Miten päästä alkuun ratsuhemassa?

Kuva: Hanna Kallio.

Jos historialliset asetaidot hevosen kera kiinnostavat, niin miten päästä asiassa alkuun? Mitä siihen vaaditaan? Näitä asioita pohtii seuraavassa kolme lajin harrastajaa, Tuuli Salmi Jyväskylän Historiallisen Miekkailun Seurasta, Marko Hanhisuanto EHMS:stä ja Tero Ulvinen Equestrian Martial Arts Clubista:

Tuuli Salmi, JHMS:  Innostusta asiaan, ja käyttöoikeuden hyvin siedätettyyn hevoseen! Noh, meillä JHMS:n hevosasetaitoharjoituksiin pääsyvaatimuksena on armizaren peruskurssin suorittaminen sekä seuran jäsenyys.

Peruskurssilla puolestaan ei ole muuta rajoitusta kuin ikä; ikäraja on 14 vuotta. Miekkailun perusteiden jälkeen on tervetullut hevosasetaitojen kurssille. Meillä käy myös ratsastajia muualta Suomesta, ja minkä tahansa HEMA-seuran alkeiskurssi riittää pohjaksi. Pääasia on, että ratsain ei yritä mitään, mitä ei osaa ensin maasta.

Mutta tosiaan, olemattomalla ratsastustaidolla voi jo osallistua, jos on valmis panostamaan asiaan myöhemmin. Meillä saa ensimmäisille tunneille taluttajan mukaan, ja hevosissa on muutama alkeisratsu, joiden voi luottaa pitävän ihmisestä aina huolen. Aina toki on sitä helpompaa, mitä parempi ratsastaja ja miekkailija harrastaja on valmiiksi.

Pidän myös eläinrakkautta ja kontrollikykyä merkittävänä vaatimuksena, sillä toiminnan tulee aina olla hevoslähtöistä ja hevosten ehdoilla etenevää. Harrastaja, joka ei osaa, kykene tai halua harjoitella aseiden käytön perusteita rauhallisesti ja sopivalla voimalla, ei kuulu hevosen selkään ollenkaan. Taloudellinen vaadekaan ei ole meillä järin suuri; treenikerran hinta on 5€ kuten muidenkin JHMS:n ohjattujen treenien, ja erillinen hevosvuokra tallinpitäjälle treenikerralta on 10€. Näkisin, että 15€ on hyvin edullinen hinta 1,5-2h ohjatusta asetaitoratsastuksesta, ja tästäkin kiitos kuuluu Kirsille, jonka sydän on onneksi erittäin iso ja miekkailua täynnä!

Jos puolestaan haluaa omaehtoisesti aloittaa harrastuksen ilman hevosta, voi hevosmiekkailun perusteita harjoitella esimerkiksi satulatuolin tai muiden hevossimulaattorien avulla. Ratsastustaito siinä ei kehity, mutta idean miekkailusta (tai lähinnä reunaehtojen muuttumisesta) ratsain saa niinkin.

Marko Hanhisuanto EHMS: Ratsuhema sopii kaikille ja perinteisesti valmis ritari on tullut nopeammin, jos osaa hyvin jo valmiiksi ratsastaa ja sitten opettelee aseen käytön.

Toki toisinkin päin pääsee hyvin alkuun ja kehittyy, mutta ehkä olisi kuitenkin hyvä kuitenkin vaikka mennä ratsastuskoulun tunneille vuodeksi ennen kuin ottaa aseet mukaan, niin saa vahvemman osaamisen perusteisiin. Liikunnallisuuden tuoma kehon käytön kokemus nopeuttaa paljon ratsastustaidonkin hankkimista, joten muiden tasapainoa ja koordinaatiota kehittävien lajien harrastaminen tukee hyvin oppimista.

