Savon Miekan historiikkia vuosilta 2008-2010

Yllä: Janne Kärki ja Mika Vesterinen Fiore Extravangassa 2013.

Tässä hiljalleen kun aikaa on kirjoittelen Savon Miekan historiikkia, mukana vähät vanhat valokuvat ja lehtiartikkeleita.

Nyt historiikissa ollaan edetty 4. osaan ja vuoteen 2010: Seuratoiminta käyntiin 2010. Vuoden 2010 aikana seuran toiminta muotoi rekisteröimättömäksi yhdistykseksi, rekisteröidyn yhdistyksen perustamista ja ensimmäistä alkeiskurssia suunniteltiin. Joulukuussa päätettiin seuran nimi. Tuolloin saatiin myös ensimmäisen kerran huomiota tiedotusvälineissä.

Savon Miekan historiikki seuran sivuilla:

Savon Miekan Historiaa -Etusivu:
1. Alussa oli vain eilinen Hesari 4.8.2008
2. Seuran alkumuoto 2008-2009
3. Seuran kantajoukko kasaan syksyllä 2009
4. Seuratoiminta käyntiin 2010

Aika vähän Suomen hema-seurat ovat tuoneet tarinaansa esille mikä on aika harmillista, ainakin omasta mielestäni. Mielentäni seuran ja lajin suomalaisen taustatarinan esille tuominen antaa syvyyttä näkemyksiin uudemmillekin harrastajille. ”Määttiijä”, sanoi mummo vainaani, ”voehan se olla nii tai olla olemattai”.

Voihan se olla ettei menneet ihmisiä kiinnosta… tai teksti luominen tuntuu liian työläältä…. Olen ennenkin kysellyt ihmisiä muistelemaan menneitä, joku on jopa hieman kiinnostunut, mutta toimintaan asti ei ollla päästy. Jos joku tästä intoutuu kirjoittelemaan muistoja tai hemasta muutenkin, niin olisin mielelläni artikkeleita julkaisemassa. Yhteystietoni löytyvät täältä.

Kuva Warkaden lehdestä 24.12.2010

Pilates-oppeja miekkailun tueksi

Päivitetty 24.4.2019

Joseph Pilates.

Savon Miekan treeneissä Kuopiossa on syksystä 2015 lähtien päästy  tutustumaan Paulan vetämissä kunto-osioissa Joseph Pilatesin contrology-oppeihin. Onhan niitä pilates-oppeja ollut Paulalla käytössä aikaisemminkin, mutta syksystä 2015 lähtien contrology/pilates on ollut  korostetusti mukana alkulämmittelyssä/kunto-osiossa. Tuolloin kunto-osion pituutta lisättiin ja alettiin muutoinkin rankentaa.  Tavoitteena on ollut korostaa kunnon kohotusta sekä fyysisen toimintakunnon ja kehonhallinnan merkitystä miekkailussa.

Puolivuosikymmentä taaksepäin katsoessa ”pilateksen”, tai kun historialliset alkuperäisopit ovat meillä arvossaan, niin ”contrologyn” käyttöönotto oli hieno ratkaisu yhdessä muun kunto-osion kehittämisen kanssa. Nykyään kunto-osion toteutusta pohditaan samalla intensiteetillä kun varsinaisen miekkailuharjoittelunkin.

Tämä kaikki on muuttanut omaa näkökulmaani miekkailun kehonhallintaan aika paljon.  Mikä parasta se on saanut lähes koko treeniporukan ymmärtämään kehonhallinnan merkityksen miekkailussa. ”Hiki säästää verta” sanovat sotilaat. Vaikkei meillä miekoilla verta vuodatetakaan, niin pohjimmiltaan kaikki mitä treenataan tähtää historiallisesti juuri siihen…

Miekkailutekniikkojen osaaminen on aika tyhjää, jos keho ei tue toimintaa. Vaikka aikanaan vanhoissa harrastajissa oli  nähtävissä muutosvastarintaa, mm. jupinaa että ”jo alkulämmittelyssä tulee niin hiki, ettei paita kuivu koko treenien aikana”, alku lämpän jälkeen ”ei jaksa miekkailla kunnolla” ja oli jopa kolmen hengen delegaatio ehdottamassa omia erillisiä ”alkulämppätreenejä, että ei olisi pakko osallistua”.

Kaikki tämä kertoi, että seuran alkuaikoina väki oli tottunut vain siihen, että miekkailutreeneissä treenataan miekkailutekniikoita ja kaikki muu on turhaa. Ihmiset eivät nähneet kunnolla miekkailun, liikunnan ja kehon hallinnan yhteyttä, siitä huolimatta, että siitä lähtien on kun seurassa aloitettiin Liechtenauerin oppien treenaaminen 2012, alkoi miekkailussa korostua se seikka, että miekkailu koostuu etäisyydestä, ajoituksesta ja liikkeestä.

Muutos alkuvuosien kuivan t-paidan tekniikkatreenistä oli toki suuri ja aiheutti osassa väkeä tyytymättömyyttä. Myöhemmin lajin pariin tulleilla ei sellaista ole juuri nähtykään, koska he ovat tottuneet näkemään miekkailun eri tavalla alusta lähtien. Vanhemman harrastajapolven vastarinta on myös hävinnyt sitä mukaa, kun ymmärrys kehonhallinnan merkityksestä on läpäissyt porukan.

Ensimmäinen reaktio pilatesin treenaamiseen  tuntui aika monella vuonna 2015 olevan vähän tyyliin ”aijaa, että pilatesta…”. Täytyy kyllä tunnustaa, että ennen kuin itse pääsin vähän jyvälle, mistä on lajissa ja sen päämäärissä on kysymys, suhtauduin siihen minäkin vähän sellaisena naisten ”jumppana”.

Pilates kyllä näyttäytyykin ainakin Suomessa naisille suunnattuna kehonhallintamenetelmänä, mutta sitä käytetään myös muissa yhteyksissä, vaikkapa kamppailulajien treenaamisessa. Ainakin Yhdysvalloissa on käytössä myös ajatusmalli, missä Martial Arts yhdistyy pilatesiin ja näyttihän tuota löytyvän pikagoogletteluilla lähempääkin, Suomesta ja Helsingin suunnalta. Mitä tämä meillä sitten meillä on, ”miekkailu-pilatestako”? Kaiken näköistä pilates-versiota näytti löytyvän siinä ajankohdassa kun meillä tähän ryhdyttiin. Kirjakaupassa sattui silmiin sellainenkin, kuin ”sauna-pilates”. No, oikeasti ei nimillä ole niin väliä. Treeneihin saatiin tätä kautta tatsia ja hikeä enempi pintaan. Oman mielenkiintonsa pilatesiin tuo myös sen kehittäjän Joseph Pilatesin suora yhteys kamppailulajeihin. Siitä tässä seuraavassa muutama sananen Pilatesin tarinan ohessa…

Pilates, oikeammin ”contrology” on saksalaisen Joseph Pilateksen 1900-luvun alussa kehittämä kehonhallintatekniikka, joka vahvistaa keskivartalon syviä lihaksia, syventää hengitystä ja opettaa liikkumaan fysiologisesti oikein. Tämä kaikki tukee hienosti miekkailua. Menetelmä perustuu perinteisiin itämaisiin liikuntamuotoihin kuten joogaan, poiketen itämaisista vaikutteistaan filosofisen aspektin puuttumisella.

Joseph ”Joe” Hubertus Pilates syntyi 1883 Saksassa. Hän oli lapsena pienikokoinen ja sairaalloinen, vaivoinaan astma, riisitauti ja reumakuume. Lisäksi hän joutui jatkuvan isompien lasten kiusaamisen kohteeksi. Voittaakseen nämä vaikeudet hän alkoi omatoimisesti opiskella anatomiaa, kehonrakennusta, painia, joogaa, voimistelua ja taistelutaitoja. Hänestä tuli myös innokas laskettelija, sukeltaja, voimistelija ja nyrkkeilijä.

Vuonna 1912 Pilates muutti Englantiin, jossa työskenteli ammattinyrkkeilijänä ja sirkus-esiintyjänä, sekä poliisikoulujen ja Scotland Yardin itsepuolustuskouluttajana.

