Säännöllinen HEMA -toiminta käyntiin Lahdessa

Juho Ålanderin testattava Cold Steelin synteettinen rondel: ”Ihan hyvä vehje, vaikkei kauheasti olla ehditty treenaamaan. Luulisin että toi haava tuli pakettia avatessa, mutta huomasin vasta myöhemmin, eli se on turvallisempi kuin paketti, jossa se tulee. kyllä tällä ihmisen tappaa, mutta ei pistämällä.'”

Keväällä Lahdesta kantautui tietoa että siellä oli syntymässä hema-toimintaa, Niinpä uteliaana haastattelin toista toiminnan käynnistäjää Teppo Suomista (ks. Lahteen syntymässä uusi historiallisen miekkailun seura)

Tuossa vaiheessa koossa oli kaksi Jyväskylän historiallisessa seurassa aikaisemmin hemaa harrastanutta miekkailijaa Teppo Suominen ja Juho Ålander. Heillä oli toiveena hema-toiminnan kehittäminen Lahdessa.Teppo Suomisen rooli hommassa jäi toiminnan käynnistykseen sillä hänen tie vei työn perässä Helsinkiin. Juho Ålander jatkoi yksin. Ongelmana ollut harjoitustilan puute on ratkaistu. Tätä nykyä miekkailutreenit pyörivät Lahdessa säännöllisesti, lokakuun alusta lähtien treenit ovat olleet kerran viikossa.

Treenien teema on Fiore dei Liberin italialaisessa miekkailussa ”suurimmalla osalla ei aikaisempaa kokemusta.Joten, treeneissä on lähdetty liikkeelle Fioren alkeista.Tikaria, pitkämiekkaa ja painia, tosin painiin ei ihan kauheasti olla vielä ehditty,” kertoo Juho, ”Kiinnostusta on porukalla muuhunkin Fioressa ja sen ulkopuolella, mutta nyt mennään noilla koska niitä mä pystyn opettamaan. Sitten kun perusteita rupeaa olemaan enemmän, niin sitten voidaan lähteä yhdessä tutkimaan muita juttuja.”

Mitään nettisivuja ei Lahden porukalta löydy toiminnan esille tuomiseksi. Mukaan on silti löytänyt kymmenkunta lajista kiinnostunutta:

”Ei olla muutenkaan mainostettu toimintaa erikoisemmin, suurin osa porukasta on itse ottanut yhteyttä swordman.fi:n artikkelin luettuaan”, toteaa Juho.

Juho Ålander.

Seura organisaatiota ei Lahdessa ole pistetty pystyy, eikä ole aikomuksena ihan lähiaikoina näin tehdä porukalla ei myöskään ole oikeastaan vielä mitään virallista nimeä. ”Tällä hetkellä puhutaan itse lähinnä historiallisesta miekkailusta Lahdessa”, kertoo Juho, ”Ihan perusfiorea tehdään hissukseen eteenpäin tälleen epäviralliselta pohjalta.”

Jos miekkailu Lahdessa kiinnostaa, niin mukaan pääsee ottamalla yhteyttä Juho Ålanderiin: +358408356164, juhoalander(ÄT)gmail.com

Mainokset

Eurooppalaiset historialliset kamppailutaidot Suomessa –kirja

Turun historiallisen miekkailun seuran jäsen Jyrki Taloselta on kirjoittanut kirjan nimeltä Eurooppalaiset historialliset kamppailutaidot Suomessa.

Julkaisijana toimii Suomen urheiluhistoriallinen seura ry. Kirja osa tänä syksynä perustettua e-book –julkaisusarjan,  jonka teokset ovat käyneet läpi tieteellisen vertaisarvioinnin.  Sarjan osat ovat vapaasti luettavissa ja ladattavissa seuran sivustolta. Suomen urheiluhistoriallinen seura ry pyrkii näin myös sarjansa kautta tarjoamaan yhden julkaisukanavan liikuntahistorialliselle tieteelliselle tutkimukselle ja tuomaan teokset mahdollisimman helposti laajan yleisön saataville.

