Harmaasudet keskittyy rautakauden asetaitoihin

harmaasudet-2vs2

Harmaasudet ry on vuonna 1996 perustettu historianelävöittämiseen ja liveroolipeleihin keskittyvä helsinkiläinen yhdistys. Terästaistelu on ollut osa Harmaasusien toimintaa jo vuodesta 1997. Tuolloin terästaisteluharjoituksia alettiin järjestää viikoittain, ja viikoittainen toiminta jatkuu yhä. Taisteluharjoituksissa käytetään pääasiassa viikinkiaikaan painottuvia varusteita ja aseina pääsääntöisesti miekkaa ja kilpeä, keihästä ja kirvestä.

Haastateltavana oleva Julius Väliaho on vetänyt Harmaasusien teräasetreenejä vuodesta 2011 lähtien.

Treenaatte Oulunkylässä Helsingissä. Miten säännöllisesti?

Harmaasudet treenaavat kerran viikossa nuorisoasiainkeskuksen tiloissa, Oulunkylässä Helsingissä. Treenit ovat olleet tiistaisin viimeiset 15 vuotta, klo 17-20. Puhutaan siis kolmen tunnin treeneistä, joihin saa hyvin mahdutettua kattavat alkulämmittelyt, tekniikkaharjoituksia, taukoja, väliaikaohjelmaa ja kevyempää liikuntaa. Treenikausi on syyskuusta toukokuun loppuun, pois lukien syys-, joulu ja talvilomat ja muut pyhäpäivät. Viimeiset pari vuotta Harmaasusilla on ollut myös ns. vapaavuoro, eli treenisali on ollut käytössä vielä klo 20-21. Se on toiminut monikäyttövuorona, joskus siellä on treenattu rapiiria jotain live-roolipeliä varten, joskus suunniteltu näytösten koreografioita, dussakoitu, sparrailtu tai vain jutusteltu asiaan liittyvistä aiheista.

Aikoinaan ennen vapaavuoroa oli myös noin kerran kuussa sunnuntaisin neljän tunnin vuoroja, joiden aiheet vaihtelivat mutta keskittyivät usein myöhempiin lähteisiin. Sunnuntaivuorolla mm. käytiin läpi Paulus Hector Mairin sauvaa, leikattiin savea, kehitettiin harjoittelussa turvallisia yhdenkäden keihäitä ja harrastettiin panssareissa taistelua.

 

Miten paljon teillä on aktiivisia treenaajia?

Tyypillisesti Harmaasusien treeneissä on kymmenkunta osallistujaa, mutta säännöllisesti käyviä tai edes jossain määrin aktiivisia eli joitakin kertoja vuodessa käyviä treenaajia on helposti yli kolmekymmentä. Jos katsotaan kuinka paljon väkeä on treenien läpi kulkenut vuosikymmenten saatossa, luku on varmasti satoja.

Sukupuoli- ja ikäjakauma on vaihdellut paljon. 2000-luvun alussa treeneissä kävivät pääosin nuoret miehet. Viimeisen kymmenen vuoden aikana on ollut aikoja, jolloin säännöllisesti yli puolet osallistujista olivat naisia. Keskimäärin kaksi kolmasosaa osallistujista on perinteisesti ollut alle 28-vuotiaita, mutta keski-ikä on ollut nousussa.

harmaasudet-yleiskuva

Teillä on treenien tähtäin rautakauden asetaidoissa. Miten niitä käytännössä treenaatte ja löytyykö rautakauden lähteistä minkälaista hyödyksi käytettävää tietoa asetaidoista, taistelukuvauksista, varusteista yms. teidän avuksi?

Käytännön treenaamisen, treenikulttuurin ja lähdemateriaalin suhde on monimutkainen jopa tapauksissa, joissa on kohtalaisen kattavat kuvaukset ajanmukaisista harjoittelumenetelmistä ja asetaidoista. Nykyajan liikunta- tai kamppailulajiharrastuksen täytyy osin sopeutua siihen, mitä nykyajan ihmiset ja yhteiskunta siltä odottavat. Esimerkiksi monella ei ole aikaa tai motivaatiota harjoitella joka päivä aamuisin ja iltaisin, kuten vaikka Konungs skuggsjá ohjeistaa.