Kun ensimmäinen maailmansota syttynyt 1914, vihollisvaltioiden kansalaiset internoitiin ja Saksan kansalaisena myös Pilates päätyi internointileirille. Hänet sijoitettiin aluksi Lancaster Castlen leirille Lancashireen Englantiin ja syksyllä 1915 Knockaloen leiriin Man-saarelle.

Lancaster Castlessa ja Knockaloessa hän opetti muille vangeille painia ja itsepuolustustaitoja. Leirivuosinaan 1914-1918 hän alkoi myös kehitellä ja opettaa omaa liikuntalajiaan, jolle hän antoi nimeksi ”contrology”. Myöhemmin Pilates kehuskeli, että hänen oppilaansa olivat vankileirillä paremmassa kunnossa, kun ennen sinne saapumistaan.

Man-saarella oli nyrkkeily erittäin suuressa roolissa Pilatesin elämää. Knockaloeen oli sijoitettu yli 20 000 saksalaista, itävaltalaista ja turkkilaista miestä, joista löytyi paljon nyrkkeilijöitä. Mukana oli kokeneita ammattilaisia, kuten ennen sotaa Englannissa menestynyt saksalainen Toni Abele ja tulevaisuuden lupaus ja tuleva Saksan raskaansarjan mestari Hans Breitensträter, keskisarjan Saksan mestari Fritz Dubois. Pilatesista tuli nopeasti tärkeä osa Knockaloen nyrkkeily-yhteisöä.

Knockaloessa organisoidun nyrkkeilyn korkea taso paljastui sodan jälkeen, kun internoidut saivat 1919 palata kotimaihinsa. 20-luku oli nyrkkeilyn kulta-aikaa Saksassa ja Knockaloen nyrkkeilijät hallitsivat nyrkkeilyä Hans Breitensträter suurimpana tähtenään. Joseph Pilates oli myös osa Knockaloen tuomaa nyrkkeilybuumia, mutta hän ei ammattilaiskehissä yltänyt kirkkaimpaan kärkeen. Nyrkkeilyuran ohessa hän avasi myös oman nyrkkeilysalin Gelsenkircheniin.

1923 Joseph Pilates lopetti aktiivisen nyrkkeilyuransa, sulki nyrkkeilysalinsa ja muutti Hampuriin. Siellä hän toimi poliisin itsepuolustuskouluttaja Hampurin Ordnungspolizeille. Nyrkkeily oli osa tuota itsepuolustusopetusta ja muutenkin nyrkkeily säilyi tärkeänä osana hänen elämäänsä.

Contrologyn kehittäminen jatkui muun toiminnan ohessa ja hän toimi myös yhteistyössä tanssin ja liikunta-alan asiantuntijoiden kanssa, joista tunnetuimpia lienee modernin tanssin pioneereihin kuuluva ja myöhemmin natsiaatteisiin sotkeentunut Rudolf von Laban.

Pilatesia alettiin painostaa poliisikoulutuksen tuoman maineen ansiosta armeijan kouluttajaksi, mutta siihen hän ei halunnut ryhtyä. Tähän ja Saksan yleiseen yhteiskunnalliseen tilaan ja ilmapiiriin pettyneenä hän muutti Yhdysvaltoihin 1926.

Merimatkalla hän tapasi tulevan kolmannen vaimonsa Clara Zeunerin. Claran kanssa hän perusti contrologya käyttävän kuntostudion New Yorkiin, jossa  aviopari toimi aktiivisesti 1960-luvulle saakka.

Kuva Joseph Pilatesin veitsihyökkäysten torjuntaa opettavasta filmistä.

Pilates opetti myöhemminkin Yhdysvalloissa itsepuolustusoppeja. Häntä voidaan pitää myös yhtenä modernien taistelulajien pioneerina, ajalta ennen kuin taistelulajit löivät itsensä läpi Yhdysvalloissa. 1930-luvulla hän teki veljensä kanssa opetusfilmin siitä, miten puolustautua veitsihyökkäyksiä vastaan. Hän kehitteli myös harjoitteluvälineitä nyrkkeilijöille ja hänen nyrkkeilyä edistävä toimintansa sai aikanaan kiitosta nyrkkeilypiireissä Yhdysvalloissa.

Legendaarinen saksalainen raskaansarjan nyrkkeilijä Max Schmelling oli yksi Joseph Pilatesin New Yorkin studion vakioasiakkaista. Pilates oli myös se, joka vinkkasi miehen Hampurissa raskaan sarja mestari Jack Demseylle vastustajaa etsineelle amerikkalaiselle nyrkkeilyjournalistille. Vinkki vei Schmellingin Amerikan nyrkkeilymarkkinoille.

Vaikka pilates-oppi on myöhemmin levinnyt vähän joka puolella maapalloa erilaisina versioina, Pilatesin elossa ollessa vain kaksi hänen oppilaistaan avasi oman Pilatesin oppeja käyttävän studion. Mestarin reaktiot näihin kahteen tapaukseen olivat varsin erilaisia. Entinen jääkiekkoilija Bob Seed avasi oman studion toiselle puolella kaupunkia ja yritti houkutella mukaansa osan Pilatesin asiakkaista avaamalla studionsa hyvin varhain aamulla. Pilatesin liiketoimista vastaavan John Steelin mukaan Pilates vieraili Bob Seedin studiolla ase mukaan kehotti ja häntä häipymään kaupungista. Tarinan mukaan Seed myös lähti tiehensä. Toisen entisen oppilaansa Carola Trierin studioon Pilates suhtautui positiivisemmin. Hän auttoi Trieriä avaamaan oman studion 50-luvun lopulla ja Pilates ja hänen vaimonsa pysyivät Trierin läheisin ystävinä kuolemaansa saakka.

Monissa ”Pilates-historiikeissa” hänen tarinansa alkaa paljolti kuntosalin perustamisesta New Yorkiin ja jostain syystä kamppailulajitaustat jäävät aika usein hyvin vähälle huomiolle, tai jopa kokonaan mainitsematta. Tulipa nyt tässä korjattua vähän tätäkin puutetta.

Nuorena sairaalloinen Joseph Pilates kuoli 1967 New Yorkissa 83 vuoden ikäisenä. Ettei vain contrologylla ollut asiaa hänen pitkään ikäänsä.

Katso myös:
Pilates kamppailulajeihin keskittyvällä Potku.net keskustelufoorumilla.

Avoimet harjoitukset Kulttuuriareena 44:ssä 26.4.2014

Artikkeli on julkaistu alun perin Miekka Mielessä -blogissa 22.5.2014

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

(Kaikki artikkelin kuvat: Elppi Hyvärinen.)

26.4.14 meillä oli ohjelmassa tunnin mittaiset yleisölle avoimet harjoitukset Kulttuuriareena 44:ssä. Tunti on treeniajaksi oikeasti liian lyhyt, mutta idea olikin tällä kertaa katsojalähtöinen. Tunnin verran ehkä joku jaksaisi treenejä katsellakin. Avoimet harjoitukset olivat myös ohjelmanumerona petroskoilaiselle nuorisoryhmälle, joka vierailemassa Kuopiossa osana EU:n Youth in Action-ohjelmaa.

Olin pakannut lainassa olleeseen pakettiautoon kaiken tarpeellisen roinan jo hyvissä ajoin, jotta iltaan voisi keskittyä rauhassa ja rennosti. Järjestelyihin osallistuvat seuran jäsenet olin pyytänyt paikalle Kulttuuriareenalle noin tuntia ennen varsinaisia harjoituksia. Hyvin ehdittäisiin laitella kaikki valmiiksi rauhassa ja ilman kiirettä.

Siinä sitten ajelin väljään aikatauluun tyytyväisenä kohti keskustaa, kun puhelin soi. Kuuma linja Kulttuuriareena 44:stä!

”- Missä viivyt?”,kyselee Jaakko.
”- Matkalla ollaan. Ei tässä montaa minuuttia enää mene. Eihän tässä nyt niin kiire ole… tunti aikaa”. Mitä se nyt hoppuilee, mietin.
”- No täällä on jo kaikki”, toteaa Jaakko. Eli talkoolaisetko paikalla jo? No hyvä, ketäs niitä nyt olikaan, muistelin, Mirja, Seppo, Elisa…
”- Ketäs siellä on jo paikalla?”, tarkistelin.
”- No KAIKKI. Kaikki, jotka on treeneihin tulossa. Kaikki valmiina odottamassa. Pitäis aloittaa hetken päästä! Miekatkin on sulla!”

