Hajonneet miekat uusiokäyttöön

Korjatut messerit.

Vuosien varrella aika moni miekka on hajonnut. Joskus vuosia sitten hajonneiden miekkojen kunnostaminen ja uusiokäyttö alkoi Regenyein messerin katkenneesta nagelista, jonka Marko Saari korvasi uudella. Sittemmin toinenkin messer päätyi samaan korjaukseen ja samalla myös kourain tuli uusittua molemmissa. Sittemmin olen lähettänyt Markon käsittelyyn kaikki hajonneet miekat. Kaikista on saatu aikaiseksi jotain käyttökelpoista, romusta käyttökelpoista.

”Katkennut pitkämiekka” ja Bauenwehr

Katkennut Regenyein pitkämiekka päätyi opetusvälineeksi demostroimaan katkenutta miekkaa liian paljon voimaa käyttäville treenaajille, kuviteltuun tilanteeseen, että miekka ei ihan ollutkaan niin laadukas kun käyttäjä luuli ja ase menee poikki liiasta lyöntivoimasta. Tällä terästä pyöristetyllä tyngällä voi sitten testailla aika turvallisesti sitä, miten se miekkailu sujuu miekan katkettua.

Terästään murtuneesta Regenyein messeristä Marko ideoi bauenwehrin, messeriä lyhyemmän tikarimaisen veitsen, jolla on yllättävän mielenkiintoista miekkailla messeriä vastaan. Marko muotoili terän ja väistimen lisäksi pommerin uusiksi veitsen tasapainottamiseksi.

Yllä ja alla: Pitkämiekoista muotollut yhdenkäden miekat.

Viimeisinpänä Marko muotoili kahdesta katkenneesta pitkämiekasta yhdenkäden miekat. Terän, schiltin ja väistimen muotoilun lisäksi Marko lyhensi kourainta, muotoili pommelin uusiksi ja tasapainotti aseet.

Kaikille näille entratuille aseille on löytynyt enemmän tai vähemmän käyttöä. Lisää vastaavia taas kun joku ase hajoaa.

Lisäksi olet teroituttanut Markolla kolme vanhaa jo käytöstä poistettua Pavel Mocin bluttia pitkämiekkaa terävillä miekoilla treenailua varten ja lisäksi säädettitn vielä yksi Pavel Mocin terävä miekka leikkuutreenaamiseen tasapainottamalla ja teroituksella.

Punapäällikkö Israel Närhen sapeli

Punapäällikkö Israel Närhen sapeli (artikkelin kaikki värivalokuvat: Mika Vesterinen).

Kuopion korttelimuseossa on mielenkiintoinen Toivon ja sekasorroon aika -näyttely joka on esillä marraskuun alkupäiviin saakka. Harmillista, ettei tälläiselle paikallishistorian näyttelylle löydy pysyvämpää paikkaa.

Näyttely kertoo Kuopiossa itsenäistymisen alkuvuosina. Erityisesti käydään läpi niitä tapahtumia, jotka johtivat väkivaltaisuuksiin helmikuussa 1918 ja sitä seuranneen vankileirin kohtaloihin Kuopion kasarmilla.

Maailmansodan aiheuttama pula-aika kärjisti tilannetta, mutta uutta toivoa oli näkyvissä. Sisällissota aiheutti kahtiajakoa, mutta Kuopiossa terroritekojen vähyys helpotti sopeutumista arkeen sodan jälkeen.

Sotatapahtumat Kuopiossa käydään hyvin huolella läpi, mikä oli hienoa. Uutta tietoa löytyi, vaikka tapahtumat olivat entuudestaan tuttuja. Näyttelyssä on oli myös joitakin mielenkiitoisia esineitä. Kiinnostavin oli punapäällikkö Israel Närhen sapeli…

Israel Närhi Kuopion läänin punakaartin perustamikokouksessa työväentalon takapihalla Kuopiossa.  Kuva: Kuopion museo.