Lähdemateriaali ei myöskään lähes koskaan tarjoa selkeää ja monipuolista treeniohjelmaa itsessään, vaan se pitää usein luoda itse joko enemmän tai vähemmän lähdemateriaaliin nojaten. Rautakautisten asetaitojen osalta lähdemateriaalia on luonnollisesti vielä vähemmän ja se on pirstaleisempaa ja vaikeatulkintaisempaa. Rautakautisten asetaitojen lähdemateriaaliksi voidaan katsoa esimerkiksi arkeologinen aineisto eli aseet, varusteet, väkivallan jäljet luissa, tai kansatieteellinen/folkloristinen aineisto kuten keskiaikaiset saagat.

Käytännössä Harmaasusien treeneissä opetellaan rautakautisten aseiden turvallista ja monipuolista hallintaa. Tavoitteemme on hankkia osallistujille sellainen aseiden käsittelytaito, että he pystyvät omaa ja muiden ihmisten turvallisuutta vaarantamatta osallistumaan väkivallan simulointiin historianelävöitystapahtumissa tai live-roolipeleissä.

Pääasiassa treenimme perustuvat siihen, minkälaisia treeniaseita meillä on käytössämme. Yhdistykseltä löytyy parisenkymmentä 70-80 cm halkaisijan pyöreää vanerista keskikahvakilpeä, Viktor Berbekuczin elävöitysmiekkoja, kirveitä, puisia väkipuukkoja ja veitsiä, teräskärkisiä kahdella kädellä käytettäviä keihäitä, sekä kourallinen kumikärjillä varustettuja kevyitä heittokeihäitä. Nämä aseet ovat pääosin käyttöominaisuuksiltaan historiallisia esikuviaan vastaavia, pois lukien terävyydestä koituvat ilmeiset artefaktat.

Arkeologinen aineisto on siis pääasiallinen lähde, sillä esimerkiksi saagalähteet voivat olla monitulkintaisempia. Kuitenkin saagalähteistäkin löytyy käytännössä järkeväksi todettuja asetaitoihin liittyviä tiedonmurusia, kuten vaikka kilven pitäminen vinossa jotteivät heittokeihäät jäisi siihen kiinni ja hidastaisi kilpeä (Egill Kalju-Grimrinpojan saaga).

Treeneihin kuuluu:

  • Liikkumisharjoitteita ja jalkatyötä, tavoitteena lisätä koordinaatiota, etäisyydentajua ja -hallintaa ja ajoitusta
  • Lyöntiharjoituksia, joissa opetellaan lyömään miekalla tai kirveellä hallittuja, suoria linjoja terä edellä ja erilaisilla otteilla
  • Kilpiharjoitteita, joissa opetellaan kilven optimaalista asentoa eri etäisyyksillä, tuntemaan kilpeen kohdistuva paine ja sen suunta, kontrolloimaan vastustajan asetta tai raajoja kilvellä sekä torjumaan ja ohjaamaan aseiden iskuja sivuun kilvellä
  • Hidastusharjoituksia, joissa pysäytetään lyönnit ennen kuin ne osuvat panssaroimattomaan treenikaveriin
  • Liikesarjoja eli drillejä, joissa yhdistellään eri liikkeitä ja lyöntejä. Drillit voivat olla joko ennalta määrättyjä tai parin kanssa spontaanisti vaihe vaiheelta kehitettyjä.
  • Vapaata taistelua, jossa pari harjoittelee vailla ennalta sovittua kuviota tarkoituksenaan osua kevyesti tai pysäyttäen aseella toisiinsa. Tämä voi olla hidasta tai hyvinkin nopeaa. Jos on panssarointia, niin nopeutta voi nostaa ja viedä lyöntejä enemmän perille asti.
  • Pääsääntöisesti osuma-aluetta ei ole rajattu. Turvallisuuden nimissä aseilla harvoin pistetään, sillä miekat ja keihäät eivät jousta ja suojavarusteita ei juuri käytetä.
  • Joskus treenit on rakennettu pedagogisesti järkeviksi kokonaisuuksiksi, joskus mennään fiiliksen mukaan. Viime aikoina ollaan tehty paljon myös yhdenkäden keihäillä, ja painotettu aktiivista kilvenkäyttöä ja kilvellä “miekkailua”. Itse asiassa vähän samaan tapaan kuin Roland Warzecha, mutta erilaisella painotuksella: meistä kukaan ei ole tehnyt pahemmin miekkaa ja kupuraa, vaikka siitä olisi varmasti paljon hyötyä viikinkimiekalle ja -kilvelle.