Hiljaksiin selveni tilanne. Omasta mielestäni olin pyytänyt paikalle tunnin etukäteen sen porukan, joka osallistuisi alkujärjestelyihin, mutta olinkin epähuomiossa ilmoittanut treenien alkamisajan tuntia aikaisemmaksi koko porukalle.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Suunnitelma B-käyttöön. Jaakko aloitti alkulämmittelyn vedon ja siinä aikana ehdin paikalle miekkakassien ja muun roinan kanssa. Miekkojen saapumisen jälkeen Jaakko pääsi jo vetämään lyöntiharjoituksia sillä aikaa, kun minä järjestelin parin avustajan kanssa muuta roinaa esille. Kaikenlaisia aseita ja rautahanskoja kun piti laittaa esille vieraiden ihmeteltäväksi jne.

Sen perään ehdin jo katella ympärillenikin. Sali näytti nyt merkittävästi pienemmältä, kun aikaisemmin siellä käydessäni. Katsomo oli osittain auki yleisön vuoksi, mikä vei tilaa. Esirippu oli kiinni ja osa salia jäi sen taakse. Loppu-illan musisointia varten oli äänentoistopöytää ja tarviketta salin sivussa ja treenaajien varustekasseja vähän siellä sun täällä. Treenit hetkeksi poikki ja kaikki varustekassit sinne äänentoistolaitteiden viereen, missä ei kuitenkaan voinut treenata. Sillä tavalla saatiin lisää tilaa, vaikkei sitä vieläkään ollut liikoja siihen nähden, mitä olin treeneihin suunnitellut.

Nyt ehdin jo itse harjoituksia vetämään. Ajatus oli ollut vetää vähän liikkuvampaa hyökkäysharjoittelua tällä kertaa, ikään kuin yleisöystävällisesti. Sitäpä sitten, tilan puutteen vuoksi jouduttiin vähän liikkuvuutta tosin karsimaan. Pääsin jo vetämään vähän henkeä. Hyvinhän tästä selvittiin. Treenit alkoi ilmoitetussa ajassa, vaikka en itse ehtinyt alkuun mukaan ja minun mokan takia saatiin tunnin sijaan kahden tunnin treenit. Mikäpäs tässä… Sisältöä oli kyllä takataskussa enemmän kun tarpeeksi.

Reilun puolentunnin treenailun jälkeen alkoi saliin ilmestyä venäläisiä nuoria suomalaisine isäntineen. Osa huomiosta meni nyt siihen, että yleisö pysyy katsomon puolella ja treenaajat turvallisen kaukana heistä. Sitten tuli venäläisryhmän vetäjä juttelemaan, että he kuvaisivat treenejä videolle ja heidän ryhmästään tulisi yksi osallistumaan treeneihin ja ehkä joku muukin, jos se sopii. No sopihan se. Ei tuottaisi suuria ongelmia. Suunnitelma C käyttöön: Jaakon kanssa sovittelin tilannetta niin, että kun arviolta 1-3 venäläistä tulee mukaan, minä keskityn enemmän heihin ja Jaakko apuvetäjänä omaan porukkaan.

19.00 oli se kellonaika, jolloin ne oikeasti avoimet harjoitukset oli tarkoitus aloittaa. Katsomo täyttyi venäläisnuorista ja heidän kuopiolaisesta isäntäväestä, sekä muutamasta muusta lajista kiinnostuneesta.

Tein lyhyen esittelyn ja kysyin sitten, haluaisiko joku osallistua harjoituksiin. Yleensä olen suomalaisten kanssa tottunut, ettei juuri kukaan noin yllättäen lähde mukaan, joten hämmästys oli suuri, kun käsiä alkoi yleisöstä nousta… kolme, viisi, kuusi, kaksitoista… yhtäkkiä meillä oli mukana ehkä jopa 15 ylimääräistä treenaajaa, osa venäläisiä ja osa heidän suomalaisia isäntiään. Seuran omia ja jäseniltä lainassa olevia miekkoja ja maskeja oli tusinan verran, mutta kun muutamat seuran jäsenet luopuivat miekoistaan ja maskeistaan, saatiin juuri ja juuri varusteet riittämään. Alkuperäinen treenisuunnitelma meni tietysti saman tien roskiin ja uutta piti kehitellä minuuteissa…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Suunnitelma D käyttöön. Harjoitusten vetokieleksi täytyy lennosta muuttaa englanti ja keksiä pikaisesti kokonaan uusi harjoitussisältö. Nyt oli pelastavana apuna vuoden mittaan vetämäni miekkailutunnit lukioissa. Niiden sisältö on ollut lähinnä aloittelijoille sopivia innostavia harjoitteita, jossa pääsee kokemaan miekkailun tuntua, ”ahaa-elämyksiä” ja onnistumisen iloa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Yllättävä tilanne tuntui elävän aika vahvasti kokoajan. Tila oli ahdas näin isolle joukolle ja seassa pörräsi vielä venäläistyttö videokameran kanssa. Paula ryhtyi turvallisuuspoliisiksi ja minultakin meni aika paljon huomiota turvallisuuden vahtimiseen. Kaiken tämän keskellä neuvoteltiin joka välissä Jaakon kanssa, mitä tehdään seuraavaksi. Kummallakin löi välillä tyhjää, mitä niillä lukiovierailuilla oikein olikaan treenattu. Englannin sanatkin olivat välillä hukassa. Seuran kokeneemmat jäsenet, ja tässä kohtaa heihin laskettiin jo pari kuukautta treenanneetkin, ottivat hyvin vastuuta vieraiden miekkailun onnistumisesta. Kiitos kaikille. Kyllähän tämä meni yllättävyydessään kevyessä sivuluisuissa, missä sai luistella ja luovia hetki hetkeltä eteenpäin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Varsinaiset treenisession jälkeen esiteltiin vielä hetken mielijohteesta seuran muiden aseiden, tikarin, keihään ja messerin käsittelyä. Elisa ja Jaakko hoitivat tikarin ja keihään, minä Jaakon kanssa sirpin ja messerin. Nyt oli suurena apuna huhtikuun näytökseen treenailut. Sieltä poimittiin esiteltävät asiat ja kun niitä oli treenattu kunnolla, voitiin t-paita päälläkin tehdä tekniikoita aika räväkällä tempolla, mikä sai yleisössä aikaan äänekästä hämmästymistä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Lopputulos oli venäläisten vieraiden osalta ilmeisen onnistunut, kun monet tulivat kiittelemään jälkikäteen. Illan päätteeksi minua vielä haastateltiin videokameran edessä. Jos nyt oikein ymmärsin, niin venäläisnuoren vierailusta kuvattava video, johon mukaan tulee pätkää treeneistä ja haastattelusta tulee joskus ulos Petroskoin paikallis-tv:ssä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kokonaisuus pysyi käsissä sivuluisusta huolimatta. Illalla kaiken kaman roudailun jälkeen puhaltelin kyllä pääpyörällä paksuja tästä kaikesta. Hauskaa oli, mutten ehkä ihan heti välittäisi samanlaista pyöritystä ottaa uusiksi.

Metallikeikalla miekkailua esittelemässä 12.4.2014

Artikkeli on julkaistu alun perin Miekka Mielessä -blogissa 18.5.2014

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jaakon puolustus on romahtamassa Kulttuuriareena 44:n miekkailunäytöksessä (kuva: Mirja).

Lauantaina 12.4.2014 Savon Historiallisen Miekkailun Seuralla oli miekkailunäytös ja esittelypiste Nuorisotoimen ja Nuorisovaltuuston järjestämässä Rock The Clubit – tapahtumassa Kulttuuriareena 44:ssä. Varsinaisesti kyseessä on keikkailta, jossa esiintyvät Verjnuarmu ja Fear Of Domination. Näytös oli sijoitettu keikkojen väliajalle.