Kivaa antoisaa harjoittelua saa varmasti jo varsin vähäiselläkin kokemuksella ja lainahevosella. Jos kuitenkin tavoitteena on oikeasti keskiaikaisen tai renessanssin ajan ritarin ratsastus- ja aseenkäsittelytaito, niin edessä on vuosien harjoittelu omalla hevosella ja silloin pitää pystyä myös hevonen kouluttamaan haluttuihin tekniikoihin ja siten käytännössä omattava vuosikymmenen tai -kymmenten osaaminen ja kokemus hevosten käsittelystä.

Tero Ulvinen EMAC: Hevosia löytyy yhteistyötalleiltamme, joten se ei ole ongelma. Näkisin itse erityispiirteenä tässä sen, että miekan kontrolli ja oman mielen hallinta pitää olla ratsumiekkailussa erityisen hyvällä tasolla, jotta lyönnit eivät osu hevoseen. Lyönnit pidetäänkin satulan yläpuolella tästä syystä, ellei käytettä pehmustettuja miekkoja ja slow playtä. Kannustaisin siis ensin harjoitteluun maassa, jotta miekan käyttö on varmaa ja siirtymään sitten vasta ratsumiekkailuun.

Perusharjoitteluun kuten kohtaamiseen linjassa käyntivauhdissa riittää tietysti aivan perusratsastustaito, mutta ylärajaa ei sitten olekaan olemassa. Lajia ei voi oppia ilman käytännön tekemistä, joten sikäli kannustaisin melko nopeasti aloittamaan harjoittelun ratsailta, kunhan ei aloita itselle, vastustajalle tai hevoselle liian vaikeista asioista.

Hevoselle tärkeimpiä opetettavia asioita on tietysti se, että se oppii sietämään miekkaa ja tilanteita, jossa toinen hevonen tulee lähelle. Osalle hevosista tämä on helpompi kouluttaa kuin toisille, kyse on pitkästi siitäkin millainen perusluonne hevosella on.

Ratsumiekkailussa sentään pääsääntöisesti toinen käsi voi olla ohjilla, joten hevosen hallintaan on enemmän keinoja käytössä kuin ratsastusjousiammunnassa. Toki myös ratsumiekkailussa ohjaskäden käyttöönotto esim. vastustajan satulasta pudottamiseksi tai lyömiseksi on hyvä olla taitovarastossa.

Lue koko syksyn 2017 ratsuhema-artikkelisarja:

  1. Intro: Ratsuhemaa miekan mitan päässä hevosista.  (28.8.17)
  2. JHMS:ssa ratsuhemaa vuodesta 2010.  (1.9.17)
  3. Ratsuhemaa EMAC:issa vuodesta 2014.  (2.9.17)
  4. Ratsuhemaa EHMS:ssa.  (9.9.17)
  5. JHMS:n ratsuhema-lähteet ja treenaaminen hevosten kanssa.  (13.9.17)
  6. Miten päästä alkuun ratsuhemassa? (1.10.17)

Ratsuhemaa EHMS:ssa

Kuva: EHMS.

EHMS on turhia ulkopuolisille mainostelematta pyörittänyt myös ratsuhemaa parin kurssin verran ja puuhamiehenä on toiminut Marko Hanhisuanto yhdessä Hanna Kallion kanssa.

”Itselläni lähti miekkailusta, jousiammunnasta ja historian elävöityksestä ja sitten alkoi kiinnostaa ratsain miekkailu ja jousiammunta. Aloitin ratsastuksen menemällä ihan normaalin ratsastuskouluun reilut 10 vuotta sitten ja perusratsastuksessa kehityttyäni menin Rohan tallin leirille, jossa opeteltiin eri asetekniikoita, turnajaisratsastusta ja stunt-ratsastuksen alkeita”, kertoo Marko omasta ratsastustaustastaan, ”Vuosia ratsastin muutaman eri yksityisomistajan hevosia ja parilla niistä harjoittelin myös aseiden kanssa lähinnä turnajais- ja jousiammuntaratsastusta. Joihinkin muihin kursseihin olen myös vuosien varrella osallistunut – mm. niin sanottu Natural Horsemanship ja karjapaimennus – ja ne ovat laajentaneet hevostuntemusta ja hevosen käyttöä työskentelyyn. Nykyisin hevosten kanssa vietetty aika on epäsäännöllistä, sillä muut harrastukset, työ ja lasten harrastukset tekevät vaikeaksi panostaa aikaa lajiin.”

