Fiore-seminaari Kuopiossa 1.-2.11.2014

ilpo3

1.-2. marraskuuta 2014 Swordschoolin Ilpo Luhtala vieraili Kuopiossa vetämässä kahden päivän pitkämiekka-Seminaarin. Ohjelmassa oli SES:in uutta formia ja sen sisältämiä tekniikoita, sekä pienemmälle ryhmälle vapaamiekkailun ohjausta ja siinä ohessa tietty vapaamiekkailua.

Vapaamiekkailu-osuuden vedettiin ensin ilman varusteita ja sen jälkeen täysissä varusteissa. Mukavaa oli. Näitä hommia varmaan vedellään meilläpäin taas jossain välissä, kunhan porukka täällä alkaa saada kunnon vapaamiekkailuvarusteita kasaan. Nyt niitä ei vielä ole kun kourallisella harrastajia.

Pääroolissa oli SES:n formi ja siihen sisältyvät tekniikat. SES:in formi oli mennyt kokonaan uusiksi. Mukana oli myös ripaus Vadia ja jotain saksalaiseen pitkämiekkaan vivahtavaa.
Enpä jäänyt kaipaamaan sitä vanhaa formia. Nykyisessä oli mukavia uusia kuvioita ja jotain aika esteettistä juttua mukana. Liikkumista oli formissa ja uusituissa drilleissä korostettu verrattuna edelliseen.

Mihinkään opillisiin ristiriitoihin en ota kantaa, koska ne eivät minua juurikaan kiinnosta. Yleensäkin kaikki erilaisen tulkinnat kiinnostavat asiaan kun asiaan. Peilaan miekkailua lähinnä siltä kannalta, mikä tuntuu itselleni sopivan. SES:in uusi formi tuntui omaan makuuni ihan eri tavalla mielenkiintoiselta edelliseen verrattuna.

Kaikenlaisen ylimääräisen toiminnan järjestelyissä on aina enemmän tai vähemmän ongelmana, miten saada riittävästi osallistujia ja kulut kasaan. Vähän piti jälleen erikseen tuuppailla useita seuran jäseniä, että osallistuisivat seminaariin. Aika monille tämä semma oli ensimmäinen ja kynnys osallistumiseen oli joillakin varsin suuri. Loppujen lopuksi saatiin sitten seuran väkeä mukaan hyvin ja lähes kaikki sen hetken aktiiviset harrastajat olivat mukana ja hyvä niin. Itse olen kokenut, että tämmöiset perustreenejä laajemmat seminaarit/kurssit/leirit, mitä niitä nyt kukin nimitteleekään, antavat paljon enemmän kun tavalliset treenit. Mitä pidempi setti, sen paremmin saa miekkaan tuntumaa ja sitä enemmän jää aivoihin pyörimään kaikenlaista pientä, mitä pystyy sitten palauttelemaan jälkikäteen omaan miekkailuun.

…ja olihan sitä Ilpoa noin kaiken kaikkiaankin mukava nähdä pitkästä aikaa istua iltaa, käydä Sorrentossa ja Bierstubessa syömässä. Kuopion visiittinä tämä oli Ilpolla kai jo kolmas. Enää ollut uutta sekään, että tuisku ja lumimyräkkä saapuivat Kuopioon Ilpon mukana ja että Ilpon paluujuna oli VR:n yllättäneen talvikelin myötä jälleen myöhässä. Otetaan uusiksi jossain vaiheessa.

SaHMS ry teki tosin 15.11.2014 jäsenkokouksessa päätöksen, että seura keskittyy omien harjoitusten pyörittämiseen ja niiden mahdollistamiseen. Jatkossa seura siis jättää pääosin taloudellisesti miinukselle menevät seminaarit pois toiminnastaan, jotta talouspuoli pysyisi kunnossa. Samalla jäsenistöä kannustettiin järjestämään itse ylimääräistä toimintaa, jos vaan rahkeet riittävät. Ja onhan sitä saatukin: Buhurt-häppeninki tammikuussa, pari pientä messer-kurssia helmikuussa, miekkailupäivät tulossa huhtikuussa… kaikki nämä ilman, että seuran taloudelle olisi tullut mitään rasitteita. Itse noita kuvioita sekä seuran piikkiin, että omatoimisesti järjestäneenä koen, että järjestelyt on helpompi tehdä seuran ulkopuolelta ilman ry:n byrokratiaa, vaikka kuluriski jääkin omiin niskoihin. Näin varmaan jatkossakin. Eiköhän Ilpokin hilata taas Kuopioon jossain vaiheessa.

Interview with Guy Windsor: Veni Vadi Vici

Artikkeli on julkaistu alun perin SaHMS:n Savon Miekka-blogissa 15.8.2013

Guy Windsor’s Veni Vadi Vici is an annotated transcription and translation of De Arte Gladiatoria Dimicandi, written by Filippo Vadi sometime between 1482 and 1487.

vadi
Filippo Vadi

Although different, Vadi’s work appears to be based on Fiore’s earlier work. Do you feel that Vadi has done some “copy paste” from Fiore’s manual? What things are the most similar between Vadi and Fiore?

– There are several passages which are word-for-word identical between Vadi’s treatise and at least one version of Fiore’s (there are four that we know of). These tend to be in places where the text is a mnemonic verse, such as in the guard tutta porta di ferro. So it could be that the similarity between the texts does not come from copying, but repetition of a phrase that was generally associated with that guard.

We also find some major similarities in the organisation of the manuscripts, and the specific content of some sections (sword in armour, spear, and axe, for instance). The fundamentals of the art do appear very similar.

vadi4

What new things does Vadi provide that Fiore doesn’t?