Paikalla oltiin hyvissä ajoin ennen tapahtuman ovien avaamista. Roinaa oli taas mukana hirveä määrä. Esittelypöydän rakentelu Kultuuriareena 44:n aulaan sujuin jo vähän vanhalla rutiinilla, kun kokonaisuus kasattiin samalla tyylillä kun Pääkirjaston miekkailuesittelyssä tammikuussa. Miekkailunäytös-porukan lisäksi apuna talkoissa olivat myös Mirja, Paula, Ville ja Janne.

Kun pöytä oli saatu kasaan, päästiin keskittymään näytösasioihin. Tarkistettiin näytösalue, suunniteltiin missä miekkailijat kohtaisivat jotta olisi tilaa kaatoihin, rajattiin lippusiimalla turva-alue yleisön ja näytöstilan väliin. Äänimiehen pöytä oli vähän meidän tiellä, mutta eihän sitä voinut lähteä siirtämäänkään, joten meillä käytettävissä vähän pienempi tila kun ennakkoon arveltiin. Aluksi pohdittiin, että jätetään ehkä keihäs kokonaan pois näytöksestä tilan puutteen vuoksi. Vähän harmiteltiin sitä, että näyttävä ase ja vaihtelu miekkoihin jäisi näytöksestä pois…

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Esittelypöytä (kuva Elisa Hyvärinen)

Kun näytösalue oli rajattu, käytiin näytös vielä testimielessä läpi. Freeplay-kamat päälle ja menoksi. Nyt paljastui illan ainoa moka. Pari autolastillista oli roinaa mukana, mutta yksi asia puuttui, minun miekkailusukat. Polvihousu-tyylin miekkailuhousut ovat aika hilpeän näköiset ilman pitkiä sukkia, sellaista Angus Young – tyyliä. Vaihtoehtona oli tietysti laittaa seuran verryttelyhousut näytökseen, mutta polvisuojat ei istu niiden kanssa kunnolla, hiertävät ja valuvat pois paikoiltaan. Näytöksessä ei oikein ole hyvä jos joutuu vähän väliä nostelemaan polvisuojia paikoilleen. Asia ratkesi siten, että Paula ja Mirja kävivät hakemassa minulle sukat. Kiitos ja anteeksi. Tämän tapauksen jälkeen olen pitänyt tapana säilyttää ylimääräisiä sukkia varustekassissa.

Kenraaliharjoituksessa käytiin vielä näytös läpi. Pientä säätöä tuli aseiden sijoitteluun, muuten oli jo kaikki ok. Keihäsosuuskin saatiin toimimaan pienemmässä tilassa turvallisesti.

Näytöksen teema oli ”mainos ja käyntikortti”. Kesto oli noin 7 minuuttia, 18 tekniikkaa ja mukana kaikki aseet, mitä meillä on seurassa satunnaisestikin käytössä. Näytösharjoituksista löytyy oma artikkeli täältä.

Usein yleisöllä kestää hetken aikaa huomata, että ”täällähän on jotain ohjelmaa käynnissä” ja kun näytöksen kesto oli vain minuutteja, halusin saada yleisön huomion jo hieman ennen näytöstä. Tämän vuoksi laitoimme äänimiehen soittamaan aloituskappaleena yleisön herättämiseksi Adrian von Zieglerin For the King – kappaleen. Samaan aikaan järjestelimme vielä aseitamme näytökseen ja yleisö ehti havaita, että jotain alkaa tapahtua.

For the Kingin päätyttyä lähti soimaan niin ikään Adrian von Zieglerin Legend -biisi, joka toimi näytöksen varsinaisena taustamusiikkina. Jaakko oli miksannut kappaleen tuplapituiseksi niin, että sille saatiin varmuudella pituutta enemmän kun näytökselle.

Näytöksessä olivat mukana minun lisäksi Elisa, Seppo ja Jaakko. Mirja oli värvätty kuvaajaksi, Paula toimi turvamiehenä ja Villellä oli näytöksen ajan valvontavastuu esittelypöydästä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Elisa on vienyt Jaakon lattiaan. Vielä tikarin isku lopetukseksi (kuva Mirja).

NÄYTÖS

Legendin alkaessa soida alkoi näytös Sepon tekemällä alkutervehdyksellä. Ensimmäisenä oli vuorossa tikari. Peter Falknerin tikari vs. tikari – tekniikalla, sitten torjuttiin tikarilla pitkämiekkaa ja aseettomana tikaria Fiore dei Liberin opeilla.

Seuraavana olivat yhden tekniikan väläytykset Andre Liegniczerin buckleria ja yhden käden miekkaa sekä Fioren keihästä. Huomioarvoa keräävää sirppiä oli mukana kaksi väläystä Paulus Hector Mairin opeilla. Aikaisemmissa esittelyissä olen pannut merkille, että pitkämiekan ohella sirppi herättää eniten yleisön kiinnostusta. Se jotenkin hämmentää ja kauhistuttaa. Monet kyselivät nytkin onko sitä oikeasti käytetty aseena. Oivallinen näytösase huomioarvonsa vuoksi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Jaakko keihästää Elisan (kuva: Mirja)

Messer-osuus kävi läpi kolme tekniikkaa nopeana kolmen hyökkäyksen sarjana Antonius Rastin, Johannes Lecküchnerin ja Glasgow Fechtbuchin opein.

Pitkämiekka oli pääroolissa ja sillä oli seitsemän tekniikan sarja Fioren ja Liechtenauerin opeilla. Fioren punta falsassa oli näytöksessä tahallinen ja näkyvä virhe. Kaadoin Jaakon näyttävästi käsi miekan terällä, mutta kumarruin kaadon loppuvaiheessa ja Jaakko pääsi kiskaisemaan minut lattiaan. Kaaduin Jaakon yli ja Jaakko pääsi nousemaan polvilleen ja lyömään minua miekallaan. Ensin sain selälläni torjuttua pari iskua half sword-otteella, mutta lopulta miekan isku tuli perille saakka.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Seppo, Jaakko ja sirpit (kuva: Mirja).

Kaatoja oli mukana muutenkin aika paljon räväkkyyden lisäämiseksi, kun haluttiin metalliyleisölle päästä näyttämään, ettei kyseessä ole mikään miekkatanssi-laji. Lyönnit näyttivät myös menevän lujaa perille saakka ja osumia mm. tehostettiin pään heilautuksissa. Kaikki tekniikat vietiin ”loppuun saakka” eli voittaja löi ensimmäisen osuman jälkeen toisen ja välillä kolmannenkin lyönnin ja maahan kaadettu vastustaja lopetettiin aina kaikkien taiteen sääntöjen mukaan.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Seppo ”viimeistelee” työn (kuva: Mirja).

Viimeisenä tekniikkana torjuttiin half sword-otteella messerillä pitkämiekkaa, torjunnasta pisto kasvoihin, mutta niin, että pisto jäi vajaaksi pitkämiekkamiehen lähtiessä vetäytymään. Messerin ote vaihtui kahteen käteen terästä ja lyönneiksi miekan kahvalla. Tätä vähän vaarallista vaihetta treenattiin kyllä paljon Jaakon kanssa, että saatiin se sujumaan. Ja hyvin se sujuikin. Päätökseen laitettiin vähän mustaa huumoria mukaan. Kun Jaakko oli hakattu messerin kahvalla lattiaan, vinkkasin Sepon avuksi. Tartuimme Jaakon jalkoihin, moikattiin yleisölle ja vedettiin ”kuollut” pois. Samalla Elisa teki lopputervehdyksen yleisölle.

Tuntumaksi jäi, että näytön onnistui tosi hyvin. Itse näytöksessä meni kaikki putkeen niin kuin pitikin. Yleisöä huomio saatiin lähes täysin, vaikkei meillä varsinainen oma kohdeyleisö ollutkaan. Hyvät aplodit saatiin ja moni kävi juttelemassa ja kyselemässä miekkailusta ja aseista näytöksen jälkeen. Räväkkyys tuntui myös tehneen vaikutuksen moniin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Porta ferro vs. posta di donna (kuva: Mirja).

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Maahan heitetty Jaakko on juuri päässyt kiskomaan Mikankin lattiaan (kuva: Mirja).