Talosen kirjassa käsitellään laajasti myös HEMAA. Esitys HEMA:n historiasta Suomessa perustuu pitkälti sekä (Ta-daa! Pientä ylpeyttä äänessä) tämän sivuston Historiallinen miekkailu (Hema) suomessa -artikkeliin että Talosen omaan pitkäaikaiseen  kokemukseen  historiallisen  miekkailun  parissa pitkän linjan harrastajana hän on mm. THMS:n perustaja jäsen.  ko. nettiartikkeliin  verrattuna Tolonen tuo esille lisää tietoa 2000 luvun alun vaiheista, joista minulla ei ole ollut tietoa sekä tarkempaa tietoa eri seurojen perustamisvaiheista ja toimintaan synnyttävistä olleista henkiöistä.

Mielenkiitoisinta tietoa itselleni oli vihjaus siitä että Tampereen Historiallisen Miekkailun Seuran hiipunutta toimintaa ollaan käynnistämässä uudelleen!

HEMA on kirjassa vain yksiosa-alue, sen lisäksi, kirjassa käydään miekkailun historiaa, selvitellään suomessa harrastettavia erilaisia historiallisia kamppailutaitoja historiallista ratsastusta, buhurtia, muita tähän teemaan liittyviä kamppailusuuntauksia sekä historian elävöittämistä. Lisäksi teoksessa pohditaan laajemmin näiden lajien lähestymistavoiltaan erilaisia teoreettisia malleja ja käytännön harjoittelua. Kirjassa on myös laaja liiteosio, jossa esitellään suomalaisia alan yhdistyksiä ja harrasteryhmiä.”

Eurooppalaiset historialliset kamppailutaidot Suomessa –kirjan voit ladata itsellesi täältä

 

Lahteen syntymässä uusi historiallisen miekkailun seura

Lahtelaisten oppimäärää.

Minulla oli tieto kolmesta syntymässä olevasta miekkailuseurasta tai epävirallisemmasta porukasta ja miekkailuseuran syntyhetket ovat minusta mielenkiintoisia. Visioin artikkelista, jonka olisin rakentanut kasaan kolmen eri porukan haastattelujen pohjalta. Ajattelin, että pieni nettihuomio voisi myös auttaa ko. ryhmiä eteenpäin ja rohkaisisi mahdollisesti muitakin uusia muodostumassa olevia historiallisen miekkailun harrasteryhmiä tulemaan esille.

Valitettavasti kävi niin, että näistä minulla tiedossa olleista kolmesta porukasta yksi kieltäytyi vastaamasta, koska ei halunnut vielä julkisuuteen ja kolmas ei haastattelupyyntöön vastaillut mitään.

…mutta onneksi Lahdessa oli sentään edetty niin pitkälle, että haastateltavakin löytyi. Tässäpä siis Lahden puuhamiehen Teppo Suomisen haastattelu.

Lahti on siirtymässä historiallisen miekkailun sivistyksen pariin…

Teillä on miekkailuporukka koossa ja jonkinlainen virallinen tai epävirallinen seura perusteilla. Miten tuo teidän seura lähti syntymään?

– Tällä erää meitä on tosiaan vain kaksi, minä ja Juho Ålander. Muutimme Jyväskylästä Lahteen viime vuonna. Seuraa ja treenejä on matalapoltolla yritetty saada noin vuoden verran kasaan, ja nyt saimme vihdoin tilat, jotta myös kesäkauden ulkopuolella on mahdollista harjoitella. Molemmilla on kiinnostus lajiin ollut olemassa jo kauemmin, ja pitihän lajia päästä jatkamaankin.

Nimeksi olette miettineen Lahden Historiallisen Miekkailun Seuraa? Mitenkäs tuo sitten tulee lyhentymään, LaHMS? LHMS kun on jo Lappeenrannan Historiallisen Miekkailun Seuran käytössä.

– Seuran nimi on alustavasti tosiaan tuo Lahden Historiallisen Miekkailun Seura, mutta lyhenteen suhteen on vielä vähän säätö kesken. Kenties LaHMS, mahdollisesti jotain muuta. Mietitty on mm. HMS Lahti –tyyppistä urheiluseura-väännöstä, mutta päätöksiä ei ole vielä tehty.