Marko Hanhisuanto. Kuva: Ansku Wallenius.

Lähteenä Marko ja Hanna käyttävät Fiore dei Liberin Fior de Battagliaa. Vakiotreenejä ei EHMS:ssä ole ainakaan vielä. Peruskursseille osallistujia on haettu EHMS:n sisäisesti ja näin tullaan toimimaan ilmeisesti myös tulevana syksynä. Tällä hetkellä EHMS:ssä on vajaat 15 henkeä käynyt ratsuheman peruskurssin.

Seuran ensimmäinen ratsuhema-kurssi oli syksyllä 2016 ja toinen loppukeväällä 2017. Molemmat sisälsivät ensin perehdytyksen maasta käsin tekniikoihin salilla noin kolmen tunnin ajan yhtenä kertana. Näissä harjoituksissa harjoiteltiin perusvaroasentoja ja lyöntejä, torjuntoja ja pistoja niistä.

Mukaan otettiin heti liike kohti vastustajaa simuloiden hevosella lähestymistä. Siinä on tarkoitus pystyä tekemään tekniikka kohdatessa molempien edetessä ja ilman pysähtymistä. ”Käytännössä ehtii siis enintään kaksi tekniikkaa tehdä, kuten torjunta ja siihen riposte ja sitten tilanne onkin jo ohi”, kertoo Marko, ”Toki tekniikoita on myös pysähtyneeseen tilanteeseen, jossa hevoset ovat vastakkain tai vierekkäin ja näistä voi miekkailla tai käyttää painitekniikoita. Näitä emme juuri kuitenkaan perusteissa harjoitelleet, sillä se edellyttäisi parempaa hevosen hallintaa ja ratsastustaitoa sekä hallittua maahanvientiä ja pudottautumista hevosen selästä.”

Aseena käytettiin vain miekkaa, koska se on kaikille osallistujille tutumpi kuin esimerkiksi peitsi tai keihäs. Varsinaisessa ratsastusosuudessa kurssilaiset olivat hevosen selässä yhteensä noin kolme tuntia jaettuna kahteen jaksoon ja tauko välissä. ”Ratsastustaito oli kirjava ja moni ei ollut käytännössä ratsastanut ollenkaan ja toiset olivat kokeneita ratsastajia lähinnä englantilaistyylisestä kouluratsastuksessa, joka on ratsastuskoulujen ’standardi’ Suomessa”,  pohtii Marko. Ohjelmaa mukautettiin kunkin taitotason mukaan, mutta päivän päätteeksi kaikki saivat toteutettua vähintään hallitun hyökkäyksen paikallaan olevaan kohteeseen käynnissä lähestyen ja ohi ratsastaen. Kohteena toimi ohjaaja maassa tai hevosen selässä. Lisäksi harjoiteltiin yleistä hevostaitoa ja kaikki kurssilaiset hakivat ja palauttivat hevoset laitumelle sekä varustelivat ne.

EHMS:n yhteistyötalli Launosten kartano on western-talli ja sen hevoset ovat tottuneet western-tyyliseen ratsastukseen, joka sinänsä auttaa hema-tyyliin paremmin kuin ensin englantilaistyylinen kouluratsastus. Samoin satulat ovat tukevampia ja siten lähempänä hema-aikakauden satuloita tarjoten vakaamman alustan satulassa toimimiseen.