Treeneissä on ollut myös tarkoitus kehittää treenaajien fysiikkaa monipuolisemmaksi ja paremmaksi, koska siitä on nähdäkseni paljon hyötyä: aseita käyttäneet henkilöt ovat varmasti olleet keskimäärin fyysisesti paremmassa kunnossa tai ruumiinrakenteeltaan kovan työn tekijöitä.

Tiukan lähdemateriaalin puute tuo myös tietyssä mielessä vapautta: kokeilemme mielellämme erilaisia tapoja käyttää ja hallita aseita, sekä miten erilaiset sääntöjärjestelmät, kuten vaikka osuma-alueet vaikuttavat aseiden käyttöön.

Tarkoitus on myös kehittää tuntumaa aseisiin ja niiden fysikaalisten ja funktionaalisten ominaisuuksien ymmärrystä, ei niinkään hirveän tarkasti tiettyjä tekniikoita. Näin jokainen saa jonkinlaisen käytännön osaamisen viitekehyksen, jonka perusteella voi sitten tehdä omaa tutkimusta tai arvioida lähteitä.

harmaasudet-muuri

Olette treenanneet myöhemmistä lähteistä messeriä, dussackia, Le Jeu fe la Hachen varsikirvestä, Talhofferin kilpiä ja Mairin varsiaseita. Miten yhdistät näitä oppeja rautakauden miekkailuun? Mitä hyödynnät mistäkin kustakin aseopista?

Messerin yhdistäminen rautakautisiin miekkoihin on luontevaa. Ensinnäkin messerillä ja monilla rautakautisilla miekoilla on samankaltaisia ominaisuuksia, eivätkä yksiteräiset miekatkaan olleet tavattomia itämerenalueen rautakaudella. Monissa rautakautisissa miekoissa on myös lyhyet kahvat, ja messermäinen peukalo-ote toimii lyhyillä kahvoilla varsin hyvin. Itse asiassa ennen kuin edes tiesin messerien olemassaolosta, olimme jo kehitelleet treeneissä luontevia tapoja käyttää miekkaa ja esimerkiksi messer-tekniikoista entrusthaw-durchlauffen/pnemeniä käytimme vastustajan kilven avaamiseen. Suomalaisia rautakautisia miekkoja tutkinut Mikko Moilanen on myös kertonut havainneensa tummumia miekkojen väistinten keskiosissa, mitkä voisivat esimerkiksi johtua siinä pidetyn sormen aiheuttamasta ruostumisesta.

Myöhäiskeskiaikaiset oikeudellisissa kaksintaisteluissa käytetyt kilvet ja itämerenalueen rautakautiset kilvet jakavat yhden tärkeän ominaisuuden: niissä on samanlainen keskikahvaratkaisu. Tämä tarkoittaa sitä, että jos kilpeä pitää suoraan edessään, voi sen kummaltakin puolelta lyödä. Kilvestä tulee vähän kuin pyöröovi. Toki kilvillä on enemmän eroja kuin yhteneväisyyksiä: ne ovat eri kokoisia, toisia tuetaan maahan ja niiden käyttökonteksti on jossain määrin erilainen (rautakautisia kilpiä on käytetty paitsi oikeudellisissa kaksintaisteluissa kuten holmgångissa, myös sodassa). Kilven pyöräyttämistä ja sen eri puolilta lyömistä ymmärtääksemme olemme kuitenkin tarkastelleet Hans Talhofferin kaksintaistelukilpi-materiaalia. Suuri inspiraatio on ollut myös Hammaborgin youtube-videot, hekin käsittääkseni ovat lähestyneet kilven käyttöä myöhempien lähteiden pohjalta.

Dussakki taas ei sinänsä muotokielensä ja tekniikkarepertuaarinsa puolesta mielestäni liity olennaisesti viikinkiaikaan, mutta dussakointi tarjoaa halvan, helpon ja turvallisen tavan harjoitella intensiivisesti (lue: hankkia hienoja mustelmia), opetella ajoitusta ja ennen kaikkea etäisyyden hallintaa.

Varsikirvestä olemme harjoitelleet kaikista vähiten, johtuen aseen vaarallisuudesta. Varsikirveen ominaisuudet eivät oikein välity hyvin elävöitystaisteluun, edes hyvillä ja kattavilla panssareilla: niistä ei nimittäin juuri ole hyötyä hyvää varsikirveen iskua vastaan. Olemme kuitenkin kuriositeetista harjoitelleet joitakin kertoja varsiaseiden käyttöä Le Jeu de la Hachen avulla.

