Kuka mikä M!ka?

(Kuva Jenna Kallio).

Lyhyt kertomus miekkailevasta minästäni…

Miekkailun aloitin italialaisesta pitkämiekasta elokuussa 2008. Väline oli tosin ihan aluksi pelkkä keppi. Pavel Mocin tekemän ensimmäisen miekkani sain käteeni lokakuussa. Treenailua varten hommasin yksityisen salivuoron, jossa harjoiteltiin Jaakon kanssa kerran viikossa. Alku oli enemmän kuin vaikeaa, kun kahdestaan oppikirjan kanssa ihmeteltiin, mitä miekoilla tehdä.

Syksyllä 2010 otti Janne Kärki yhteyttä. Oli kai löytänyt kommenttejani SES:in foorumilta ja kyseli vieläkös miekkailu kiinnostaa. Kiinnostihan se ja siitä lähtien treenailtiin kimpassa minun salivuorolla. Siitä lähti sitten varsinaisesti kehittymään Savon Historiallisen Miekkailun Seura, joka rekisteröitiin vuoden 2011 alussa (nimi lyheni muotoon Savon Miekka 2016).

Vuoden 2010 lopulla treeniryhmä oli kasvanut seitsemään henkeen Janne oli alkanut vetää Fioren oppeihin keskittyviä harjoituksia ihan tosissaan.

Savon Historiallisen Miekkailun Seura rekisteröitiin viralliseksi ry:ksi tammikuussa 2011. Saman tien rykäistiin Kuopioon kaksi alkeiskurssia, joissa opettajana oli Mikko Hänninen Lappeenrannasta. Itsellemme saatiin starttioppia oikein olan takaa ja ohessa lisää harrastajia seuraan. Siitä eteenpäin seuralla oli treenit kerran viikossa Kuopiossa ja kerran viikossa Varkaudessa, treenattavana Fioren italialainen pitkämiekka ja tikari.

Huhtikuussa 2011 rohkenin ensimmäistä kertaa Kuopion ulkopuolelle miekkailuseminaariin. Paikka oli Oulu ja opettajana Guy Windsor.  Opettavainen ja erittäin mielenkiintoinen  kokemus,  jonka jälkeen olen osallistunut erilaisiin miekkailuseminaareihin ja -leireihin aina kun niihin on mahdollisuuksia ollut. Aloin myös toimia apuopettajana kokemattomammille molemmissa treenissä ja erittäin vasten tahtoisesti jouduin vetämään myös treenejä, silloin kun treeneistä päävastuussa ollut Janne Kärki ei ollut paikalla.

Keväällä 2012 kiinnostuin saksalaisesta pitkämiekasta ja aloin opiskella sitä itsekseni. Saman vuoden kesällä aloin varsin erikoisten käänteiden jälkeen vetää itse saksalaisen miekkailun harjoituksia ja syksyllä salikauden alkaessa seuraan saatiin Kuopioon toinen salivuoro torstaille, jolloin keskityttiin minun vetämänäni saksalaiseen pitkämiekkaan.

1-DSC_0061-001

Jaakon (oik.) kanssa miekkailemassa (kuva: Elppi Hyvärinen).

1-DSC_0062

Kuva: Elppi Hyvärinen.

Messeriä aloin tutkia itsekseni syksyllä 2012. Oikeaa asetta ei vielä ollut, joten välineenä toimi yhdenkäden miekka, jonka olin alkujaan ostanut nyrkkikilven kera I:33:n treenailua varten. I:33 oli jäänyt haaveilun asteelle ja miekka käytännössä käyttämättömäksi. Nyt oli siitäkin sitten hyötyä.

Tammikuussa 2013 Seuran treenivuoroihin tuli kolmas  treenivuoro Kuopioon, nyt maanantaille. Niissä harjoituksissa vedin treenejänä teemalla Fioren italialainen pitkämiekka / vaihtuva teema. Käytännön sisällöksi muodostui italialainen ja saksalainen pitkämiekka. Tavallaan tuolla tuli myös vertailtua sitten kahden eri tyylin samanlaisuuksia ja erilaisuuksia. Painopiste siirtyi hiljakseen enemmän saksalaiseen pitkämiekkaan, koska henk.koht. miekkailun opiskeluni vei minua siihen suuntaan. Fioren oppeja lähestyttiin myös vähän eri näkökulmasta, kun normaalisti meilläpäin oli aikaisemmin tehty.