Yhteistyötallin omistaja on omalla tahollaan hakenut lisäoppia lajiin kuuluvaan ratsastukseen ja aseen käsittelyyn, joten toiminnan kehittymiseen on olemassa pieniä odotuksia.
”Katsotaan senkin osalta, miten tekeminen kehittyy”, Marko miettii, ”Osaaminen hevosheman on vielä ohutta Suomessa ja täällä on kyllä keskiaikaista ratsastustekniikkaa hyvin tuntevia osaajia, muttei heillä sitten vastaavaa osaamista lähteisiin perustuvasta aseen käytöstä. Siten on hienoa, että hyvin ratsastusta osaavat ovat entistä tiiviimmin kohdanneet hyvin hemaa tuntevia miekkailijoita ja paljon hyvää on jo saatu aikaan.”

Kuva: EHMS.

Lue koko syksyn 2017 ratsuhema-artikkelisarja:

  1. Intro: Ratsuhemaa miekan mitan päässä hevosista.  (28.8.17)
  2. JHMS:ssa ratsuhemaa vuodesta 2010.  (1.9.17)
  3. Ratsuhemaa EMAC:issa vuodesta 2014.  (2.9.17)
  4. Ratsuhemaa EHMS:ssa.  (9.9.17)
  5. JHMS:n ratsuhema-lähteet ja treenaaminen hevosten kanssa.  (13.9.17)
  6. Miten päästä alkuun ratsuhemassa? (1.10.17)

Suomenlinnan kesäleiri 27.-28.6.15

Kiitokset Suomenlinnan  leiristä 27.-28.6.15 kaikille EHMS:läisille, jotka nyt tässä projektissa aivosoluja tai kaloreita ovat joutuneet yhteisen hyvän vuoksi kuluttamaan. Eliisa Keskinen, Ilkka Hartikainen​ ja Kristian Ruokonen olivat selkeästi esillä, mutta toteutuksessa on varmaan ollut osallisena joku muukin.

Hieno tapahtuma hienoissa puitteissa! Paljon tarttui oppia omaan päähän ja ideoita vietäväksi tänne miekkailevan sivilisaation rajaseudulle. Kun täältä periferiasta asti paikalle tultiin, niin kaikkiin työpajoihin oli toki pakko osallistua ja koota kaikki mahdollinen tieto talteen, jotta kaikki liha saadaan irti luita myöten ja vähän luuydintäkin mukaan. Oppia tulikin kasaan enempi kun äkkisiltään ehtii käsitellä. Siitä huolimatta ensimmäiset ideat olivat käytössä Kuopion pitkämiekka-treeneissä jo seuraavana maanantaina ja lisää on tulossa pitkin kesää ja syksyä.

Nyt mukana olleet ruotsalaiset työpajojen vetäjät Kristofer Stanson ja Hans Jörnlind olivat minulle uusia kasvoja. Mielellään olisin molempien opissa uudelleenkin. Omasta asiastaan innostuneita taitavia, kannustavia ja sympaattisia kavereita molemmat. Suomi – Ruotsi maaotteluista katoaa kokonaan tatsi näiden tyyppien ja edellisen minua opettaneen ruotsalaisen miekkamiehen, Axel Pettersonin ansiosta. Mitä iloa voittaa noin sympaattisia ihmisiä? Laittakaa kiitosta heille eteenpäin, kun minulla ei suoraa kontaktia heihin ole!

Enpä myöskään tätä viikonloppua ennen tiennytkään, että olen kiinnostunut myös sapeliopeista ja rapiiri & tikari touhuista. Tässä harrastuksessa on se huono puoli, ettei yksi ihmiselämä riitä kaikkeen, mitä haluaisi oppia. Ja taas tarttis sitten ostaa uusi miekka ja tikari tai kaksikin, vaikka rahat on aina lopuillaan… No joo, oikeasti ei passaa valittaa. Eipä pääse myöskään leipääntymään asiaan.