Paulus Hector Mairin varsiaseista yritettiin aikoinaan saada inspiraatiota sauvoihin ja keihäisiin, mutta panostus jäi lopulta aika vähäiseksi.

 

Mitä näistä myöhemmistä opeista treenaatte säännöllisimmin?

Myöhemmistä opeista sovellamme ehdottomasti eniten messeriä tekniikoiden vuoksi ja dussakkia yleisen ajoituksen ja etäisyyden hallinnan vuoksi.

harmaasudet-pino

Harmaasusien nettisivujen mukaan terästaistelu on ollut osa yhdistyksen  toimintaa jo vuodesta 1997. Käytettiinkö toiminnan alussa hema- lähteistä avuksi? Missä vaiheessa voidaan alkaa puhua hemasta susien toiminnan yhteydessä?

Tietääkseni toiminnan alussa ei käytetty juurikaan lähteitä. Alkuaikoina Harmaasusia kävivät tosin opettamassa ruotsalaiset elävöittäjät. Tämä oli käsittääkseni melko yksinkertaista, hieman dogmaattista opetusta. Puhuttiin ns. “English fivesta”, eli viidestä lyönnistä: suoraan ylhäältä, kämmenpuolelta, rystypuolelta ja jalkoihin samat.

Ehkä hemasta voidaan alkaa puhua siinä vaiheessa kun kilvet ja laadukkaammat miekat yleistyivät siinä vuoden 2003 paikkeilla. Silloin alkoi myös systemaattisempi lähestyminen aseiden käyttöön, kiitos silloisen treenivastaavan Johannes Lepän.

Johannes kävi myös Ilkka Hartikaisen bolognalaisen miekkailun kursseilla, ja hänen aikanaan erilaisia muita lähteitä tutkailevia sunnuntaivuoroja alettiin järjestää. Myös esimerkiksi Alfred Huttonin sapelioppeja yritettiin soveltaa rautakauden slaavi- ja madjaarisapeleihin, jotka olivat suosittuja elävöittäjien parissa.

Itse aloin myös etsiytyä muun Suomen hema-skenen piiriin ruvetessani treenivastaavaksi: halusin laajentaa osaamistani ja jatkaa normaalina treenaajana oloa. Painista ja messeristä Grieswarttin parissa sain paljon inspiraatiota, samoin myöhemmin saksalaisesta pitkämiekasta ensin Vorschlachissa ja sittemmin EHMSssä. Myös siinä 2010 paikkeilla alkoi Suomen elävöitystaisteluskene järjestäytyä hieman, ja Vaasalaisen Odins’ Guardin ja myöhemmin Ulvilan kaartin järjestämillä elävöitystaisteluviikonleireillä jaettiin tietoa, taitoja ja kokemuksia rautakautisen taistelun simuloinnista ja sen haasteista.

Tiivistettynä: Harmaasusien taistelutoiminnan olemuksesta voi olla montaa mieltä, mutta sekä se, että siihen liittyvä muu skene ovat viimeisen kahden vuosikymmenen aikana kehittyneet huomattavasti systemaattisempaan ja tutkimuksellisempaan suuntaan. Ja eikö se ole heman ydintä…

 

Niin, onko Harmaasusien toiminta sinun näkemyksen mukaan hemaa?

No, rautakautisten asetaitojen tutkiminen ja harjoittaminen on oikeastaan PHEMAa eli prehistorical european martial arts. Monet ovat varmasti sitä mieltä, ettei se ole hemaa, ainakaan sillä tavalla miten hemaa terminä nykyisin käytetään. Esimerkiksi kirjallisten lähteiden olemassaoloon monet vetävät rajan: jos niitä on, se on hemaa, jos ei ole, niin se ei ole hemaa. Mutta harvoin asiat ovat näin yksinkertaisia.

Siinä uudessa Eurooppalaiset historialliset kamppailutaidot Suomessa -kirjassa oli hyvin eroteltu erilaisia lähestymistapoja historiallisessa miekkailussa: rekonstruktiivinen, synkretistinen ja spekulatiivinen. Näistä rautakausijutut on spekulatiivisia, siinä missä vaikka saksalainen pitkämiekka on usein rekonstruktiivista ja vaikka buhurt synkretististä. Spekulatiiviseen systeemiin kuuluu pakostikin ekstrapolointia, eli tietämyksen tyhjien aukkojen paikkaaminen sillä mitä tiedämme muusta aineistosta. Kuitenkin spekulatiivisella menetelmällä pyritään rekonstruktioon, vaikka siihen ei koskaan päästä niin hyvin kuin vaikkapa 1500-luvun urheilumiekkailun osalta.

