Schlachtfeld Ale vie 30-vuotisen sodan taistelukentille

 

Huumorilla, mutta äärimmäisen  vakavasti, miekkailusta ja muusta puuhailusta oluen tekoon toimintaansa laajentaneen Kulttuurikilta Schrankenin ”panimon” toinen oluterä päätyi pulloon kypsymään helmikuun lopulla.

Schranken Jyväskylän 30 vuotta täyttävän jäsenen, Janin kunniaksi oluen teemaksi valittiin 30-vuotinen sota ja nimeksi Schlachtfeld Ale. Pullojen etiketeistä löytyy kuusi 30-vuotisen sodan taistelua kuvan ja vuosiluvun kera: Zablat 1619, Weißen Berg 1620, Breitenfeld 1631, Lützen 1632, Nördlingen 1634 ja Wittstock 1636. Parhaimmassa ”taistelukunnossa” Schlachtfeld Ale tullee olemaan syksyllä 2017.

”On siedettävä pientä nousuhumalaa, kun otetaan juoma tai kaksi liikaakin raskaan työn jälkeen tai kun alakulo on vallannut mielen.
Se on ilon hakemista.

Mutta istua päivät ja yöt kaatamassa juomaa kurkkuunsa, se on sikamaista.”
– Martti Luther –

Mainokset

Schranken Fencer’s

2016-07-17-004Kulttuurikilta Schrankenissa ollaan laajenneltu miekkailutoimintaa oluen tekoon… Noh, eihän siinä nyt mitään miekkailua varsinaisesti ole, mutta onhan tämä aika mielenkiintoista ja hauskaa puuhaa.

Ensimmäinen Schranken Fencer’s -olut saatiin pullotettua elokuun alussa. Tumman puhuva Brown Ale jatkaa vielä kypsymistä pulloissa, joita kaunistaa kuva miekkailijoista Hans Talhofferin miekkailumanuaalista. Parhaimmillaan tämä oluterä tulee olemaan keväällä 2017. Seuraava Ale-erä pannaan käymään marraskuun aikana.

KESKIAJAN JUOKSEVAA RUOKAA

Vaikka kyllähän oluelle löytyy aasinsiltoja historiallisen miekkailun maailmaan. Keskiajalla olut oli Pohjois-Euroopassa yksi arjen keskeisistä ravintoaineista ja sitä saatettiin juoda päivässä litroja.

Oluita oli monia erilaisia. Parhaat herrainoluet oli varattu ylhäisimmille ja vaikutusvaltaisimmille. Herrainoluen valmistamiseen käytettiin eniten niin humalia kuin maltaitakin. Seuraavaksi parasta oli voudinolut. Asemiesten soinienolueen. Rahvaan päivittäin kuluttama talonpojanolut vastasi alkoholipitoisuudeltaan kotikaljaa ja vahvimman herrainoluen on arvioitu olleen n. 4,5-prosenttista.

Olut oli juoksevaa ruokaa, lääke sekä veden korvike, koska se oli hygieenisempää kuin helposti saastuva vesi. Oluen kaupallinen paneminen alkoi Saksassa 1100-luvun vaiheilla. Vuonna 1040 perustettiin vanhin yhä toiminnassa oleva panimo, saksalainen Weihenstephan.

Keskiajan suomalaisen ruokatalouden avainsanoja olivat paasto, silakka, suola ja olut. Oluen tärkeydestä kertoo sekin, että Maunu Eerikinpojan maalaissa 1300-luvulla humalan varastamisesta toisen pelloilta seurasi kuolemanrangaistus. Kuningas Kristofferin maalaki vuodelta 1442 taas velvoitti talonpojat kasvattamaan 40 salkoa humalaa vuodessa. Suomalaiset myös maksoivat osan veroistaan Ruotsin kruunulle oluena.

kuva-pien

– ”Soita Paranoid!” ….ja sivuhuomiona, messerhän se siellä, soittajan vyöllä.

Faktoja tähän tekstiin keräilin täältä:
Keskiajan ruokatalous Suomessa
Olvi-säätiö: Oluen historiaa
Panimoliitto: Keskiajalla olut oli ruoka, juoma ja lääke – myös Mikael Agricola oli oluen ystävä
Helsingin Uutiset: Sotilas joi yli 4 litraa olutta päivässä keskiajan Suomessa – ”Vahvuus oli nykyisen keskioluen tasoa”