Meillä Kuopiossa porukka hyytyi hiljakseen pitkään Savon Historiallisen Miekkailun Seura -nimeen ja vaihtoi sen puheissa seuran nettisivujen osoitteeseen ”Savon Miekka”, joka on paljon sulavampi käyttää. Samalla pääsimme eroon vaikeasti lausuttavasta lyhennehirviöstä SaHMS…
Oletteko miettineet kokonaan toisenlaisia ratkaisuja, missä tuota ”historiallisen-miekkailun-seura” -sanapötköä ei olisi lainkaan?

– Kyllähän erilaisiakin ratkaisuja on harkittu – kuten sanottua, emme ole vielä päätyneet lopulliseen ratkaisuun. Ehkä selvyyden vuoksi epä-harrastajille olemme miettineet sitä ”historiallisen miekkailun
seura”-päätettä nimeen, mutta voi olla että lopulta päädymme myös johonkin ihan muuhun loppuratkaisuun.

Jos olen oikein ymmärtänyt, teiltä löytyy miekkailutaustaa Jyväskylän Historiallisen Miekkailun Seurasta?

– Kyllä tosiaan, Juho aloitti 2013 syksyllä ja minä 2014 keväällä Jyväskylässä. Molemmat ovat siis käyneet armizaren Fioren peruskurssin, jonka jälkeen mielenkiinto on haarautunut hieman.

Itse olen tutkinut jonkin verran erityisesti keihästä miekan rinnalla, Juho taas on keskittynyt erityisesti tikariin ja painiin miekan ohella. Jonkin verran olen itse tutustunut myös bolognalaiseen, ja singlestickit ovat toki sellainen tyypillinen harjoitusväline myös.

No siinähän teillä on sopivaa työnjakoa jo valmiina, eikö vain?

– Näin olemme tosiaan miettineet – miekkaa opettaa kumpikin, ja noihin muihin aseisiin ja taistelutapoihin sitten paneudutaan enemmän erikoistumisen mukaan.

Teppo Suominen. Kuva: Santtu Pajukanta.

Mihin miekkailun tyylisuuntaan ja välineisiin olette ajatelleet keskittyä?

– Jos saadaan täysin uusia aloittajia, aloitetaan varmasti armizarella koska se on tutuin ja näin myös helpoin opettaa. Painia ja tikaria olisi tarkoitus ainakin vetää miekan ohella, ja harjoituksissa olisi tarkoitus mennä melko liikkuvaan malliin mahdollisimman nopeasti pelkkien drillien ohella.

Puolentoista käden miekan lisäksi meiltä löytyy bolognalaista ja singlestickiä varten välineet, eli niitä ainakin iloksi jos ei vakavaan harjoitteluun siihen kylkeen. Itselläni olisi vielä hento toive päästä harjoittelemaan sauvaa ja keihästä, mutta nykyisten tilojen kattokorkeus on sen verran matalalla, että pelkästään kesällä pääsee heiluttelemaan niitä.

Montako harrastajaa ja kiinnostuneita teillä on täällä hetkellä koossa?

– Tällä hetkellä meitä on vain se kaksi, mutta kiinnostuneita on ollut viitisen kappaletta siihen päälle. Tavoite olisi saada sen verran porukkaa mukaan, että saataisiin jonkinlainen eloisa seura tähänkin kaupunkiin. Värväysmalleja emme ole vielä miettineet, Facebookissa hieman on huudeltu, muttei sen enempää.

Minkälaisia käytännön ongelmia tai haasteita on toiminnan aloittamisessa tullut vastaan?

– Ensimmäinen ja isoin käytännön ongelma oli ehdottomasti löytää tilat, varsinkin kun meitä on näin vähän. Tilat liikuntaharrastuksiin ovat muutenkin Lahdessa kortilla. Oli todella hankalaa löytää tiloja, joissa pääsisimme harjoittelemaan.

Muita haasteita on toki varusteiden rajallisuus. Jos yhtäkkiä kiinnostuneita ilmaantuu enemmän kuin kourallinen, loppuu meiltä melko nopeasti lainavarusteet kesken. Lisäksi mukaan haluavien löytäminen ja remmiin saaminen voi osoittautua pitemmän päälle vaikeaksi.

