Pukumiekka – uusin ihastukseni

Kuva: Mika Vesterinen.

Samalla Kuopion visiitillä kun Ilpo Luhtala kävi Kuopiossa vetämässä seminaarin Brittiläisestä sotilassapelista marraskuussa, veti hän toisena päivänä Schranken Kuopion ryhmälle suljetun seminaarin pukumiekasta.

Syksyn mittaan Schranken Kuopion treeneissä on vähän tunnusteltu skottilaisen Sir William Hopen pukumiekkaoppia 1600- ja 1700-lukujen taitteesta ja innostuttu aiheesta. Ilpo opetti meille pukumiekkaa John MacArthurin vuonna 1780 julkaiseman The Army and Navy Gentleman’s Companion -kirjan mukaan. Erittäin viihdyttämää puuhaa! Tätä on pakko saada lisää.

Ilpo Luhtala. Kuva: Mika Vesterinen.

Me olemme käyttäneet säiliä tässä syksyllä, mutta ne eivät tyydytä ollenkaan. Terä on aivan liian taipuisa. Ehkä kalvan terä ja floretin tai säilän suorakahva olisi kelvollinen halpa harjoitusväline. Onnistuuko Sellainen kombinaatio? Tätä täytyy selvitellä Oulun suunnalta. Nyt kuitenkin pääsin miekkailemaan Ilpon mukanaan tuomilla pukumiekoilla. Se tuntui sen verran hyvältä, että miekkojen tilaaminen tuli välittömästi toteutettavien asioiden listalle.

Ilpon mukanaan tuomat pukumiekat. Kuva: Mika Vesterinen.

Aluksi näytti siltä, että pukumiekkoja tilaaminen ei olekaan niin helppo operaatio. Miekkojen valmistajia ja ainakaan kohtuu hintaisia miekkoja ei sitten tuntunut oikein löytyvän. Kunnes pelastus löytyi Belgradista Serbiasta. Sieltä löytyi Feather Smallswords. Firman ovat näemmä löytäneet muutkin, koska tilausjonossa oli heillä noin 90 miekkaa ja toimitusaika venyi neljän ja puolen kuukauden päähän maaliskuun loppuun 2022.  Feather Smallswordsin Predrag Agatonović tarjosi meille väistintensä prototyyppejä, joita oli jäljellä neljä kappaletta, kaikki erilaisia. Siten toimitusaika lyhenisi.

Feather Smallswordsin prototyyppejä jotka ostettiin. Kuva:Feather Smallswords.

Näinpä Schranken Kuopiolle tulee sitten neljä väistimistään erilaista pukumiekkaa. Miekkailemaan niillä päästää ehkä jo tammikuussa. Joudumme odottamaan kuukauden verran sitä, että serbialainen firma tilaa Musketeer-terät miekkoihin Ukrainasta HF-Armoryltä. Miekat olisi saanut pikaisemmin kalvan terillä, mutta halusimme jyhkeämmät terät. Musketeer-terä on kaksi kertaa leveämpi kuin kalvan terä ja siten lähellä historiallisia pukumiekkoja. Pituutta terälle otettiin 83cm

Hintaa miekalle kertyy Musketeer-terällä 165 euroa (Kalvan terällä hinta olisi ollut 120€). Tähän tulee toki päälle vielä rahti, tulli ja liikevaihtoveto.

Feather Smallswordsin pukumiekkoja. Kuvat: Feather Smallswords.

Sapeliseminaarista vaihtelua korona-arkeen

Kuva: Mika Vesterinen.

Kulttuurikilta Schranken järjesti marraskuussa Kuopiossa Brittiläinen sotilassapeli ja broadsword -seminaarin Opettaja toimi Ilpo Luhtala School of European Swordsmanship -miekkailukoulusta Helsingistä. Osallistujia oli semmassa mukana Kuopion Savon Miekan jäsenten lisäksi myös Oulusta ja Joensuusta. Oli mukava päästä taas juttelemaan muiden seurojen ihmisten kanssa ihan livenä pitkästä aikaa. Korona kun pitänyt aika pitkään huolen, että varsin omissa porukoissa ollaan pääosin pyöritty. Nyt taas näyttää korona tilanne huonontuvan, joten taitaa tämmöiset olla harvinaista vaihtelua perusmeininkiin vielä lähitulevaisuudessakin…

Seminaarissa käytiin läpi brittiläisen sotilassapelin oppeja Roworthin teoksesta ”The art of defence on foot with the broad sword and sabre”. Teoksesta on olemassa ainakin kolme eri painosta, vuosilta 1798, 1804 ja 1824. Lähdeteoksena oli nimenomaan vuoden 1824 painos, johon oli lisätty uutta sapelin käsittelyoppia, jota britit olivat oppineet Napoleonin sodissa. Seminaarin lopulla tutkailtiin George Silverin Broadsword -opin eroja sapelitekniikoihin ja tässä oli lähteenä  ”Paradoxes of Defence”-opus vuodelta 1599.