– To start with, Vadi gives us a gigantic amount of theory, in 16 verse chapters. This alone is priceless. He also shows us what to do with a longer sword, and provides a key link between Fiore and the later Bolognese system.

guy-vadi2
Guy Windsor

“I WRITE BOOKS TO LEARN AS MUCH AS TO TEACH”

It has been suggested that Vadi’s style represents a transitional phase between Fiore and the later Bolognese masters. Do you think so?

– For a full answer to that, please refer to my article, here: http://www.scribd.com/doc/104396013/Vadi-Guards

I have understood that you found that there is a connection to German style longsword in Vadi’s manual?

– Not exactly. There is no evidence that Vadi had any exposure to the Liechtenauer tradition (though it is likely); but his work, because it uses a longer sword than Fiore’s, as does the German style, has some similar techniques, which puzzled Fiore scholars by their absence from his system. You can read my full argument here: http://guywindsor.net/blog/2012/08/size-matters/

How long time you have researched Vadi for you book?

– I first came across Vadi in about 1998; and in the early days of the school, we used his treatise quite a bit. I went 100% Fiore in 2003, and didn’t really look at Vadi again until January last year. I write books to learn as much as to teach.

vadi2 vadi3
What has been the most difficult part in your research of Vadi?

-Well, some of his language is really tricky, and frankly my Italian is not so good. It got a lot better from working on the translation though.

What have been the finest things for fencing you have found out from Filippo Vadi’s fencing theory?

-Oh, where to start? Firstly, more solutions to the zogho stretto problem; secondly, a lot of really interesting theory, and, how about this?

El te bixogna ancora avere amente
De portar sempre honere altuo maestro
Per che denar non paga tal somente

And you must always keep in mind
To always honour your teacher,
Because money does not repay such a
debt.(Veni Vadi Vici p 51)

What’s the most important question that I didn’t ask? And your answer to it…

– How about: “where can I get the book?”

You can download Vadi’s treatise in pdf with my translation added, completely free, from here.
And you can buy the ebook as a pdf here.
And as an epub from here.
And the paperback from here.

-M!ka-

PS. Read also:
Interview with Guy Windsor: The Fiore Extravaganza (June 19, 2013)
Guy Windsor in Kuopio – outpost of swordsmanship civilisation in the wilds of Finland 24.3.2013 (April 18, 2013)

vadi5

Fiore Extravanganza 2013

Artikkeli on julkaistu alun perin SaHMS:n Savon Miekka-blogissa kuudessa osassa 29.6, 1.7, 3.7, 4.7, 5.7. ja 9.7. 2013.

– ENSIMMÄINEN PÄIVÄ –

No niin! Ensimmäinen päivä Fiore Extravanganzaa takana. Saapa nähdä jaksaako semmapäivien perään kirjoitella enää mitään jatkossa, mutta nyt ekan päivän jälkeen on vielä puhtia ja joutoaikaa samaan aikaan, niin kirjoitellaanpa tässä niitä näitä ruokaa laitellessa ja odotellessa.

SIISTI ODOTTAVA FIILIS

Fioren kunniaksi padassa porisee tätä kirjoitellessa homemade bolognese-kastike. Pieni Italia-yhteys siis havaittavissa…

Helsingin kulmille tuli saavuttua jo myöhään perjantai-iltana, että olisi aamulla virkeänä ja nohevana, kun semma alkaa. Siinähän se meni loppuilta sihijuoman kera viilatessa varustekassien sisältöä ja eväitä kohdilleen, ihmetellessä Jokereiden menoa Venäjän liigaan ja lueskellessa iltalukemisena Guy Windsorin Veni Vadi Vici-kirjaa.

Aamulla sitten aamutoimet, eväiden viimeistely, rojut autoon ja menoksi kohti yhtä miekkailevan maailman merkittävää pistettä, Guy Windsorin miekkailusalia autokorjaamon yläkerrassa Jakomäessä. Aika paljon on vinoja hymyjä tuttavapiirissä nähty, kun olen maininnut, että kolmatta vuotta tässä jo kesäloman viettoon Jakomäkeen… Toiset menevät etelän rannoille lomalle, meikäläiset Jakomäkeen. No, onhan se viikko miekkaillen nyt mielenkiintoisempaa, kuin rannalla löhöily.

Jakomäen salille oli mukava tulla. Pitkästä aikaa. Olihan siinä taas vuosi vierähtänyt. Kyllä täällä semmoissa vierailisi mielellään useamminkin, kuin kerran vuodessa, mutta tuntuu ajasta ja rahasta olevan aina pulaa. Miekkailevan maailman rajaseudulta kun lähdetään liikkeelle, tulee muitakin kuluja kun osallistumismaksu. Mutta onneksi on tarjolla tämmöinen viikon tehosetti putkeen samalla matkailun riesalla.

Harmillisesti EHMS:lla sattui parin päivän miekkailuleiri Suomenlinnassa päällekkäin Extravanganzan kanssa. Jos olisivat optimaalisesti sijoittuneet peräkkäin, olisin ehdottomasti yrittänyt osallistua molempiin. Miettikää nyt! Kahdeksan päivän miekkailusemman sijaan 10 päivän kokonaisuus… ja lajien/näkökulmien kirjo olisi aikakin tällä kertaa ollut todella laaja, jos molempiin olisi päässyt osallistumaan.

