Sapeliseminaarista vaihtelua korona-arkeen

Kuva: Mika Vesterinen.

Kulttuurikilta Schranken järjesti marraskuussa Kuopiossa Brittiläinen sotilassapeli ja broadsword -seminaarin Opettaja toimi Ilpo Luhtala School of European Swordsmanship -miekkailukoulusta Helsingistä. Osallistujia oli semmassa mukana Kuopion Savon Miekan jäsenten lisäksi myös Oulusta ja Joensuusta. Oli mukava päästä taas juttelemaan muiden seurojen ihmisten kanssa ihan livenä pitkästä aikaa. Korona kun pitänyt aika pitkään huolen, että varsin omissa porukoissa ollaan pääosin pyöritty. Nyt taas näyttää korona tilanne huonontuvan, joten taitaa tämmöiset olla harvinaista vaihtelua perusmeininkiin vielä lähitulevaisuudessakin…

Seminaarissa käytiin läpi brittiläisen sotilassapelin oppeja Roworthin teoksesta ”The art of defence on foot with the broad sword and sabre”. Teoksesta on olemassa ainakin kolme eri painosta, vuosilta 1798, 1804 ja 1824. Lähdeteoksena oli nimenomaan vuoden 1824 painos, johon oli lisätty uutta sapelin käsittelyoppia, jota britit olivat oppineet Napoleonin sodissa. Seminaarin lopulla tutkailtiin George Silverin Broadsword -opin eroja sapelitekniikoihin ja tässä oli lähteenä  ”Paradoxes of Defence”-opus vuodelta 1599.

RIP Schranken Jyväskylä

SCHR Jyväskylä, Etualalla Jaakko. Taaenpana vasemmalta oikealle Elppi, Ellu, Juho ja Jani. Lopettajaiset 29.9.2019.

Vuonna 2014 perustettu Schranken Jyväskylän toiminta päättyi syksyllä 2019.

Schranken Jyväskylä toimi pienessä piirissä Jyväskylän yliopiston historian ja etnologian laitoksella. Kyseessä oli eräänlainen HEMAn lukupiiri yliopistolla, jossa lueskelua ja pohdintaa vietiin aseiden käytössä käytäntöön saakka.

Syksyllä 2014 Schranken Jyväskylä olemassa olo herätti vähän näreitä kommentteja aina pääkaupunkiseutua myöten. Jotkut pelkäsivät että ryhmä pyrkii kilpailemaan Jyväskylän Historiallisen Miekkailun Seuran kanssa, tai vähintään häiritsee seuran toimintaa ja ihmeteltiin miksi ryhmä ei liittynyt JHMS:n jäseniksi, vaan perusti oman ”seuran”. Samassa yhteydessä todettiin myös, ettei Jyväskylän kokoiseen kaupunkiin mahdu kahta hema-seuraa. Ei ehkä mahdukaan, mutta kriitikoilta jäi ymmärtämättä Schrankenin perimmäinen olemus, vähän humoristinen ajatus salaseuramaisesta pienen piirin epämuodollinen toiminnasta, jonka sisältö lähtee mahdollisuudesta toimia vapaasti omien mielenkiinnonkohteiden ohjaamana ilman seuraorganisaatioita.

Jyväskylässä toimijoina oli kourallinen HEMAn itseopiskelusta kiinnostuneita aktiivisia ihmisiä. Jäsenvärväyksestä ei ryhmä ollut lainkaan kiinnostunut, eikä sitä missään vaiheessa tehtykään. Ehkä tämä myöhemmin ymmärrettiin kriitikoiden piirissäkin. Toivottavasti ainakin.

Syksyllä 2019 ryhmän jäsenten opiskelu oli edennyt siihen pisteeseen, että porukka hajaantui eri puolille Suomea vietti yhä vähemmän aikaa Jyväskylässä. Schranken Jyväskylän toiminta päättyi virallisesti lopettajaisiin Kuopiossa 29.9.19 KulttuuriKilta Schrankenin Antonius Rastin messer-työpaja yhteydessä.

KulttuuriKilta Schranken, jonka sivuhaara Schranken Jyväskylä oli, jatkaa toimintaansa Kuopiossa.

Sapeli ujuttautuu Kuopioon

Kuva: Mika Vesterinen.

Ilpo Luhtala School of European Swordsmanship -miekkailukoulusta Helsingistä kävi  16.-17.11.2019 vetämässä Brittiläinen sotilassapeli ja broadsword -seminaarin Kulttuurikilta Schrankenin vieraana.