Sapeli ujuttautuu Kuopioon

Kuva: Mika Vesterinen.

Ilpo Luhtala School of European Swordsmanship -miekkailukoulusta Helsingistä kävi  16.-17.11.2019 vetämässä Brittiläinen sotilassapeli ja broadsword -seminaarin Kulttuurikilta Schrankenin vieraana.

Tämä ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen sapeli-tapahtuma kaupungissa. Ensimmäisen kerran Ilpo kävi opettamassa sapelia  Englantilaisen sotilassapelin seminaarissa kesällä 2018

Killan suunnitelmissa on sapelia jatkossakin. Tulossa on sapelityöpajoja ja jossain vaiheessa kolmas sapeliseminaari.

Kuva: Ilpo Luhtala.

Kuva: Juho Kopra.

Broadswordin tarina

Englantilaisen sotilassapelin oppien kanssa puuhaavalla Ilpo Luhtalalla on aito skotlantilaisen upseerin broadsword. Miekka ei ollut aivan halpa. ”Kallis, mutta kaunis pala historiaa”, toteaa Ilpo.

Hän osti miekan brittiläisestä militarialiikkeestä. ”Luotettava paikka, olen asioinut siellä ennenkin. Halusin pari aitoa legendaarista aikakauden miekkaa. Aikaisemmin hankin 1796 LCS:n (Light Cavalry Sabre) upseerimallin sapelin.”  Aikaisemmin hankitun kevyen ratsuväen sapelin menneisyydestä Ilpolla ei valitettavasti ole tietoa: ”Mutta lovien ja taustojen ja ajanjakson perusteella on ollut sotakäytössä Espanjassa tai Waterloossa. Mieluusti ajattelen jälkimmäistä”, heittää Ilpo.Broadswordin kohdalla on toisin. Ensin Ilpolla heräsi himo hommata kyseisen miekkatyypin edustaja ja etsinnän jälkeen löytyi sopiva miekka historian kera. Osa tarinasta on mukana miekassa itsessään kaiverruksin, osa myyntitiedoissa ja osan Ilpo kaiveli esiin itse: ”Etsin tietoja netistä ja kaikennäköistä löytyi”, kertoo Ilpo, ”Sieltä löytyi aika hyvin sata vuotta vanhoja yliopistolehtiä, kuvat veljesten hautakivistä, sotilaskuvat, kirkon lasimaalaus heistä ritaritamineissa miekan omistajan kantakortin ja sellaista.” Palasista muodostui surullinen tarina kahdesta liian nuorena kuolleesta veljeksestä. Kertomus täydentyi sotahistoriasta kaivetuilla tiedoilla.

Norman Sawers Scott.

Miekan alkuperäinen omistaja oli Second lieutenant, eli aliluutnantti, Norman Sawers Scott. Kyseessä on Mancesterin yliopiston hänelle luovuttama ”presentation sword” sen kunniaksi, että hän lähti Suuren Sodan alettua yliopistosta kesken koulun vapaaehtoisena upseeriksi. Tuolloin yliopistosta pääsi suoraan joukkueen johtajaksi.

Jo yliopistoaikana Norman käytti kaiken liikenevän vapaa-aikansa Officer Training Corpsissa, jossa hän voitti alokkaiden ammuntapalkinnon ja toimi ampumakerhon sihteerinä.

Saksan hyökättyä Belgiaan 4.8.1914, maan puolueettomuuden taannut Iso-Britannia julisti sodan Saksalle. Vielä samassa kuussa Norman jätti yliopisto-opinnot ja värväytyi vapaaehtoisena armeijan palvelukseen. Tästä hetkestä Yliopiston luovuttamassa miekassa löytyy muistona sekä rykmentti- että yliopistokaiverrukset, kun Norman värväytyi Kings Own Scottish Borderers -rykmentin 2.pataljoonaan joukkueenjohtajaksi.

Norman Sawers Scott London Gazetten upseeriksi nimitettyjen listalla 30.9.1914.