Minkälaisia lähitulevaisuuden suunnitelmia teiltä löytyy?

– Ensimmäiset lähitulevaisuuden suunnitelmat ovat lähinnä, että kiinnostuneet saataisiin mukaan ja saataisiin oikeasti seura liikkeelle. Jos syksy suo, alkeiskurssi olisi syyskuussa tarkoitus aloittaa ja huitaista jouluun mennessä valmiiksi, mutta paljon riippuu siitäkin, vievätkö työt ja elämä meidät Lahdesta eteenpäin jo ennen sitä. Mutta ainakin tällä erää yritys on saada Lahteenkin seura pystyyn.

Onko riski, että molemmat olette joulukuussa jossain muualla kun Lahdessa?

– Kyllähän se mahdollisuus on olemassa – molemmilla elämäntilanne on sellainen, että nopeatkin muutokset ovat ihan mahdollisia joten on myös mahdollista, ettei kumpikaan meistä enää vuoden vaihteessa olisi Lahdessa.

Jos tämmöinen uhka on olemassa, teidän olisi sitten löydettävä jokunen aktiivi ottamaan ohjia käsiin Lahdessa, siltä varalta. Teiltä varmaan saa vielä taustatukea siinäkin tapauksessa? Ja uskoisin, että uusille toimijoille löytyy hema-yhteisöstä apua myös muilta tahoilta, kun vaan rohkenee kysellä.

– Ehdottomasti autamme parhaamme mukaan, jos aktiiveja Lahdesta löytyy ja meillä tilanne muuttuu ja lähdemme täältä eteenpäin. Ja ainakin oma kokemukseni on, että Suomessa historiallisen miekkailun yhteisöltä saa kyllä hyvin apua ja tukea omaan tekemiseen. Eli vaikka me joutuisimme muualle, ei Lahdessa joutuisi yksin seuraa vääntämään.

Keihästä Fioren tapaan.

Minun piti aluksi haastattaa paria muutakin syntymässä olevaa porukkaa, mutta nämä eivät nyt sitten ainakaan vielä rohjenneet vastailla. Mielelläni tekisin juttua myös heidän tekemisistä ja visioista. Miten kannustaisit heitä tulemaan ”julkisuuteen”?

– Historiallinen miekkailu on vielä Suomessa suhteellisen tuntematon ja usein aika matalalla liekillä harrastettu laji, ja olisi todella siistiä saada lisää nostetta harrastukselle, ja parhaita tapoja tälle on tuoda lisää harrastajia lajin pariin, jolloin tunnettuus kasvaa ikään kuin hevosen suusta.

Näin on! Jos nyt nämä tähän artikkeliin mukaan pyydetyt tahot muuttavat mieltään, tai jossain piilee joku muu uusi varjoissa pysyttelevä syntymässä oleva historiallisen miekkailun porukka, haluaisi vähän julkisuutta olemassa ololleen ja toiminnalleen tätä kautta, niin ottakaapa minuun yhteyttä. Minun yhteystiedot löytyvät tämän sivuston Yhteystiedot-sivulta. ”Lisääntykää ja täyttäkää maa”, sanoi joku varhainen hema-harrastaja, jos nyt en väärin muista.

Jos miekkailu Lahdessa kiinnostaa, niin mukaan pääsee ottamalla yhteyttä Juho Ålanderiin: +358408356164, juhoalander(ÄT)gmail.com

Serbiassa miekkailemassa

Illanvietossa serbimiekkailijoiden kanssa. Kolmen hengen Savon delegaatio kuvassa oikealla ja Belgradin seuran päämies George minun vieressä takarivissä.

Kesä lähestyy ja samalla myös Serbian matka heinä-elokuussa. Belgradissa on jälleen tarkoitus käydä treenaamassa miekkailua paikallisessa miekkailuseurassa KDF Singidunum Beograd Istorijsko macevanje Historische Fechtkunst. Viime kesänä tuli kyseinen miekkailuporukka jo tutuksi, kun vierailtiin siellä Paulan ja Jaakon kanssa.