Noh, kaikkea ei voi saada. On tässä jo Extravanganzassakin päiviä hikoiltavana ja näkökulmia juuri pitkämiekkaa tarjolla ihan mukavasti, Fiore, Vadi, Liechtenauer… ja jos rehellisiä ollaan, niin ehkä taas enemmän, kuin pystyy täysillä ottamaan vastaan. Mutta palataanpa nyt sinne salille…

Hieno paikka. Aseita seinät täynnä. Kaksi kynttilää palaa seinustalla. Ihmiset kasailevat kamojaan. miekat kolisevat. Siisti odottava fiilis. Tuttuja naamoja tulee vastaan heti kättelyssä. Ensimmäisenä oman seuran väkeä, ennen minua paikalle saapuneet Kärjet. Sehän menee taas ihan miekkailun periaatteiden mukaan: ”kärki edellä”. Tuttuja helsinkiläisiä tulee tietty vastaan, yksi saksalainen ja pari Turun reissulta tuttua THMS:n kaveria. Nopeita moikkailuja vähän joka suuntaan. Jospa sitä jossain välissä ehtisi vähän jutellakin. Tuppaa nämä semmat vaan olemaan sellaisia, ettei kovin montaa sanaa ehdi edes tuttujen kanssa vaihtaa.

Varustekassi sinne verstaan puolelle, samaan paikkaan, kuin edellisillä kerroillakin. Pian tarpeelliset maski, hanskat, miekka ja vesipullo siihen samalle paikalle saliin, kuin edellisilläkin kerroilla. En kai vaan ole vähän urautumassa? En! (Tämän todistaa, se että myöhemmin päivällä ruokatauolla meidän seuran ryhmä leiriytyi ihan minun johdolla eripaikkaan, kuin kahtena edellisenä vuonna…)

ALKULÄMMITTELY

Alkulämmittely alkaa. Onko Guyn alkulämmittely muuttunut kevyemmäksi, vai oma kunto kasvanut? Ehkä molempia. Ensimmäisellä kerralla Extravanganzassa jo alkulämmittely on todella rankkaa ja siinä kastunut paita pysyi läpimärkänä päivän loppuun saakka. Tosin silloin sattui koko viikoksi tappava helle ja hikikerroin nousi yli mittausasteikon yhteentoista saakka. Nyt mentiin viileämmässä säässä, vaikka mukavasti lämmin oli sali nytkin. Sopivasti tuli lämmin tällä kertaa, ei yhtään liikaa, eikä liian vähän.

MIEKAN KÄSITTELYÄ

Seuraavana oli ohjelmassa miekan käsittelyä miekan pyörittelyä käsissä monella eritavalla. Hauskoja rentoja harjoituksia, jotka ainakin omassa jähmeässä pääkopassa synnyttävät ajatuksia siitä, miten miekasta tulisi tehdä käsien luonnollinen jatke.

Treenit jatkuivat miekan käsittelyllä. Olennaisena osana olivat myös mm. harjoitukset, miten säilytetään rento ote miekkaan, miten rakenne kestää lyödessä jne. Onhan näitä harjoiteltu, mutta taas tuli vähän erilaisia harjoituksia vastaan. Guylla tuntuu olevan ehtymätön varasto tapoja lähestyä samoja asioita mielenkiintoisesti eri tavoilla. Sekin on mielenkiintoista, miten samoista pienistä perusasioista löytyy jotenkin aina vaan uusia aspekteja. Tulee fiilis, että näitä hyvin perusperusperus-juttuja haluaisi treenata enemmän, kun mitä on taas tullut tehtyä!

VASEMMALTA PUOLUSTAESSA OLISI SAATTANUT SELVITÄ HENGISSÄ

Pariharjoituksissa korostui merkittävästi vasemmalta puolelta torjuminen ja sitä seuraava hyökkäys. zengiaro ja yhdenkäden mestari olivat paljon esillä. Olennainen ajatus, että noista lähtökohdista ei hirveästi ole väliä, miten vastustaja lähtee hyökkäämään, koska vasemmalta torjutaan Fioren opeissa aika hyvin kaikenlaista, mitä vastustaja miekallaan laittaa tulemaan. Torjunnan perään sitten vaan hyökkäys niissä puitteissa, kun miekkojen risteäminen antaa eväitä. Torjunnan ajoitus ei kyllä itselläni aina oikein ollut kohdillaan, mutta jos olisi ollut, niin olisin voinut jo näillä opeilla selvitä kaksintaistelusta hengissä.

Siitä jatkettiin. Largoa ja strettoa kohdattiin, sekä miekkojen risteämistä eri tavoilla ja miten niistä kuolemaa kylvetään. Puolustautuminen oikealta puolelta oli myös ohjemassa. Sehän on paljon sofistikoidumpaa, kuin vasemmalta puolustaminen. Piston vaihto ja murto käytiin myös läpi.

Vasemmalta puolustautuminen nousi kyllä esille uudelleen useampaan kertaan pitkin päivää. Jos haluat pysyä hengissä, opettele ensin puolustamaan vasemmalta. Sitten kun se toimii virheettömästi, voit alkaa hifistellä oikealta puolelta. Jos virhe tulee väärällä hetkellä, niin vasemmalta kun oikealta puolustaessa, lähtee henki… Tänään lähti monta kertaa. 1400-luvun Italiassa olisin keskittynyt harjoittelemaan puolustusta pelkästään vasemmalta. 2000-luvun Suomessa voi vähän treenaamista laajentaa, vaikka hengissä pysymisen perusteet eivät vielä täydellisesti suju edes vasemmalta.

Punta Falsaakin ehdittiin päivän päätteeksi harjoitella. Osin tutulla tavalla, mutta vastaan tuli myös pari uutta tapaa hyödyntää tuttua tekniikkaa. Siistiä!