SAVOLAISMETALLI TEKI VAIKUTUKSEN

Bändeistä ensimmäisenä soittanutta Fear Of Dominationia en valitettavasti ehtinyt nähdä kuin vilaukselta, kun omat hommat painoivat päälle. Verjnuarmua sentään ehdin katsoa, kun näytöksen jälkeen ei enää suuria vastuita ollut hoidettava. Bändi on kyllä entuudestaankin minulle tuttu, mutta ensimmäistä kertaa näin tämän savon murteella metallia esittävän bändin livenä. Sen verran hyvä oli, että mukaan lähti koko myynnissä ollut tuotanto.

-Mika-

Kulttuuriareena 44:n miekkailukurssit tiedotusvälineissä

Artikkeli on julkaistu alun perin Miekka Mielessä -blogissa 23.4.2014

ViikkoSavo julkaisi 23. huhtikuuta kuvan kera pienen artikkelin Kulttuuriareena 44:ssä 29.4.-3.5. järjestettävistä miekkailukursseista. Radio Kuopiossa oli samasta aiheesta Mika Vesterisen lyhyt haastattelu samana päivänä.

Savon Sanomat julkaisi pienen uutisen 28.4.14. Faktat meni onnistui Savarilla menemään vähän sinnepäin samanlaisen tiedotteen pohjalta, mistä ViikkoSavo onnistui tiivistämään varsin hyvin ja faktat kohdilleen. Vaan eipä noista pikkuvirheistä niin väliä. Olennaista, että hyvä asia sai vähän huomiota maakunnallisessa lehdessäkin.

VS140423

ViikkoSavon artikkeli yllä (klikkaa kuva suuremmaksi, niin teksti on luettavissa). Kuva on Elisan ottama ja siinä poseeraamassa ovat Seppo ja Jaakko. Savon Sanomien artikkeli alla.

SS140428

Näytösharjoitukset 7.-11.4.2014

Ohjelmassa oli näytös metallimusan keikkaillan keskellä Kulttuuriareena 44:ssä 12.4.2014. Tapahtuma asetti näytökselle oman haasteensa. Homma pitäisi hoitaa räväkällä otteella, freeplay-varusteilla, ilman mitään selityksiä ja kunnolla harjoitellen.

Tähän projektiin varattiin osa normaalia treeniaikaa 7.4.14 ja kahdet ylimääräiset treenit 8.4. ja 11.4. pelkästään näytösporukalle, missä näytöstä hierottiin kohdilleen. Näytösryhmään tulivat mukaan minun lisäkseni Seppo, Elisa ja Jaakko.

Ennakkoon tiedottelin, että 7.4. maanantaina olisi tunnin ohjatut treenit ja loppuajan keskittyisin näytösryhmän kanssa kulttuuriareena 44:n näytöksen suunnitteluun ja harjoitteluun.

Treeniohjelmaan olin varannut normaalia vauhdikkaammat ja hikisemmät treenit, että porukka olisi saanut typistetyistäkin treeneistä täyden annoksen miekkailua, mutta eipä tuota jengiä sitten tälle kerralle paikalle ilmaantunut, sen enempää, kun Paula ja näytösporukka. Niinpä päätettiin käyttää koko treenit näytöksen sisällön suunnitteluun ja näytöstekniikoiden harjoitteluun.

Yllättävän kauan siinä sisällön suunnittelussa sitten menikin, vaikka olin ennakkoon Jaakon kanssa suunnitellut nipun vaihtoehtoja, mitä näytökseen tulisi. Tekniikoiksi oli valittu ”mainosmielessä” sellaisia, mitkä saataisiin suhteellisen helposti toteutettua ja olisivat katsojalle näyttävän näköisiä ja aitoa kamaa historiallisista lähteistä, eikä siis mitään elokuvamiekkailua.

nh140507-1

Näytöksen suunnittelua 7.4.14. Mitä tekniikoita mukaan? missä järjestyksessä esitetään? Kuka mukana missäkin? Kumpi lähtee vasemmalta, kumpi oikealta?

Kun ensin oli päästy yhteysymmärrykseen, mitä tekniikoita oli mukana ja haettu niille looginen järjestys, alettiin testailla niitä käytännössä. Tekniikoiden sujuvuuden lisäksi piti huomiota laittaa siihen, että näyttävin osa tekniikkaa näkyisi hyvin yleisön suuntaan ja siihen missä vaihtoaseet olisi kätevintä olla sijoitettuna, mukanahan oli tikari, keihäs, sirppi, messer, buckler ja yhdenkäden miekka, sekä pitkämiekka, joten rojua oli aika hyvin jaloissa pyörimässä. Ongelmia tuotti myös jossain kohtaa muistaa, mikä tekniikka oli missäkin vaiheessa vuorossa, sillä mukana oli 18 tekniikkaa. Esitystä piti keskittyä katselemaan myös asiaan täysin vihkiytymättömän silmin ja tiputtaa pois ”liian samankaltaisia” tekniikoita. Tämä tapahtui pääosin ennen näytöstreenejä Jaakon kanssa asiaa pyöritellessä. Jotain taisi kyllä tipahtaa pois vielä treeneissäkin.

Ideana oli kasata näytökseen mukaan kaikki aseet, mitä meillä on seurassa käytössä, myös satunnaiset treenattavat. Ajateltiin näytöstä lähinnä mainoksena ja käyntikorttina. Edustettuna olivat lopulta Peter Falknerin ja Fiore dei Liberin tikari, Andre Liegniczerin buckler ja yhden käden miekka, Fiore dei Liberin keihäs, Paulus Hector Mairin sirppi, Antonius Rastin, Johannes Lecküchnerin ja Glasgow Fechtbuchin messer, Fiore dei Liberin ja Johannes Liechtenauerin pitkämiekka. Kokonaisuus painottui seuran pääaseeseen pitkämiekkaan, jota oli puolet koko paketista.

Taustamusiikiksi valittiin seuran sveitsiläisen ”hovisäveltäjä” Adrian von Zieglerin keskiaikahenkistä instrumentaalimusiikkia kolmen biisin setti. Säveltäjä on henkilökohtaisesti antanut seuralle luvan käyttää musiikkiaan vapaasti näissä yhteyksissä. Ensimmäisen kappaleen tuli soida ennen esitystä, herättämään yleisöä, että jotain on tapahtumassa ja kahden seuraavan soida varsinaisen esityksen aikana.

nh140507-3

Yhdenkäden miekan ja bucklerin näytösosuuden visiointia.

Näytös oli tarkoitus tehdä kahden metallibändin Fear Of Dominationin ja Verjnuarmun keikkojen väliajalla, joten päätettiin, että vedetään se räväkällä otteella, jottei ainakaan näyttäydyttäisi turhan neitimäisinä. Osumat päähän tehtiin näyttäviksi, niin että pään tuli heilahtaa osumasta, osuma vatsaan piti vetää osuman saanut kumartumaan jne. Treenatessa päät heilahtelivat välillä sitten jopa ennakkoon, mutta treenaamalla päästiin ajoitusvirheistä eroon.

Näytöksen hyökkäystä myös jatkettiin ”loppuun saakka”, eli voittaja löi ensimmäisen osuman jälkeen toisen ja välillä kolmannenkin lyönnin ja maahan kaadettu vastustaja lopetettiin taiteen sääntöjen mukaan.

Mukaan sijoitettiin yksi selkeä virhekin. Kumarruin punta falsa –tekniikan kaadossa liian alas ja maahan kaadettu Jaakko veti minut lattiaan, pääsi nousemaan polvilleen ja lyömään minua miekallaan. Ensin sain selälläni torjuttua iskun tai pari half sword-otteella, mutta lopulta miekan isku tuli perille saakka. Siinä oli ihan actionia ja rokkenrollia. Samanlaista meininkiä saatiin moneen muuhunkin tekniikkaan mukaan.

nh140507-4

”Jos minä kaatuisin osumasta tälleen…”

Erilaisten aseiden kohtaamista pukattiin myös vähän mukaan. Kolmesta tikaritekniikasta yksi oli aseettoman voitto tikarilla hyökkääjästä ja toisessa tikari päihitti pitkämiekan. Nämä sijoitettiin näytöksen alkuun. Näytöksen viimeiseksi laitettiin messerin voitto pitkämiekasta. Half sword-otteesti pistoon ja siitä kahvalla lyöntejä terästä kiinni pitäen piston alta vetäytyneeseen vastustajaan. Tämä tuotti ongelmia vaarallisuutensa vuoksi ja vaati oikeasti harjoittelua, ennen kuin saatiin se sujumaan kunnolla. Alkuunsa kohteena oleva Jaakko sai tarpeettomia kolhuja ja mm. maskin verkon kuvan otsaansa, vaikka kuinka yritettiin olla varovaisia. Tavoite oli silti säilyttää vauhti, joka muussakin esityksessä oli päällä, mikä oli hankalaa. Aluksi hirvitti koko sotku, mutta lopulta saatiin tämäkin toimimaan yhteispelinä niin hyvin, että vedettiin lopulta sama show ex-tempore ilman freeplay-varusteitakin t-paidat päällä myöhemmässä vaiheessa Kulttuuriareena 44 projektia venäläisvieraille ihan turvallisesti.

nh140507-5

Lattia kutsuu jälleen.