Monille ulkomaanvierailut ovat varmaan peruskauraa, mutta itselleni kynnys vierailla ulkomailla miekkailuseurassa oli kohtalaisen suuri, näin ensimmäisellä kerralla, vähän samaan tapaan kun harrastuksen alussa vierailu jossain toisella paikkakunnalla. Kynnyksen poisti sulavasti se, että Jaakko oli treenannut samassa porukassa jo edellisenä vuonna, joten minun ja Paulan oli helppo hypätä mukaan.

Ensimmäinen viikko Belgradissa meni kylläkin käsi kipsissä alkukesän miekkailuvamman takia. …mutta heti seuraavana päivänä, kun olin kipsistä päässyt eroon, oltiinkin sitten jo miekkailutreeneissä.

Ensimmäinen viikko Serbiassa meni kipsin kanssa.

Georgen johdolla treenattiin saksalaista pitkämiekkaa, josta hänellä oli mielenkiintoisia, osin meille uusia tulkintoja, sekä matsailtiin tikarifreeplaytä 1 vs.1 ja 2 vs. 2.
Kuopion treenien alkulämmittelyyn tarttui meille mukaan myös ”serbialainen tanssi”.

Kotiin lähdön lähestyessä pidettiin rennot illanistujaiset serbien kanssa pikkupurtavan ja paikallisen brändin, Vinjakin kera. Mukavaa porukkaa olivat serbimiekkailijat, joten hauska vierailla taas tänä kesänä.

Tikarimatsailua joukkuepelinä.

George (keskellä) kerää vastustajien huomion ja Jaakko koukkaa samalla vastustajien sivustaan.

Serbia on maana miellyttävä ja persoonallinen, sekä suomalaisittain myös hyvin edullinen matkailukohde, jota turismi ei ole syönyt. Serbialaiset ovat ystävällistä, huumorintajuista, rehellistä ja  vieraanvaraista väkeä.

Vaikka moni asia on maassa vähän tai vähän enemmän pielessä, ovat serbit ylpeää väkeä ja tuntuvat käsittelevän maansa ongelmia hyvinkin sarkastisella ja mustalla huumorilla. Ihmisen kanssa jutellessa tuli myös Balkanin monin paikoin synkkä ja riitaisa historia esille yhä vahvasti mukana olevana elementtinä, mutta jälleen huumorilla käsiteltynä. Erään tarinan mukaan Balkanin kansat ovat erimieltä kaikesta, paitsi siitä, että kaikki on pohjimmiltaan bulgarialaisten syytä. Näin on ollut aina siitä lähtien, kun Rooman valtakunta jakautui Itä- ja Länsi-Roomaan bulgarialaisten takia. Tosin tiettävästi bulgarialaiset ovat tästä asiasta eri mieltä.

Serbialaista sarkasmia Serbian ytimessä Belgradin ja koko maan tärkeimmällä kaupallisella kävelykadulla. Musta- ja punapukuiset veikkoset ovat paikallisten futisseurojen toiminnallisia faneja. Kolmas kaverus edustaa ääriortodoksista kansallismielistä Obraz-järjestöä, joka haluaa organisoida valtion vanhoillis-ortodoksisuuden ehdoilla ja siistiä ulkomaalaiset pois maasta.

…ja vielä vähän lisää serbialaista sarkasmia korruptiosta ja hyvin vaikutusvaltaisesta ortodoksikirkosta Belgradin pääkadun täyttäneestä sarjakuvanäyttelystä: ”Ha ha, hän ajaa viime vuoden mallilla!”

 

 

Ensimmäinen miekkani – Unelmien täyttymys?

viollet04

Ensimmäinen miekkani, bluntti Viollet.

Useimmilla miekkailun harrastajilla on varmasti  mielikuva siitä hetkestä, kun hän sai käteensä ensimmäisen oman miekkansa. Voi sitä hyvää oloa, mikä miekasta virtasikaan. Muistan tuon lokakuun päivän vuodelta 2008 edelleen kirkkaasti. Olin vapaapäivällä kotona, kun postimies toi paketin kotiin kantona. Aurinko paistoi tuona päivänä erityisen kirkkaasti, ainakin muistoissani. Sain miekan käteeni ja minulla oli tavattoman vahva olo.