Oli meillä siellä jossain välissä myös ruokatauko! Niitä näitä tuttujen kanssa juttelulle ei nyt jäänyt aikaa, kun päädyttiin tekemään muistiinpanoja, jotta saataisiin oman seuran jengille tarjottavaksi mahdollisimman paljon tästäkin päivästä. Kohtuudella se tulikin ylös kirjattua. Yritetään jatkossakin samaa.

HIKIKERROIN KAHDEKSAN

Kun ilta oli pulkassa, olikin jo aina väsy, tajuton hiki ja tyytyväinen mieli. Hikikerroin oli sellaiset kahdeksan. En kyllä autossakaan oikein viihtynyt yksin itseni vieressä. Siitä huolimatta en suunnannut suoraan suihkuun, vaan ruokakauppaan. Anteeksi kanssa-asiakkaat! Suunnitelmana oli kokata Italian hengessä itse iso satsi spagetti-bolognesea. Sen verran oli väsy, etteivät kaikki ainekset muistuneet mieleen ja aurinkokuivattu tomaatti unohtui. No ei tappava virhe. Se on korvattavissa muilla tomaattituotteilla. Kokkailu alkoi mokaillen jauhelihan ruskistamisella, vaikka kastike piti tehdä ensin. No ruskistetut jauhelihat sivuun ja kastike porisemaan. Siinä välissä ehti jo suihkuunkin ja sihauttaa itselleen juotavaa. Lopputulos oli kyllä melko täydellinen. Happamuuden ja suolaisuuden tasapainoa piti tosin säätään tilkalla punkkua ja vettä. Menihän siinä aikaa. Spagetti oli al dente vasta klo 21.00. Onneksi ei ollut tänä iltana kiire minnekään. Spagetin päälle kastike, parmesaaniraastetta ja mustapippuria ja asiaan kuuluva tilkka punaviiniä kyytipojaksi… avot!

EI KAIKKI OLLEET MESTAREITA AUTON RATISSAKAAN 1400-LUVULLA – VAI MITEN SE MENI?

…ai niin. Meinasi unohtua. Jossain yhteydessä Guy kysäisi, luuletteko, että kaikki 1400-luvun italialaiset olivat mestareita miekan käsittelyssä? Aivan niin kun 2000-luvun suomalaiset ovat nykyään auton käsittelyssä? 1400-luvulla oli tietty omat supertähtensä miekkailussa, niin kuin autoilussa nyt 2000-luvulla. Loput tulivat silloin miekkailussa ja nykyään autoilussa helposti vähän enempikin kärjen takana. Ehkä olisikin selvitty vähän aikaa hengissä siellä 1400-luvulla…

…vai oltaisiinko?

Ehkä pitää vielä vähän opiskella? Iltalukemisena tänäänkin Veni Vadi Vici ja tietty Fioren Il Fior di Battaglia. Pitäähän sitä nyt vähän kuikkia, mitä tuli tänään tehtyä.

– TOINEN PÄIVÄ –

Vähän painoi edellinen päivä jaloissa ja käsissä, mutta muuten oli jopa virkeämpi olo kun edellisenä päivänä.

Tänään päästiin jo Philippo Vadin oppeihin ja niitä vertailtiin Fioren oppeihin, mistä Vadi aikoinaan otti vaikutteita kehitellen omia oppejaan siihen päälle. Jotkut äkkisiltään vähän hassuilta tuntuvat Vadin valmiusasennot olivat käytännössä hyvin mielenkiintoisia. Toimivia tekniikoita tuntui löytyvän ja oli nautittavaa niitä testailla. Fioreen löytyi yhtymäkohtia ja saksalaisen pitkämiekan opeistakin tuntui jotain samaa löytyvän, mutta siihen teemaan palaillaan käsittääkseni loppuviikosta. Todella mielenkiintoista.

Hikikerroin jäi tänään jonnekin 7,5:een. Hiki kyllä virtasi, muttei siinä määrin kuin edellisenä päivänä. Suihkuun tietty oli pakko päästä ensimmäisenä päivän jälkeen, sitten menetettyjä kaloreita hankkimaan ja illalla piti käydä poimimassa pari ekaa päivää missannut Paula satamasta. Siinähän se päivä pyörähti.

Bonuksena Vadin Punta Falsan vastatekniikan testailusta pieni venähdys vasemmassa kädessä. Ei treenatessa edes huomannut, vaan vasta myöhemmin illalla. Vähän vaivasi yöunia. Kylmägeeliä oli ikävä.

– KOLMAS PÄIVÄ –

Aamulla eväiden teon alkuvaiheessa tuli mieleen, että tänäänhän on ns. puolikas päivä, eli vain kolme tuntia treeniä. Eväitä ei edes tarvittu mukaan. Kahviakin tuli keiteltyä litra liikaa. No evääksi juotavaa mukaan normaalisatsi. Kamat kasaan ja matkaan.

Ohjelmassa ekana kevyttä alkulämmittelyä. Ei yhtään paha. Vähän vaivasi tuo kipeä käsi, mutta vertyi mukavasti lämmitellessä. Sitten saatiin vähän lisää hikeä ja punnerrusta. Koska Paula ja joku muu olivat välttyneet ensimmäisen päivän aloitusseremoniasta, eli operaatiosta missä kaikki osalliset kättelevät toisensa, otettiin tämä hikinen ohjelmanumero uusiksi. Liikkuminen pitkin salia tapahtui tietty karhunkävelyä neljällä jalalla. kättely tapahtui niin, että kun kohdattiin joku, jota ei ollut vielä kätelty, tehtiin ensin punnerrus, sitten kättely punnerrusasennossa ja toinen punnerrus perään. Tuttu juttu kaikille näissä piireissä liikkuneille.

