Grieswartt syntyi sillan alla

Haastattelin marraskuun alussa Grieswarttin  Pyry Veteliä, Julius Väliahoa ja Joeli Takalaa seuran synnystä ja toiminnasta. Tämmöistä tarinaan kolmikosta irtosi…

KALLIOLLE PAINIMAAN

Pyry Veteli muutti Helsinkiin opiskelemaan syksyllä 2008. Samana syksynä hän kävi Suomen Historiallisen Miekkailun Seuran treeneissä Jakomäessä pari kuukautta, mutta ei oikein innostunut silloisesta treenaamisesta: ”meni hermo siihen jonossa liikesarjojen tekemiseen. Jakiksessa oli mulle aika outo treenikulttuuri. Liikesarjat ja rakenteesta jauhaminen ei jatkoon, paha-paini kaltseilla parempi.”

Grieswarttin kantaporukka oli kaikki Helsingin yliopiston opiskelijoita. ”Tutustuttiin tyyppien kanssa yliopistolla ja aika moni kävi Harmaasusien mättötreeneissä”, kertoo Pyry, ”EHMS:aa ei silloin vielä ollut, niin jos halusi treenata auf Deutsch, sekin varmaan aika montaa kiinnosti. piti tehdä se keskenään, niin kuin tehtiin.”

Julius Väliaho ja Pyry Veteli. Mihin nämä hatut liittyvät? Joeli vastasi kysymykseen näin ”Siihen ei ole mitään oikeeta selitystä. Ne on suunnilleen tuollaisia luonnollisessa habitaatissaan.” Kuva: Grieswartt.

”Minä olin siis Harmaasusista ja tutustuin Pyryyn sitä kautta, että Pyry kävi joskus Susien treeneissä ja jossain Sotahuudossa 2009 ehkä ensimmäisen kerran tavattiin.  En muista miten päädyin Pyryn kanssa painimaan Taivaskalliolle, mutta about siitä lähti oma osuuteni”, muistelee Julius Väliaho, ”Ehkä myös messeröitiin puisilla messereillä ennen Joelin ilmaantumista. Painimassa oli myös pari muuta niin ikään oli Susien treeneistä lähtöisin olevaan. Pyryn kautta oli pari muualta tullutta treenaaja.

”Päivitettiin siltojen alla miekkailuksi joskus 2011-2012, vai miten se meni? Joeli oli siinä vaiheessa jo messissä. Mutta 2009 kyllä miekkailtiin ja taidettiin painiakin puistoissa ja kalliolla. Aika paljon oltiin aluksi Taivaskalliolla ja aika paljonkin tehtiin tikaria sillon 2010-2011” muistelee Pyry, ja Joeli täydentää: ”Treenipaikat olivat 2009-2011 tarkoituksella aika karuja. Kallioita, hiekkarantoja ja sillan alla. Harjoittelijoiden määrät oli pieniä mutta meininki rautaista.”

Treenitilan tarve oli Grieswarttin perustamisen käynnistä voima: ”Seuran perustaminen 2010 liitty just noihin treenitiloihin, kun haluttiin alkaa treenaamaan muuallakin kuin kallioilla.  perustamassa oli Pyry, minä, ja pari muuta. Muistan ainaki yhden bussimatkan, missä spekuloitiin Pyryn kanssa, että jos perustais Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunnan alle seuran niin, pääsiskö yliopiston tiloihin treenaamaan”, valottaa Julius seuran perustamista.

Loppujen lopuksi varsinainen tavoite yliopistoliikunnan tiloihin pääsystä ei toteutunut, vaan Grieswartt kotiutui Töölön kisahallille. ”Toki sitten uuden ylioppilastalon tiloja ollaan käytetty kohtalaisesti,” tarkentaa Julius.

Kuva: Grieswartt.

”Jos siinä on joku toistuva moka minkä uus tyyppi tekee, niin sitten sitä kaadetaan siitä se 3x2h per viikko niin pitkään, että oppii”
-Pyry Veteli-

 

”Joskus on erikseen nujuttu tyyppejä, jotka mieluummin puhuu kuin treenaa, kunnes puheen määrä vähenee”
-Joeli Takala-

Kuva: Grieswartt.

 GRIESWARTTIN TREENIASENNE:
”TREENATAAN KOVAA ILMAN KIKKELINMITTAILUA”

 Grieswarttin treenikulttuuria Pyry kuvailee näin: ”Mun mielestä Grieswarttissa on alusta asti ollut kaikilla sellainen toimiva asenne, että kun treenataan kovaa, mutta ilman mitään kikkelinmittailua, niin hyvä tulee. Muunkinlaista porukkaa on käyny kääntymässä, mutta ei ole jääneet pyörimään. Meillä on kans niin pieni porukka, ettei tästä mitään ego-trippiä saa tehdyksi. Painitreenejä ei yleensä mitenkään vedetä minkään ohjelman mukaan. Eli on ollu kausia, että vuoden ajan vaan tyypit tulee matolle muutaman kerran viikossa ja painitaan pari tuntia putkeen. Jos siinä on joku toistuva moka minkä uus tyyppi tekee, niin sitten sitä kaadetaan siitä se 3x2h per viikko niin pitkään, että oppii. Messer, pitkämiekka ja tikari on ehkä ollut jossain määrin perinteisempää, eli tietyt perusasiat on alkuun opetettu.”