Inspiroiva tapahtuma, mukavia ihmisiä, tunnelmalliset puitteet. Arjen murheet unohtuivat täysin, oma innostus sai piristysruiskeen ja uusia ideoita syntyi roppakaupalla. Paljoa enempää ei voi pyytääkään. Ainakin tuli reissuun sijoitetulle ajalle ja rahalle vastinetta enempi kun odotin, vaikka paljon odotinkin.

Läsnä olleille anteeksi, että olen niin niin ujo, etten ota kovin aktiivisesti kontaktia ihmisiin näissä tilanteissa. Osin opin haku vie ison osan aivokapasiteetista ja osin olen sitten muuten vaan vähän syrjään vetäytyvä luonne, ellei joku tule ahdistelemaan. Kiitokset myös kaikille puheliaille ”ahdistelijoille”, jotka minun kanssa tulivat höpisemään aiheesta ja sen vierestä.

Mukavaa oli nähdä taas myös se, että EHMS poimii mukaan myös muiden suomalaistahojen taitajia. Viime vuonna olivat mukana Peter Karis​  ja Joeli Takala. Nyt tällä kertaa Ilpo Luhtala SES:istä. Ensi kesänä olisi hienoa nähdä Suomenlinnassa vaikkapa Marko Saari​ vetämässä… hmmm…. mitä vaan Marko Saari nyt vetäisikään. Ei vaatimus, mutta vihje.

Nohevasti lautan lähtöpaikan tuntumaan sijoittuneelle Suomenlinnan panimon ravintolalle voisi myös heittää kiitoksen tai pari. Molempien päivin päätteeksi tuli siellä vierailtua. Ruoka oli hyvää, eikä juomissakaan ollut ruokia enempää valittamista.

(Valokuvia tullee myöhemmin tähän oheen, jos niitä jostain löytyy).

Opintomatka messerin pariin 2.-6.6.14

wsk-1-MS
(Kuva: Marko Saari)

Jörg Bellinghausenin messer-seminaarissa Jakomäen salilla 25.–26.1.2014 heräsi ajatus yrittää hommata itsellesi lisää opetusta messeriin, kun pelkkä itseopiskelu on varsin hankalaa, työlästä ja tuskaisen hidasta. Mitään seminaareja ei ollut näköpiirissä Suomessa, niin piti miettiä jotain muita ratkaisuja. Rahallahan sitä matkaisi vaikka maailman ääriin, mutta kun sekin resurssi puuttui.

Käytännössä mielessä alkoi hahmottua pienen budjetin ja yhden miehen miekkaleiri sijoitettuna kesäkuun alkuun Helsinkiin täydennettynä mahdollisella koukkauksella Turun suuntaan.

Mainitsin asiasta Joeli Takalalle ja hänen kanssaan alettiin zoomailla minun vierailua Grieswartin treeneihin alustavasti jo helmikuussa. Visioin, että viettäisin vajaan viikon Etelä-Suomessa, kävisin Grieswartin messer-treeneissä ja pakkaisin samaan viikkoon mahdollisimman monta treeniä muilla tahoilla pitkämiekkaan. Messer oli kuitenkin pääkohde ja kun Joeli lupautui antamaan siitä Grieswartin treenien lisäksi yksityisopetusta, niin vähiin jäivät sitten vierailut muissa treeneissä.

Messer-reissuni alkoi teltan pystyttämisellä Rastilan leirinta-alueelle maanantaiaamuna 2. kesäkuuta. Sade kun näytti uhkaavan, täytyikin sitten singahtaa Itä-keskukseen ostamaan suojamuovia teltan päälle. Perjantaihin asti piti teltan kanssa selvitä, joten ei oikein innostanut sen liiallinen kastuminen heti kättelyssä.