Olipa rankkaa punnerrella. Pari edellistä semmapäivää painoi jo käsissä, eikä tuo vähän kipeä käsi tehnyt hommaa ainakaan kevyemmäksi. Vaan hyvin oli lämmin ja hiki tervehdysrupeaman jälkeen. Perään sitten tiiviinä pakettina aika paljon sitä, mitä oli käyty läpi kahtena ensimmäisenä päivänä. Tiivistä asiaa, ei päässyt aamulla hankittu hiki kuivumaan.

Nopeaa reagointia treenailtiin myös, torjuntaa ja vastahyökkäystä. Torjunnan jälkeinen vastahyökkäys piti miekkojen risteämiseen reagoiden tehdä niillä eväillä, mitä nopeasti pystyi keksimään. Hyökkääjä taas pyrki viemään hyökkäyksen läpi rankaisemalla puolustajaa, joka jäi empimään jatkotoimia. Tästä tuli vauhdikasta ja hauskaa menoa ainakin minun treeniparilla. Muitten tekemistä ei kyllä tullut seurailtua.

Hikikerroin jäi tänään varmaan jonnekin 7:n tienoille, vaikka lämmin päivä olinkin. Eväät olisi ollut kovempiinkin kertoimiin, mutta puolikkaalla päivällä hikeä jäi säästöön seuraavaan päivään.

Puolikkaan päivän ansiosta ehdittiin Kärkien kanssa pyörähtää syömässä englantilaisessa pubissa. Oli mukava pohtia Extravaganzaa, oman seuran syksyn suunnitelmia ja miekkailua yleensä.

– NELJÄS PÄIVÄ – OPETTAJANA STEFAN DIEKE –

Neljättä Extravaganza-päivää veti vieraileva opettaja Stefan Dieke Saksasta. Päivän teemana oli saksalainen pitkämiekka. Stefan aloitti kertomalla saksalaisen miekkailun historiasta, kertoen Lichtenauerin salaperäisistä värssyistä, jotka sisältävät pitkämiekan pääopit ja niitä avaavista lähteistä. Mm. varhaisin säilynyt lähde, Hans Döbringerin nimiin usein nimetty Nuernberger hausbuchin miekkailuosuus (kirjottajia muitakin), Sigmund Schining ein Ringeck ja Hans Talhoffer, joita olen itse vähän tutkaillut.

VIIDEN SANAN MIEKKAILUOPPIA

Itse opetus lähti liikkeelle Lichtenauerin opin määrittelevästä viidestä sanasta ”Ensin”, ”jälkeen”, ”heikko”, ”vahva”, ”samanaikaisesti” ja niiden merkityksestä, kuten myös niiden väärinymmärtämisestä. Yleisenä väärinymmärryksenä hän mainitsi sen, että saksalaisessa miekkailussa pitäisi aina olla tilanteessa ”vor” eli ”ensin”. Sanahan ei tarkoita sitä, että ”täytyisi koko ajan olla hakkaamassa vastustajaa hullunraivolla ensimmäisenä ja kun kaksi sellaista miekkailijaa kohtaa ollaan saksalaisen miekkailun ytimessä – onpa tyhmää tämä saksalainen pitkämiekka”. Sellaisiin asenteisiin olen itse törmännyt saksalaiseen pitkämiekkailuun negatiivisesti suhtautuvien taholta, kun itse aloin näitä oppeja tavailla. Mutta jos joku haluaa siten luulla, niin eipä se ole minulta pois.

Itselleni tutustuminen saksalaiseen miekkailuun ja nyt myös vähän Vadin oppeihin on kyllä avannut myös Fioren oppimista ja Il Fior di Battaglia -opus on muuttunut paljon elävämmäksi. Miekkailun katsominen vähän eri näkökulmista pistää minut väkisinkin pohtimaan, vertailemaan, kokeilemaan ja kyselemään. Enempi siinä kai kysymyksiä syntyy, kuin vastauksia löytyy. Oman tiedon rajallisuus tulee ainakin selväksi ja halu oppia lisää kasvaa. Ehkäpä juuri siinä onkin tämänkertaisen Extravaganzan suurin viehätys. Nythän päästään tiiviisti putkeen viikossa käsiksi kolmeen pitkämiekkailun oppiin. Pohtimista ainakin riittää!

Stefaniin treenit alkoivat varoasennoilla, miekan käsittelyharjoituksilla, lyöntiharjoituksilla ja niistä jatkettiin pariharjoituksiin. Ainakin zwerchhaw, krumphaw, zucken, snappen ja duplieren tulivat tutuiksi.

MIELI HALUSI LISÄÄ JA LIHAKSET LEPOPÄIVÄÄ

Innoittava päivä oli tämänkin. Ja hikinen. Hikikerroin nousi kahdeksaan, vaikka välillä hiki ehti vähän kuivahtaakin Stefanin opettaessa pitempiä pätkiä. Juotavaa kului tänään enemmän kuin yhtenäkään edellisenä päivänä. Tuoremehu on osoittautunut hyväksi ”seminaarijuomaksi”. Janoa sammuttaessa tulee siinä sivussa vähän energiaakin mukana ja aivot pysyy virkeämpänä. 20.4.13 Warusseppäin killan seitsemäntuntisessa seminaaripäivässä havaittiin tämä mehudopingin tehokkuus. Sen jälkeen ovat kierrekorkilliset tuoremehutölkit olleet osa Paulan ja minun seminaarivarustusta.