…ja Joeli täydentää: ”Grieswarttilla on harvemmin muuta hierarkiaa kuin, että joku katsoo etukäteen* mitä treenataan ja näyttää muille mallia, muut tekee yhdessä ja koittaa saada tekniikat toimimaan parhaan mukaan tai sitten osoittamaan, että esitetty tulkinta kaipaa korjailua. Opetusmenetelmät ovat tekemällä oppimista, aktiivista tekemistä ja vähän jälkikäteen omien oivallusten esittämistä muille. Tietoa vastaanotetaan puheen sijaan kehollisesti. Kun joku huomaa homman toimivan erityisen hyvin, hän huomauttaa siitä muillekin. Jos joku haluaa selittää korkealentoista asiaa, todetaan että nyt tämän ajan voisi treenatakin. Kokemusperäinen tieto ja vuodatettu hiki on arvossaan. Joskus on erikseen nujuttu tyyppejä, jotka mieluummin puhuu kuin treenaa, kunnes puheen määrä vähenee.”

Joeli Takala. kuva: Grieswart.

JOELI MUKAAN 2011

Joeli oli vuonna 2011 tekemässä messer-lopputyötä unkarilaiseen miekkailukouluun.  Sitä varten hän tarvitsi kriittistä porukkaa, joka pystyisi arvioimaan käännöstä ja miekkailun tasoa. Joeli kuuli Joonakselta ja Pyryltä vähän kahta eri kautta Grieswarttin treenitoiminnasta.

”Hema-piirit on silleen verkottuneita että kyllä kaikenlaista puuhaillaan ja kiinnostuneena vierestä seuraillaan ja kannustellaan. Tuo oli silleen rikasta aikaa, että treenasin samalla epävirallisessa Talhoffer Fightclubissa*, SHMS:ssä ja EHMS:ssä kun tutustuin Grieswarttin toimintaan”, kertoo Joeli, ”Hetken näytti siltä, että pääkaupunkiseudulla treenasi seitsemän eri hemaporukkaa, ja noista sitten Griesswartt tuntui erilaiselta ja innokkaalta.”

”Ekana painittiin ja tehtiin pitkämiekkaa ja tikaria, johon mä lisäsin sitten omien käännösten pohjalta Lecküchnerin messeriä”; muistelee Joeli Grieswarttiin liittymistään, ”Siinä vaiheessa seuralla oli muutama puinen messer, joten niillä oli treenailtu aiemminkin. Treeneissä pyöri tuolloin kymmenkunta aktiivia.”

Joelin mainitsemista ’seitsemästä’ hema-porukasta viides oli tällä hetkellä aika hiljaiseloa viettävä Academia Liechtenaueris Helsingenesis Tapanilassa ja kuudes oli bofferiporukka Tuonen Korppien pitkämiekkatreenit Saviolla seitsemäs Oulunkylässä treenaava Harmaat Sudet, jossa veti hema-treenejä tulloin ja nykyäänkin Julius Väliaho.

Joeli takala ja Pyry Veteli painikisoihin valmistautumassa. Kuva: Grieswartt.

LÄHDETUTKIMUSTA

Grieswarttissa on harrastanut myös alkuperäisten lähteiden tutkimusta yleensä ihan alusta asti transkriptista, joka tuotetaan itse, tai työläimmissä tapauksissa käytetään muiden tekemää. ”Etukäteen kerätty tieto haalitaan näissä sessioissa, jotka ovat sekoitus tekstinvertailua ja kokeilemista.”, kertoo Joeli, ”Kotipolttoinen tavara on usein vahvaa, vaikkakin ajoittain epäpuhdasta ja päänsärkyjä aiheuttavaa.”

Idean on, että transkripti käännetään varhaissaksasta suomeksi ja pohdiskellaan käännöksen merkityksiä, ja käännös tulkitaan tekniikoiksi. ”Siitä koitetaan muodostaa joku kamppailulajillinen kokonaiskuva mitä fiilistellä treeneissä”, kertoo Joeli, ”Tähän mennessä käsittelyn on saanut osa 3227a:sta, joka jäi kesken, sekä Codex Wallersteinin tikari, Guelf 83.4:n paini ja tikari, Anton Rastin messer ja osa Lecküchnerin messeristä. Mulla on työpöydällä puolivalmis Martin Syberin pitkämiekka. Ideana on uteliaisuudesta selvittää itselleen vähän laajemmin, millaista hema on, mitä eroja samalta ajalta ja alueelta säilyneissä teoksissa on, ja tehdä hemaa mitä kukaan muu ei ole kauheasti tehnyt.”

Dussackointia. Kuva: Grieswartt.

TÄLLÄ HETKELLÄ PAINIA JA DUSSACKIA

Tällä hetkellä Grieswartt toimii edelleen Helsingin Yliopiston Ylioppilaskunnan alla Joelin sanoin ”mahdollisimman kevyellä vaihteella”. Treenejä on kahdesti viikossa Töölön Kisahallilla. Treenattavana tätä nykyä dussack ja paini. Jatkossa suunnitelmissa on ehkä ottaa mukaan vähäsen pitkämiekkaakin. Aktiivisia treenaajia on mukana kahdeksan. Uusia otetaan mukaan, mutta mukaan tulo riippuu Joelin mukaan kovasti tulijasta itsestään: ” Kellekään ei mainosteta, eikä erillistä alkeisopetusta ole. Toisin sanoen uudet tyypit ovat vanhoja hemaajia, boffaajia tms.”

* Toim.huom:
Kristian Ruokonen kertoo salaperäiseltä kuulostavasta Talhoffer Fightclubista näin:
”Talhoffer Fightclubiksi kutsuttiin meidän ekaa hiilikellaria missä treenattiin Hannu Hartikaisen, Ilkan Hartikaisen ja Matias Parmalan kanssa. Ei se seura varsinaisesti ollu.  Talhoffer Fightclub oli mesta meille treenata EHMS:in rinnalla sillo kun omaa salia ei ollut. Siitä ponnistettiin siihen ekaa omaan saliin Ruskeasuolle 2013.”

 

 

Mainokset