Tuo ensimmäisen miekan fiilis kannattaa tallentaa syvälle sydämeen, sillä välttämättä sitä ei enää koskaan kohtaa uudelleen. Ajan kuluessa asiat arkipäiväistyvät miekka miekalta, vaikka uusi miekka toki vieläkin tuon tutun hyvän olon tunteen. Mutta se on vain häivähdys siitä tunnetilasta, mitä ensimmäinen miekka toi parhaimmillaan tullessaan.

Vaikka ensimmäinen miekka tuntuikin mystisen hyvälle, aikaa myöten sen hohde saattaa hiipua ainakin käytännössä miekkaillessa. Jossain voi tulla tarve ostaa uusi miekka… Ehkä ensimmäinen ei ollutkaan ihan se toiveiden täyttymys, vaikka siihen olisi ladannut kuinka paljon omia toiveita ja vaikka kuinka rakas oli ko. miekan ensi kosketus.

Netti on kyllä täynnä näkemyksiä siitä parhaasta miekasta, mutta aikaa myöten saattaa asiaan tulla harrastajalle omiakin näkemyksiä ja tuntumaa, mitä hän itse miekaltaan haluaa. Tämän vuoksi ensimmäinen miekka kannattaa ehkä olla jotain yleisesti käytössä olevaa perusmallia, mitä löytyy nopeasti ja valmiina ilman mittatilauksia.

Taidon kertyessä alkaa miekkailijalle todennäköisesti kertyä omaa ymmärrystä siitä, minkälaisen miekan juuri hän haluaisi. Tämä on ehkä hyvä hetki lähteä tilaamaan sitä ”unelmien miekkaa” mittatilaustyönä. Ja voi olla, ettei sitten sekään miekka ole ihan se täydellinen, tai taidon ja harrastuksen kehittyessä löytyykin miekalle uusia toiveita ja vaatimuksia…

Itselläni on aktiivikäytössä kolmas pitkämiekka. Ensimmäinen miekkani oli Pavel Mocin bluntti Viollet 2008, jota en tätä nykyä enää hyväksyisi treenivälineekseni ja vapaamiekkailussakin sellaiset ovat Savon Miekassa kokonaan kielletty vaarallisuutensa vuoksi. Niinpä teroitutin sen vuonna 2015 Marko Saarella ajatuksena terävillä miekoilla treenailu. Nyt se onkin ihan eri oloinen miekkanakin, kiitos siitä Markolle. Näin tuo blutti Moc sai vielä uuden elämän.

Peter regenyein feder.

Ensimmäinen vuonna 2012 hankkimani Peter Regenyein feder oli minulla käytössä pari vuotta käytössä ja tuntui tuolloin juuri sille parhaalle miekalle. Sen jälkeen minulla oli taas tarpeita ja näkemyksiä siitä, mitä seuraavalta miekalta haluaisin ja tilasin Regenyeiltä uuden federin 2014. Reilut pari vuotta sitä käyteltyäni minulla alkaa olla tuntumaa, mitä vaatimuksia seuraavalle federille tulen asettamaan. …ja tarpeitahan tuppaa löytymään aina enemmän kuin rahaa: Tekniikkatreeniin kiinnostaisi hommata federin rinnalle myös kunnon miekka tylsällä terällä, ei siis mikään bluntti, muttei teräväkään.

Jos erilaisia miekkailulajeja treenaa, niin useimmat haluavat oman aseen siihen toiseenkin lajiin jossain vaiheessa. Minulla on pitkämiekan lisäksi aktiivisessa käytössä messer. Ensimmäisen messerin terä on jo hakattu siinä määrin kieroksi, että se on siirtynyt reserviin ja uusi on pitänyt hommata sen tilalle. Tässä on toinen hyvä syy uuden miekan ostoon. Eiväthän ne loputtomiin kestä, vaan ovat kuluvaa käyttötavaraa.

messerit

Noin kolmen kuukauden vesi- ja sähkölaskut messereissä maksettuna.