Saksalaiseen pitkämiekkaan keskittyneen torstain ns. ”saksalaistreenien” sisältöön tuli pitkämiekan rinnalle myös messer tammikuun 2013 alusta lähtien. Kovin suuressa roolissa ei messer aluksi päässyt olemaan, koska kellään meistä ei vielä ollut edes oikeanlaisia aseita, mutta myöhemmin torstain treenit muuntuivat käytännössä messer-treeneiksi.

Vetämissäni kesän 2013 ulkotreeneissä keskityttiin sitten messeriin jopa enemmän kuin saksalaiseen pitkämiekkaan. Kesällä 2013 sain myös hankittua Peter Renegyein valmistaman messerini. Odotusaika taisi olla ennätysluokkaa 7-8 kuukautta… Samaan ajankohtaan hankin myös Marko Saaren tekemän treenisirpin ja otin kesällä treeniohjelmaan mukaan myös tämän aseen. Sirppiä on sen jälkeen treenattu hyvin satunnaisesti lähinnä saksalaistreeneissä ja hupimielessä omalla ajalla seuran toiminnan ulkopuolella. Ongelmana tämän aseen treenailussa on aseiden puute ja ajan puutekin tällä hetkellä, mutta tosi mielenkiintoinen väline se on.

Syksyllä 2013 jouduin ajan puutteen vuoksi jättämään Varkauden harjoituksissa käynnit ja keskittymään vain Kuopion harjoituksiin, joita oli vedettävänä arki-iltoina kahdet ja tuuraukset lauantaisin. Miekkailuopeissa aloin tuolloin keskittyä käytännössä kokonaan saksalaiseen miekkailuoppiin. kun aika ei riittänyt enää kaikkeen, jäi Fioren oppien aktiivinen treenaaminen minulta kokonaan pois.

Syksystä 2013 kevääseen 2014 toteutin Miekka mielessä -nuorisoprojektin, johon sisältyi kursseja, oppitunteja ja esittelyitä. Siinä ohessa pyöritin maanantain ja torstain treenivuorot ja huomattavan ison osan myös lauantain vuoroista tuurauksina. Nyt alkoi olla treenien vetoa jo vähän liikaakin, vaikka kaikki miekkailuun liittyvä kyllä innostikin. Välillä tuntui, ettei itse päässyt treenaamaan lainkaan ja suunnittelupuoleen kului kohtuuttomasti aikaa.

Keväällä 2014 oli varsin kevyt olo, kun vakiotreenivuorot päättyivät toukokuun lopulla ja Miekka mielessä –projektikin päättyi siinä ohessa. Seuraavaan syksyn suunnitelmiin ehdottelin, että jätetään maanantain vuoro pois. Kevenisi minun vetovastuu ja seuran vuokrakulut. Jälkiviisaasti tämä oli minun kannalta erityisen hyvä ratkaisu, kun syksyllä 2014 lauantain treenit jäivät minun vastuulle, joten kaksien viikoittaisten treenien vetovastuu oli taas minun hoidettavana. Hyvin kyllä treenien veto jaksoi taas innostaa, kun noita muita miekkailuun liittyviä projekteja ei ollut juurikaan käynnissä vähään aikaan. Vuoden lopulle tuli kyllä sellaistakin taas sovittua Kuopion Ylioppilasteatteriin parin kuukauden ajaksi.

Kuva: Jenna Kallio.

 

Omaan henkilökohtaiseen salivuoroon palasin myös 2014 Kulttuurikilta Schranken ry:n kautta. Alkoi tuntua, että täytyy päästä itsekin treenaamaan, tutkimaan ja testailemaan juttuja, jotta motivaatio säilyy ja treenien vetoon saisi uutta otetta ja sisältöä. Haittapuolena tosin se, että oma salivuoro tulee varsin kalliiksi, kun kulujen jakajia ei ole. Pienessä piirissä ollaan sitten ilman mitään tiukkaa suunnitelmaa tutkittu, testailtu ja opeteltu pitkämiekkaa, messeriä, keihästä yms, välillä hikipäässä remuten ja välillä kirja kädessä pohtien.

Vuodet 2015, 2016 ja 2017 ovat menneet treenien suhteen aika lailla samoilla kaavoilla kerran viikkoon saksalaiseen pitkämiekkaa ja kerran viikkoon messeriin painottuvat treenit Kuopiossa ja keväästä 2016 lähtien noin kerran viikkoon messer-treenit Heinävedellä. Siinä sivussa on sitten tullut järkkäiltyä jotain kursseja ja muita häppeninkejä milloin milläkin teemalla.

Kuva: Pentti Kokki.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s