Virallisen seminaaripäivän jälkeen Ken piti vielä halukkaille loppuvenyttelyt. Tarpeeseen tuli, kun neljännen treenipäivän perään oli paikat jo aika kipeinä. Seuraavana oli edessä lepopäivä. Vähän jopa harmitti, ettei heti huomenna jatketa lisää, mutta toisaalta kädet, jalat ja jostain syystä myös vatsalihakset olivat eri mieltä ja tyytyväisiä yhteen vapaapäivään.

Aavistuksen juhlatunnelmaa ilmassa. Iltaan piti käydä ostamassa vähän tavallista parempaa syötävää ja juotavaa. Hikisenä suoraan miekkailusalilta kauppaan. Anteeksi taas kaikki kanssa-asiakkaat.

– VIIDES PÄIVÄ – LEPOPÄIVÄ –

Tarpeeseen tuli yksi lepopäivä. Hyvin huomasi aamulla miten väsytti ja kolotti vähän sieltä täältä. Onneksi ei ollut mitään ohjelmaa aamuun. Päivällä oli sitten ohjelmassa modernin taiteen museo Emma ja syömässä käynti kummipojat rippijuhlien kunniaksi. Miekkailuun ei paljon ehtinyt ajatuksia laittaa, mitä nyt tätä kirjoitellessa ja vähän saksalaisoppeja vilkuillessa.

– KUUDES PÄIVÄ –

No niin. Mites se nyt silleen, että vapaapäivän perään väsyttää enemmän kuin miekkailupäivän jälkeen? Aamulla oli laiska olo ja kamat hukassa. Hyvä että sentään kaikki oleellinen tuli mukaan.

Salilla oltiin taas jo puolisen tuntia ennen h-hetkeä, joka oli 11.00. Sopiva aika valmistautua ja orientoitua viettämään seuraavat kuusi tuntia miekkailun parissa.

Stefan Dieke jatkoi vetovastuussa ja teemana edelleen saksalainen pitkämiekka. Päivä alkoi alkulämmittelyllä niin kuin aina. Olen alkanut tykätä alkulämmittelyistä. Keho saadaan tietty sen avulla oikeaan olotilaan liikuntaa ja miekkailua ajatellen, mutta myös aivot tyhjenevät siinä ohessa turhista ajatuksista ja alkavat suuntautua siihen olennaiseen, eli miekkaan. Stefanin alkulämmittelyt ovat myös olleet hyvin erilaisia kuin mitä olen aikaisemmin kokenut. Alkulämmittelyn teemana olivat paljon ympyrät ja kahdeksikot. Vaikka lämmittely ei mitenkään suoranaisesti rankkaa tai vaativaa ollutkaan, niin lämmin siinä kyllä tuli.

Päivä alkoi kertailulla. Ensin lyöntiharjoituksia ja perään edellisen päivän pariharjoituksia, joista muodostui oikealta kiertäen hyökätessä puolenkymmentä erilaista miekkojen risteämää jatkotekniikoineen. Uutena asiana seurasi tänään mm. syrjäyttäminen, zwerchhawn torjuminen zwerchhawlla ja vasemmanpuoleista ochsia vastaan hyökkääminen krumphawlla ja torjuntaa schielhawlla.

Ruokatauolla sain hommattua Kristian Ruokoselta uudet miekkailuhaskat. Siinä tauon lopulla täytyi niihin tietty miekan kanssa tutustua. Kämmenpuoli tuntui jäykältä ja kovalta verrattuna vanhoihin repalaiseisiin, mutta muuten istui hyvin. Semmapäivän loppupuoliskolla hanskat tulikin jo ajettua sisään kun ne hikistyivät mukavasti käden muotoon. Sen jälkeen niiden uutuuteen ei enää tullut kiinnitettyä huomiota, yhtä nihkeetä hikeä hanskat, kuin aina ennenkin.

Tänään tuli eniten hikeä tämän semman aikana, vaikka päivä ei ollut ylikuuma. Ehkä treenien tempo oli kovempi. Hikipisarat valuivat maskin sisällä suorastaan häiritsevästi. Tämän päivän hikikerroin yhdeksän. Onneksi oli hikirättikin mukana!

Siinä kun päivän lopussa väsyneenä viipotettiin autolle, huomattiin että kahvitermari jäi salille. Pakkohan se oli palata hakemaan. Huomennakin meidän täytyy saada jokapäiväinen kahvimme.

Vaan on se jännä homma, että vaikka miekkailua on ollut jo monta päivää, niin innostus asiaan vaan kasvaa, vaikka päivä päivältä vähän enemmän väsyttääkin. Tähän varmaan vaikuttaa myös se, että seminaariporukka tulee päivä päivältä tutummaksi ja sitä kautta tekeminen on myös henkisesti rennompaa.

Tänään riitti vielä illallakin puhtia pohtia miekkailua ja lueskella Döbringerin aikoinaan ylös kirjaamia ajatuksia aiheesta. Huomenna sitten viimeinen treenipäivä… voi voi…

– SEITSEMÄS PÄIVÄ –

Extravaganzan viimeinen treenipäivä tänään. Huomenna sitten freeplayta.

Tällä kertaa treenejä oli aloittamassa alkutervehdyksessä seminaarin molemmat vetäjät Guy ja Stefan. Kukin sai valita, tekikö alkutervehdyksen Guyn tyyliin, vai Stefanin monimutkaiseen tyyliin. Stefanin perusteellinen saksalaisen monimutkainen tervehdys sisälsi laskujeni mukaan neljä askelta: taakse ja miekka ”huotrasta” vom tagiin päänpäälle, eteen miekka alberiin, jalat rinnakkain miekka tervehdykseen ja taakse miekka alberiin. Valitsin tämän monimutkaisen tavan, joka tuntui nyt menevän nappiin tällä kertaa.