”Punakenraali” Israel Närhi

Viitasaarella 1869 syntynyt Närhi oli entinen ammattisotilas ja aliupseeri sortotoimien aikaan lakkautetusta ja Kuopioon sijoitetusta 5. tarkk’ampujapataljoonasta. Hän nousi Kuopion punakaartin päälliköksi, epäilemättä sotilastaustansa ansiosta. Siviiliammatiltaan Närhi oli puuseppä. Liekkö tuntenut minun isänisänisäni, joka oli samaa ikäpolvea ja niin ikään kuopiolainen puuseppä? Muistan lapsuudesta ukkini jutustelleen, että ”niin se ol Kuopijonnii punasten piälikkökkii puuseppä”.

Tuo vitriinin mielenkiintonien sapeli oli Närhen käytössä 1918. Sapelin terä on venäläisvalmisteinen ja siinä on kolme eripituista veriuraa. Kotitekoisessa kahvassa on yksinkertainen messinkinen käden suojus ja mielenkiintoinen messerin nagelia muistuttava väistin.

Israel Närhen sapeli ja sen Messer-henkinen nagel.

Närhi joutui vangiksi Kuopion taistelun päätteeksi, mutta ei kuulunut teloitettujen parinkymmenen joukkoon. Hänen tuomionsa oli 27 vuotta vankeutta, mutta sitä hän ei joutunut istumaan täysimääräisenä. Punavankeja oli Suomessa 1920 armahduksen jälkeen yhteenä 1000. 1920 armahdettujen joukossa Närhi ei ollut.

Vuonna 1923 armahdettiin melkein kaikki ja 1927 armahdettiin viimeisetkin 50 punavangit.  Närhi tuskin kuului 50 kymmenen ”pahimman” punaisen joukkoon, joten hänet armahdettiin todennäköisesti vuonna 1923, mutta varmaa tietoa tästä ei minulla ole.

Närhen myöhemmistä vaiheistaan löytyi tietoa sen verran, että hän toimi kauppiaana Kuopiossa. 30-luvulla otetussa kuvassa hän seisoo puotinsa edessä, joka näyttäisi olevan tori koju. Mitä mies kaupitteli, siitä ei tietoa löytynyt mutta, jotain voi arvailla myyntipöydällä olevasta Fazerin rasiasta. Närhen tiedetään toimineen  myös työväentalon vahtimestarina . Hänet tunnettiin ”Punakenraalin” lisänimellä. 40-luvulla hänellä oli talo Pikku-Pietarin pihalla Kuopiossa. Tuolloin hän oli jo varsin iäkäs.

Israel Närhi kuoli 04. huhtikuuta vuonna 1948. Kuollessaan hän oli 78 iässä. Hänet on haudattu Kuopioon.

Israel Närhi kauppansa edustalla 30-luvulla.

Muita näyttelyn mielenkiintoisia esineitä

Näyttelyssä oli myös kaksi kotitekoista tikaria. Toinen oli vanhasta pöytäveitsestä tehty tikari, joka ei suoraan liity Kuopion tapahtumiin. Se oli poimittu talteen kaatuneelta punakaartilaiselta Mäntyharjulla.  Punakaartilainen oli mahdollisesti ollut korkea-arvoinen, koska hänellä oli ollut runsaasti punaisia koristeita asussaan, mm. rinnassa iso punainen rusetti.

Kiinnostavamman näköinen tikari, oli otettu talteen antautuneelta punakaartilaiselta Kuopion tapahtumien yhteydessä. Sen tekijällä on ollut väistintä muotoillessa jo vähän esteettistä silmääkin.

Närhen sapelin lisäksi näyttelyn mielenkiintoisin esine oli ainakin minulle sisällissodassa käytössä ollut rautainen rintapanssari, joka on saatu punaisilta Kuopion kasarmilta. Ei kovin vakuuttava näky. Joku on tainnut luottaa siihen vähän liikaa, sillä suojuksessa on nähtävissä kolme luodinreikää ja painauma neljännestä, Kertaalleen on suojus siis toiminutkin..