Telttamajoitus oli valintana siksi, että reissu oli tarkoitus hoitaa mahdollisimman edullisesti, yksinkertaisesti ja vain olennaiseen keskittyen. Kaikki muu kuin miekkailu oli siis tarkoitus jättää sivurooliin. Kun säätkin suosi pikku sadekuuroja lukuun ottamatta, niin telttamajoitus oli oikein hyvä ratkaisu, ainakin näin kun itsekseni olin liikkeellä.

wsk-2-MS wsk-3-ms
Joelin (vas.) parina WSK:n treeneissä (kuvat: Marko Saari).

WARUSSEPPÄIN KILLAN VIERAANA

Leirin pystyttelyn jälkeen iltapäivällä poimin Joelin Helsingin Rautatieaseman edestä kyytiin ja lähdettiin Turkuun vierailemaan Warusseppäin Killan harjoituksissa. Sielläkin oli tarjolla messeriä. WSK ja Marko Saari ovat ensimmäinen taho, joka on aseeseen Suomessa syvemmin perehtynyt, joten senkin puolesta Turussa oli mielenkiintoista vierailla.

WSK:n treenipaikka oli idyllisissä perinnemaisemissa Kuralan Kylämäessä. Oltiin paikalla etuajassa, joten ehdittiin hyvin pitää pientä piknikiä ja tutustua niin ikään Kuralassa olevaan Warusseppäin killan pajaan, joka on näkemisen arvoinen paikka. Kaikenlaista mielenkiintoista ihmeteltävää löytyi puolivalmiista valmiisiin töihin, sirpistä haarniskan osiin.

Warusseppäin treenit veti Marko Saari, samainen henkilö, joka sai minut kiinnostumaan messeristä 2012. Marko tuntui vetävän vähän eri treenejä eri osallistujille, pitkämiekkaa ja kahta eri messer-juttua yhtä aikaa ainakin välillä ja sulavasti näytti sujuvan kokonaisuuden hallinta. Joelin kanssa treenattiin viikon teeman mukaisesti messeriä, mukana jotain tuttua, jotain uutta ja taas pieni palanen Lecküchnerin mammuttimanuaalia aukeni minulle. Lecküchneriä urakalla viimeaikoina selvitellyt Joelikin tuntui törmäävän pariin vähän erilaiseen tulkintaan asiasta. Oli mielenkiintoista seurata kahden Lecküchnerin oppeihin paneutuneen keskustelua aiheesta.

Treenien ja juttutuokion jälkeen suunnattiin taas Helsinkiin. Heitin Joelin kotiin ja ajelin sitten Rastilan leirintäalueelle testailemaan retkipatjan pehmeyttä.

kisahalli-joeli1
Julius vs. Mika Kisahallilla (kuva: Joeli Takala).

YKSITYISOPETUKSESSA JA GRIESWARTIN TREENEISSÄ

Tiistaina lähti käyntiin tiivis putki messer-treenejä Joelin johdolla. Ensin Joeli yksityisopetusta Töölön Kisahallissa ja illemmalla Grieswartin treenit läheisessä puistossa Finlandia-talon takana. Keskiviikkona päivällä taas yksityisopetusta Kisahallissa ja nyt mukana oli Joelin lisäksi Julius Väliaho Grieswartista. Ruokatauko ja perään Grieswartin treenit puistossa Finlandia-talon takana. Torstaille oli vielä yksityisopetusta Joelilta. Siitä Joeli suuntasi pakkailemaan kamojaan Unkarin reissulleen ja minä tutustumaan EHMS:n pitkämiekkatreeneihin…

Kaikenlaista ehdittiin Messeristä käydä läpi, aseen käsittelystä, liikkumiseen ja painiotteisiin. Runsaasti enemmän tuli asiaa, kun tuolla tahdilla ehtii omaksua, silleen seminaarimaisesti, että asiaa käytiin läpi paljon ja omalle ajalle jää kotiläksyksi yrittää kasata siitä mahdollisimman paljon asiaa omaan käyttöön.