Alkulämmittelyt äänestettiin Guyn ja Stefanin väliltä ja Stefanin mielenkiintoiset puoliympyrät, ympyrät ja kahdeksikot veivät voiton. Stefanin alkulämmittelyn osasia tultaneen vaihtelun vuoksi näkemään myös meidän seuran treeneissä.

Treenit alkoivat jälleen lyöntiharjoituksilla. Saksalaisia lyöntejä kerrattiin lihasmuistiin.

Uutena oli mukava lyöntiharjoitussarja, joka lähti oikeasta vom tagista, siitä krumphaw, schielhaw ja zwerchhaw, ochsista siirtyminen pflugiin ja sama uudelleen toiselta puolelta. Saattoi tuo kyllä olla ohjelmassa jo eilen, mutta siirtymä puolelta toiselle (ochsista pflugiin) taisi ainakin tulla mukaan tänään.

Tänään päivän teemana oli saksalaisen ja italialaisen pitkämiekkailun vertailu. Miten erilaisissa tilanteissa tekniikat Liectenauerin oppien vs. Fioren tai Vadin oppien välillä erosivat. Millä etäisyydellä vastustajasta Liectenauer, Fiore ja Vadi miekkaillessaan viihtyvät yms. Mukana oli myös harjoituksia, missä toinen osapuoli toimi italialaisittain ja toinen saksalaisittain. Tämä oli kyllä tosi mielenkiintoista!

Koko viikon jatkunut ystävällismielinen naljailu saksalaisen ja italialaisen miekkailun välillä jatkui luonnollisesti tänäänkin. Guy mm. nimesi 1. drillin uudelleen antisaksalaiseksi drilliksi, koska frontale torjui niin hyvin saksalaisia hyökkäyksiä.

Hikisin päivä koko Extravaganzassa tänään. Lämpötila ulkona oli hellelukemissa ja ilmankosteus korkealla. Miekkailusalissa oli epäilemättä myös hellelukemat ja ilman kosteus vielä korkeammalla, paidan hikisyys 100 %. Hikikerroin tänään 9½. Illalla havaittiin, että treenissä olleet vesipullotkin haisivat niin paljon hielle, että ne piti pestä päältä päin.

Lopputervehdys tehtiin jälleen Guylle ja Stefanille. Jokainen sai jälleen valita miten tervehdyksen tekee. Valitsin taas haasteellisemman saksalaisen version. Mikä ei liene ollut niin fiksu valinta rättiväsyneenä, mutta pitäähän sitä aina pikkuhaasteita ottaa vastaan. Persiilleenhän se meni sitten oikein lahjakkaasti. Onnistuin nostamaan miekan tervehdykseen varmaan kolmella askeleella neljästä, kun en muistanut missä vaiheessa se tulikaan, ja aivot olivat ihan reikäjuustotilassa… ja askeleetkin meni vielä sekaisin. Ehkä se tervehdys muistutti enemmän steppaamista kuin miekan kanssa tervehtimistä. Noh, mokailematta ei voi oppia ja kyllähän näin hienolle seminaarille voi heittää kolmekin tervehdystä putkeen.

– KAHDEKSAS PÄIVÄ – FREEPLAY-TURNAUS –

Extravaganzan viimeinen päivä. Freeplay-turnaus ohjelmassa. Ennakkoon perjantaina katsottuna matseja oli tosi paljon, mutta osallistujia ehti tippua seuraavaan aamuun. Joku oli sairastunut ja eräs innokas freeplayn treenaaja oli ehtinyt satuttaa sormensa jo edellisenä iltana turnaukseen valmistautuessa.

Aamun sää oli yllättävän viileä. Hikikertoimelle ei ollut suuria odotuksia. Salille hyvissä ajoin, että kamat ovat päällä ajoissa ja omalle vastuulle jäävä alkulämmittely tulee tehtyä kunnolla. Harmillisena yllätyksenä tuli vastaan tieto, ettei Sparringglovesin nahkagauntletit olleet kelvollisia freeplayhin. En ollut harmistukseni kanssa yksin, mutta pettymyksestä päästiin yli ja lähdettiin sitten ns. suojavarusteettomaan lohkoon, missä osumat hyväksyttiin vain päähän. No, tiputtelinpa sitten vähän varustusta kevyemmäksi. Rintapanssari pois ja vähän ennen ekaa matsia lensi nurkkaan myös niskasuojus.

Matsailut eivät varsinaisesti jännittäneet. Alkulämmittelyn oheen piti ihan iskeä maskia myöten rojut päälle ja hakea adrenaliinia ja tuntumaa siihen, että kaikki suojakampe on päällä ja kömpelöillä suojahanskoilla yleensä saa mieleistä otetta miekasta.

Tuntuihan tuo ote miekasta löytyvän ja adrenaliiniakin lopulta löytyi, ehkä vähän liikaakin. Tämä sellaista kokemusperäistä… Meitsin” perus” freelpay-vastuksen, eli Kärjen Jannen kanssa matsaillessa, kun täytyy olla aina hyökkäämässä nopeasti sellaiselle etäisyydelle, ettei Janne pääsisi läväyttämään käsille. Jannea vastaan hyökkääminen ei ole järin helppoa, joten on tullut opeteltua sellaista adrenaliinin pumppaamista, että joskus testimielessä ”itsetuhoinenkin” hyökkääminen luonnistuu jouhevasti.