Elämä maksaa miekkoja

Erilaisia miekkoja on saatavilla vaikka kuinka paljon. Joku saattaa innostua keräämään yhden jos toisenkin vähän joka lajia… Tämä on kohtalaisen kallis harrastuksen muoto, mutta jos elämän aiheuttamia kuluja alkaa laskemaan eurojen sijaan miekoissa, eivät ne miekat nyt niin kalliita olekaan!

Pienikin auton remontti maksaa helposti pitkämiekan jos toisenkin. Vesi-ja sähkölaskut maksavat meidän taloudessa ainakin messerin kuukaudessa. Syönkö kuukaudessa yhden sideswordin? Lomamatkalla palaa helposti muutama rapiiri…

Miekkailijan elämä on täynnä vaikeita valintoja. Mistä tinkiä, ettei aina tarvitsi tinkiä miekoista? Jos istun yksin pimeässä kotona ilman lämmitystä ja näen nälkää, voin ostella monia miekkoja…

Miekkailu on välineurheilua …ja varustelaukkuja

hema-laukku2

PBT:n Hema-käyttöön kehittämä miekka- & varustelaukku. HintaOulun Miekkailutarvikeessa 149 euroa.

Oodi varustelaukuille! Miekkailu on välineurheilua, siitä ei pääse mihinkään. Vaikka miekkaa ei lajia aloittaessa kovin monella olekaan, sisäliikuntavarusteet ja miekkailumaski tulevat heti kättelyssä hankintalistalle ja kanneltavaksi. Sen jälkeen ei sitten loppua enää näykään… Sen vuoksi yksi tärkeimpiä hankintoja ovat varustelaukut!

Read my lips: V-A-R-U-S-T-E-L-A-U-K-U-T.

Miekkailuharrastuksen kehitystä voi noin välinetasolla mitata varustelaukun, tai monikossa ”laukkujen” koon kasvulla…

Hah hah, Oi niitä aikoja, …niitä innokkaita alkuaikoja, kun kaikki oli uutta ja varusteet mahtuivat siihen pieneen Adidas-kassiini. Mennyttä maailmaa on jo se ensimmäinen miekkalaukkunikin, kun nyt tulee kuljetettua useita miekkoja mukana kokoajan.

Lämpimimmät muistot jäivät siitä ensimmäisestä Varustelekan varustelaukusta, jota luulin lopulliseksi ratkaisuksi. Vaan toisin kävi senkin kohdalla! Lopulta tuo rakas Varustelekan kassi meni ja ratkesi, kun yritin tunkea siihen koko kasvaneen varustemääräni. Laukku kertoi minulle karulla tavalla, että liika oli liikaa …ja oli jälleen aika ostaa uusi varustelaukku, suurempi, kauniimpi ja mustempi! Varustelaukuissa suuri on kaunista!

28739varusteleka

Varustelekalta löytyy isoja ns. keikkalaukkuja, joita näkee paljon miekkailijoiden käytössä. Kuvassa brittiläinen 100 litran laukku. Hintaa tämän artikkelin kirjoitushetkellä 39,99 euroa. Vaihtoehtoja löytyy erilaisilla hinnoilla useampia.

KEHITYS KEHITTYY JA VARUSTELAUKUT KASVAVAT

Kun mietin miekkailuharrastukseni kehitystä, voin jaksottaa sen varustelaukkujen mukaan. Kehitys kehittyy ja varustelaukut kasvavat. Tämä on miekkailussa luonnollinen kehityssuunta. Onneksi en jäänyt sen ensimmäisen Adidas-kassini vangiksi, vaan tulinkin hommanneeksi suurempia ja suurempia varustelaukkuja. Ihania suuria varustelaukkuja…
Ah…niitä on tarjolla joka lähtöön, hyvillä olkahihnoilla varustettuja, helpommin kannettavia, sekä repuksi, että olalla kannettavaksi soveltuvia, renkailla varustettuja…

Oikeesti! Siinähän ei ole mitään mieltä, että ensin joku hommaa aseita ja muita treenivarusteita, mutta ei sitten kelvollisten laukkujen puutteen vuoksi saa niitä treeneihin kuskattua, vaikka tarvetta ja halua olisi. Tänä syksynä olen muutamaan otteeseen tähän tilanteeseen törmännyt treenaajien kohdalla.