Punaisilta Kuopiossa sotasaaliina talteen otettu rintasuojus.

Sisällissota Kuopiossa

Muun Suomen tapaan jakaantuivat Kuopiossakin ihmiset punakaartilaisiin ja suojeluskuntalaisiin syksyllä 1917. Kummallakaan puolella ei ollut tuossa vaiheessa aseita sotimiseen, ja tilanne säilyi pitkään rauhallisena. Tilanne alkoi muuttua joulukuun alussa 1917, kun punakaartilaiset saivat satojen kiväärien aselastin. Kaartin vahvuus oli nyt 600 miestä, kiväärejä kahdelle kolmesta ja patruunoita runsaasti. Punaisten toimia hillitsi kuitenkin se, etteivät he tienneet tarkkaan valkoisten aseistusta.

Kuopion valkoiset olivat vähälukuisempia, mutta paljon organisoidumpin kun punaiset. Heidän johdossa oli Ratsumestari C.W.Malm, jääkärit Einar Wichman (tuli myöhemmin tunnetuksi kenraali Einari Vihmana) ja Onni Purhonen. Miehiä oli 150, mutta kivääriä ei riittänyt edes joka kolmannelle. Tusina pelottavia konekiväärejä valkoisilla oli ja sen tiesivät punaisetkin, vaan eivät sitä, että kuularuiskuihin ei juuri ollut patruunoita. Ässänä hihassa valkoisilla oli runsaasti käsikranaatteja.

Israel Närhen julistus Kuopion kaupunkilaisille. Kuva Kuopion museosta.

Valtakunnallisesti punakaarti julisti sotatilan 27.1.1918. Kuopion punakaartilaiset siirtyivät kasarmialueelle neljä päivää myöhemmin. 31.1. kaupunki jakaantui punakaartin hallitsemaan Kasarmialueeseen valkoisten hallitsemaan kaupunkialueeseen aivan kasarmialueen kupeessa. Valkoisten hallinnassa olivat kaupungin korkeat kivirakennukset Lyseo, museo, Snellmanin koulu, Ukkokoti ja Alavanhovi.

Taistelu Kuopiossa alkoi 1.2. kahakasta torin reunalla. Tämän jälkeen punaiset aloittivat tulituksen kasarmeilta ja vanhalta hautausmaalta. Ammuskelulla ei syntynyt juuri tulosta. yksi valkoinen kaatui ja muutama punainen haavoittui. Suurempaa terroriakaan ei Kuopiossa koettu puolin eikä toisin. Asemasotavaihe alkoi jo seuraavan päivän iltana.

Yöllä 2.2. valkoiset saivat junalla vahvistukseksi vaasalaiskomppanian sekä 150 kivääriä Kuopion aseettomille valkoisille. 6.2. valkoiset saivat vahvistukseksi tykin miehistöineen, lisää sotilaita ja konekiväärin. Israel Närhi lähetti osaston estämään tykkiä kuljettavan junan purkamisen. Kun junassa ollut konekivääri aloitti tulituksen, niin hyökkäävät punaiset pakenivat. Kolme tai neljä punakaartilaista sai surmansa. Kaksi päivää myöhemmin valkoiset saivat jälleen uuden täydennyskuljetuksen junalla, jossa oli mukana kaksi tykkiä miehistöineen.

Kolmen tykin tulitus alkoi 8.2. Huuhanmäeltä ja Kotkankalliolta kohti punaisten hallitsemaa kasarmialuetta. tykinlaukauksia ammuttiin yhteensä 29. Yksikään punainen ei tulituksessa kuollut, mutta taistelutahto loppui heiltä siihen. Kello 12.30 kasarmeilla nousi valkoinen lippu ja punaiset antautuivat. Sisällissodan taistelutoiminta päättyi Kuopiossa siihen.