2.Pataljoona nousi maihin osana 5. divisioonan 13. prikaatia Le Havreen Ranskaan elokuussa 1914.  Le Havresta se suuntasi länsi-rintamalle. Pataljoona osallistui Monsin ja Le Cateaun taisteluihin vielä elokuun aikana 1914, sekä syyskuussa 1914 Aisnen ensimmäiseen taisteluun.

Normanin kantakortti.

Norman päätyi yksikkönsä mukana Ypresiin, jossa 5.divisioona otti rintamalohkon vastuulleen ranskalaisilta helmikuun ensimmäisen ja toisen päivän välisenä yönä 1915. Rintamalohkon edessä oli tärkeä Kukkula 60, jonka saksalaiset olivat vallanneet ranskalaisilta Ypresin ensimmäisessä taistelussa joulukuussa 1914. Strategisesti tärkeä kukkula oli jo brittien saapuessa hankkinut synkän ja pelottavan maineen.

Panoramakuva Kukkulasta 60 huhtikuulta 1915. (Klikkaa kuvaa suuremmaksi).

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

Britit alkoivat pian kaivaa tunneleita kukkulan alle osana valtaussuunnitelmaa. 17. huhtikuuta 1915 kaikki oli valmista. Kello 19:05 englantilaiset räjäyttivät kukkulan alla kuusi miinaa, yhteensä noin 4500 kiloa räjähteitä, tuhoten suuren osan kukkulaa. Aivan suunnitelman mukaan hyökkäyksen alku ei mennyt, sillä kukkulalle rynnäköivät brittipataljoonat kärsivät joitakin tappioita räjähdyksistä. Mukana hyökkäyksessä olivat myös Kings Own Scottish Borderersit.

Yksityiskohta Fred Rown maalauksesta.

Kukkulalla 60 räjähdykset repivät saksalaisia sotilaita kappaleiksi ja tuhosivat juoksuhautoja. Räjäytystä seuranneessa hyökkäyksessä britit surmasivat pistimin jäljelle jääneet vastarintaa tehneet saksalaiset ja ottivat 20 vankia. Noin 150 saksalaista surmattiin. Britit selvisivät kukkulan valtauksessa vain seitsemän miehen tappioin. Saksalaisten vastahyökkäys kilpistyi brittien konekiväärituleen.

Yksityiskohta Fred Rown maalauksesta.

Saksalaiset pyrkivät valloittamaan kukkulan takaisin seuraava päivän aamuyön tunteina alkaneella hyökkäyksillä. Britit löivät suurin tappion takaisin kolme hyökkäysyritystä, mutta joutuivat väistymään kukkulalta saksalaisten tykistötulen vuoksi. Päivän päätteeksi britit valloittivat kukkulan takaisin ilta kuudenmaissa kahden pataljoonan voimin, joista toinen oli Kings Own Scottish Borderersin 2. pataljoona.

Saksalaiset jatkoivat kukkulan raskasta tykistötulitusta ja yrittivät vallata kukkulaa takaisin 20.-21.4, mutta hyökkäykset kilpistyivät brittien konekiväärituleen.

Yksityiskohtia Fred Rown maalauksesta.

23.4.1915 Norman Scott kaatui puolustaessa Kukkulaan 60. Kuollessaan hän oli lähteistä riippuen 19- tai 20-vuotias. Joukkueen kersantti kirjoitti kirjeessään Normanin vanhemmille seuraavasti: “Please pardon a stranger at such a time, but on behalf of the N.C.O.’s and men of his old platoon, allow me to express our heartfelt sympathy with you and Mrs. Scott in your great loss. I worked with Mr. Scott for several months and could not wish for a better officer, well up in his work and cool under fire, fair-minded to his men and always a gentleman. Your loss is also ours, and I sincerely trust that time will deaden your grief for one who bravely died fighting for his country.”

Fred Rown taidemaalaus vuodelta 1926 Kukkulan 60 puolustuksesta 19.-21. huhtikuuta 1915.

Normanin kuoltua taistelu kukkulasta jatkui. Saksalaiset valtasivat kukkulan takaisin toukokuun alussa kaasukranaattien avulla ja se säilyi saksalaisten hallussa pari vuotta.

7.6.1917 Messinesin taistelussa britit räjäyttivät tunneleissa saksalaisten linjojen alla 450 000 kiloa räjähteitä tuhoten Kukkulan 60 ja viereisen Caterpillar-kukkulan, sekä surmaten noin 10 000 saksalaista räjähdyksellä, joka on historian suurimpia. Räjähdyksen raportoidaan kuuluneen Lontoossa ja Dublinissa saakka.