Paljon treenattiin vapaamiekkailun omaisesti varusteet päällä. Hikisiä tekstiilejä syntyi jätesäkillinen tuliaisiksi kotiin vietäväksi ja miekkailuvarusteet olivat tiistaista lähtien lähinnä läpihikisiä aina siihen saakka, kun pääsin kotiin niitä kunnolla kuivattelemaan.

leiri1
Varusteiden kuivattelua.

Leirintäalueella levittelin iltaisin varusteita pitkin autoa kuivumaan ja illan kosteuden tulessa heitin rojut autoon. Aromit olivatkin sitten sitä myötä autossa aamulla, kun auton oven avasi. Aamuisin roinat taas levälleen auton päälle ja auton ovet auki, ettei hikisyys pinttyisi auton perustuoksuksi.

Ennakkoon kuvittelin, että minulle jäisi aika lailla joutoaikaa leirintäalueella iltoihin. Visioin, että kokkailisin jotain ja syventyä Lecküchnerin manuaalia selailemaan. Tosiasiassa hikisten ja kuivattavien varusteiden pyörittely, pakollinen suihkussa käynti, vaihtovaatteiden järjestely, pyykkien kasailu yms. vei runsaasti aikaa ja loput puhdin, mitä ehkä oli vielä jäljellä. Kokkailun sijaan suuntasin toistuvasti Meri-Rastilan edulliseen kiinalaisravintolaan. Miekkailumanuaalien sijaan lukemiseksi riitti vallan mainiosti vähän kevyemmäksi vaihtoehdoksi divarista mukaan poimimani Korkeajännitykset.

leiri2
Kevyttä ja vähemmän kevyttä luettavaa: Korkeajännityksiä ja Lecküchneriä.

LEIRINTÄALUETUTTAVUUTENA MIEKOISTA KIINNOSTUNUT SIKHI

Pyörittelin tiistai-aamuna teltan luona varusteita järjestellessä muutaman minuutin messeriä käsissäni ja lähistöllä majaillut vanha sikhimies singahti paikalla asetta ihmettelemään. Hän arveli aluksi, että olin tehnyt jotain rukoussarjaa miekan kanssa, sillä sikhiläisyydessä aseilla, erityisesti miekoilla on uskonnollista merkitystä. Korjasin virheen ja kerroin mistä on kyse ja sikhi innostui ihan silmittömästi. Hän tutki kaikki varusteet käsivarsi- ja polvisuojia myöten. Pitkämiekasta hän oli haltioissaan ja miekkalaukun pohjalta löytynyt sirppi sai hänen nyökyttelemään hyväksyvästi päätään.

Sen jälkeen sikhi piipahteli säännöllisesti luonani aina kun pakkasin tai purin varusteitani, testaili aseitani, kyseli lajista, jutusteli paljon William Wallacesta, keskiaikaisesta skotlantilaisesta vapaustaistelijasta. Kerran esitteli perinteistä sikhi-tikariaan ja toi toisella kerralla esiteltäväksi chakram –heittorenkaita, sikhien perinteisiä aseita. Ase on osaavan käsissä tarkka ja tehokas 50 metrin etäisyydelle. Hänellä oli kolmenlaisia renkaita, jotka niputti turbaaninsa päälle tietyssä järjestyksessä kevyestä terävään. Kevyt rengas on ikään kuin varoitus. Tuntuu osuessaan, muttei aiheuta vammoja. Seuraava oli tylsäteräinen, mutta raskaampi rengas ja sillä saa aikaiseksi kipua ja mustelmia. Kolmas ja viimeinen oli sitten ulkoterästään veitsenterävä ase. Mielenkiintoisia välineitä… Hauska leirintäaluetuttavuus. Tämmöisiä syntyy kun jalkautuu ihmisten pariin.

chakram
Chakram.