Tämä ei ollut ensimmäinen eikä viimeinen sapeli-tapahtuma kaupungissa. Ensimmäisen kerran Ilpo kävi opettamassa sapelia  Englantilaisen sotilassapelin seminaarissa kesällä 2018

Killan suunnitelmissa on sapelia jatkossakin. Tulossa on sapelityöpajoja ja jossain vaiheessa kolmas sapeliseminaari.

Kuva: Ilpo Luhtala.

Kuva: Juho Kopra.

Schlachtfeld Ale vie 30-vuotisen sodan taistelukentille

 

Huumorilla, mutta äärimmäisen  vakavasti, miekkailusta ja muusta puuhailusta oluen tekoon toimintaansa laajentaneen Kulttuurikilta Schrankenin ”panimon” toinen oluterä päätyi pulloon kypsymään helmikuun lopulla.

Schranken Jyväskylän 30 vuotta täyttävän jäsenen, Janin kunniaksi oluen teemaksi valittiin 30-vuotinen sota ja nimeksi Schlachtfeld Ale. Pullojen etiketeistä löytyy kuusi 30-vuotisen sodan taistelua kuvan ja vuosiluvun kera: Zablat 1619, Weißen Berg 1620, Breitenfeld 1631, Lützen 1632, Nördlingen 1634 ja Wittstock 1636. Parhaimmassa ”taistelukunnossa” Schlachtfeld Ale tullee olemaan syksyllä 2017.

”On siedettävä pientä nousuhumalaa, kun otetaan juoma tai kaksi liikaakin raskaan työn jälkeen tai kun alakulo on vallannut mielen.
Se on ilon hakemista.
Mutta istua päivät ja yöt kaatamassa juomaa kurkkuunsa, se on sikamaista.”
– Martti Luther –

Schranken Fencer’s

Kulttuurikilta Schrankenissa ollaan laajenneltu miekkailutoimintaa oluen tekoon… Noh, eihän siinä nyt mitään miekkailua varsinaisesti ole, mutta onhan tämä aika mielenkiintoista ja hauskaa puuhaa.

Ensimmäinen Schranken Fencer’s -olut saatiin pullotettua elokuun alussa. Tumman puhuva Brown Ale jatkaa vielä kypsymistä pulloissa, joita kaunistaa kuva miekkailijoista Hans Talhofferin miekkailumanuaalista. Parhaimmillaan tämä oluterä tulee olemaan keväällä 2017. Seuraava Ale-erä pannaan käymään marraskuun aikana.

KESKIAJAN JUOKSEVAA RUOKAA

Vaikka kyllähän oluelle löytyy aasinsiltoja historiallisen miekkailun maailmaan. Keskiajalla olut oli Pohjois-Euroopassa yksi arjen keskeisistä ravintoaineista ja sitä saatettiin juoda päivässä litroja.

Oluita oli monia erilaisia. Parhaat herrainoluet oli varattu ylhäisimmille ja vaikutusvaltaisimmille. Herrainoluen valmistamiseen käytettiin eniten niin humalia kuin maltaitakin. Seuraavaksi parasta oli voudinolut. Asemiesten soinienolueen. Rahvaan päivittäin kuluttama talonpojanolut vastasi alkoholipitoisuudeltaan kotikaljaa ja vahvimman herrainoluen on arvioitu olleen n. 4,5-prosenttista.

Olut oli juoksevaa ruokaa, lääke sekä veden korvike, koska se oli hygieenisempää kuin helposti saastuva vesi. Oluen kaupallinen paneminen alkoi Saksassa 1100-luvun vaiheilla. Vuonna 1040 perustettiin vanhin yhä toiminnassa oleva panimo, saksalainen Weihenstephan.

Keskiajan suomalaisen ruokatalouden avainsanoja olivat paasto, silakka, suola ja olut. Oluen tärkeydestä kertoo sekin, että Maunu Eerikinpojan maalaissa 1300-luvulla humalan varastamisesta toisen pelloilta seurasi kuolemanrangaistus. Kuningas Kristofferin maalaki vuodelta 1442 taas velvoitti talonpojat kasvattamaan 40 salkoa humalaa vuodessa. Suomalaiset myös maksoivat osan veroistaan Ruotsin kruunulle oluena.

– ”Soita Paranoid!” ….ja sivuhuomiona, messerhän se siellä, soittajan vyöllä.

Faktoja tähän tekstiin keräilin täältä:
Keskiajan ruokatalous Suomessa
Olvi-säätiö: Oluen historiaa
Panimoliitto: Keskiajalla olut oli ruoka, juoma ja lääke – myös Mikael Agricola oli oluen ystävä
Helsingin Uutiset: Sotilas joi yli 4 litraa olutta päivässä keskiajan Suomessa – ”Vahvuus oli nykyisen keskioluen tasoa”