Ian Sawers Scott.

Normanin kaatumisen jälkeen hänen pikkuveljensä Ian Sawers Scott liittyi samaan rykmenttiin ja samaan pataljoonan aliluutnanttina.  Hän osallistui 1. heinäkuuta 1916 Sommen taistelun ensimmäisen päivän hyökkäykseen, jossa brittien ja ranskalaisten joukot hyökkäsivät Somme-joen lähistöillä. Ympärysvaltojen tykistö oli tulittanut saksalaisten asemia noin viikon ennen varsinaista hyökkäystä. Sitten brittien ja ranskalaisten jalkaväen oli määrä vallata saksalaisten puolustuslinjat.

Britit lähtivät etenemään kello 7:30. Mutta hyökkäystä edeltänyt tykistövalmistelu ei ollut toiminut odotetusti. Saksalaiset olivat kaivautuneet hyvin syvälle asemiinsa ja puolustukseen käytetty piikkilanka oli jäänyt monin paikoin ehjäksi. Saksalaiset nousivat nopeasti maan alta asemiinsa. Niinpä varsinkin britit joutuivat monin paikoin hyökkääjien tappavaan tykistö- ja konekiväärituleen.  19-vuotias Ian Sawers Scottin joukkue lähti ensimmäisten joukossa hyökkäykseen aikaisin aamulla ja hän kuoli lähes välittömästi edetessään joukkueen johdossa kohti saksalaisia asemia. Todennäköisesti tämä oli hänen ensimmäinen taistelunsa.

Ian Sawers Scott London Gazetten upseeriksi nimitettyjen listalla 22.3.1916

Tuosta Sommen taistelun ensimmäisestä päivästä tuli Iso-Britannian armeijan siihenastisista tuhoisin. Britit menettivät päivässä lisäksi 58000 miestä joista 20000 kaatuneita.

Taistelu kesti viisi kuukautta ja siitä tuli suurin brittien koskaan käymä taistelu. Brittien ja ranskalaisten tavoittelemaa läpimurtoa ei tullut, mutta Ympärysvallat etenivät Sommella noin kymmenen kilometriä. Tuon etenemisen hintana oli 620 000 kaatunutta ja haavoittunutta.  Saksan tappiot olivat 460 000–600 000.

Normanin hauta Bedford Housen hautausmaalla Ypresissa. Ian on haudattu Knightsbridgen hautausmaalle Mesnil-Martinsartiin Sommen seudulle. Veljesten muistoksi on tehty ikkunamaalaukset manchesterilaiseen St. Chadsin kirkkoon.

Norman Sawers Scottin hauta Bedford Housen hautausmaalla Ypresissa.

Kuvaesitys vaatii JavaScriptin.

LÄHTEITÄ:

Ilpo Luhtalan haastattelut 30.6.-2.7.2018
Ilpo Luhtalan arkistot

Ancestry: Norman Sawers Scottin Kantakortti.

Army Tigers: Defence Hill 60 1st.battalion East Surrey Regiment april 1915

Daily Mail: Incredible century old panoramic images First World War battlefields taken fearless-British-cameramen risked life limb gather intelligence

The Queen’s Royal Surrey Regiment

The University of Manchester: World War I Centenary – Norman Sawers Scott

World War I Timeline: Hill 60

Ypres and the Great War: Hill 60

World WAR 1 Live:
17/4/1915 Ypres: Britain seizes the high ground
21/4/1915 Ypres: the British hold Hill 60

Wikipedia:
King´s Own Scottish Borderers
Sommen taistelu
Hill 60 (Ypres)
Battle_of_Hill_60_(Western_Front)
Hill 60, Ypres: the peak of mine warfare

ULULA-KOULULEHDET:

Artikkeli Ian kuolemasta Ulula-koululehdestä. Monen tarinan faktan alkuperä on vanhoissa koululehdissä, joita löytyy World War 1 School Archives-sivustolta. Tämän artikkelin tekoon on kuitenkin käytetty pääosin välikäsien antamia tietoja. Näistä lehdistä voisi tarinaan löytyä täydennystäkin, mutta ajanpuute määritteli sen miten syvälle aiheeseen oli mahdollista uppoutua…

World War 1 School Archives

World War 1 School Archives:Manchester grammar school: Ulula-koululehdet

ULULA numero 5 /1915. Lehdestä löytyy mm. ilmoitus Norman Sawers Scottin kuolemasta sivulta 71 ja kuvausta Kukkulan 60 taistelusta sivuilla 72-75.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Fiore-seminaari Kuopiossa 1.-2.11.2014

1.-2. marraskuuta 2014 Swordschoolin Ilpo Luhtala vieraili Kuopiossa vetämässä kahden päivän pitkämiekka-Seminaarin. Ohjelmassa oli SES:in uutta formia ja sen sisältämiä tekniikoita, sekä pienemmälle ryhmälle vapaamiekkailun ohjausta ja siinä ohessa tietty vapaamiekkailua.

