ajatus jäi kytemään, sillä äskettäin tuli Abrahamilta kyselyä, josko tultaisiin heidän porukalle opettamaan Liechtenauerin pitkämiekan alkeita.

kc 2014-03-06 009
Kouvolan vierailun ”Plan2” käynnissä ”mind mapin” avulla.

No Jaakon mietittiin muutama minuutti ja päättiin, että sinnehän piti lähteä. Viikkoa ennen hahmottelin, mitä ja miten treenailtaisiin. Tavoitteena oli saada sellainen kokonaisuus kasaan, että Valkealan ryhmä pääsisi niillä tiedoilla omin avuin alkuun treenaamisessa… Sellainen setti tuntui syntyvät, mutta pari päivää ennen iski epävarmuus. Laittelinkin ”mind mapin” kanssa kokonaisuuden uusiksi ja päädyin omasta mielestäni parempaan lopputulokseen.

kc 2014-03-09 011

Varhain sunnuntaiaamuna 9.3. käännettiin auton nokka kohti Kouvolaa ja Kymi Combat ry:n miekkaleiriä. Muutama tunti ajamista ja oltiin perillä Valkealan kulmilla. Sitten käännyttiin pienemmälle tielle ja vielä pienemmälle ja vielä pienemmälle ja kohdattiin lopulta ”Sotilasalue – Pääsy kielletty” -kyltti. Onneksi tältä oli varoitettu etukäteen, että ei tarvitse välittää, eteenpäin vaan. Sieltä se koulukin sitten löytyi, minkä salissa oli tarkoitus miekkailla.

kc 2014-03-09

Sitten ei kun treenit pystyyn. Mukana oli muutama Kymi Combatin jäsen ja pari yhdenkäden miekkojen kanssa aikaisemmin miekkailutuntumaa ottanutta nuorta Kouvolan keskus-taajamasta. Paljon oli asiaa mukana, mutta aikaakin oli kuusi tuntia käytössä.

Mukavaa ja motivoitunutta porukkaa oli. Toivottavasti saatiin kipinää tartutettua lisää molemmille paikalla olleille tahoille ja nähdään miekkalun merkeissä jatkossakin. Olisihan se hauska olla osallisena, vaikka edes pieneltäkin osalta siinä, että historiallisen miekkailun harrastus pääsisi leviämään uudelle paikkakunnalle.

Kuuden tunnin treenien jälkeen hypättiin taas autoon ja kokka kohti Kuopiota. Kolmisen tuntia ajoa ja kotona jälleen. Sellainen pikainen 12 tunnin reissu miekkailun pariin. ”Voisi sitä huonomminkin sunnuntain viettää”, summasi Jaakko päivän päätteeksi ja totta puhui.

– M!ka –

kc 2014-03-09 012