Kuopion taistelun tappion olivat vähäiset. Valkoisilla 8 kaatunutta ja toista kymmentä haavoittunutta. Punaisten tappiot olivat 4 kaatunutta ja toistakymmentä haavoittunutta. Taisteluiden siviiliuhreja oli  alle kymmenen. Kuopiossa tehtiin vain joitakin yksittäisiä oikeudenkäynnittömiä teloituksia. Valtiorikosoikeus langetti kuolemantuomioita 24.

Taistelun jälkeen kasarmialue palveli punaisten vankileirinä, jonne tuotiin vankeja muualtakin. Suurimmillaan leirillä oli 2600-2700 vankia. Kaikkiaan Kuopion vankileirillä kävi yli 3 500 vankia.

Kuopiossa 1918 paha elintarvikepula ja vankileirillä nähtiin nälkää. Ruuan tuominen leirille oli omaisilta kielletty. Nälkä ja huonoissa olosuhteissa levinneet taudit tappoivat satoja vankeja.  Tappavista taudeista mainitaan ainakin lavantauti, toisintokuume ja espanjantauti. Leirillä kirjattiin kuolleen 475 vankia. Tuon luvun päälle kuolleita oli jonkin verran leirin alkuvaiheessa, jolloin vankien kuolemia ei kirjattu vielä ylös.

Vankileiri purettiin syyskuussa 1918. Sen jälkeen Kuopiossa päästiin aloittamaan paluu rauhan aikaan.

Kuopio pääsi sisällissodassa todella vähällä. Tapahtumat eivät päässeet ryöstäytymään sellaiseksi kuin vaikkapa lähikaupunki Varkaudessa. Siellä taistelutoimet olivat lähes yhtä vähäisiä, kuin Kuopiossa, mutta jälkiselvittelyssä teloitettiin vajaa 300 punaista, noin 10% kaupungin miespuolisesta väestöstä.

25-26.4.15 Miekkailupäivät vaihteluksi osallistujille ja haasteeksi järjestäjille

Savon Historiallisen Miekkailun Seura teki vuoden 2014 lopulla periaatepäätöksen, että seura keskittyy toiminnassaan perustreenien pyörittämiseen ja sen mahdollistamiseen taloudellisesti ja jättää kaikki häppeninkijärjestelyt toiminnan ulkopuolelle. Syynä oli lähinnä se, että varsin usein seminaarien ym. järjestäminen on ollut enempi tai vähempi tappiollista ja tappioita on sitten jouduttu kattamaan esim. treenimaksuilla.

25.-26.4.2015 miekkailupäivien hahmottelu lähti tavallaan liikkeelle tuosta päätöksestä. Jotain pientä tapahtumaa tarvittaisiin Kuopioonkin, vaihteluksi jäsenille, haasteeksi itselle ja myös huomion saamiseksi seuralle. Rahaa ei saisi kuitenkaan liikaa palaa hommaan, mutta jotain uutta tai seuran normitoimintaan vaihtelua tuovaa olisi saatava ohjelmistoon. Järjestelyalustaksi valittiin Kulttuurikilta Schranken siltä osin kun tarvittiin järjestelypuolella erillistä ”oikeushenkilöä”.

Ohjelmarakennetta mietittäessä päädyttiin kolme eri teemaa per päivä siitä näkökulmasta, että jos jotakuta ei yksi kolmesta aiheesta kiinnosta, niin se ei estäisi osallistumasta, kun 2/3 kiinnostaa. Rahassa mitattunahan se tylsä kolmannes jää muutaman euron arvoiseksi.