Vapaamiekkailu-osuuden vedettiin ensin ilman varusteita ja sen jälkeen täysissä varusteissa. Mukavaa oli. Näitä hommia varmaan vedellään meilläpäin taas jossain välissä, kunhan porukka täällä alkaa saada kunnon vapaamiekkailuvarusteita kasaan. Nyt niitä ei vielä ole kun kourallisella harrastajia.

Pääroolissa oli SES:n formi ja siihen sisältyvät tekniikat. SES:in formi oli mennyt kokonaan uusiksi. Mukana oli myös ripaus Vadia ja jotain saksalaiseen pitkämiekkaan vivahtavaa.
Enpä jäänyt kaipaamaan sitä vanhaa formia. Nykyisessä oli mukavia uusia kuvioita ja jotain aika esteettistä juttua mukana. Liikkumista oli formissa ja uusituissa drilleissä korostettu verrattuna edelliseen.

Mihinkään opillisiin ristiriitoihin en ota kantaa, koska ne eivät minua juurikaan kiinnosta. Yleensäkin kaikki erilaisen tulkinnat kiinnostavat asiaan kun asiaan. Peilaan miekkailua lähinnä siltä kannalta, mikä tuntuu itselleni sopivan. SES:in uusi formi tuntui omaan makuuni ihan eri tavalla mielenkiintoiselta edelliseen verrattuna.

Kaikenlaisen ylimääräisen toiminnan järjestelyissä on aina enemmän tai vähemmän ongelmana, miten saada riittävästi osallistujia ja kulut kasaan. Vähän piti jälleen erikseen tuuppailla useita seuran jäseniä, että osallistuisivat seminaariin. Aika monille tämä semma oli ensimmäinen ja kynnys osallistumiseen oli joillakin varsin suuri. Loppujen lopuksi saatiin sitten seuran väkeä mukaan hyvin ja lähes kaikki sen hetken aktiiviset harrastajat olivat mukana ja hyvä niin. Itse olen kokenut, että tämmöiset perustreenejä laajemmat seminaarit/kurssit/leirit, mitä niitä nyt kukin nimitteleekään, antavat paljon enemmän kun tavalliset treenit. Mitä pidempi setti, sen paremmin saa miekkaan tuntumaa ja sitä enemmän jää aivoihin pyörimään kaikenlaista pientä, mitä pystyy sitten palauttelemaan jälkikäteen omaan miekkailuun.

…ja olihan sitä Ilpoa noin kaiken kaikkiaankin mukava nähdä pitkästä aikaa istua iltaa, käydä Sorrentossa ja Bierstubessa syömässä. Kuopion visiittinä tämä oli Ilpolla kai jo kolmas. Enää ollut uutta sekään, että tuisku ja lumimyräkkä saapuivat Kuopioon Ilpon mukana ja että Ilpon paluujuna oli VR:n yllättäneen talvikelin myötä jälleen myöhässä. Otetaan uusiksi jossain vaiheessa.

SaHMS ry teki tosin 15.11.2014 jäsenkokouksessa päätöksen, että seura keskittyy omien harjoitusten pyörittämiseen ja niiden mahdollistamiseen. Jatkossa seura siis jättää pääosin taloudellisesti miinukselle menevät seminaarit pois toiminnastaan, jotta talouspuoli pysyisi kunnossa. Samalla jäsenistöä kannustettiin järjestämään itse ylimääräistä toimintaa, jos vaan rahkeet riittävät. Ja onhan sitä saatukin: Buhurt-häppeninki tammikuussa, pari pientä messer-kurssia helmikuussa, miekkailupäivät tulossa huhtikuussa… kaikki nämä ilman, että seuran taloudelle olisi tullut mitään rasitteita. Itse noita kuvioita sekä seuran piikkiin, että omatoimisesti järjestäneenä koen, että järjestelyt on helpompi tehdä seuran ulkopuolelta ilman ry:n byrokratiaa, vaikka kuluriski jääkin omiin niskoihin. Näin varmaan jatkossakin. Eiköhän Ilpokin hilata taas Kuopioon jossain vaiheessa.