Kamoon ystävät ja toverit! Tämä on välineurheilua ja välineet tarvitsevat laukkuja, suuria laukkuja! Jos ne suuret käyvät liian pieniksi, täytyy ostaa vielä suurempia laukkuja, …ehkä jopa kaksi suurempaa laukkua, toinen suoravarusteille ja toinen miekoilla yms. pitkälle tavaralle. Hyviä varustelaukkuja tulee kiiteltyä aina treeneihin rojuja raahaillessa, joten ilo ei todellakaan jää siihen ostohetkeen!

Juu juu, joo joo, rahaa palaa, kun laukkuja ostelee… Todella isoja varustelaukkuja saa jo neljällä kympillä, joten kustannus ei välttäämättä ole kovin suuri. Jos kämpän nurkat alkavat täyttyä vanhoista liian pienistä varustelaukuista, myy niitä eteenpäin. Ostajia löytyy varustelaukuille aivan varmasti sieltä omasta seurasta. Aina löytyy joku, jolla on vähemmän varusteita ja hän elää vielä sitä pienemmän varustelaukun aikakautta.

Siinä vaiheessa, kun varusteet eivät käytössä oleviin laukkuihin enää mahdu, on aika siirtyä elämässä eteenpäin, yhä suurempien varustelaukkujen elämän vaiheeseen. Niin se miekkailijan elämän kaari etenee…

LUE MYÖS:
Miekkailumaskeissa on eroa
Miekkailuvarusteiden kokoaminen alkaa maskista

Yhdessä yksin rivissä

(Kuva: Elppi Hyvärinen)

(Kuva: Elppi Hyvärinen)

Ennen vanhaan harjoitusten inserteissä seistiin rivissä, mutta tästä käytännöstä olen jo neljä vuotta pyrkinyt eroon omissa treeneissäni. Yhä vain osa harrastajista hakeutuu riviin, vanhemmat jostain tottumuksesta, uudemmat heidän esimerkkinsä perässä. Näin tapahtuu vaikka montaa ”pakko-seistä-rivissä” -aikakauden treenaajaa ei vakiojoukossa olekaan, liekkö yhtään? Joku vaisto lienee periytynyt silti eteenpäin harrastajilta toisille, siitä huolimatta, että olen puhunut sitä vastaan jo neljättä vuotta…

Viime aikoina olen välillä huikannut, että ”rivimuodostelma kielletty”, kun näen rivin alkavan muodostua. Tähän rivin vastustamiseen löytyy useampiakin syitä. Rivissä seistessä ei välttämättä aina näe, eikä kuule kaikkea olennaista. Kokemattomimmilla tuntuu vielä olevan taipumus asettua oppimisen kannalta hankalimpiin paikkoihin rivistön reunamille. Jos jokainen liikkuisi itselleen sopivimpaan paikkaan seuraamaan itselleen olennaisinta seikkaa, voisi oppiminen olla helpompaa.

Riviin verrattuna vaikkapa vapaamuotoinen kehämuodostelma on myös sosiaalisesti parempi tapa toimia, sillä ihmiset ovat siinä tilanteessa enemmän yhdessä. Rivissä taas ollaan paremminkin ”yhdessä yksin” ja siitä on ainakin suomalaisen hitaampi lähteä etsimään itselleen harjoitusparia.

Käytännössä olen huomannut, että treenit etenevät selkeästi rivakammin ja myös rennommissa tunnelmissa, kun porukka ei vaeltele harjoituksen jälkeen rivimuodostemaan, eivätkä insertin sekä sen tuoman pienen ”yhdessä yksin” rivissä seisonnan jälkeen hapuile jostain katsekontaktia harjoitusparin löytämiseksi. Treeniaikaa on käytettävissä ainakin meillä hieman niukasti, joten pieni rivakkuus ei ole ainakaan haitaksi harjoittelulle. Sosiaalisempi harjoittelutunnelma tuo myös mukanaan rentoutta, joka edesauttaa treenaamista.