EHMS:N TREENEISSÄ

Kun torstain messer-treenien jälkeen lähdin vielä vierailemaan EHMS:n pitkämiekkatreeneissä ja katsastamaan seuran salia, jossa en aikaisemmin ollut vielä käynytkään. Joeli ohjeiden perusteella sali löytyi aika helposti. Lyhyeen ajomatkaan Kisahallinta EHMS:n salille meni tosin kolme varttia tai enemmänkin, kun satuin kunnon ruuhkaan. Parkkipaikkakin lopulta, vaikka aluksi tuntui, ettei autoa saa taas tungettua minnekään.

Kristian Ruokonen oli treenejä vetämässä ja varusteostoksia tuli sitten siinä treenien sivussa tehtyä. Kyynärvarsi/kyynärpää-suojuksia ja maskin päälle tulevia huppuja lähti mukaan Kuopioon.

Aika uupunut ja vähän kolhuinen oli olo jo alkajaisiksi Joelin käsittelyn jäljiltä. Axel Pettersson oli kuulemma haukkunut suomalaisia huonokuntoisiksi, joten Kristian oli ilmeisesti päättänyt vähän terästää alkulämmittelyitä. Toisten kohdalla se Axelin väittämä pitää ehkä enempi paikkansa kun toisten… Ainakin minun ja alkulämmittelyn yhdenkäden punnertelu tuntui tosi rankalle ja vastalihaksissakin loppui puhti vähän kesken. Ne olivat rankin osa koko treenejä minun kohdalla.

Kyllähän siinä liikettä saatiin itse treeneissäkin, varsinkin siinä vaiheessa, kun vapaamiekkailukamat vedettiin päälle. Aika niljakkaan hikiset oli jo minun varusteet, kun en niitä ollut päässyt kunnolla koko viikon aikana kuivaamaan. Sitten kun taas pääsi liikkeeseen, niin hyvin unohtui monien murhe ja hyvät loppuhiet tuli vielä treenien lopun vapaamiekkailuosiosta.

Hyvin pieneen tilaan organisoitu ja tehokkaasti toimiva oli tuo viimeisen vartin nopeatempoinen vapaamiekkailuosuus, missä pari vaihtui lennosta kokoajan. Merkillepantavaa oli sellainen, että vaikka räväkästi tehtiin, ei vastaan tullut kertaakaan sellaista fiilistä, että turvallisuudesta olisi tarvinnut murehtia, tai että jollakin olisi ollut tarpeetonta voittamisen tarvetta, tai kohtuutonta voiman käyttöä. Siinä pääsi sitten itsekin testailemaan erilaisten hyökkäysten toimivuutta. Joku toimi varsin hyvin ja jossain kohtaa ei sitten alkuunkaan, varsinkin, jos ei ajatus ollut kunnolla mukana. Tosi mielenkiintoiset oli Kristianin vetämät treenit kaikissa vaiheissaan ja taas lähti vähän uutta ideaa mukaan kotipuoleen viemisiksi.

EHMS:n treenit olivat seitsemännet putkeen neljään päivään. Ja olo oli sen mukainen, kun lähdin taas suuntaamaan kohti Rastilaa. Siellä samat varusteiden kuivailu, hikisten tekstiilien kasailu, suihku, Meri-Rastilan kiinalainen jne.

Yllättävän pitkiä nämä välimatkat muuten Hesassa, ainakin kuopiolaiselle, kun on tottunut selviämään vartissa mihin tahansa Kuopiossa, olipa ruuhkaa tai ei. Hesassa sai aikaa kulumaan matkoihin ihan eri tavalla ja metron kätevyyskin selvisi parkkipaikkoja etsiskellessä ja parkkimaksuja maksellessa. Myös Hesan reissun aikana ostamani reppuna kannettavissa oleva 85 litran varustelaukku nousi arvoon arvaamattomaan.

Kiitokset kaikille, jotka minua opettivat, kaikille, joita sain miekalla lyödä ja kaikille, jotka minua miekalla löivät. Erityiskiitos Joelille, että sain mahdollisuuden tämmöiseen yksityisopetukseen. Kaiken kaikkiaan hyvä reissu ja hieno kokemus.

-M!ka-