Kolmen oman matsin jälkeen asetuin erittäin-lämmin-mutta-ei-hengitä-sitten-yhtään -miekkailupukuni kanssa avonaisen ikkunan ja erään ystävällisen sielun tuoman propellituulettimen eteen tuulettamaan hikeäni. Sitä minun neljättä ja viidettä matsia ei vain tuntunut tulevan. No, kohta varmaan, joten hikipuku vaan tiukasti päällä. Selän vetoketjua auki, että edes vähän voisi tuulettaa. Hikikerroin siis hetkittäin täysi 10 tänään.

Omaa matsia ei vaan tullut. Sitten tuli Guy sanomaan, että riisu vaan kamoja, nyt käynnissä olevan matsin jälkeen on puolen tunnin tauko. No, sitten pääsin tuulettumaan. Samalla aloin kysellä vielä puuttuvien matsieni perään. Siinä vaiheessa selvisi, ettei niitä ollut enää edes tulossa. Vähän aikaisemmin oli meidän lohkossa sattunut haaveri, jonka kyllä panin merkille, mutten tiennyt, että se oli sellainen, että ko. kilpailija joutui jättämään matsit kesken ja käväisemään paikkauttamassa itseään. Kuskiksi lähti se kilpakumppani, jonka miekasta haava oli käsivarteen sattunut. Pitää nyt mainita, ettei mistään pahasta haaverista ollut kyse. Terveyskeskusreissun jälkeen ”loukkaantunut” lohkaisikin, että haavan aiheuttanut kaveri voi huonommin kuin paikattu kilpakumppaninsa.

Puolivälierien matsit käytiin täyden freeplay-kitin matseina. Jostain piti hommata rautahanskat lainaan, sillä olin jättänyt mutkille hakatut omat rautahanskani kotiin. Onneksi löytyi rautalapaset lainaan.

Alkulohkojen jälkeen puolivälierissä vastaan tuli Ilpo Luhtala, jolle taisin viime vuonna hävitä selvin numeroin 5-1. Pientä edistystä oli havaittavissa, sillä nyt hävisin selvin numeroin vain 5-3. Matsissa harmitti lähinnä se, että kun viidestä osumasta matsailtiin, niin juuri mitään kovin erikoista ei kannattaisi lähteä kokeilemaan ja kyttäilyllä voisi pärjäillä paremmin. Ilpon kolmen pisteeseen asti maltoin ottaa varovasti ja yritin kyttäillä mahiksiani. Alkuun pysyi homma jotenkin hallussa ja kuosissa, vaikka Ilpo nyt selkeästi olikin niskan päällä koko ajan. Sitten iski halu lähteä hyökkäämään ja Ilpo taisi poimia aika helposti parit viimeiset pinnat. Sellainen mielikuva jäi, että sain lyötyä yhden kunnon iskun päähän ja pari kelpo kyttäilyllä hankittua osumaa käsille. Ilpo taas löi minua vähän sinne tänne, eikä itseeni tulleista osumista jäänyt mieleen oikein muuta, kun yksi napakka lyönti päähän.

Matsin jälkeen Ilpo totesi, että oli vähän pettynyt, kun en käyttänyt saksalaisia juttuja matsissa. Edellisenä päivänä Ilpon kanssa treenatessa asiaa oli testailtu ja niiden suhteen oli ennakkoon vähän heikko olo. Voittoon tähtäävässä freeplayssa, kun muutenkin tuntuu, että pitäisi karsia kaikki turha kikkailu ja feintit pois ja keskittyä suojaukseen ja kyttäämään toisen virheitä. Ei oikein meinaa itseltäni aina luonnistua, mutta Ilpoa vastaan yrittelin matsin loppua lukuun ottamatta. Pariin otteeseen itse asiassa yritin saksmannijuttuja, mutta toisella kertaa olin liian hidas ja torjunnasta tuleva ”hieno” hyökkäys jäi kokonaan tekemättä ja toisella kertaa olin oikealle hetkellä liian kaukana ja toiminta jäi lähinnä ajatuksen asteelle. Onnistuessaan nämä molemmat olisivat olleet loisteliaita suorituksia. Nyt niitä ei vain kukaan päässyt näkemään, paitsi minä haaveissani.

Eli turpiin tuli ja tipuin pois. Ilpo jatkoi eteenpäin ja hävisi välierissä minun sparrausvastustajalleni Janne Kärjelle. Loppuottelussa oli sitten vastakkain tämä samainen Janne Kärki ja Hesan seuran Jan Kukkamäki. Aika rajuksi näytti matsi äityvän. Jan oli voittanut edelliset pari matsia suvereenisti parhaimmillaan läpikävely-tyyliin, mutta nyt Janne laittoi kampoihin niin, että Jan joutui lähestymään vastustajaa selkeästi varovaisemmin.

4-4 tilanteessa Guy ilmoitti, ettei turnauksen viimeinen piste ja voitto tulisi ottaa kunnon tekniikalla ja ainakin 3-4 epämääräisen käsikähmän myötä syntynyttä osumaa hylättiin, ennen kuin Janne sai napautettua miekkansa puhtaasti ja kiistattomasti Janin päähän. Extravaganzan freeplay-turnauksen voitto päätyi viimeisen neljän vuoden aikana jo kolmannen kerran Janne Kärjen mukana Savoon.

Sitten olikin jo lähtö itkua vaille. Illalla olisi ollut vielä iltajuhlat salilla, mutta meillä oli jo kiire pakkaamaan ja lähtöön kohti Kuopiota. Vähän oli haikea olo, kun oli tullut vietettyä kahdeksan päivää putkeen miekkailun parissa niin tiiviisti, etteivät arkihuolet juuri päässeet tajuntaan tunkeutumaan. Olishan tuota olotilaa mielellään jatkanut pitempäänkin.

-M!ka-