Ensimmäisissä treeneissä saatiin näytöspaketti kutakuinkin kasaan. Loppupuolella Jaakko ja Elisa treenasivat Kulttuuriareena 44:n näytössuunnitelman pohjalta hieman lyhyempää näytöstä, joka heidän oli tarkoitus esittää Martti Ahtisaaren koulussa 30.4.14. Minulle ja Sepolle jäi siinä välissä aikaa kevyeen ja kontrolloituun vapaamiekkailuun ilman suojavarusteita, pitkämiekka vs. pitkämiekka ja messer vs. pitkämiekka, mikä oli piristävää vaihtelua perustreenailuun.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Freeplay-kamat päälle ja harjoittelemaan näytöstä kellon kanssa 11.4.14.

Toisissa treeneissä hierottiin ohjelma läpi uudelleen ja uudelleen vapaamiekkaulukamat päällä. Tehtiin hienosäätöä, mietittiin kunkin osallistujan varusteiden sijaintia ja sitä, miten muistettaisiin aina seuraava toimintavaihe.

Kolmansissa treeneissä sitten otettiin jo sekuntikellolla aikoja, miten kauan esitys kestään. Sitä mukaa, kun esitystä pyöritettiin uudelleen ja uudelleen tippui käytetty aika ja saatiin toimintaan hyvä ote. Olihan se jo aikakin olla esitys kuosissa, sillä se grande finale metalliyleisön edessä olisi seuraavana päivänä…

– M!ka –

Rentoutusta ja stressinhallintaa pitkämiekalla Kallaveden lukiossa 19.3.2014

Artikkeli on julkaistu alun perin Miekka Mielessä -blogissa 1.5.2014

2014-03-19 -kallavesi

Elisa ja Jaakko pukemassa varusteita päälleen. Oppituntien aluksi vedettiin lyhyt esittely seuran aseista ja free play-varustus oli sen vuoksi tarpeen.

19.3.2014 olin vetämässä rentoutus ja stressinhallinta -kurssilla miekkailuoppitunteja Kallaveden lukiossa mukanani seuran nuoriso-osastosta Elisa ja Jaakko. Tutulla kaavallahan tuo itse oppituntiosuus meni, mutta itselleni oli tällä lukio-visiitillä isompi merkitys, kun aikaisemmilla. Aikaisemminkin olemme olleet Kallaveden lukiolle miekkailutunteja vetämässä, mutta silloin tunnit vedettiin Lyseon lukion salissa. Nyt oltiin sitten Kallaveden lukiossa ihan fyysisestikin. Se oli hienoa siksi, että koulu on se ”minun lukioni”. Vain rehtori Tapio Mustonen puuttui, muuten olisin varmaan ollut taas rehtorin puhuttelussa…

Jostain neljännesvuosisadan takaahan se minun lukiovuodet löytyy. Aika kultaa muistot, joten koulun käytäviä ja portaita oli mukava kulkea pitkästä aikaa. Onneksi liikuntasali on kakkoskerroksessa, eikä tarvinnut kiivetä viidenteen saakka, missä silloinen piinani, saksan luokka sijaisee, tai siis sijaitsi ainakin silloin joskus. Jäi siis saksat vähän heikolle lukemiselle aikoinaan. Olisinpa silloin tiennyt, että joskus tulevaisuudessa syvennyn saksalaisen pitkämiekan ja messerin käyttöön. Kylläpä olisi nyt kelvolliselle saksankielen taidolle käyttöä…

2014-03-19 kallavesi2

Roinaa oli taas omien varusteisen lisäksi ihan riittämiin roudattavana… näiden kouluvierailujen ei niin mukavia kääntöpuolia.

Kallaveden lukiota oli kyllä remontoitu jossain vaiheessa ja ulkoasu viihtyisänpi kun silloin joskus. Sali oli tosin aika hyvin ennallaan, joten ”good old days” oli hyvin tavoitettavissa.

Myös apuna olleet Elisa ja Jaakko ovat Kallaveden lukion kasvatteja, mutta vähän tuoreempia ylioppilaita, viime vuoden painosta, joten nostalgia ei ehkä heillä ollut niin pinnassa, mutta paluu vanhaan kouluun tuntui silti tuovan hyviä fiiliksiä myös heille. Hehän kävivät tosin myös viime vuoden puolella Kallavedessä sotahistorian kurssilla miekkailua esittelemässä, joten heille kokemus ei olut niin erikoinen kuin minulle.

Itse miekkailutunnit menivät hyvin ja pitkämiekka-tekniikoissa edettiin aika tehokkaasti. Ideahan ei ollut opettaa asiaa niin perusteellisesti, vaan antaa oppilaille kuvaa siitä, mitä pitkämiekan käsittely oikeasti on. Mukavasti oli porukka myös mukana. Joillakin sujui tekniikat varsin hyvin ja kuten usein näillä kouluvierailulla, löytyi myös se oppilas, joka huolehti hyvissä ajoin siitä, ettei vaan ylimääräisiä minuutteja tuhlattaisi oppituntiin. En kanna kaunaa. Etten vain kohdannut itseni lukioiässä? …sympaattista itse asiassa. Kiitokset taas opettaja Eeva Toivalalle. Kouluvierailut ovat kaiken kaikkiaankin olleet mukavaa vaihtelua näissä miekkailukuvioissa.

– M!ka –

Fechten mit dem Langen Messer -kurssi 3.-13.2. 2014

Artikkelit on julkaistu alun perin Savon Miekka -blogissa 20.2.2014 ja Miekka Mielessä -blogissa 4.3.2014

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
(Kuva: Elisa Hyvärinen)

2.-13.2.2014 käytiin Kuopiossa Fechten mit dem Langen Messer -kurssilla läpi neljän pienen messer -tekniikoiden lähteen sisältöä. Käsittelyssä olivat Hans Talhofferin (1467), Paulus Kalin (1470), ja Antonius Rastin (1553) ja Glasgow Fechtbuchin(1508) tuntemattoman kirjoittajan ylös kirjaamat messer-tekniikat.

Aloin suunnitella tätä messer-kurssia joskus lokakuun alussa 2013, kun polkaisin Miekka mielessä –projektin käyntiin, koska siihen oli tarkoitus upottaa myös yksi reilun viikon mittainen kurssi-projekti, joka siis liittyy työharjoitteluuni seurassa. Hankkeena tämä on ollut siinä määrin työläs, että itse tuskin tulen vastaavaa toteuttamaan toistamiseen, ainakaan ihan lähitulevaisuudessa.

treenimessereiden kokoamistaHommaa itsellesi Köyhän miehen treenimesser, Siilin Seppä auttaa.

Puisia treenimessereitä varten teetätettiin jo marraskuussa Siilin Sepällä metalliväistejä, joihin sitten liitin ja karkeasti veistelin puukepit juuri ennen kurssin alkua …ja avot, seuran käytössä oli nippu ”Köyhän miehen treenimessereitä”. Ilman niitä ei koko kurssia olisi voitu edes toteuttaa. Osana Miekka mielessä – projektia Kuopion kaupunki osallistui tämän hankkeen tukemiseen ja mm. näiden tee-se-itse-messerien osien hankintaan. Kiitos Kuopio.