Niin ja monet hemaksi vakiintuneet aselajit, kuten pitkämiekka, voivat olla synkretistisiä! Vrt. sport vs. art -debatti, jota ollaan taidettu käydä jo vuosia.

Minusta rautakautisten asetaitojen harrastaminen on hemaa, mikäli niiden harrastamisessa pyrkii historialliseen autenttisuuteen. Toki kyseessä on huomattavasti vaikeammin tulkittava historiallinen tai esihistoriallinen ajanjakso, ja tulkinnan vaikeuteen liittyy aina riski vääriin tulkintoihin. Meillä ei koskaan voi olla selkeää kokonaiskuvaa rautakautisista asetaidoista tai niihin liittyvästä kulttuurista, mutta meidän täytyy tyytyä aina kulloiseenkin parhaaseen mahdolliseen tietoon. Avoin mieli, oman toimintansa kriittinen tarkastelu ja rehellisyys auttavat säilyttämään jonkinlaisen “elävöityksellisen integriteetin”.

Onko jotain mitä haluaisit vielä kertoa Harmaasusista?

Varmaan sen, että Harmaasudet tekevät laajalti kaikenlaista historianelävöitykseen ja live-roolipeleihin liittyen. Taistelutoiminta on vain osa meidän kokonaisrepertuaarista.  Yhdistyksen toiminnasta löytyy lisätietoa yhdistyksen nettisivuilta täältä.

harmaasudet-maskit

Mainokset

Grieswartt syntyi sillan alla

Haastattelin marraskuun alussa Grieswarttin  Pyry Veteliä, Julius Väliahoa ja Joeli Takalaa seuran synnystä ja toiminnasta. Tämmöistä tarinaan kolmikosta irtosi…

KALLIOLLE PAINIMAAN

Pyry Veteli muutti Helsinkiin opiskelemaan syksyllä 2008. Samana syksynä hän kävi Suomen Historiallisen Miekkailun Seuran treeneissä Jakomäessä pari kuukautta, mutta ei oikein innostunut silloisesta treenaamisesta: ”meni hermo siihen jonossa liikesarjojen tekemiseen. Jakiksessa oli mulle aika outo treenikulttuuri. Liikesarjat ja rakenteesta jauhaminen ei jatkoon, paha-paini kaltseilla parempi.”

Grieswarttin kantaporukka oli kaikki Helsingin yliopiston opiskelijoita. ”Tutustuttiin tyyppien kanssa yliopistolla ja aika moni kävi Harmaasusien mättötreeneissä”, kertoo Pyry, ”EHMS:aa ei silloin vielä ollut, niin jos halusi treenata auf Deutsch, sekin varmaan aika montaa kiinnosti. piti tehdä se keskenään, niin kuin tehtiin.”

Julius Väliaho ja Pyry Veteli. Mihin nämä hatut liittyvät? Joeli vastasi kysymykseen näin ”Siihen ei ole mitään oikeeta selitystä. Ne on suunnilleen tuollaisia luonnollisessa habitaatissaan.” Kuva: Grieswartt.

”Minä olin siis Harmaasusista ja tutustuin Pyryyn sitä kautta, että Pyry kävi joskus Susien treeneissä ja jossain Sotahuudossa 2009 ehkä ensimmäisen kerran tavattiin.  En muista miten päädyin Pyryn kanssa painimaan Taivaskalliolle, mutta about siitä lähti oma osuuteni”, muistelee Julius Väliaho, ”Ehkä myös messeröitiin puisilla messereillä ennen Joelin ilmaantumista. Painimassa oli myös pari muuta niin ikään oli Susien treeneistä lähtöisin olevaan. Pyryn kautta oli pari muualta tullutta treenaaja.

”Päivitettiin siltojen alla miekkailuksi joskus 2011-2012, vai miten se meni? Joeli oli siinä vaiheessa jo messissä. Mutta 2009 kyllä miekkailtiin ja taidettiin painiakin puistoissa ja kalliolla. Aika paljon oltiin aluksi Taivaskalliolla ja aika paljonkin tehtiin tikaria sillon 2010-2011” muistelee Pyry, ja Joeli täydentää: ”Treenipaikat olivat 2009-2011 tarkoituksella aika karuja. Kallioita, hiekkarantoja ja sillan alla. Harjoittelijoiden määrät oli pieniä mutta meininki rautaista.”