Epäilimme, että koko päivä samaa teemaa saattaisi helpommin karsia osallistujia, varsinkin jos tarjolla ei olisi pitkämiekkaa. Se kun on monille se suosikkiase, osin siksi, että se on se ulkoisesti näyttävin, mutta myös siksi, että se tulee yleensä harrastajille ensimmäisenä tutuksi. Toisaalta joku kuopiolainen harrastaja voisi kokea senkin vähän tylsäksi, jos kokopäivä olisi täynnä pitkämiekkaa, kun sitä on tarjolla käytännössä kaikissa Savon Historiallisen Miekkailun Seuran treeneissä.

Halusimme myös testailla, tätä “suuren maailman” miekkailuhäppeninkien työpaja-rakennetta, missä on enemmän erilaisia aiheita pienemmissä paloissa. Jaakon kanssa mietittiin teemaksi ”vähän erilaista saksalaista”, Nürnbergin tradition Codex Wallersteiniä, josta oli vähän jo valmiiksi tuntumaa. Minä ottaisin vastuun pitkämiekasta ja Jaakko tikarista. Jotain muutakin oli ajatuksena ottaa mukaan, mahdollisesti Wallersteinin messer-osio.

Aika pian kolmanneksi pääteemaksi löytyy ihan muuta kun messeriä. Jari innostui selvittelemään Paulus Hector Mairin taistelusauvan oppeja ja minä ryhdyin siihen apumieheksi. Homma lähti siinä määrin hyvin lentoon, että siitä löytyi mainio täydennys miekkailupäivien ohjelmaan. Mikäs sen parempaa, kun kokonaan uusi aselaji esittelyyn! Ja treenivälineen hommaaminenkaan ei olisi kenellekään ylivoimainen este, kun pyöröpuulistan saa alle kymmenellä eurolla mistä tahansa rautakaupasta. Lauantai-illan päätteeksi ohjatun toiminnan jälkeen sali käytettävissä vielä vapaamiekkailulle.

Vähän tilaustyönä tuli päivien ohjelmaan mukaan ”bonuksena” myös saksalaisen pitkämiekan perusteita, kun mukaan on ilmoittautunut pari vierailijaa, jotka ovat sellaista toivoneet. Perusteiden treenaaminen sopii hyvin mukaan ja toivotaan, että osallistujista löytyy itseni lisäksi muitakin, jotka kokevat, että perusteiden kertaaminen ei ole yhtään hyödytöntä… Ja tokihan tässä on toiveena saada Savon Historiallisen Miekkailun Seuraan mukaan myös niitä uusia harrastajia, joiden voisi olla hyvä aloitella pienellä perusoppien paketilla.

Ihan tuosta vaan hatusta tempaistusti ei tätä viikonloppua ole rustailtu kasaan. Jari ja minä ollaan tutkailtu Paulus Hector Mairin sauvaa jo viime vuoden joulukuusta lähtien, Paulan ja Jaakon kanssa ollaan kertailtu ja osin selvitelty Wallersteinin pitkämiekkaa varsin tiiviisti maalis-huhtikuussa. Jaakko ja Elisa taas ovat omalla tahollaan selvitelleet Wallersteinin tikaria helmikuusta lähtien. Salivuokriin voi laskea kuluja satoja euroja tämän viikonlopun järjestelykuluihin, mutta parempi nyt olla ajattelematta ihan niin, tai hommassa ei olisi mitään järkeä. Onhan se ollut myös hauskaa puuhaa ja paljon on tullut siinä myös itse opittua.

Miekkailupäivien sisältö on myös järjestäjille sillä tavalla hauska, ettei vetovastuu ole kokoajan painamassa samojen ihmisten niskassa ja tarjolla on jokaiselle meillekin jotain uutta. Uskoisin, että tätä rakennetta tullaan Schrankenin järjestämissä tapahtumissa käyttämään jatkossakin.

LUE MYÖS:
Kulttuurikilta Schrankenin sivuilla: 25.-26.4.15 Miekkailupäivien info-sivu
Seuraava blogi-kirjoitukseni: Codex Wallesteinin miekkailuperinne Nürnbergin alueelta kiehtoo

.