Puumesserien muotoilun jätin terän osalta tekemättä kärkeä lukuun ottamatta. Nämä treeniaseet kun on tarkoitettu yhteiskäyttöön ja tulevat sitä myöten aika kovaan käsittelyyn. Miekkamaisen muotoilun jälkeen olisi kestoikää ollut luvassa entistä vähemmän yhteiskäytössä, jossa kuluvat teräksiset miekatkin aika tehokkaasti, puisista nyt puhumattakaan. Pari puumesseriä oli näilläkin eväillä jo aika jyrsityn näköisiä viiden kurssipäivän jälkeen. Tavoitehan olisi tietty, että porukka hommaa jollain aikavälillä itse omat treeniaseensa ja sitä odotellessa seura voi tarjota jotain, jolla pääsee alkuun.

N2014-02-03 003
3.2.2014 (kuva: Mika).

Joulukuussa oli kokonaisidea koossa, siis mitä messer-kurssi tulisi sisältämään. Eli siis Kal-Talhoffer-Rast-Glasgow-setti. Jaakko ja Paula saivat toimia aika paljon harjoitusvastustajina tekniikoita tutkaillessa välillä messerien, välillä milloin minkäkin käteen sattuvan apuvälineen kanssa. Usein puolittaista ajatustyötä tuli tehtyä tv:n kaukosäätimienkin avulla. Jotain harjoituksia myös testailin ennakkoon torstain ns. ”saksalaistreeneissä”.

Messer-kurssia ajatellen sattui aivan loistavasti, että Guy Windsor värväsi juuri tammikuun lopulle saksalaisen messer-tuntija Jörg Bellinghausenin pitämään seminaaria Helsinkiin. Aiheena oli Glasgow Fechbuch, sekä kevyt viilto Lecküchnerin magnum opuksesta vuodelta 1482. Mietin semmaan osallistumista ainakin 30 sekuntia… ja päätin osallistua hinnalla millä hyvänsä. Reissu oli sitten ennätyksellisen vaikea ja täynnä vastoinkäymisiä, mutta hyvin tuli oppia tätäkin kurssia varten.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
6.2.2014 (kuva: Elisa Hyvärinen).

Jörgin tulkinta Glasgow Fechbuchista oli kolmas, mihin olen tutustunut ja tuntui pätevimmältä. Ainakin osin hän myös kumosi yhden tulkintalähteen teorioita, joten hänen opeillaan mentiin meidän kurssilla. Eli uusiksi meni kurssiohjelma Glasgow Fechbuchin osalta. Kiitokset siis Jörg Bellinghausenin suuntaakin. Joeli Takalaa tuli myös vaivattua ihan enemmältä Rastin tekniikoiden yksityiskohdista ja
keskiaikaisen saksan sanojen suomennoksista. Kiitos ja anteeksi, Joeli.

2014-02-08 001
8.2.2014 (kuva: Mika).

Osalle osallistujia messer oli uusi väline ja olipa mukana myös uusia, tammikuussa järjestetyltäKuopio pääkirjaston esittelykeikalta mukaan tarttuneita harrastajia, joille messeristä tuli käytännössä ensimmäinen kokemus historiallisen miekkailun parissa.

Kyse ei nyt ollut varsinaisesta alkeiskurssista, vaikka tekniikat eivät ylivoimaisia olleet vasta-alkajillekaan. Ideana oli nimenomaan käydä läpi noita neljää lähdettä ja samalla antaa kuvaa minkä oloista messer-miekkailu on. Neljän lähteen lisäksi käytiin myös jonkin verran läpi yleisiä perusteita, mutta pääroolissa olivat ennakkoon mainostetut lähteet.

Lähteitä ei käyty läpi järjestyksessä yksi kerrallaan, vaan niistä pyrittiin löytämään yhdistäviä tekijöitä ja saman henkisiä asioita käytiin läpi eri lähteistä. Päärooliin nousivat Glasgow Fectbuchin tekniikat, jotka antoivat eväitä kaikkien tavallisimpien hyökkäysten torjuntaan vastahyökkäyksineen ja muodostaen freeplaymäiseen harjoitteluunkin soveltuvan paketin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
10.2.2014 (kuva: Elisa Hyvärinen)

Tein kurssista myös palautekyselyitä, jotta voitaisiin hommaa kehittää eteenpäin ja tehdä asioita siten kuin seuran jäsenet haluaisivat. Kiitos kaikille vastanneille. Yleistunnelma tuntui kurssista olevan tyytyväinen. Kokemattomammat kaipasivat enemmän perusteita ja kokeneemmat enemmän uutta asiaa, sillä messeriä eniten treenanneille iso osa kurssin tekniikoista oli ainakin jossain määrin tuttuja. Tämä tilanne on tietty meidän seuran kokoisessa miekkailuyhteisössä väkisinkin aina mukana, että jossain kokemattomien ja kokeneempien toiveiden välimaastossa liikutaan, jotta kaikille olisi tarjolla jotain.

Kurssin aikana ehdittiin käydä läpi pääosa kohteena olleista neljästä lähteestä, vaikka aikaa käytettiin paljon ihan perusharjoitteluunkin. Tekniikat käytiin yleensä läpi aika perusmuotoisina harjoituksina.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
10.2.2014 (kuva: Elisa Hyvärinen)

Kevyet visiot harjoitteiden monimutkaistamisesta karisivat kurssin kuluessa, mutta niihin palataan kiinnostuneiden osalta myöhemmin. Tekniikka-vastatekniikka-vastatekniikka-jne. – harjoittelu ei suoraan asettunut tämän kurssin teemaan, missä käytiin tutustumismielessä noita neljää lähdettä läpi. Rast, Talhoffer, Kal ja Glasgow antavat pääosin selkeän vastineen hyökkäykselle, joten pääpaino oli siinä. Vastatekniikoita oli kyllä tarjoilla hyökkääjälle, mutta vähempi. Käsittelyssä olleiden manuaalien vähät esitetyt vastatekniikat olivat pääosin mukana, Glasgow Fechtbuchiä ei tosin ajanpuutteen vuoksi käyty kokonaan läpi, joten sinne jäi vähän hyökkääjän vastatekniikkaakin vielä piiloon. Eri tekniikoita yhdistämällä pystyy pelaamaan asialla paljon lisää. Tätä ehdittiin tekemään, mutta vain vähän. Osa ns. puolustajan tekniikoista toimisi yhtälailla hyökkääjän vastatekniikoina. Niin pitkälle ei käytettävissä olevassa ajassa päästy kun kerran tai pari, mutta jos kurssiin osallistujat tätä tekstiä sattuvat lukemaan, niin pyöritelkääpä asiaa mielessänne myös tältä kantilta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
13.2.2014 (kuva: Elisa Hyvärinen)

Kaiken kaikkiaan kurssiin osallistui 18 henkeä, mutta iso osa pääsi osallistumaan vain osaan kurssipäivistä. Niille, jotka osallistuivat neljään tai viiteen treenikertaan, pääsi aika varmasti muodostumaan myös jonkinasteinen kokonaiskuva messerin käytöstä. Ne, jotka osallistuivat kerran tai pari, eivät luonnollisesti voineet päästä asiaan samalla tavalla sisälle, mutta saivat varmasti edes jonkunlaista tuntumaa itse aseen käyttöön.

…ja tosiasiassahan noita tekniikoita ei vielä kunnolla edes treenattu, tutustuttiin vain pintapuolisesti. Enempää ei kurssissa juuri tavoiteltukaan. Ajatushan oli tutustuttaa porukkaa messerin maailmaan, mahdollista jatkoharjoittelua ajatellen. Kiinnostuneet voivat sitten paneutua asiaan syvemminkin. Kaivamaan oppii kaivamalla ja miekkailemaan miekkailemalla. Molemmat vaativat treenaamista, jälkimmäinen ehkä enempi.

– M!ka –

– KUVIA MESSER -KURSSILTA  3.-13.2. 2014 –

N2014-02-03 004C
3.2.2014 (Kuva: Mika)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
6.2.2014 (Kuva: Elisa Hyvärinen)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
6.2.2014 (Kuva: Elisa Hyvärinen)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
6.2.2014 (Kuva: Elisa Hyvärinen)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
6.2.2014 (Kuva: Elisa Hyvärinen)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
10.2.2014 (Kuva: Elisa Hyvärinen)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
10.2.2014 (Kuva: Elisa Hyvärinen)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
13.2.2014 (Kuva: Elisa Hyvärinen)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
13.2.2014 (Kuva: Elisa Hyvärinen)

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
13.2.2014 (Kuva: Elisa Hyvärinen)

Historiallista miekkailua Kuopion kaupungin kirjastossa 14.1.2014

Artikkeli on julkaistu alun perin Miekka Mielessä -blogissa 1.5.2014

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuva: Elisa Hyvärinen

Lauri Livistö Kuopion kaupungin kirjastosta otti joulukuun alussa 2013 minuun yhteyttä ja kyseli olisiko meillä kiinnostusta ja mahdollisuutta tulla esittelemään historiallista miekkailua Kuopion pääkirjastolle tammikuussa 2014? Kirjastossa oli tuolloin kuukauden teemana keski-aika.