Treenitilan tarve oli Grieswarttin perustamisen käynnistä voima: ”Seuran perustaminen 2010 liitty just noihin treenitiloihin, kun haluttiin alkaa treenaamaan muuallakin kuin kallioilla.  perustamassa oli Pyry, minä, ja pari muuta. Muistan ainaki yhden bussimatkan, missä spekuloitiin Pyryn kanssa, että jos perustais Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunnan alle seuran niin, pääsiskö yliopiston tiloihin treenaamaan”, valottaa Julius seuran perustamista.

Loppujen lopuksi varsinainen tavoite yliopistoliikunnan tiloihin pääsystä ei toteutunut, vaan Grieswartt kotiutui Töölön kisahallille. ”Toki sitten uuden ylioppilastalon tiloja ollaan käytetty kohtalaisesti,” tarkentaa Julius.

Kuva: Grieswartt.

”Jos siinä on joku toistuva moka minkä uus tyyppi tekee, niin sitten sitä kaadetaan siitä se 3x2h per viikko niin pitkään, että oppii”
-Pyry Veteli-

 

”Joskus on erikseen nujuttu tyyppejä, jotka mieluummin puhuu kuin treenaa, kunnes puheen määrä vähenee”
-Joeli Takala-

Kuva: Grieswartt.

 GRIESWARTTIN TREENIASENNE:
”TREENATAAN KOVAA ILMAN KIKKELINMITTAILUA”

 Grieswarttin treenikulttuuria Pyry kuvailee näin: ”Mun mielestä Grieswarttissa on alusta asti ollut kaikilla sellainen toimiva asenne, että kun treenataan kovaa, mutta ilman mitään kikkelinmittailua, niin hyvä tulee. Muunkinlaista porukkaa on käyny kääntymässä, mutta ei ole jääneet pyörimään. Meillä on kans niin pieni porukka, ettei tästä mitään ego-trippiä saa tehdyksi. Painitreenejä ei yleensä mitenkään vedetä minkään ohjelman mukaan. Eli on ollu kausia, että vuoden ajan vaan tyypit tulee matolle muutaman kerran viikossa ja painitaan pari tuntia putkeen. Jos siinä on joku toistuva moka minkä uus tyyppi tekee, niin sitten sitä kaadetaan siitä se 3x2h per viikko niin pitkään, että oppii. Messer, pitkämiekka ja tikari on ehkä ollut jossain määrin perinteisempää, eli tietyt perusasiat on alkuun opetettu.”

…ja Joeli täydentää: ”Grieswarttilla on harvemmin muuta hierarkiaa kuin, että joku katsoo etukäteen* mitä treenataan ja näyttää muille mallia, muut tekee yhdessä ja koittaa saada tekniikat toimimaan parhaan mukaan tai sitten osoittamaan, että esitetty tulkinta kaipaa korjailua. Opetusmenetelmät ovat tekemällä oppimista, aktiivista tekemistä ja vähän jälkikäteen omien oivallusten esittämistä muille. Tietoa vastaanotetaan puheen sijaan kehollisesti. Kun joku huomaa homman toimivan erityisen hyvin, hän huomauttaa siitä muillekin. Jos joku haluaa selittää korkealentoista asiaa, todetaan että nyt tämän ajan voisi treenatakin. Kokemusperäinen tieto ja vuodatettu hiki on arvossaan. Joskus on erikseen nujuttu tyyppejä, jotka mieluummin puhuu kuin treenaa, kunnes puheen määrä vähenee.”

Joeli Takala. kuva: Grieswart.

JOELI MUKAAN 2011

Joeli oli vuonna 2011 tekemässä messer-lopputyötä unkarilaiseen miekkailukouluun.  Sitä varten hän tarvitsi kriittistä porukkaa, joka pystyisi arvioimaan käännöstä ja miekkailun tasoa. Joeli kuuli Joonakselta ja Pyryltä vähän kahta eri kautta Grieswarttin treenitoiminnasta.

”Hema-piirit on silleen verkottuneita että kyllä kaikenlaista puuhaillaan ja kiinnostuneena vierestä seuraillaan ja kannustellaan. Tuo oli silleen rikasta aikaa, että treenasin samalla epävirallisessa Talhoffer Fightclubissa*, SHMS:ssä ja EHMS:ssä kun tutustuin Grieswarttin toimintaan”, kertoo Joeli, ”Hetken näytti siltä, että pääkaupunkiseudulla treenasi seitsemän eri hemaporukkaa, ja noista sitten Griesswartt tuntui erilaiselta ja innokkaalta.”

”Ekana painittiin ja tehtiin pitkämiekkaa ja tikaria, johon mä lisäsin sitten omien käännösten pohjalta Lecküchnerin messeriä”; muistelee Joeli Grieswarttiin liittymistään, ”Siinä vaiheessa seuralla oli muutama puinen messer, joten niillä oli treenailtu aiemminkin. Treeneissä pyöri tuolloin kymmenkunta aktiivia.”

Joelin mainitsemista ’seitsemästä’ hema-porukasta viides oli tällä hetkellä aika hiljaiseloa viettävä Academia Liechtenaueris Helsingenesis Tapanilassa ja kuudes oli bofferiporukka Tuonen Korppien pitkämiekkatreenit Saviolla seitsemäs Oulunkylässä treenaava Harmaat Sudet, jossa veti hema-treenejä tulloin ja nykyäänkin Julius Väliaho.

Joeli takala ja Pyry Veteli painikisoihin valmistautumassa. Kuva: Grieswartt.

LÄHDETUTKIMUSTA

Grieswarttissa on harrastanut myös alkuperäisten lähteiden tutkimusta yleensä ihan alusta asti transkriptista, joka tuotetaan itse, tai työläimmissä tapauksissa käytetään muiden tekemää. ”Etukäteen kerätty tieto haalitaan näissä sessioissa, jotka ovat sekoitus tekstinvertailua ja kokeilemista.”, kertoo Joeli, ”Kotipolttoinen tavara on usein vahvaa, vaikkakin ajoittain epäpuhdasta ja päänsärkyjä aiheuttavaa.”

Idean on, että transkripti käännetään varhaissaksasta suomeksi ja pohdiskellaan käännöksen merkityksiä, ja käännös tulkitaan tekniikoiksi. ”Siitä koitetaan muodostaa joku kamppailulajillinen kokonaiskuva mitä fiilistellä treeneissä”, kertoo Joeli, ”Tähän mennessä käsittelyn on saanut osa 3227a:sta, joka jäi kesken, sekä Codex Wallersteinin tikari, Guelf 83.4:n paini ja tikari, Anton Rastin messer ja osa Lecküchnerin messeristä. Mulla on työpöydällä puolivalmis Martin Syberin pitkämiekka. Ideana on uteliaisuudesta selvittää itselleen vähän laajemmin, millaista hema on, mitä eroja samalta ajalta ja alueelta säilyneissä teoksissa on, ja tehdä hemaa mitä kukaan muu ei ole kauheasti tehnyt.”

Dussackointia. Kuva: Grieswartt.

TÄLLÄ HETKELLÄ PAINIA JA DUSSACKIA

Tällä hetkellä Grieswartt toimii edelleen Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunnan alla Joelin sanoin ”mahdollisimman kevyellä vaihteella”. Treenejä on kahdesti viikossa Töölön Kisahallilla. Treenattavana tätä nykyä dussack ja paini. Jatkossa suunnitelmissa on ehkä ottaa mukaan vähäsen pitkämiekkaakin. Aktiivisia treenaajia on mukana kahdeksan. Uusia otetaan mukaan, mutta mukaan tulo riippuu Joelin mukaan kovasti tulijasta itsestään: ” Kellekään ei mainosteta, eikä erillistä alkeisopetusta ole. Toisin sanoen uudet tyypit ovat vanhoja hemaajia, boffaajia tms.”

* Toim.huom:
Kristian Ruokonen kertoo salaperäiseltä kuulostavasta Talhoffer Fightclubista näin:
”Talhoffer Fightclubiksi kutsuttiin meidän ekaa hiilikellaria missä treenattiin Hannu Hartikaisen, Ilkan Hartikaisen ja Matias Parmalan kanssa. Ei se seura varsinaisesti ollu.  Talhoffer Fightclub oli mesta meille treenata EHMS:in rinnalla sillo kun omaa salia ei ollut. Siitä ponnistettiin siihen ekaa omaan saliin Ruskeasuolle 2013.”