Halua ja kiinnostustahan löytyi ja alettiin säätämään asiaa kasaan. Ajankohdaksi valikoitui 14.1. ja sisällöksi suunniteltiin esittelypistettä koko päiväksi kirjaston aulaan ja esittelynäytöstä illaksi. Vinkkasin mukaan myös Kuopion historiallisten tanssien harrastajat, jotka sitten toteuttivatkin oman esittelytilaisuutensa keskiaika-teemakuukauden aikana.

Kun olin sopinut asiat kirjaston suuntaan, alkoi vapaaehtoisten värväys. Kirjasto-päivässä oli lisähaasteena sellainenkin seikka, että samalle päivälle olin sopinut miekkailuoppitunteja Minna Canthin lukioon keskelle päivää. Eli vapaaehtoisia oli pakko saada mukaan avuksi, jotta homman voisi suunnitellulla tavalla järjestää kokopäiväksi, vaikka en itse pystyisi paikalla iltapäivällä olemaan tuntikausiin. Onneksi kirjaston esittelypisteeseen löytyi vapaaehtoisiksi Mirja, Terttu ja Ville, sekä myös lukio-oppitunti- ja esittelyryhmän Elisa ja Jaakko.

Kirjasto-projekti alkoi käytännössä jo päiviä ennen tositoimia mukaan esittelypöydälle tulevien varusteiden, kirjojen, yms. listaamisella. Mainosjulisteita ja flyereita ja muuta paperikamaa piti tehdä ja kopsailla. Esittelyn oli tarkoitus kestää puolisen tuntia ja sisältää tekniikkanäytteitä ja informaatiota eri aseista. Sellainen esittelysetti vaati jo aika paljon ennakkosuunnitteluakin.

Lisähaasteena oli myös se, että aika iso osa varusteista piti irrottaa myös Minna Canthin lukioon, jossa vedettiin lyhyet esittelyt kaikista meidän aseista ja päälle oppitunnit, joissa tarjosimme opiskelijoille pitkämiekat ja maskit käyttöön. Aika pian tuli selväksi, että kaikki tuona päivänä tarvittava roina ei mitenkään mahtuisi henkilöautoon eikä kahteenkaan. Onneksi sain pakettiauton lainaan.

Kirjastolle olin jo hyvissä ajoin vienyt useita julisteita ja flyer-nippuja. Hyvin positiivisesti kirjaston väki mainoksiin suhtautui ja mukavasti pääsi meidän projekti talossa esille.

14. tammikuuta heräiltiin sitten hyvissä ajoin ja pakkailtiin ja järjesteltiin kamoja autoon toista tuntia. Vähän enne kymmentä oltiin kirjastolla etsimässä parkkipaikkaa ja vähän vaikeastihan se sitten löytyikin. Mukaan lupautuneita vapaaehtoisia oli sovitusti paikalla ja pikaiseen ryhdyttiin esittelypöytää väsäämään parhaalle paikalle aulaan. Niin kuin aina, jotain unohtuu matkasta. Tällä kertaa unohtuivat esittelypöydän pöytäliinat. Mirja lähti sellaisia metsästämään ja muut jäivät pöytää väsäämään. Kirjaston ulko-oviin lisäilin kolmen julisteen riveihin esittelymainoksia, jotta sisääntulija ei voisi välttyä niitä näkemästä.

Puolessa tunnissa oli kaikki koossa. Keihäitä törröttämässä telineessä, aseita, kirjoja ja mainoksia esittelypöydällä ja pari suurta kynttilää palamassa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuva: Elisa Hyvärinen

Hyvin ottivat kirjaston asiakkaat meidät vastaan. Kaikenlaista väkeä kävi roinaa ihmettelemässä ja lajista ja aseista kyselemässä. Moni sanoi palaavansa illalla kirjastoon esittelytilaisuuteen.

Iltapäivällä minä Elisa ja Jaakko lähdettiin Minna Canthin Lukioon ja esittelypiste jäi Mirjan, Tertun ja Ville hoitoon. Minarin vierailusta löytyy oma artikkeli täältä, joten tässä ei siitä sen enempää.

Minarin reissulta ehdittiin ilta viiteen takaisin Kirjastolle ja ehdittiin kohtuudella järjestellä esittelyyn varattu auditorio meille mieleiseen muotoon, koota tarvittavat aseet ja kässäri esiin ja vielä jäi aikaa vähän jännittää tuleeko paikalle ketään. No tulihan sitä yleisöä ja vielä oikein hyvin. Paljon enempi kuin uskallettiin odottaa. Siinä sitten pidin vajaan 40 minuutin luennon historiallisesta miekkailusta ja meidän seuran aseista ja niiden käytöstä. Aika tarkkaan olin etukäteen suunniteltu sellainen rytmitys, missä puhepätkät ja tekniikkaesittelyt vuorottelivat, jotta kokonaisuus olisi mahdollisimman ymmärrettävä ja kiinnostusta herättävä. Kai me jotenkin myös onnistuttiin, kun kiitoksia saatiin, uteliasta porukkaa jäi juttelemaan esittelytilaisuuden jälkeen, joku kirjoitti kehuvan kommentin Savon Sanomien yleisöosastolle ja mikä parasta, kirjastolta saatiin seuraan kolme uutta jäsentä. Se oli palkitsevinta koko tässä projektissa.

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kuva: Elisa Hyvärinen

Kiitokset kaikille osallisille, kirjaston väelle, erityisesti Lauri Livistölle, seuran vapaaehtoisille ja kaikille seuran jäsenille, jotka lainailivat taas omia varusteitaan esittelyyn ja Minarin oppitunteja varten. Toivottavasti keskiaika ja meidän aseoppeihin hyvin vielä asettuva renessanssi olisivat joskus uudelleenkin esillä kirjastossa ja päästäisiin uudelleen tekemään yhteistyötä Kuopion kirjaston kanssa.

-M!ka-

Vierailulla Minarissa tammikuussa 2014

Artikkeli on julkaistu alun perin Miekka Mielessä -blogissa 12.2.2014

OLYMPUS DIGITAL CAMERA
Seuran omistamia ja Minarin vierailua varten jäseniltä lainailtuja varusteita (kuva: Elisa Hyvärinen).

14.1. käytiin Minna Canthin lukiossa vetämässä miekkailutunteja. Saman päivän aamu meni miekkailun esittelypisteen pystyttelyllä Kuopion pääkirjastoon ja siellä päivystämiseen. Iltapäivällä siirryttiin sitten kolmen hengen ryhmällä Minarille roudaamaan miekkoja, maskeja ja varustekasseja. Tämän lajin tympein puoli on tavaran määrä ja sen loputon kanniskelu. Onneksi oli pakettiauto lainassa, niin saatiin sentään kuljeteltua varusteita suhteellisen helposti.

Kouluvierailuilta tuttuun tapaan käytiin ensin vähän läpi seuran käyttämiä aseita ja kerrottiin perusfaktaa historiallisesta miekkailusta. Siitä siirryttiin sitten pitkämiekka-harjoituksiin, joissa oppilaat pääsivät itse testailemaan pitkämiekka-tekniikoita. Reipasta porukkaa oli Minarissa ja edettiin yllättävänkin hyvin siihen nähden, miten vähän aikaa meillä oli käytettävissä.

Miekkailutuntien jälkeen meillä oli jälleen varusteiden roudailut. Sen päälle äkkiä syömään jotain. Ruuat tilattiin pöytään odottamaan jo etukäteen, jotta ehdittiin syödäkin. Sen päälle olikin jo kiire saman illan Pääkirjaston miekkailun esittelytilaisuuden valmisteluihin.

-M!ka-